Lue keskustelun säännöt.
Asperger ja aloitekyky
27.06.2024 |
Onko as ihmisille tyypillistä se että he eivät oma-aloitteisesti ikinä ehdota mitään? Eivät tee aloitteita tai ehdota tapaamista. Tapailukumppani on tällainen ja asperger. Väittää pitävänsä minusta ja suostuu mun ehdotuksiin ja meillä on kivaa mutta asia häiritsee.
Kommentit (34)
Aika moni on tuollainen. Löytyy heistä vastaavasti sellaisiakin jotka jatkuvasti häiriköivät ehdotuksillaan ja eivät ymmärrä ei sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Ite en jaksais. Kuulostaa perässävedettävältä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on tuollainen. Löytyy heistä vastaavasti sellaisiakin jotka jatkuvasti häiriköivät ehdotuksillaan ja eivät ymmärrä ei sanaa.
Kieltämättä itse joskus innostun liikaa puhumaan tai keksimään sitä sun tätä enkä osaa lopettaa itse ellei toinen selkeästi sano. Itse olen aika on/off sosiaalisesti eli saatan olla ihan hiljaa tai vastaavasti innostua puhumaan liikaa kun sosiaalista tilannetajua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Juuri tämä. Me autistit/"aspergerit" emme osaa lukea muiden ihmisten ajatuksia, ollenkaan. Jos odotat, että autisti oppii lukemaan toisten ihmisten ajatuksia, on se sama kuin odottaisit, että syntymästään saakka täysin umpikuuro oppisi kuulemaan (ilman teknisiä laitteita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Juuri tämä. Me autistit/"aspergerit" emme osaa lukea muiden ihmisten ajatuksia, ollenkaan. Jos odotat, että autisti oppii lukemaan toisten ihmisten ajatuksia, on se sama kuin odottaisit, että syntymästään saakka täysin umpikuuro oppisi kuulemaan (ilman teknisiä laitteita).
Ei tuokaan päde meihin kaikkiin kuitenkaan. Ihmisyys on ollut mun erityismielenkiinnon kohde viimeiset 10 vuotta, niin oon oppinut suht hyvin olettamaan toisten ajatuksia. Mut oonkin opiskellut ihmisiä paljon. Ja koska sosiaaliset tilanteet on mulle vaikeita, niin oon aina tarkkaillut ihmisiä tosi tarkkaan ja yli analysoinut kaikkea ihmisten äänensävyistä jne.
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Jokainen suomalaisnainen tarviis assipuolison niin olis pakko lopettaa se mykkäkoulu ja passiivisaggressiivinen lue mun ajatukset-kommunikointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyypillistä. Olen itse asperger-nainen, enkä osaa aavista juuri tuollaisia ollenkaan, että mitä multa tavallaan odotetaan. Tai keksi mitään aloitteita vaikka tietäisinkin että multa odotetaan jotain. Mä olen yleensä ihan tyytyväinen ilman mitäänkin, vain omassa olemisessani. Toisaalta jos toinen tekee aloitteita, harvoin minä ei:kään sanon. Se on niin että kaikki käy useimmiten. Jopa sekin, että se kumppani häipyy eikä koskaan enää soita. Mun aspergeriini kuuluu niin suuri epäsosiaalisuus, että sekin olisi ihan ok.
Päätöksenteko/siirtymät vaikeita. Siitä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Juuri tämä. Me autistit/"aspergerit" emme osaa lukea muiden ihmisten ajatuksia, ollenkaan. Jos odotat, että autisti oppii lukemaan toisten ihmisten ajatuksia, on se sama kuin odottaisit, että syntymästään saakka täysin umpikuuro oppisi kuulemaan (ilman teknisiä laitteita).
Ei tuokaan päde meihin kaikkiin kuitenkaan. Ihmisyys on ollut mun erityismielenkiinnon kohde viimeiset 10 vuotta, niin oon oppinut suht hyvin olettamaan toisten ajatuksia. Mut oonkin opiskellut ihmisiä paljon. Ja koska sosiaaliset tilanteet on mulle vaikeita, nii
Itse olen lapsesta saakka ollut ympäristön tarkkailija eli katselen, kuuntelen ja haistelen ympäristöä. Ihmisten parissa kuten koulussa tämä on tarkoittanut että itse hiljaisena olen kuunnellut ja tarkkaillut muita mikä tietysti saattaa kuulostaa aika oudolta mutta aika vaikea tällaista tapaa on kytkeä pois. No vaikka kuinka olen ihmisiä tarkkaillut niin en kyllä ole sosiaalisuudesta ja tavoista oppinut mitään, hyvin vaikeata ymmärtää tänäkin päivänä mitä ihmiset saattaa tarkoittaa jos eivät selkeästi sano tai ilmaise vaan käyttävät jotain kiertoilmaisuja tai muita ihme vihjeitä.
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Olen itse asperger-nainen, enkä osaa aavista juuri tuollaisia ollenkaan, että mitä multa tavallaan odotetaan. Tai keksi mitään aloitteita vaikka tietäisinkin että multa odotetaan jotain. Mä olen yleensä ihan tyytyväinen ilman mitäänkin, vain omassa olemisessani. Toisaalta jos toinen tekee aloitteita, harvoin minä ei:kään sanon. Se on niin että kaikki käy useimmiten. Jopa sekin, että se kumppani häipyy eikä koskaan enää soita. Mun aspergeriini kuuluu niin suuri epäsosiaalisuus, että sekin olisi ihan ok.
Et kiinny kehenkään ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Olen itse asperger-nainen, enkä osaa aavista juuri tuollaisia ollenkaan, että mitä multa tavallaan odotetaan. Tai keksi mitään aloitteita vaikka tietäisinkin että multa odotetaan jotain. Mä olen yleensä ihan tyytyväinen ilman mitäänkin, vain omassa olemisessani. Toisaalta jos toinen tekee aloitteita, harvoin minä ei:kään sanon. Se on niin että kaikki käy useimmiten. Jopa sekin, että se kumppani häipyy eikä koskaan enää soita. Mun aspergeriini kuuluu niin suuri epäsosiaalisuus, että sekin olisi ihan ok.
Teksti voisi olla minun kirjoittamaani. Menen mukaan juttuihin, jos toinen ehdottaa.Toisaalta en tyrkytä itseäni. Jos toisesta ei kuulu mitään, niin sitten ajattelen, että on löytänyt onnen muualta. Minusta tuntuu vaikealta pitää kiinni ihmisistä. Tuntuu pakottamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Olen itse asperger-nainen, enkä osaa aavista juuri tuollaisia ollenkaan, että mitä multa tavallaan odotetaan. Tai keksi mitään aloitteita vaikka tietäisinkin että multa odotetaan jotain. Mä olen yleensä ihan tyytyväinen ilman mitäänkin, vain omassa olemisessani. Toisaalta jos toinen tekee aloitteita, harvoin minä ei:kään sanon. Se on niin että kaikki käy useimmiten. Jopa sekin, että se kumppani häipyy eikä koskaan enää soita. Mun aspergeriini kuuluu niin suuri epäsosiaalisuus, että sekin olisi ihan ok.
Teksti voisi olla minun kirjoittamaani. Menen mukaan juttuihin, jos toinen ehdottaa.Toisaalta en tyrkytä itseäni. Jos toisesta ei kuulu mitään, niin sitten ajattelen, että on löytänyt onnen muualta. Minusta tuntuu vaikealta pitää kiinni ihmisistä. Tuntuu pakottamiselta.
Itse myös tällainen. Tosi ahdistavaa kun jotkut tekee ongelman siitä kun en jatkuvasti kysele kuulumisia tai jaksa olla suunnittelemassa yhteisiä menoja. Siis kaverit. Parisuhteissa en ole ollutkaan. Mitä siitäkin tulisi tällaisen kanssa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä kertomuksia.
Sekö, että kaikki ei roiku muissa ihmisissä? Minusta on juurikin hyvä antaa tilaa ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä kertomuksia.
Järkyttävää kun toisten aivot ja hermosto toimii erilailla kuin enemmistön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Oma puoliso on asperger ja olen joutunut opettelemaan hänen kanssaan kommunikoimaan selkeämmin ja olemaan aloitteellisempi kuin muuten olisin. Aiempien kumppaneiden kanssa tapana oli enemmän vihjailla ja olettaa mutta hänen kanssa tiedän että se on turhaa.
Jokainen suomalaisnainen tarviis assipuolison niin olis pakko lopettaa se mykkäkoulu ja passiivisaggressiivinen lue mun ajatukset-kommunikointi.
Tainnut olla katkeria parisuhteita sulla?
On ihan tyypillistä. Itse ainakin tarvitsen siltä toiselta tosi selkeätä viestintää siitä, että se haluaa olla mun kanssa ja haluaa tehdä asiaa x.
Voisin jotain joskus ehdottaa, mutta en ikinä kehtaa. Jos itse "järjestäisin" jotain, tuntuisi että olisin silloin vastuussa toisen viihdyttämisestä. Kuitenkin tylsistyttäisin hänet. Helpompi mennä vain toisen mukana.
Vain treffit tai muu erikoistoiminta on haastavaa. Perusnäkemiseen ja läheisyyteen osaan kyllä aloitteita tehdä.
Kuuluu asiaan, autismin piirteet yleensä tekee ihmisestä hieman epäsosiaalisen...