Paranin vakavasta masennuksesta elämäntapakeinoilla

Toki olen iloinen ap:n puolesta, mutta vähän on pakko antaa kritiikkiä masennukseen perehtyneenä: sinulla on tuskin missään vaiheessa ollut vakavaa masennusta, jos se parani elintapojen muutoksilla. On jopa halveksuvaa oikeasti masentuneita kohtaan väittää, että he ovat masentuneita elintapojensa vuoksi. Kun ihminen on vakavasti masentunut, se jättää aivoihin vaurioita ja niitä vaurioita ei enää paranna muut kuin lääkkeet. Ja olen todellakin lääkevastainen, silloin kun ei olla ensin kokeiltu kaikkea ja on kyse vain lievästä/keskivaikeasta masennuksesta. Mutta vakavaa masennusta ei voi niihin verrata, ap sinunkin kohdalla oli varmasti kyse keskivaikeasta masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan vakava masennuksesi on ollut, jos olet tuollaiseen elämäntapamuutokseen pystynyt? Minulla vakava masennus oli sellainen että en päässyt sängystä ylös kun halusin ainoastaan kuolla. En syönyt, vaan jouduin osastolle ja letkuruokintaan. Tarpeeksi kovilla masennuslääkkeillä pääsin jotenkuten jaloilleni.

En jaksa siis sekuntiakaan uskoa että sinulla on ollut järin vakava masennus. Sori vaan.

Kaverini kävi yliopistos ja oli töissä tutkimusryhmässä. Teki hommia aamusta iltaan, vaikka vakava masennus painoi. Lähti seuraavaan ulottuvuuteen.

En usko, että sulla on letkuruokittu vakava masennus ollut. Sähän olet hengissä vielä. Koita nyt vähän paremmin ha lopeta huomiohakuisuutes.

Niinpä... mitippä nulikka hieman mitä kirjoittelet... itsrkeskeiset ihmiset alanuolittaa ja kommentoi tässä ketjussa. Se on heidän ongelma, ei mikään masennus.

Mikäs siinä, jos sairastaa sellaista masennusta, jossa on kuitenkin toimintakykyinen. Itse en jaksanut kuin maata sängyssä ja tuijottaa kattoon, käydä suihkussa silloin kun oli ihan pakko ja hakea lähikaupasta itselleni nopeaa ja helppoa ruokaa. Ystäväni puolestaan oli suljetulla.

Hienoa kuulla, että jotkut paranevat ihan vaan toimimalla kuten aktiiviset, terveet ihmiset toimivat.  Harmi, etteivät kaikki tajua tehdä noin, sehän olisi valtava säästö kun jokainen masentunut ottaisi vain itseään niskasta kiinni ja alkaisi jumpata.

Vierailija kirjoitti:

Toki olen iloinen ap:n puolesta, mutta vähän on pakko antaa kritiikkiä masennukseen perehtyneenä: sinulla on tuskin missään vaiheessa ollut vakavaa masennusta, jos se parani elintapojen muutoksilla. On jopa halveksuvaa oikeasti masentuneita kohtaan väittää, että he ovat masentuneita elintapojensa vuoksi. Kun ihminen on vakavasti masentunut, se jättää aivoihin vaurioita ja niitä vaurioita ei enää paranna muut kuin lääkkeet. Ja olen todellakin lääkevastainen, silloin kun ei olla ensin kokeiltu kaikkea ja on kyse vain lievästä/keskivaikeasta masennuksesta. Mutta vakavaa masennusta ei voi niihin verrata, ap sinunkin kohdalla oli varmasti kyse keskivaikeasta masennuksesta.

Olipa huono itsekeskeisen ihmisen kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan vakava masennuksesi on ollut, jos olet tuollaiseen elämäntapamuutokseen pystynyt? Minulla vakava masennus oli sellainen että en päässyt sängystä ylös kun halusin ainoastaan kuolla. En syönyt, vaan jouduin osastolle ja letkuruokintaan. Tarpeeksi kovilla masennuslääkkeillä pääsin jotenkuten jaloilleni.

En jaksa siis sekuntiakaan uskoa että sinulla on ollut järin vakava masennus. Sori vaan.

Olen eri.

Kai eri ihmisillä on se vaikeakin masennus erilainen, kun johtuu eri syistä?

Sen toki tiedän, että vaikeimman masennuksen vaikeimpana aikaan ei tehdä muuta, kun maataan sängyssä, se väsymys on niin valtava. WC käyntikin voi olla maraton. Saati suihku, ei silloin ole edes aivo kapasitettia meittiä ruokavalitota, kun muistikin on mitä on, saati ruokalistan teko.

Keties vaikean masennuksen akuuteimpana aikaan ei moiseen pysty, mutta kun toipuu, niin sitten myöhemmin tulee kyseeseen tuo elämäntapojen muutos?? Ja siinä kohta aalkaa hoitaa itseään siten miten hyvältä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan vakava masennuksesi on ollut, jos olet tuollaiseen elämäntapamuutokseen pystynyt? Minulla vakava masennus oli sellainen että en päässyt sängystä ylös kun halusin ainoastaan kuolla. En syönyt, vaan jouduin osastolle ja letkuruokintaan. Tarpeeksi kovilla masennuslääkkeillä pääsin jotenkuten jaloilleni.

En jaksa siis sekuntiakaan uskoa että sinulla on ollut järin vakava masennus. Sori vaan.

Kaverini kävi yliopistos ja oli töissä tutkimusryhmässä. Teki hommia aamusta iltaan, vaikka vakava masennus painoi. Lähti seuraavaan ulottuvuuteen.

En usko, että sulla on letkuruokittu vakava masennus ollut. Sähän olet hengissä vielä. Koita nyt vähän paremmin ha lopeta huomiohakuisuutes.

Niinpä... mitippä nulikka hieman mitä kirjoittelet... itsrkeskeiset ihmiset alanuolittaa ja kommentoi tässä ketjussa. Se on heidän ongelma, ei mikään masennus.

Perehtyisit sinäkin paremmin asiaan. Läheskään kaikilla itsemurhan tehneillä ei ole ollut vaikea-asteista masennusta.

Liikunta auttaa masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä, jos sairastaa sellaista masennusta, jossa on kuitenkin toimintakykyinen. Itse en jaksanut kuin maata sängyssä ja tuijottaa kattoon, käydä suihkussa silloin kun oli ihan pakko ja hakea lähikaupasta itselleni nopeaa ja helppoa ruokaa. Ystäväni puolestaan oli suljetulla.

Hienoa kuulla, että jotkut paranevat ihan vaan toimimalla kuten aktiiviset, terveet ihmiset toimivat.  Harmi, etteivät kaikki tajua tehdä noin, sehän olisi valtava säästö kun jokainen masentunut ottaisi vain itseään niskasta kiinni ja alkaisi jumpata.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Kasvata älyäsi äläkä jauha täällä itsekeskeistä sontaa.

Olen mäkin maannut vuosi tolkulla sängyn pohjalla, tehnyt monenlaista ja ymmärtänyt laajemmin mistä oma tila milloinkin on johtunut. En ole siltikään teilannut muiden tapoja parantua. Kaltaisenne ovat niitä myrkyllisiä itsekeskeisiä ääliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan vakava masennuksesi on ollut, jos olet tuollaiseen elämäntapamuutokseen pystynyt? Minulla vakava masennus oli sellainen että en päässyt sängystä ylös kun halusin ainoastaan kuolla. En syönyt, vaan jouduin osastolle ja letkuruokintaan. Tarpeeksi kovilla masennuslääkkeillä pääsin jotenkuten jaloilleni.

En jaksa siis sekuntiakaan uskoa että sinulla on ollut järin vakava masennus. Sori vaan.

Kaverini kävi yliopistos ja oli töissä tutkimusryhmässä. Teki hommia aamusta iltaan, vaikka vakava masennus painoi. Lähti seuraavaan ulottuvuuteen.

En usko, että sulla on letkuruokittu vakava masennus ollut. Sähän olet hengissä vielä. Koita nyt vähän paremmin ha lopeta huomiohakuisuutes.

Niinpä... mitippä nulikka hieman mitä kirjoittelet... itsrkeskeiset ihmiset alanuolittaa ja kommentoi tässä ketjussa. Se on heidän ongelma, ei mikään masennus.

Perehtyisit sinäkin paremmin asiaan. Läheskään kaikilla itsemurhan tehneillä ei ole ollut vaikea-asteista masennusta.

Voi pyhä peruna sentään.... sanoinko minä niin? Tyhmä kommentti sinulta...

Usvametsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.

Aika kova kohtalo yhden alapeukun takia... Ehkä jotkut kokevat tällaiset keskustelut syyllistäviksi. Samanlainen aloitus on ollut täällä monta kertaa, mutta kukaan ei koskaan tule kertomaan, mikä on se ihmeitä tekevä ruokavalio ja mikä oli lähtötilanne. Olen ihan samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio, liikunta, uni ja päivärytmi ovat hyväksi ihan kenelle tahansa ja varmasti vaikuttavat masentununeenkin elämänlaatuun. Silti myös liikunnallinen ja terveellisesti elävä voi sairastua masennukseen, joten kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ehkä jotkut kokevat nämä aloitukset vihjailuksi elämäntapasairaudesta.

Juuri näin. Itse harrastin arkiliikuntaa; tein koirani kanssa viikonloppuisin kolmen tunnin lenkkejä, viikolla tunnin, ilman koiraa kävin pienillä juoksulenkeillä, joskus uimassa, kausittain kuntosalilla. Ihmissuhteet olivat kunnossa, oli mielekäs ja palkitseva työ. Silti sairastuin masennukseen, joka vei sängyn pohjalle. Somaattiset oireet (säryt, huimaus, kuulo- ja näköhäiriöt, tasapainohäiriöt, yhtäkkiä kiihtyvä pulssi, rintakivut) alkoivat jo kolme vuotta ennen kuin masennus diagnosoitiin ja ne kolme vuotta veivät aika lailla halun liikkumiseen. Silti olin työkykyinen ja aktiivinen ihminen siihen saakka että romahdin ja päädyin ensiapuun.

Ap, millaisia somaattisia oireita sinun masennuksessasi oli?

Länsimainen lääketiede on sitä, että pumpataan kaikki täyteen myrkkyä, sen sijaan ettätodellinen ongelma, esim. ympäristö tai ajatusmaailma, korjattaisiin. Onnea sulle, kun voitit masennuksen! 

T. Pääsi vuosien vaikeasta ahdistuksesta eroon meditaation ja ajatusharjoitusten kautta.

Jooga oikeasti auttaa masennukseen, kun siinä voi lakata pieksimästä itseään (esim. olen tyhmä ja kaikki on omaa syytä ym.). Siinä täytyy olla myötätuntoinen itseään kohtaan. Joogasin sairauslomalla valehtelematta 35 h/viikossa, eikä masennuksesta ole tietoakaan kunnes jouduin palaamaan takaisin töihin, eikä ole voimia yhtään urheilla töiden jälkeen. Nyt olen tippumassa takaisin pimeyteen... 

Toinen asia mikä yllätti on se, miten hyvin masennuksen pystyi piilottamaan hymyn ja iloisen olemuksen taakse. Vasta masennuksen kehitettyä vaikea asteiseksi, se muuttui näkyväksi. Edes keskivaikea tilassa kukaan ulkopuolinen ei olisi huomannut mitään poikkeavaa.

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.

Aika kova kohtalo yhden alapeukun takia... Ehkä jotkut kokevat tällaiset keskustelut syyllistäviksi. Samanlainen aloitus on ollut täällä monta kertaa, mutta kukaan ei koskaan tule kertomaan, mikä on se ihmeitä tekevä ruokavalio ja mikä oli lähtötilanne. Olen ihan samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio, liikunta, uni ja päivärytmi ovat hyväksi ihan kenelle tahansa ja varmasti vaikuttavat masentununeenkin elämänlaatuun. Silti myös liikunnallinen ja terveellisesti elävä voi sairastua masennukseen, joten kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ehkä jotkut kokevat nämä aloitukset vihjailuksi elämäntapasairaudesta.

Juuri näin. Itse harrastin arkiliikuntaa; tein koirani kanssa viikonloppuisin kolmen tunnin lenkkejä, viikolla tunnin, ilman koiraa kävin pienillä juoksulenkeillä, joskus uimassa, kausittain kuntosalilla. Ihmissuhteet olivat kunnossa, oli mielekäs ja palkitseva työ. Silti sairastuin masennukseen, joka vei sängyn pohjalle. Somaattiset oireet (säryt, huimaus, kuulo- ja näköhäiriöt, tasapainohäiriöt, yhtäkkiä kiihtyvä pulssi, rintakivut) alkoivat jo kolme vuotta ennen kuin masennus diagnosoitiin ja ne kolme vuotta veivät aika lailla halun liikkumiseen. Silti olin työkykyinen ja aktiivinen ihminen siihen saakka että romahdin ja päädyin ensiapuun.

Mutta oliko sinulla uupumus, masennus vai jotain muuta?

Kun olin raudan- ja jodinpuutteessa, lääkärit väittivät, että olen masentunut. Intin vastaan, sanoin että elämänhalu on tallella, vaikka surua onkin ja elimistö ei jaksa, että olen etsimässä apua siihen, en mielialaani, joka ei ole toivoton vaan aivosumu ja nollaenergia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.

Aika kova kohtalo yhden alapeukun takia... Ehkä jotkut kokevat tällaiset keskustelut syyllistäviksi. Samanlainen aloitus on ollut täällä monta kertaa, mutta kukaan ei koskaan tule kertomaan, mikä on se ihmeitä tekevä ruokavalio ja mikä oli lähtötilanne. Olen ihan samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio, liikunta, uni ja päivärytmi ovat hyväksi ihan kenelle tahansa ja varmasti vaikuttavat masentununeenkin elämänlaatuun. Silti myös liikunnallinen ja terveellisesti elävä voi sairastua masennukseen, joten kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ehkä jotkut kokevat nämä aloitukset vihjailuksi elämäntapasairaudesta.

Juuri näin. Itse harrastin arkiliikuntaa; tein koirani kanssa viikonloppuisin kolmen tunnin lenkkejä, viikolla tunnin, ilman koiraa kävin pienillä juoksulenkeillä, joskus uimassa, kausittain kuntosalilla. Ihmissuhteet olivat kunnossa, oli mielekäs ja palkitseva työ. Silti sairastuin masennukseen, joka vei sängyn pohjalle. Somaattiset oireet (säryt, huimaus, kuulo- ja näköhäiriöt, tasapainohäiriöt, yhtäkkiä kiihtyvä pulssi, rintakivut) alkoivat jo kolme vuotta ennen kuin masennus diagnosoitiin ja ne kolme vuotta veivät aika lailla halun liikkumiseen. Silti olin työkykyinen ja aktiivinen ihminen siihen saakka että romahdin ja päädyin ensiapuun.

Mutta oliko sinulla uupumus, masennus vai jotain muuta?

Kun olin raudan- ja jodinpuutteessa, lääkärit väittivät, että olen masentunut. Intin vastaan, sanoin että elämänhalu on tallella, vaikka surua onkin ja elimistö ei jaksa, että olen etsimässä apua siihen, en mielialaani, joka ei ole toivoton vaan aivosumu ja nollaenergia.

Uupumus on usein masennuksen oire. Vaikka siihen liittyy väsymys niin se liittyy ennen kaikkea ammatilliseen kyynistymiseen ja itsetunnon huononemiseen ja luokitellaan elämänhallinnan oireeksi eikä sairaudeksi. Minun diagnoosini oli keskivaikea masennus. Ilman lääkkeitä tuskin olisin noussut sieltä sängynpohjalta.

Vielä pienempi todennäköisyys olisi suljetulla olleella ystävälläni ollut palautua toimintakykyiseksi ilman asianmukaista hoitoa.

Sen takia puutun aina asiaan, kun joku antaa ymmärtää, että masennus on vain valinta joka johtuu huonoista elämäntavoista. Ilmeisesti ap:lläkään ei edes ollut mitään somaattisia oireita, jotka olisivat vaikeuttaneet ulkona liikkumista (kuten huimaus ja tasapainohäiriöt tai näköhäiriöt ja kivut).

Okei, no mä menen nukkumaan 10 maissa ja herään kuudelta, käyn 4-5 kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, syön kasvisruokaa ja kalaa, muutaman kerran viikossa suklaapatukan tai vastaavan ja kerran viikossa pitsan. Olen ollut masentunut kymmenen vuotta, mutta pystyn toimimaan eli käyn töissä ja suihkussa, koti on suht siisti ja elintavat ovat melko terveelliset. Uskon että elämäntapamuutos auttaa jos rytmi on tosiaan ollut sitä että kukutaan yöt ja nukutaan päivät ja syödään pelkkää roskaa tai kaljoitellaan, tai kitataan pepsiä. Odotin vain jotain syvällisempää vastauksiltanne...

Vierailija kirjoitti:

Okei, no mä menen nukkumaan 10 maissa ja herään kuudelta, käyn 4-5 kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, syön kasvisruokaa ja kalaa, muutaman kerran viikossa suklaapatukan tai vastaavan ja kerran viikossa pitsan. Olen ollut masentunut kymmenen vuotta, mutta pystyn toimimaan eli käyn töissä ja suihkussa, koti on suht siisti ja elintavat ovat melko terveelliset. Uskon että elämäntapamuutos auttaa jos rytmi on tosiaan ollut sitä että kukutaan yöt ja nukutaan päivät ja syödään pelkkää roskaa tai kaljoitellaan, tai kitataan pepsiä. Odotin vain jotain syvällisempää vastauksiltanne...

Menisin luontaistuotekauppaan juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, no mä menen nukkumaan 10 maissa ja herään kuudelta, käyn 4-5 kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, syön kasvisruokaa ja kalaa, muutaman kerran viikossa suklaapatukan tai vastaavan ja kerran viikossa pitsan. Olen ollut masentunut kymmenen vuotta, mutta pystyn toimimaan eli käyn töissä ja suihkussa, koti on suht siisti ja elintavat ovat melko terveelliset. Uskon että elämäntapamuutos auttaa jos rytmi on tosiaan ollut sitä että kukutaan yöt ja nukutaan päivät ja syödään pelkkää roskaa tai kaljoitellaan, tai kitataan pepsiä. Odotin vain jotain syvällisempää vastauksiltanne...

Menisin luontaistuotekauppaan juttelemaan.

Todella vastuuton ohje.

Vierailija kirjoitti:

Okei, no mä menen nukkumaan 10 maissa ja herään kuudelta, käyn 4-5 kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, syön kasvisruokaa ja kalaa, muutaman kerran viikossa suklaapatukan tai vastaavan ja kerran viikossa pitsan. Olen ollut masentunut kymmenen vuotta, mutta pystyn toimimaan eli käyn töissä ja suihkussa, koti on suht siisti ja elintavat ovat melko terveelliset. Uskon että elämäntapamuutos auttaa jos rytmi on tosiaan ollut sitä että kukutaan yöt ja nukutaan päivät ja syödään pelkkää roskaa tai kaljoitellaan, tai kitataan pepsiä. Odotin vain jotain syvällisempää vastauksiltanne...

Se jooga tai mindfullness voisi olla sinulle kokeilemisen arvoista. Siinä oppii antamaan itselleen armoa ja suhtautumaan omiin ajatuksiin ajatuksina, eikä totuuksina.

Täällä on keskustelua juurikin siitä, että muuttaa niitä elämäntapoja, jotka jollain voi olla masennuksen aiheuttajia, eikä pelkkiä oireita.

Toinen mitä suosittelen kaikille masennuksen nuken kanssa kamppaileville on joku kiinnostuksen kohde. Ei sekään siellä masennuksen syvimpiä aikoina auta, mutta voi olla sellainen, josta saa niitä arjen pieniä iloja ja auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, no mä menen nukkumaan 10 maissa ja herään kuudelta, käyn 4-5 kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, syön kasvisruokaa ja kalaa, muutaman kerran viikossa suklaapatukan tai vastaavan ja kerran viikossa pitsan. Olen ollut masentunut kymmenen vuotta, mutta pystyn toimimaan eli käyn töissä ja suihkussa, koti on suht siisti ja elintavat ovat melko terveelliset. Uskon että elämäntapamuutos auttaa jos rytmi on tosiaan ollut sitä että kukutaan yöt ja nukutaan päivät ja syödään pelkkää roskaa tai kaljoitellaan, tai kitataan pepsiä. Odotin vain jotain syvällisempää vastauksiltanne...

Menisin luontaistuotekauppaan juttelemaan.

Todella vastuuton ohje.

Todella vastuutonta, ettei ihmistä hoideta kokonaisvaltaisesti kuntoon ja pahimmillaan lääkitään jonkun puutoksen tai epätasapainon vuoksi. Stressi ja masennuskin lienee jonkinlainen stressitila, kuluttaa antioksidanttivarastot loppuun, lisäksi on paljon aminohappoja ja rasvoja, jotka vaikuttavat aivoihin ja jaksamiseen ja mielialaan.