Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paranin vakavasta masennuksesta elämäntapakeinoilla
22.08.2020 |
Kävin myös terapiassa, mutta elämäntapakeinot kuten ruokavalio, päivärytmi, joogailu ja liikkuminen tuntui melkein tehokkaammalta.
Lääkkeisiin en halunnut koskea huonojen kokemusten jälkeen.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailioja kirjoitti:
Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.
Käänsit sitten kohtuuttoman sisäänpäin kääntyneen aggressiosi ulospäin, olo parani mutta voisitko tehdä vielä jotain tuolle aggression asteelle, tuntuu hiukan kohtuuttomalta nyt kyllä.
Vaikutat nyt itse parhaalta esimerkiltä siitä asiasta, että alanuolittaja oli sittenkin oikeassa. Tuosta on vielä jonkin verran matkaa normaalivointiin.
Enkä huutele tätä ilkeyttäni sivusta vaan joudun itsekin työstämään omaa aggressiivisuuttani ja passivoitumistaipumustani. Kun vetäydyn, muutun helposti äksyksi kuin mureena jos maailma kuitenkin änkeää luolani eteen häiriköimään.
Mutta olet oikeassa sinänsä. Olet päässyt sängynpohjalta, se on mahdollista. Itseään voi kuitenkin kohdella hyvin ja jopa rakastaa ilman että täytyy suhtautua päinvastoin muihin. Eikä myötätuntoa tarvitse edes säästellä vain niille muutamalle viattomalle kissakoiralle jotka sen ansaitsevat. Jonain päivänä se tulee sieltä, askel kerrallaan. Itsekeskeisyys ja pelko tekevät tilaa auringolle, jota myös hymyksi kutsutaan.
Alanuolitus on siltikin oksettavaa. Ei mitään järkeä alanuolittaa ihmisten kokemuksia. Mitä hyvää alanuolitus saa aikaan siinä kohtaa kun pitäisi ylänuolittaa, tai jättää nuoli pois? Ei mitään hyvää.
Jos jotakin auttaa ruoka, sen kertominen ei ole väärin, kuten ei ole muidenkaan auttavuen asioiden kertominen. Latistaminen on väärin.
Alanuolitan tästä lähtien myös kaltaistesi jutut. Sitähän sinä halusit. Kerrassaan surkea teksti, eikä mitään hyötyä siitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette parantuneet voi kertoa tarkemmin näistä elämäntapakeinoista? Liikunta voi tarkoittaa mitä tahansa puolen tunnin matelutahdin kävelylenkistä alkaen, pelkkä ''ruokavalio'' on samoin todella epämääräinen, jätitkö siitä siis pois jotain, mitä? lisäsitkö mitä? Miten syöt nyt, miten söit ennen? Millainen päivärytmisi on verrattuna aikaisempaan?
Suosittelisin aloittamaan sen liikunnan ihan vaikka sillä, että lähtee ovesta ulos ja vaikka matelee puoli tuntia. Sitten pakottaa itsensä seuraavana päivänä ulos ja matelee taas. Ja seuraavana, ja seuraavana. Jos kuukauden kuluttua ei ala tuntua yhtään paremmalta, saattaa olla ihan oikeasti lääkityksen tarpeessa. Lisäksi hyvä liikkua paikoissa, joissa horisontti on kaukana, ei kapeilla kujilla. Mielellään vesistö tai metsä horisontissa.
muttakun tossa on ylämäki, joka on pakko kiivetä jos haluu ulos.
Sehän on ihan mahtavaa, sieltä näkee kauas. Ei haittaa vaikka kapuaisi etanan lailla askel kerrallaan.
no jaa no joo, kiitos, yritetään.
Kun olisikin niin, että voisi tehdä jonkun ratkaisevan elämäntapamuutoksen. Liikun, roikun työelämässä kiinni, en syö roskaruokaa enkä makeaa. Lapsesta saakka olen tuntenut olevani ihan väärässä paikassa ja ulkopuolinen ja kokenut asiasta voimakasta ahdistusta. Muistan miettineeni itsemurhaa ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena. Mitään ymmärrystä en ole koskaan saanut keneltäkään kun olen yrittänyt avautua asiasta.
Olen yli 40-vuotias. Kaiken olen varmasti kokeillut. Parhaiten voin nyt kun olen ymmärtänyt, että minä vain olen tällainen, en pysty muuttamaan itseäni eikä minun tarvitse. Jotta voisin paremmin olisi muiden ihmisten muututtava, ja sitähän he eivät tee.
Vierailija kirjoitti:
Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.
Aika kova kohtalo yhden alapeukun takia... Ehkä jotkut kokevat tällaiset keskustelut syyllistäviksi. Samanlainen aloitus on ollut täällä monta kertaa, mutta kukaan ei koskaan tule kertomaan, mikä on se ihmeitä tekevä ruokavalio ja mikä oli lähtötilanne. Olen ihan samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio, liikunta, uni ja päivärytmi ovat hyväksi ihan kenelle tahansa ja varmasti vaikuttavat masentununeenkin elämänlaatuun. Silti myös liikunnallinen ja terveellisesti elävä voi sairastua masennukseen, joten kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ehkä jotkut kokevat nämä aloitukset vihjailuksi elämäntapasairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitteko esimerkkejä teidän päivän tai viikon aikataulusta ja siitä, mitä syötte ja milloin. Minulla on myös masennus, ja ajelehdin vaan kaikki päivät, jotka muuttuvat viikoiksi ja edelleen kuukausiksi.
Olen tällä hetkellä työttömänä ja nämä keinot ovat minulla auttaneet masennusoireiden kurissa pitoon:
-Herään omaan tahtiin noin kymmenen aikaa. Mutta pakotan itseni ylös, kun herään, en jää torkkumaan sänkyyn
-Syön aamiaisen rauhassa, kahvia ja ruisleipää kurkulla ja tomaatilla (joskus puuroa, joskus kananmunaa, joskus jogurttia)
-Joogaan, laiskoina päivinä teen sellaisen hengittely ja pötköttely joogan ja toisina reippaamman.
-Teen kotitöitä 15min - 2h, riippuen miten jaksan, mutta joka päivä pakotan itseni tekemään jotain.
-Katson youtubea/telkkaa tai pelaan tai palstailen
-16 jälkeen teen ruokaa perheelle, riippuen vähän monen aikaa ovat tulossa kotiin.
-syödään yhdessä 17-19 välillä riippuen miehen töistä ja lapsen harrastuksista
-Pötkötellään sohvalla, lapsi yleensä koneella, käydään kaupassa
-20:00 menee meillä ruudut kiinni, auttaa minun ja lapsen ongelmiin yhtä hyvin.
-Pelataan lautapelejä/korttia, syödään iltapala, ollaan yhdessä. Lapsi menee nukkumaan 21-22 välillä
-Me mennään nukkumaan yhdentoista ja yhden välillä. Joskus katsotaan vielä telkkaa lapselta salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olisikin niin, että voisi tehdä jonkun ratkaisevan elämäntapamuutoksen. Liikun, roikun työelämässä kiinni, en syö roskaruokaa enkä makeaa. Lapsesta saakka olen tuntenut olevani ihan väärässä paikassa ja ulkopuolinen ja kokenut asiasta voimakasta ahdistusta. Muistan miettineeni itsemurhaa ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena. Mitään ymmärrystä en ole koskaan saanut keneltäkään kun olen yrittänyt avautua asiasta.
Olen yli 40-vuotias. Kaiken olen varmasti kokeillut. Parhaiten voin nyt kun olen ymmärtänyt, että minä vain olen tällainen, en pysty muuttamaan itseäni eikä minun tarvitse. Jotta voisin paremmin olisi muiden ihmisten muututtava, ja sitähän he eivät tee.
Oletko koittanut neurofeedbackia? Siitä oli iso apu itselleni, aivot ja tunteet muuttuivat kuin itsestään. Tietysti olen edelleen ulkopuolinen ja liian yksinäinen, muttei se satu ja vaivaa koko ajan vaan olen myös onnellinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.
Suhde olisi sinulle paras hoito siis. Onko mahdollista yrittää etsiä sellaista? Tai jotain harrastusta tai yhteisöä, jossa saisit edes arvostusta ja yhteenkuuluvuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Individuals with recent-onset psychosis and with multi-episode schizophrenia who have increased antibodies to gliadin may share some immunologic features of celiac disease, but their immune response to gliadin differs from that of celiac disease.!"
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006322310002507
"Increased levels of antibodies to gliadin, which is derived from the wheat protein gluten, have been reported in schizophrenia and bipolar disorder in cross-sectional studies."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin, että paranin masennuksesta pekonilla. :) kyllä se ainakin väliaikaisesti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.
Suhde olisi sinulle paras hoito siis. Onko mahdollista yrittää etsiä sellaista? Tai jotain harrastusta tai yhteisöä, jossa saisit edes arvostusta ja yhteenkuuluvuutta?
Etsin koko ajan, netistä ja Tinderistä. Kesällä jaksoin peräti yksille deiteille jotka olivat aiva murskaavat. Tämä mies mollasi koko ajan, oli moukka. Ja näitä on yllättävän paljon eli tuo seuran etsiminenkin masentaa todella paljon. Nykyajan deittikulttuuri masentaa terveintäkin ihmistä!
Ja tosiaan, ryhmäterapioissa on tullut pyörittyä mutta aina ne loppuvat eikä oikein mitään jää käteen. Harrastukseni ovat yksinäisiä, lukemista ja musan kuuntelua.
On mulla yksi sydänystävä jota pyrin tapaamaan kerran vkossa, mutta hänellä on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.
Aika kova rangaistus yhdestä alanuolesta... Jotkut varmaan kokevat että nämä kirjoittajat vihjaavat masennuksen johtuvan huonoista elämäntavoista ja parantuvan jos ryhdistäytyy. Ja näinhän ei kaikilla todellakaan ole.
Tyhmemmänkin kuuluisi tietää meidän olevan yksilöitä, joilla eri kokemukset. Alanuolittaja tekee väärin. Hän voisi kertoa oman kokemuksensa. Ihmiset selaavat näitä keskusteluita läpi etsien itselleen sopivaa ratkaisua. Usein on koitettu jo jotain mikä ei.ole toiminut. Kaikenlaisten kokemusten kertominen on sallittua. Nämä alanuolittajat yrittävät latistaa toisen kokemuksen. He ovat kehityksen tulppa. Mitään hyvää ei alanuolilla tällsisessa ketjussa tehdä varsinkaan kun kohteena on aidot kokemukset!
Mikä kontrollifriikki sinä olet määräämään toisten nuolituksista tai sen syistä? Ja vielä haukkumaan heitä. Oletkohan itse oikein sisäistänyt sitä mainitsemaasi erilaisuuta ja erilaisia ajattelutapoja? Jos olet tuo sama, joka toivoi pahaa sairautta alapeukuttajille, niin tuollaisen toivottaminen jonkun tykkäyspeukutuksen perusteella on vain törkeää. Eli käyttäydyt itse kaikkein huonoiten tässä keskustelussa.
ps. en itse ole alanuolittanut tässä keskustelussa muuta kuin tätä kommenttiasi, johon nyt kommentoin sekä tuota hengiyskoneeseen toivomista. Ja arvostan ap:n kokemuksen kertomista myöskin.
Kuinkahan vakava masennuksesi on ollut, jos olet tuollaiseen elämäntapamuutokseen pystynyt? Minulla vakava masennus oli sellainen että en päässyt sängystä ylös kun halusin ainoastaan kuolla. En syönyt, vaan jouduin osastolle ja letkuruokintaan. Tarpeeksi kovilla masennuslääkkeillä pääsin jotenkuten jaloilleni.
En jaksa siis sekuntiakaan uskoa että sinulla on ollut järin vakava masennus. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitteko esimerkkejä teidän päivän tai viikon aikataulusta ja siitä, mitä syötte ja milloin. Minulla on myös masennus, ja ajelehdin vaan kaikki päivät, jotka muuttuvat viikoiksi ja edelleen kuukausiksi.
Olen tällä hetkellä työttömänä ja nämä keinot ovat minulla auttaneet masennusoireiden kurissa pitoon:
-Herään omaan tahtiin noin kymmenen aikaa. Mutta pakotan itseni ylös, kun herään, en jää torkkumaan sänkyyn
-Syön aamiaisen rauhassa, kahvia ja ruisleipää kurkulla ja tomaatilla (joskus puuroa, joskus kananmunaa, joskus jogurttia)
-Joogaan, laiskoina päivinä teen sellaisen hengittely ja pötköttely joogan ja toisina reippaamman.
-Teen kotitöitä 15min - 2h, riippuen miten jaksan, mutta joka päivä pakotan itseni tekemään jotain.
-Katson youtubea/telkkaa tai pelaan tai palstailen
-16 jälkeen teen ruokaa perheelle, riippuen vähän monen aikaa ovat tulossa kotiin.
-syödään yhdessä 17-19 välillä riippuen miehen töistä ja lapsen harrastuksista
-Pötkötellään sohvalla, lapsi yleensä koneella, käydään kaupassa
-20:00 menee meillä ruudut kiinni, auttaa minun ja lapsen ongelmiin yhtä hyvin.
-Pelataan lautapelejä/korttia, syödään iltapala, ollaan yhdessä. Lapsi menee nukkumaan 21-22 välillä
-Me mennään nukkumaan yhdentoista ja yhden välillä. Joskus katsotaan vielä telkkaa lapselta salaa.
kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä masennukseen - ainakin omaani - vaikuttaa kaikista eniten ihmissuhteet. Siis vaikka kuinka yksin elän säännöllisesti ja terveellisesti nykyään, olen vain epätoivoisen masentunut kun olen sinkku ja täysin yksin. Ja joo, olen ollut myös ryhmäterapiassa muttei se korvaa emotionaalista tunnesidettä toiseen ihmiseen. Näin mun kohdalla.
Suhde olisi sinulle paras hoito siis. Onko mahdollista yrittää etsiä sellaista? Tai jotain harrastusta tai yhteisöä, jossa saisit edes arvostusta ja yhteenkuuluvuutta?
Etsin koko ajan, netistä ja Tinderistä. Kesällä jaksoin peräti yksille deiteille jotka olivat aiva murskaavat. Tämä mies mollasi koko ajan, oli moukka. Ja näitä on yllättävän paljon eli tuo seuran etsiminenkin masentaa todella paljon. Nykyajan deittikulttuuri masentaa terveintäkin ihmistä!
Ja tosiaan, ryhmäterapioissa on tullut pyörittyä mutta aina ne loppuvat eikä oikein mitään jää käteen. Harrastukseni ovat yksinäisiä, lukemista ja musan kuuntelua.
On mulla yksi sydänystävä jota pyrin tapaamaan kerran vkossa, mutta hänellä on oma elämä.
<3
Ehkä sitten toinen lähestymistapa olisikin oppia hyväksymään se parittomuus ja löytämään elämään muuta sisältöä ja näkemään mitkä asiat ovat hyvin tai pyrkiä luomaan sellaisia.
Perheetön vastoin tahtoani olen itsekin. Ajoittain se on kipeämpää ja ajoittain helpompaa.
Usvametsä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksettavia nämä jotka alanuolittavat näissä ketjuissa ihmisten aitoja kokemuksia. Toivon heille koronaa ja viikkoja hengityskoneessa, jossa on aikaa miettiä mitä tuli tehtyä.
Aika kova kohtalo yhden alapeukun takia... Ehkä jotkut kokevat tällaiset keskustelut syyllistäviksi. Samanlainen aloitus on ollut täällä monta kertaa, mutta kukaan ei koskaan tule kertomaan, mikä on se ihmeitä tekevä ruokavalio ja mikä oli lähtötilanne. Olen ihan samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio, liikunta, uni ja päivärytmi ovat hyväksi ihan kenelle tahansa ja varmasti vaikuttavat masentununeenkin elämänlaatuun. Silti myös liikunnallinen ja terveellisesti elävä voi sairastua masennukseen, joten kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ehkä jotkut kokevat nämä aloitukset vihjailuksi elämäntapasairaudesta.
Niiden sietäisikin olla sairaita, jos eivät kestä toisen ihmisen omakohtaisia kokemuksia. Sairasta itsekeskeisyyttä. Kertoisivat omat kokemuksensa. Todella karseita narsismiin taipuvaisia pa.kakasoja, joilla äly ei riitä keskusteluun osallistumiseen muuten kuin muita alas painamalla. Siinä syy heidän pahaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Miksette parantuneet voi kertoa tarkemmin näistä elämäntapakeinoista? Liikunta voi tarkoittaa mitä tahansa puolen tunnin matelutahdin kävelylenkistä alkaen, pelkkä ''ruokavalio'' on samoin todella epämääräinen, jätitkö siitä siis pois jotain, mitä? lisäsitkö mitä? Miten syöt nyt, miten söit ennen? Millainen päivärytmisi on verrattuna aikaisempaan?
Jooga on hyvä aloituskeino. Ei ole liian vaativaa ja siinä on sitä hetkessä olemista, hengittelyä ja venyttelyä. Kävely on toinen. Toki, jos on joku laji mistä pitää tai on kiinnostunut kannattaa valita se. Mutta minulla jooga ja kävely auttaa
Päivärytmi on sellainen, että nousen vaikka väkisin siinä yhdeksän aikaa. Voin mennä päikkäreille kympiltä, mutta herään aina samaan aikaan ja syön aamiaisen. Lopetan kaikkien ruutujen käytön viimeistään puolilta öin.
Ruokavalioon lisäsin kasviksia runsaasti ja jätin pikaruuan ja selkeästi epäterveellisen max 1krt viikossa. En mitenkään muuten rajoittanut ja peruskotiruokaa syön. Lisäsin vaan hedelmiä ja kasviksia, myös rautatabletin ja d-vitamiinin lisäsin. Herkkujakin syön, kunhan on kasviksia ollut omasta mielestä runsas määrä.
Ennen valvoin yöt ja nukuin päovät, söin lähinnä karkkia, suklaata ja pitsaa, en liikkunut ja katsoin netflixiä koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Sehän on ihan mahtavaa, sieltä näkee kauas. Ei haittaa vaikka kapuaisi etanan lailla askel kerrallaan.