Paranin vakavasta masennuksesta elämäntapakeinoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.

Aika kova rangaistus yhdestä alanuolesta... Jotkut varmaan kokevat että nämä kirjoittajat vihjaavat masennuksen johtuvan huonoista elämäntavoista ja parantuvan jos ryhdistäytyy. Ja näinhän ei kaikilla todellakaan ole.

Tyhmemmänkin kuuluisi tietää meidän olevan yksilöitä, joilla eri kokemukset. Alanuolittaja tekee väärin. Hän voisi kertoa oman kokemuksensa. Ihmiset selaavat näitä keskusteluita läpi etsien itselleen sopivaa ratkaisua. Usein on koitettu jo jotain mikä ei.ole toiminut. Kaikenlaisten kokemusten kertominen on sallittua. Nämä alanuolittajat yrittävät latistaa toisen kokemuksen. He ovat kehityksen tulppa. Mitään hyvää ei alanuolilla tällsisessa ketjussa tehdä varsinkaan kun kohteena on aidot kokemukset!

Kyllähän tällä palstalla alanuolitetaan paljon muidenkin kokemuksia. Väitetään trolleiksikin myös oikeita kokemuksia. Alanuolitus on yleistä,miksi olisi erityisen kiellettyä tämän aiheen kohdalla?

Voi hyvä jumala sentään. Jos joku väittää parantuneensa vakavasta masennuksesta elämäntapamuutoksella, on se puhdasta kukkua koska vakavassa masennuksessa ihminen ei jaksa eikä kykene tekemään mitään elämäntapamuutoksia. Jos lähtökohtaisesti ei halua alanuolia, ei puhu paskaa. Täällä toki alanuolia tulee tähänkin kirjoitukseen, koska ihmiset ovat eri mieltä. Ja se on ihan ok. Se kertoo minulle, muille asian kokeneille ja ammattilaisille että ainakin niin moni ihminen ei tiedä aiheesta paskaakaan.

Lievästä ja jopa keskivaikeasta masennuksesta on mahdollista parantua elämäntapamuutoksella, mutta vaikeasta ei. Ihan sama kuinka ap kokee asiansa.

Vaikeasta voi,jos johtuu päihteistä parantua omilla teoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.

Aika kova rangaistus yhdestä alanuolesta... Jotkut varmaan kokevat että nämä kirjoittajat vihjaavat masennuksen johtuvan huonoista elämäntavoista ja parantuvan jos ryhdistäytyy. Ja näinhän ei kaikilla todellakaan ole.

Tyhmemmänkin kuuluisi tietää meidän olevan yksilöitä, joilla eri kokemukset. Alanuolittaja tekee väärin. Hän voisi kertoa oman kokemuksensa. Ihmiset selaavat näitä keskusteluita läpi etsien itselleen sopivaa ratkaisua. Usein on koitettu jo jotain mikä ei.ole toiminut. Kaikenlaisten kokemusten kertominen on sallittua. Nämä alanuolittajat yrittävät latistaa toisen kokemuksen. He ovat kehityksen tulppa. Mitään hyvää ei alanuolilla tällsisessa ketjussa tehdä varsinkaan kun kohteena on aidot kokemukset!

Kyllähän tällä palstalla alanuolitetaan paljon muidenkin kokemuksia. Väitetään trolleiksikin myös oikeita kokemuksia. Alanuolitus on yleistä,miksi olisi erityisen kiellettyä tämän aiheen kohdalla?

Voi hyvä jumala sentään. Jos joku väittää parantuneensa vakavasta masennuksesta elämäntapamuutoksella, on se puhdasta kukkua koska vakavassa masennuksessa ihminen ei jaksa eikä kykene tekemään mitään elämäntapamuutoksia. Jos lähtökohtaisesti ei halua alanuolia, ei puhu paskaa. Täällä toki alanuolia tulee tähänkin kirjoitukseen, koska ihmiset ovat eri mieltä. Ja se on ihan ok. Se kertoo minulle, muille asian kokeneille ja ammattilaisille että ainakin niin moni ihminen ei tiedä aiheesta paskaakaan.

Lievästä ja jopa keskivaikeasta masennuksesta on mahdollista parantua elämäntapamuutoksella, mutta vaikeasta ei. Ihan sama kuinka ap kokee asiansa.

Pillereilläkö siitä vain paranee? Entä sitten ne jotka saa harmia pillereistä tai ei hyödy niistä? Onko heidän ainoa mahdollisuutensa olla hautaan asti masentuneita? Minulle itselle lääkehoidon harmit meni hyötyjen edelle enkä jaksanut enää pillerikokeiluja. Kokemusta pillereistä on suht pitkiltäkin ajanjaksoilta. En kiellä etteikö ihmiset voi saada hyötyäkin.

Kun sanoin vointini parantuneen se ei mennyt niin että olisin lähtenyt lenkille ja mieliala kohentunut. Ei, kuntoutuminen oli erittäin pitkä asteittainen prosessi jossa hyvin pienin askelin pääsin eteenpäin ja sain tukea myös lähipiiristä vaikeimmassa tilanteessa. Vietin pitkän ajan hyvin olemattoman toimintakyvyn tilassa. Tuosta oli hankalin päästä eteenpäin. Uskon myös ajan auttaneen parantumisessa.

Minä väitän ja myös diagnoosini papereissani väittää että olin vakavasti masentunut. Sinä  voit toki jatkaa jankuttamista että en ollut kun se ei maailmankuvaasi sovi.

Enkä millään tavoin kirjoituksellani viitannut että minun tapani toipua toimii kaikilla. Mutta väitän että omalla kohdalla erilaiset elämäntapakeinot ovat olleet tehokkaampia kuin lääke.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasta voi,jos johtuu päihteistä parantua omilla teoilla.

Ei johtunut päihteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasta voi,jos johtuu päihteistä parantua omilla teoilla.

Ei johtunut päihteistä.

MInulla johtui,ja monella muullakin,vaikka ehkä se perussyy onkin syvemmällä, mutta sen hoito viinalla ei menny nappiin vaan aiheutti pahan masennuksen vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.

Minusta tuntuu ihan samalta! Tuntuu, kuin vaipuisin murheen alhoon nyt, kun tuli ero eksästä ja nyt taas opetellaan olemaan yksin. Olen introvertti, mutta kyllä tämä yksinäisyys masentaa silti ja iskee lujaa vasten kasvoja. Masentaa.

En jaksa kaikkia ihmisiä jatkuvasti, mutta kestää tottua olemaan kumppanitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette parantuneet voi kertoa tarkemmin näistä elämäntapakeinoista? Liikunta voi tarkoittaa mitä tahansa puolen tunnin matelutahdin kävelylenkistä alkaen, pelkkä ''ruokavalio'' on samoin todella epämääräinen, jätitkö siitä siis pois jotain, mitä?  lisäsitkö mitä? Miten syöt nyt, miten söit ennen? Millainen päivärytmisi on verrattuna aikaisempaan?

Suosittelisin aloittamaan sen liikunnan ihan vaikka sillä, että lähtee ovesta ulos ja vaikka matelee puoli tuntia. Sitten pakottaa itsensä seuraavana päivänä ulos ja matelee taas. Ja seuraavana, ja seuraavana. Jos kuukauden kuluttua ei ala tuntua yhtään paremmalta, saattaa olla ihan oikeasti lääkityksen tarpeessa. Lisäksi hyvä liikkua paikoissa, joissa horisontti on kaukana, ei kapeilla kujilla. Mielellään vesistö tai metsä horisontissa. 

muttakun tossa on ylämäki, joka on pakko kiivetä jos haluu ulos.

Mutta hyvänä puolena on, että takaisin tullessa onkin sitten alamäki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.

Minusta tuntuu ihan samalta! Tuntuu, kuin vaipuisin murheen alhoon nyt, kun tuli ero eksästä ja nyt taas opetellaan olemaan yksin. Olen introvertti, mutta kyllä tämä yksinäisyys masentaa silti ja iskee lujaa vasten kasvoja. Masentaa.

En jaksa kaikkia ihmisiä jatkuvasti, mutta kestää tottua olemaan kumppanitta.

Ihmissuhteet on tärkeitä ja tärkeä voimavara. Varmasti myös yksi tärkeä tekijä omassa toipumisessa.

-ap