Parantunut itsetunto & parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Kyllä minuakin kismittäisi jos mies olisi ollut NIIN epävarma että olisi tapaillut muitakin. Itse asiassa taisin tapailla tuollaista montaa yhtä aikaa pyörittävää äijää, josta ajattelin heti ekan tapaamisen jälkeen että hän on elämäni mies ja juuri hänet varmasti haluan. Mies ei ollut samaa mieltä ja lopetti tapailun muutaman kuukauden jälkeen. Silloin se tuntui maailman kamalimmalta asialta ja meni kauan päästä yli, mutta näin jälkikäteen en voisi olla onnellisempi että mies teki sen ratkaisun. Tajuan itsekin vasta nyt ettei hän ollut ollenkaan sitä mitä oikeasti haluan emmekä sopineet ollenkaan yhteen. En tajua mitä hänessä näin.

Joo. Just tohon kohtaan mä olen juuttunut. Että entäpä jos tää olisi päättynyt jo tapailuvaiheeseen. Että ehkäpä se olisikin ollut hyvä asia. Ap

Hiertääkö miehessä vain alkuaikojen epävarmuus sitoutumisesta vai jokin muukin? Tunnut syyttävän miestä siitä samasta asiasta jota haluat nyt itse mennä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kirjoitti:

Sinäkö aina heti tiedät, tuleeko jutusta jotain vai ei?

En tietenkään heti. Mutta mies oli niin pitkään epävarma, että nykyinen minäni ei olisi sitä katsellut. Ap

Älä menneitä mieti, vaan siirrä katse tähän päivään.   Kiintyminen ja sitoutuminen tapahtuu eri tavoin eri ihmisillä, tärkeintä on nykyhetki ja tietenkin myös tulevaisuus, mutta siitä ei vielä tiedä.

Noin mä yritän ajatella. Jotenkin vain löydän itseni miettimästä, että olisinko saanut paremman miehen, jos olisin lempannut tämän silloin, kun vielä vain tapailtiin... Ja jos olisin tapaillut muitakin enkä keskittynyt vain tähän. Ap

Jos olisitkin lempannut miehen silloin, sinun pitää miettiä olisitko voinut saada paremman miehen silloisella minälläsi, ei tämänpäiväisellä. Joka tapauksessa tuo on aika hyödytöntä jossittelua johon ei voi saada vastausta. Koet että sinulla on nykyään parempi itsetunto, onko se pelkästään omaa ansiotasi, vai onko miehelläsi ollut siihen vaikutusta? Olisitko yhtä itsevarma jos olisit ollut sinkkuna nämä viisi vuotta?

Mä en tiedä olisinko saanut parempaa, koska en tsekannut niitä vaihtoehtoja. Annoin pakit useammallekin kiinnostuneelle, kun mua kiinnosti vain tämä yksi. Olin yksipuolisen typerästi sitoutunut ja nyt se suututtaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hiertääkö miehessä vain alkuaikojen epävarmuus sitoutumisesta vai jokin muukin? Tunnut syyttävän miestä siitä samasta asiasta jota haluat nyt itse mennä tekemään.

Varmaan arjen tulo suhteeseen näkyy nyt. Eikä oo sitä hyvää alkua, jota muistella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Kyllä minuakin kismittäisi jos mies olisi ollut NIIN epävarma että olisi tapaillut muitakin. Itse asiassa taisin tapailla tuollaista montaa yhtä aikaa pyörittävää äijää, josta ajattelin heti ekan tapaamisen jälkeen että hän on elämäni mies ja juuri hänet varmasti haluan. Mies ei ollut samaa mieltä ja lopetti tapailun muutaman kuukauden jälkeen. Silloin se tuntui maailman kamalimmalta asialta ja meni kauan päästä yli, mutta näin jälkikäteen en voisi olla onnellisempi että mies teki sen ratkaisun. Tajuan itsekin vasta nyt ettei hän ollut ollenkaan sitä mitä oikeasti haluan emmekä sopineet ollenkaan yhteen. En tajua mitä hänessä näin.

Joo. Just tohon kohtaan mä olen juuttunut. Että entäpä jos tää olisi päättynyt jo tapailuvaiheeseen. Että ehkäpä se olisikin ollut hyvä asia. Ap

Sitä vaan ei osaa ajatella noin silloin kun on oikeasti ihastunut. Silloin päättymisen näkee vain ja ainoastaan kamalana asiana, suunnilleen maailmanloppuna. Mutta jälkikäteen sitä vasta alkaa enemmän miettimään, että mitä jos asiat olisivat menneetkin toisin. Jos minulla asiat olisivat menneet kuten sinulla eli mies olisi monien joukosta valinnut minut, olisihan se silloin alussa varmasti tuntunut hyvältä, mutta miten sitten myöhemmin? Olen ymmärtänyt että haluan suhteelta alusta asti enemmän.

Miesten taso on huono joten yleensä vain pettyy erotessaan..

Vierailija kirjoitti:

Miesten taso on huono joten yleensä vain pettyy erotessaan..

Tuo on huono syy jäädä suhteeseen joka ei ole sitä mitä haluaa. Voi jopa löytää edellistä paremmankin. Jotenkin tuli vaikutelma ettei ap:n mies mikään korvaamaton helmi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Eli suomeksi:

Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.

Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.

Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Eli suomeksi:

Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.

Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.

Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.

Täällä yksi joka puhuu tunteiden puolesta. Olisi kamalaa tietää olevansa toiselle vain jokin käytännöllinen järkiratkaisu, joka tuli pahimmillaan valituksi siinä hetkessä paremman puutteessa. Se on sitä mitä suhteelta viimeiseksi haluan.

Mä taidan ymmärtää ap:tä.

Olen nimittäin myös syöksynyt suhteeseen lähinnä sen takia, että olin tullut raa'asti hylätyksi ja tämä mies rakastui minuun silmiä&korviaan myöten tuota pikaa.

Sain siis osakseni ihailua, jalustalle nostoa, palvontaa jne, mikä toki hiveli maan alle poljettua itsetuntoani.

Muutaman vuoden kuluttua olin voimaantunut (heh) niin paljon, että miehen lammastelu ja palveluskoiran luonne alkoi suorastaan ärsyttää.

Lemppasin miehen.

Joskus myöhemmin olen tullut katumapäälle, mutta vääristä syistä. Esim. olen ollut pitkään sinkkuna tahtomattani, ja muistot ovat kultaantuneet. Oikeasti mies taisi olla läheisriippuvainen ja tunne-elämältään epävakaa.

Minä tarvitsen rauhallisen, itsevarman miehen - jos ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiertääkö miehessä vain alkuaikojen epävarmuus sitoutumisesta vai jokin muukin? Tunnut syyttävän miestä siitä samasta asiasta jota haluat nyt itse mennä tekemään.

Varmaan arjen tulo suhteeseen näkyy nyt. Eikä oo sitä hyvää alkua, jota muistella. Ap

Muistelee sitten sitä kun se mies keksi tekosyitä ettei voi nähdä sinua, kun oli oikeasti sopinut tapaamisen jonkun toisen naisen kanssa. Muistelet kuinka istuit sen illan yksin haikailemassa sen miehen perään ja odottamassa seuraavaa tapaamista viikon parin päästä, kun mies sillä aikaa makoilee sängyssä toinen nainen kainalossa.

Ihana alku, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Eli suomeksi:

Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.

Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.

Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.

Epävarmuus on vähä eri juttu kuin monien kanssa deittailu ja säätäminen suhteen alussa. Ei mikään catch tuollainen mies vakavaan suhteeseen .

Kukaan ei tietenkään voi täältä kertoa mitä ap:n kannattaisi tehdä, ap:n täytyy se itse päättää, mutta pakko todeta tähän väliin että jos tässä tilanne olisi toisinpäin, että mies pohtisi tällaista, niin hänet olisi jo haukuttu maan rakoon. Ensin käyttää itsekkäästi toista hyväksi pönkittääkseen itsetuntoaan ja sitten jättää tylysti. En siis väitä että tässä on näin käynyt, enkä ap:ta tuomitse ajatuksistaan, mutta näin mies tuomittaisiin, on monesti täällä tuomittukin. Kritisoinkin tässä lähinnä tätä kaksinaamaista suhtautumista miehiin vs naisiin tällä palstalla. Ap:n täytyy vain punnita tarkkaan ja realistisesti plussat ja miinukset ja tehdä päätös sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiertääkö miehessä vain alkuaikojen epävarmuus sitoutumisesta vai jokin muukin? Tunnut syyttävän miestä siitä samasta asiasta jota haluat nyt itse mennä tekemään.

Varmaan arjen tulo suhteeseen näkyy nyt. Eikä oo sitä hyvää alkua, jota muistella. Ap

Muistelee sitten sitä kun se mies keksi tekosyitä ettei voi nähdä sinua, kun oli oikeasti sopinut tapaamisen jonkun toisen naisen kanssa. Muistelet kuinka istuit sen illan yksin haikailemassa sen miehen perään ja odottamassa seuraavaa tapaamista viikon parin päästä, kun mies sillä aikaa makoilee sängyssä toinen nainen kainalossa.

Ihana alku, kyllä.

Kannattaa silti tässä miestä haukkuessaan nyt muistaa että juuri näin ap:kin nyt haluaisi että olisi itse toiminut, jos olisi ollut viisi vuotta sitten sellainen nyt. Sama asia miehen tekemänä on ällöttävää, mutta naisen tekemänä vain järkevää tilannekatsausta että tekee varmasti oikean valinnan. Onko teidän naisten oikeasti noin vaikeaa olla objektiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tietenkään voi täältä kertoa mitä ap:n kannattaisi tehdä, ap:n täytyy se itse päättää, mutta pakko todeta tähän väliin että jos tässä tilanne olisi toisinpäin, että mies pohtisi tällaista, niin hänet olisi jo haukuttu maan rakoon. Ensin käyttää itsekkäästi toista hyväksi pönkittääkseen itsetuntoaan ja sitten jättää tylysti. En siis väitä että tässä on näin käynyt, enkä ap:ta tuomitse ajatuksistaan, mutta näin mies tuomittaisiin, on monesti täällä tuomittukin. Kritisoinkin tässä lähinnä tätä kaksinaamaista suhtautumista miehiin vs naisiin tällä palstalla. Ap:n täytyy vain punnita tarkkaan ja realistisesti plussat ja miinukset ja tehdä päätös sen mukaan.

Ajattelisin ihan samalla tavalla, vaikka sukupuolet olisivat toisin päin. Jos mies on tosissaan mutta nainen on niin epävarma että tinderi laulaa vielä ekojen tapaamisten jälkeen, en missään tapauksessa kannusta miestä siihen naiseen panostamaan. Jatkaa itsekin vaan etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiertääkö miehessä vain alkuaikojen epävarmuus sitoutumisesta vai jokin muukin? Tunnut syyttävän miestä siitä samasta asiasta jota haluat nyt itse mennä tekemään.

Varmaan arjen tulo suhteeseen näkyy nyt. Eikä oo sitä hyvää alkua, jota muistella. Ap

Muistelee sitten sitä kun se mies keksi tekosyitä ettei voi nähdä sinua, kun oli oikeasti sopinut tapaamisen jonkun toisen naisen kanssa. Muistelet kuinka istuit sen illan yksin haikailemassa sen miehen perään ja odottamassa seuraavaa tapaamista viikon parin päästä, kun mies sillä aikaa makoilee sängyssä toinen nainen kainalossa.

Ihana alku, kyllä.

Kannattaa silti tässä miestä haukkuessaan nyt muistaa että juuri näin ap:kin nyt haluaisi että olisi itse toiminut, jos olisi ollut viisi vuotta sitten sellainen nyt. Sama asia miehen tekemänä on ällöttävää, mutta naisen tekemänä vain järkevää tilannekatsausta että tekee varmasti oikean valinnan. Onko teidän naisten oikeasti noin vaikeaa olla objektiivinen?

Jos molemmat olisi toiminut samoin, kumpaakaan ei harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tietenkään voi täältä kertoa mitä ap:n kannattaisi tehdä, ap:n täytyy se itse päättää, mutta pakko todeta tähän väliin että jos tässä tilanne olisi toisinpäin, että mies pohtisi tällaista, niin hänet olisi jo haukuttu maan rakoon. Ensin käyttää itsekkäästi toista hyväksi pönkittääkseen itsetuntoaan ja sitten jättää tylysti. En siis väitä että tässä on näin käynyt, enkä ap:ta tuomitse ajatuksistaan, mutta näin mies tuomittaisiin, on monesti täällä tuomittukin. Kritisoinkin tässä lähinnä tätä kaksinaamaista suhtautumista miehiin vs naisiin tällä palstalla. Ap:n täytyy vain punnita tarkkaan ja realistisesti plussat ja miinukset ja tehdä päätös sen mukaan.

Kyllä monia deittaava nainenkin haukuttaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tietenkään voi täältä kertoa mitä ap:n kannattaisi tehdä, ap:n täytyy se itse päättää, mutta pakko todeta tähän väliin että jos tässä tilanne olisi toisinpäin, että mies pohtisi tällaista, niin hänet olisi jo haukuttu maan rakoon. Ensin käyttää itsekkäästi toista hyväksi pönkittääkseen itsetuntoaan ja sitten jättää tylysti. En siis väitä että tässä on näin käynyt, enkä ap:ta tuomitse ajatuksistaan, mutta näin mies tuomittaisiin, on monesti täällä tuomittukin. Kritisoinkin tässä lähinnä tätä kaksinaamaista suhtautumista miehiin vs naisiin tällä palstalla. Ap:n täytyy vain punnita tarkkaan ja realistisesti plussat ja miinukset ja tehdä päätös sen mukaan.

Ap myönsi, että noiden ajatusten taustalla on halu kostaa. Ei mikään järkevä puntarointi.

No selvästi ap et rakasta tai arvosta miestä, joka on suhun sitoutunut. Kannattaa jättää, ansaitsette molemmat parempaa. Erityisesti mies.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".

No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap

Eli suomeksi:

Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.

Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.

Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.

Epävarmuus on vähä eri juttu kuin monien kanssa deittailu ja säätäminen suhteen alussa. Ei mikään catch tuollainen mies vakavaan suhteeseen .

Tuotahan se "epävarmuus" suhteen alussa juuri tarkoittaa. Haluaa tsekata läpi vielä muutaman muun jos vaikka osuisikin eteen joku parempi, ja sillä aikaa roikottaa toista löysässä hirressä.