Lue keskustelun säännöt.
Parantunut itsetunto & parisuhde
22.08.2020 |
Kun tapasin nykyisen mieheni, mun itsetunto oli aika alhaalla johtuen monista pettymyksistä, joita olin lähivuosina kokenut.
Suhteen alkukaan ei ollut helppo... Mä suoraan sanottuna roikuin kiinni miehessä eikä mies ollut varma haluaako sitoutua suhteeseen.
Alusta on jo viisi vuotta ja mä tunnen olevani ihan eri nainen. Jopa ihmettelen siitä, miksi niin kovasti halusin tuon miehen itselleni ja miksi sitä piti vongata... Nyt en varmaan enää tekisi samoin.
Harmittaa se, että en päätynyt parisuhteeseen miehen kanssa, joka jo heti alussa tiesi, että haluaa mut... toisaalta taas tuntuisi kurjalta lempata vain tuon takia mies, joka on nykyään muhun niin sitoutunut.
Kommentit (59)
No mitä mies itse sanoi kun nätisti sanoit tämän hänelle? Eihän me voida tätä teidän puolesta ratkaista... ja kuinka vanhoja olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".
No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap
Eli suomeksi:
Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.
Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.
Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.
Epävarmuus on vähä eri juttu kuin monien kanssa deittailu ja säätäminen suhteen alussa. Ei mikään catch tuollainen mies vakavaan suhteeseen .
Tuotahan se "epävarmuus" suhteen alussa juuri tarkoittaa. Haluaa tsekata läpi vielä muutaman muun jos vaikka osuisikin eteen joku parempi, ja sillä aikaa roikottaa toista löysässä hirressä.
Ei aina tarkoita. Voi myös tsekata vaihtoehdon kerrallaan.
Tuo monien samanaikainen deittaaminen on ihan normaalia ollut pitkään. Hyvin harva enää sitoutuu kehenkään heti ensitreffeistä, vaan katsotaan useampien treffien verran muutamia. Jos lähdet nyt deittimaailmaan niin tulet kohtaamaan tuota samaa mitä miehesi teki. Tuskin kukaan rakastuu sinuun palavasti heti ensitreffeillä ja pistäisi muut lämpimät jutut poikki takiasi. Itsetuntosi tulee romahtamaan uudestaan kun miehet eivät palvokkaan maata jalkojesi alla, vaan olet sillä "katsotaan jos tästä ehkä jotain tulee" -tasolla alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo monien samanaikainen deittaaminen on ihan normaalia ollut pitkään. Hyvin harva enää sitoutuu kehenkään heti ensitreffeistä, vaan katsotaan useampien treffien verran muutamia. Jos lähdet nyt deittimaailmaan niin tulet kohtaamaan tuota samaa mitä miehesi teki. Tuskin kukaan rakastuu sinuun palavasti heti ensitreffeillä ja pistäisi muut lämpimät jutut poikki takiasi. Itsetuntosi tulee romahtamaan uudestaan kun miehet eivät palvokkaan maata jalkojesi alla, vaan olet sillä "katsotaan jos tästä ehkä jotain tulee" -tasolla alusta asti.
Ap tietää nyt pelin hengen ja tajuaa, ettei yhteenkään mieheen kannata sitoutua ensimmäisenä. Hyviä miehiä ei enää ole eikä sioille kannata olla helmi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo monien samanaikainen deittaaminen on ihan normaalia ollut pitkään. Hyvin harva enää sitoutuu kehenkään heti ensitreffeistä, vaan katsotaan useampien treffien verran muutamia. Jos lähdet nyt deittimaailmaan niin tulet kohtaamaan tuota samaa mitä miehesi teki. Tuskin kukaan rakastuu sinuun palavasti heti ensitreffeillä ja pistäisi muut lämpimät jutut poikki takiasi. Itsetuntosi tulee romahtamaan uudestaan kun miehet eivät palvokkaan maata jalkojesi alla, vaan olet sillä "katsotaan jos tästä ehkä jotain tulee" -tasolla alusta asti.
Uskoisin että kun kohtaa oikean ihmisen, tuo ei ole mahdotonta vaan tapahtuu luonnollisesti. Ja vielä niin, että sitoutuminen on molemminpuolista. Ja tiesitkö, on myös mahdollista kohdata ihminen, jolla ei ole "muita lämpimiä juttuja" valmiina vaan olet heti se ainoa. No, ehkä jos deittailusi on tinderin varassa, noin tuskin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks siin äijässä joku vika vai mitä ihmettä. Musta on muutenkin aikamoista romantisointia odottaa, että suhde alkais silleen voimakkaasti "aah sä oot ainut nainen, jonka mä haluun".
No mä suhtauduin alussa mieheen juuri noin. Enää en. Mies deittaili muita kun tapailtiin ja mua harmittaa, etten tehnyt samoin. Ja nyt oon sitoutunut mieheen enkä enää luvallisesti voi. Ap
Eli suomeksi:
Mies epäröi aluksi, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on sitoutuneempi kuin koskaan.
Ap oli varma heti aluksi, mutta nyt 5v. myöhemmin epäröi.
Kumpi onkaan parempi, olla heti alkuun valmis hyppäämään suhteeseen vai pohtia yhteensopivuutta muutenkin kuin tunteillaan? Jos kerran haluat paremman miehen niin eroa!.. ja päästä mies löytämään parempi nainen, niitä löytyy varmasti.
Epävarmuus on vähä eri juttu kuin monien kanssa deittailu ja säätäminen suhteen alussa. Ei mikään catch tuollainen mies vakavaan suhteeseen .
Tuotahan se "epävarmuus" suhteen alussa juuri tarkoittaa. Haluaa tsekata läpi vielä muutaman muun jos vaikka osuisikin eteen joku parempi, ja sillä aikaa roikottaa toista löysässä hirressä.
Ei aina tarkoita. Voi myös tsekata vaihtoehdon kerrallaan.
Ai siellä on oikein vaihtoehdot jonossa, tyyliin työhaastattelussa. En sanoisi että yhtään sen parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies itse sanoi kun nätisti sanoit tämän hänelle? Eihän me voida tätä teidän puolesta ratkaista... ja kuinka vanhoja olette?
En oikein tiedä miten sen pystyisi nätisti sanomaan, että mietin olisiko jossain joku parempi. Tai että haaveilen treffeistä muitten kanssa.
Mua ainakin loukkasi miehen epävarmuus suhteemme alussa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo monien samanaikainen deittaaminen on ihan normaalia ollut pitkään. Hyvin harva enää sitoutuu kehenkään heti ensitreffeistä, vaan katsotaan useampien treffien verran muutamia. Jos lähdet nyt deittimaailmaan niin tulet kohtaamaan tuota samaa mitä miehesi teki. Tuskin kukaan rakastuu sinuun palavasti heti ensitreffeillä ja pistäisi muut lämpimät jutut poikki takiasi. Itsetuntosi tulee romahtamaan uudestaan kun miehet eivät palvokkaan maata jalkojesi alla, vaan olet sillä "katsotaan jos tästä ehkä jotain tulee" -tasolla alusta asti.
Tiedän että tuo on normaalia. Silti haluaisin sen unelmieni miehen, joka ei deittaa monia. Ja jotenkin tuntuu etten enää edes ihastuisi multideittaajaan.... Se kuitenkin kuoletti mun tunteet miestäni kohtaan ja tämä on juuri se asia missä nyt tunnen olevani erilainen.... En katselisi enää toista katsotaan nyt-miestä, jos se olisi joku uusi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies itse sanoi kun nätisti sanoit tämän hänelle? Eihän me voida tätä teidän puolesta ratkaista... ja kuinka vanhoja olette?
En oikein tiedä miten sen pystyisi nätisti sanomaan, että mietin olisiko jossain joku parempi. Tai että haaveilen treffeistä muitten kanssa.
Mua ainakin loukkasi miehen epävarmuus suhteemme alussa...
Ap
Joskus rehellisyys loukkaa. Silti on parempi olla rehellinen.
Kyllä mä ainakin ymmärrän mitä ap:sta tuntuu.
Tilanne meillä eri, mutta naimisiinmeno kun oli miehelle niin kamalan vaikeaa, eli sitoutuminen, niin nyt kun se haluaisi 5v jälkeen naimisiin, niin minä en enää halua. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että itse olin valmis jo aiemmin, mutta mies ei. Se varjostaisi minun näkemykseni mukaa yhteistä taivalta naimisissaollessa. En yritä päästä ajatuksesta eroon, koska mikään pakko ei ole naimsiiin mennä. Ei toki niin että ajatelisin asiaa koskaan, mutta tällaisissa keskusteluissa sen kyllä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, niitä oon päästään vialla olevia jotka häiriköivät mies kohdettaan keskikaupungilla kunnes häirntäsyyte tulee eteen.
mikäs vit. peruste on kuluttaa jonkun mieskohteen aikaa roikkumalla tässä kiinni ja häiirköimällä?
'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikäs vit. peruste on kuluttaa jonkun mieskohteen aikaa roikkumalla tässä kiinni ja häiirköimällä?;
Lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin ymmärrän mitä ap:sta tuntuu.
Tilanne meillä eri, mutta naimisiinmeno kun oli miehelle niin kamalan vaikeaa, eli sitoutuminen, niin nyt kun se haluaisi 5v jälkeen naimisiin, niin minä en enää halua. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että itse olin valmis jo aiemmin, mutta mies ei. Se varjostaisi minun näkemykseni mukaa yhteistä taivalta naimisissaollessa. En yritä päästä ajatuksesta eroon, koska mikään pakko ei ole naimsiiin mennä. Ei toki niin että ajatelisin asiaa koskaan, mutta tällaisissa keskusteluissa sen kyllä muistaa.
Niin no mullakin tämä aktivoitui kun mies ehdotti, että mentäisiin naimisiin. Siinä kohtaa jotenkin tajusin etten ole päässyt yli huonosta alusta ja ajatus nykyistä vahvemmasta sitoutumisesta ahdistaa.
Aiemmin uskoin tosi vahvasti sitoutumiseen ja uskoin haluavani joskus naimisiinkin, mutta huono alku jotenkin synnytti sen tunteen, ettei tähän mieheen voi sitoutua Ap
elekä käy käsiksi kun näät. Anna olla.
En kestäisi päivääkään tuollaista naista.
Ymmärrän sua ap. Olen ollut itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin sillä erotuksella että mies ei missään vaiheessa ollut sitten kunnolla valmis sitoutumaan.
Kyseessä siis exä, jonka kanssa alkoi juurikin siten, että mies ilmoitti heti alkuun että haluaa edetä hitaasti, vaikka itse mut bongasi bileistä ja tuli tutustumaan muhun suhdemielessä. No 8kk katselin tätä ”hitaasti etenemistä”.. Puolivälissä jo kerran jätinkin hänet (vaikka ei edes oltu virallisesti yhdessä missään vaiheessa), koska tuntui niin pahalta kun mies vaan empi ja empi. Kinusin sitten kuitenkin tyhmänä ja korviani myöhen ihastuneena takaisin ja mies otti, mutta oli edelleen yhtä epävarma kuin aikaisemmin. Onneksi lopullinen ero tulikin lopulta, oli ihan hirveä suhde kaikinpuolin! Ihminen oli ihan mukava, mutta voi elämä sitä epävarmuuden ja monen illan itkuja yksikseni. Tuossa suhteessa ei ollut sitä ihanaa alkuaikaa jota muistella.
No nykyään seurustelen miehen kanssa, jonka kanssa rakkaus on roihunut liekkien lailla jo pian kaksi vuotta, valehtelematta ensimmäisestä tapaamispäivästä asti. Toisena tapaamispäivänä poistettiin jo molemmilta Tinderit, kun tiedettiin että nyt osu ja uppos. Vaikka arkikin on jo osittain astunut suhteeseen, on ihanaa että mies on edelleen aivan lääpällään muhun ja tietää mitä haluaa. Samoin minä. Enkä ole tässä suhteessa ollut yhtään läheisyysriippuvainen, koska ei ole mitään syytä olla kun koen tämän suhteen niin turvalliseksi. Ja on se ihana alkutaival (toki olemme edelleen alussa) jota muistella hymyillen. :) Itse kun olen ainakin sellainen ihminen, että ihastun nopeasti ja tulisesti, joten jos toinen osapuoli ei koe samoin, tunnen rakkauden olevan melko yksipuolista. Eikä siinä mielestäni ole mitään ”teinimäistä”, kuten joku sanoi, vaan pidän siitä että suhde lähtee käyntiin kiihkeästi. Toki se arki tulee sieltä sitten aina, mutta en jaksa katsella mitään vetkuiluja ja vitkastelua alkutaipaleella.
Joten ymmärrän hyvin. Luohan se tietyllä tapaa jonkinlaista vajavuutta suhteeseen, jos ei suhteessa ole tapahtunut sellaista itselle merkityksellistä asiaa jota muistella, itseni ja ap:n tapauksessa sitä alkuhuumaa.
Ap, puheistasi saa muutenkin käsityksen, että mies ei ole sulle se oikea. Todennäköisesti tämä asia vaivaa sinua myös myöhemmin, joten suosittelen eroamaan ja etsimään ihmisen, jonka kanssa asiat luonnistuu jo heti alussa eikä toisen fiiliksiä tarvitse lähteä arpomaan.
Mikä miehestä tekee niin hyvän, että erityisesti hän?