Olen 14, asun keskellä korpea ja vanhemmat ovat kieltäneet kaiken viihteen. Tulen hulluksi

En usko tätä tarinaa. Ei siksi, ettei 14-vuotias osaisi kirjoittaa kirjakieltä (sitähän niiden on koulussakin pakko tehdä koko ajan). Mutta jos vanhemmat kieltävät sotakirjojen lukemisen ja onnistuvat estämään sen, niin ei ole uskottavaa että samat vanhemmat eivät vahdi netin käyttöä yhtä tarkasti ja tarkemminkin.

Kirjastoista voi kuunnella äänikirjoja ilmaiseksi.

Olen usein miettinyt onko tämä harhaa vai totta, mutta tuntuu siltä, että ainakin luovilla aloilla huiput ja lahjakkuudet tulevat suhteettoman usein maaseudulta tai ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Ehkä hitaampaa ja ”ulkopuolista” elämää elävillä nuorilla on mahdollisuus kehittää ajatteluaan ja sisäistä elämäänsä ja tulla riittävän itseriittoisiksi uuden luomista varten. Ap:n erilainen nuoruus voi olla hänelle myös voimavara myöhemmin.

(Ja en väitä että elämä ilman Netflixia olisi jotenkin jalostavaa ja tavoiteltavaa.)

En usko, että ap on 14-vuotias. 

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kannustaa nuorta salaamaan ja piilottelemaan asioita vanhemmiltaan? Jos nuori ja vanhemmat ovat eri mieltä sopivasta harrastuksesta, seurasta, viihteestä, ajanvietteestä tai rahankäytöstä niin varmasti asiat ratkeavat keskustelun kautta. Salailu ja piilottelu vain nakertaa luottamusta molemmin puolin. Eli sen sijaan että kehoitetaan nuorta salaa lukemaan vaikka vanhempien sopimattomaksi katsomia rikoskirjoja ja käyttäytymään uhmakkaasti, osoittaisi nuori kypsyyttä keskustelemalla asioista vanhempiensa kanssa rakentavasti. Eli nuoren ja vanhempien kannattaisi istua alas keskustelemaan asioista kaikkia osapuolia kunnioittaen ja ennen kaikkea toisiaan ja toistensa näkemyksiä kuunnellen.

Miksi tätä kommenttia on alapeukutettu? Onko avoimuus salailun sijaan, asioista yhdessä rakentavasti keskusteleminen ja toisten näkemysten kuunteleminen huono idea? Onko nuori keskustellut asiasta omien vanhempiensa kanssa ja ilmaissut tyytymättömyytensä sääntöihin jotka kokee epäreiluiksi ja rajoittaviksi? Jos on lahjakas kirjoittamaan, voi asian ottaa esille myös kirjoittamalla ajatuksensa sanoiksi.

Lähtökohtaisesti jokaisella tulisi olla mahdollisuus lukea, hankkia tietoa, opiskella, harrastaa, pelata ja katsoa viihdettä. Jonkinlaiset pelisäännöt tulee kuitenkin joka perheessä olla, koskien ikärajoja, ruutuajan määrää jne, kaikki television ja median sisältö ei kuitenkaan ole lapsille tai nuorille soveltuvaa, aika suuri osa television sisällöstä varsinkin on suorastaan haitallista nuorten kehittyvälle mielelle ja aivoille.

Juurihan tuossa edellä joku yritti rautalangasta vääntää, miksi. Sellaisten ihmisten, kuin ap:n vanhemmat, kanssa on turha yrittää keskustella rakentavasti. Kieltäytyvät kuulemasta/ymmärtämästä ja jankkaavat vain sitä omaa totuuttaan, pakenevat uskonnon taakse, ettei vain tarvitsisi itse ajatella mitään.

Omat vanhempani olivat samanlaisia despootteja, kun olin nuori. Heidän kanssaan oli aivan turhaa yrittää puhua. Vastaus oli tyyliä "minun katon alla tehdään niin kuin minä sanon", vaikka niissä säännöissä ei ollut mitään järkeä, eikä asioiden kieltämiselle ollut edes mitään oikeaa syytä (esim. ettei olisi ollut rahaa harrastuksiin tms.). He vain olivat päättäneet, etten saa tiettyjä asioita tehdä, en saa mennä niihinkään vähäisiin tapahtumiin/huvituksiin, mitä pikkupaikkakunnalla olisi 90-luvulla ollut tarjolla.

Jäin sitten porukan ulkopuolelle, kavereita ei ollut, itsetunto aivan nollissa. Lukioikäisenä mietin itsemurhaa, kun olin niin hiton yksinäinen. Jälkeen päin olen näistä äitini kanssa joskus puhunut, muttei hän vieläkään myönnä, että olisivat tehneet mitään väärin.

Eli kyllä, minäkin kannustan aloittajaa käyttämään kaikki mahdolliset keinot sääntöjen kiertämiseksi ja kapinoimaan niin paljon kuin ikinä pystyt. Ei se välttämättä mitään auta nykytilanteeseen, mutta ei tuollaiseen mielivaltaan saa alistuakaan.

Ovatko muuten kaikki sukulaisesi uskossa? Löytyisikö joku täti/setä/eno/serkku, joka ei ole ja jonka luo voisit vaikka lomilla mennä vähän hengähtämään? Tai jos sinulla on kavereita niissä vapaamielisemmissä lest. perheissä, pääsisitkö joskus heidän luo yökylään, missä voisit olla vähän vapaammin edes hetken?

Ikävä kuulla omista kokemuksistasi ja ymmärrän jos asia käy sinulla omakohtaisten ikävien kokemusten takia tunteisiin. Juuri siksi olisi ensisijaisen tärkeää, että ketjun aloittaja keskustelisi asioista avoimesti omien vanhempiensa kanssa ettei hänestä kasva katkeroitunutta ja epätasapainoista aikuista. Keskustelu ei tarkoita, että kaikkien täytyy olla samaa mieltä asioista ja myöntyä toisen mielipiteeseen mutta keskustelu auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja etsimään yhdessä uusia toimintatapoja ja ratkaisuja olemassaoleviin haasteisiin.

Ei voi olettaa kaikkien samaa uskontoa seuraavien ihmisten olevan täysin samankaltaisia luonteeltaan, ajatusmaailmaltaan, taidoiltaan, keskustelu- ja empatiakyvyiltään. Ei voi siis todeta nuorelle ettei kannata edes yrittää keskustella jostain asiasta olettaen ikään kuin tuntevansa keskustelun vastapuolen, vaikkei tosiasiassa tunnekaan. Hyvin usein keskustelu on kuitenkin se, mikä avaa solmukohtia ja kommunikaation puute ja salailu puolestaan synnyttävät uusia solmukohtia ja lopulta katkeroituneita ihmiskohtaloita. Neuvoja ei siis voi perustaa pelkkiin olettamuksiin, eikä voi kuvitella voivansa aukottomasti päätellä kenenkään ihmisen persoonaa ja toimintatapoja tämän henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella. Jokainen ihminen on yksilö.

Ei tuollaisten uskonnon aivopesemien vanhempien kanssa pysty keskustelemaan mistään. He kun tietävät kaikki asiat oikein ja siitä ei ole poikkeamista.

Anteeksi kirjoitan ulkomailta ja suomeni Ei ole taydellista enaa.

Vietin samanlainen lapsuuden kuin sina ap, osanottoni. 15v kun olin olo helpotti kun vanhemmat sai uuden projektin, vauvan. Unohduin kokonaan ja sain olla Ihan rauhassa :D

16v muutin pois kun paasin lukioon.

Sano vanhemmillesi etta unessa enkeli ilmestyi Sulle, kertoi etta teille on lapsi, Sulle sisarus jossain. Puhut fiksuna nuorena porukkasi ottamaan vaikka sijoituslapsen. Edes koiran. Heilla on liikaa aikaa!

Lopulta helpottaa, paaset pois! fiksu nuori saa hyvan elaman, onnea olet ajatuksissani, pystyt siihen <3

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kannustaa nuorta salaamaan ja piilottelemaan asioita vanhemmiltaan? Jos nuori ja vanhemmat ovat eri mieltä sopivasta harrastuksesta, seurasta, viihteestä, ajanvietteestä tai rahankäytöstä niin varmasti asiat ratkeavat keskustelun kautta. Salailu ja piilottelu vain nakertaa luottamusta molemmin puolin. Eli sen sijaan että kehoitetaan nuorta salaa lukemaan vaikka vanhempien sopimattomaksi katsomia rikoskirjoja ja käyttäytymään uhmakkaasti, osoittaisi nuori kypsyyttä keskustelemalla asioista vanhempiensa kanssa rakentavasti. Eli nuoren ja vanhempien kannattaisi istua alas keskustelemaan asioista kaikkia osapuolia kunnioittaen ja ennen kaikkea toisiaan ja toistensa näkemyksiä kuunnellen.

Miksi tätä kommenttia on alapeukutettu? Onko avoimuus salailun sijaan, asioista yhdessä rakentavasti keskusteleminen ja toisten näkemysten kuunteleminen huono idea? Onko nuori keskustellut asiasta omien vanhempiensa kanssa ja ilmaissut tyytymättömyytensä sääntöihin jotka kokee epäreiluiksi ja rajoittaviksi? Jos on lahjakas kirjoittamaan, voi asian ottaa esille myös kirjoittamalla ajatuksensa sanoiksi.

Lähtökohtaisesti jokaisella tulisi olla mahdollisuus lukea, hankkia tietoa, opiskella, harrastaa, pelata ja katsoa viihdettä. Jonkinlaiset pelisäännöt tulee kuitenkin joka perheessä olla, koskien ikärajoja, ruutuajan määrää jne, kaikki television ja median sisältö ei kuitenkaan ole lapsille tai nuorille soveltuvaa, aika suuri osa television sisällöstä varsinkin on suorastaan haitallista nuorten kehittyvälle mielelle ja aivoille.

Juurihan tuossa edellä joku yritti rautalangasta vääntää, miksi. Sellaisten ihmisten, kuin ap:n vanhemmat, kanssa on turha yrittää keskustella rakentavasti. Kieltäytyvät kuulemasta/ymmärtämästä ja jankkaavat vain sitä omaa totuuttaan, pakenevat uskonnon taakse, ettei vain tarvitsisi itse ajatella mitään.

Omat vanhempani olivat samanlaisia despootteja, kun olin nuori. Heidän kanssaan oli aivan turhaa yrittää puhua. Vastaus oli tyyliä "minun katon alla tehdään niin kuin minä sanon", vaikka niissä säännöissä ei ollut mitään järkeä, eikä asioiden kieltämiselle ollut edes mitään oikeaa syytä (esim. ettei olisi ollut rahaa harrastuksiin tms.). He vain olivat päättäneet, etten saa tiettyjä asioita tehdä, en saa mennä niihinkään vähäisiin tapahtumiin/huvituksiin, mitä pikkupaikkakunnalla olisi 90-luvulla ollut tarjolla.

Jäin sitten porukan ulkopuolelle, kavereita ei ollut, itsetunto aivan nollissa. Lukioikäisenä mietin itsemurhaa, kun olin niin hiton yksinäinen. Jälkeen päin olen näistä äitini kanssa joskus puhunut, muttei hän vieläkään myönnä, että olisivat tehneet mitään väärin.

Eli kyllä, minäkin kannustan aloittajaa käyttämään kaikki mahdolliset keinot sääntöjen kiertämiseksi ja kapinoimaan niin paljon kuin ikinä pystyt. Ei se välttämättä mitään auta nykytilanteeseen, mutta ei tuollaiseen mielivaltaan saa alistuakaan.

Ovatko muuten kaikki sukulaisesi uskossa? Löytyisikö joku täti/setä/eno/serkku, joka ei ole ja jonka luo voisit vaikka lomilla mennä vähän hengähtämään? Tai jos sinulla on kavereita niissä vapaamielisemmissä lest. perheissä, pääsisitkö joskus heidän luo yökylään, missä voisit olla vähän vapaammin edes hetken?

Ikävä kuulla omista kokemuksistasi ja ymmärrän jos asia käy sinulla omakohtaisten ikävien kokemusten takia tunteisiin. Juuri siksi olisi ensisijaisen tärkeää, että ketjun aloittaja keskustelisi asioista avoimesti omien vanhempiensa kanssa ettei hänestä kasva katkeroitunutta ja epätasapainoista aikuista. Keskustelu ei tarkoita, että kaikkien täytyy olla samaa mieltä asioista ja myöntyä toisen mielipiteeseen mutta keskustelu auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja etsimään yhdessä uusia toimintatapoja ja ratkaisuja olemassaoleviin haasteisiin.

Ei voi olettaa kaikkien samaa uskontoa seuraavien ihmisten olevan täysin samankaltaisia luonteeltaan, ajatusmaailmaltaan, taidoiltaan, keskustelu- ja empatiakyvyiltään. Ei voi siis todeta nuorelle ettei kannata edes yrittää keskustella jostain asiasta olettaen ikään kuin tuntevansa keskustelun vastapuolen, vaikkei tosiasiassa tunnekaan. Hyvin usein keskustelu on kuitenkin se, mikä avaa solmukohtia ja kommunikaation puute ja salailu puolestaan synnyttävät uusia solmukohtia ja lopulta katkeroituneita ihmiskohtaloita. Neuvoja ei siis voi perustaa pelkkiin olettamuksiin, eikä voi kuvitella voivansa aukottomasti päätellä kenenkään ihmisen persoonaa ja toimintatapoja tämän henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella. Jokainen ihminen on yksilö.

Ei tuollaisten uskonnon aivopesemien vanhempien kanssa pysty keskustelemaan mistään. He kun tietävät kaikki asiat oikein ja siitä ei ole poikkeamista.

Kiitos. Tätä minä olen yrittänyt ratakiskosta tässä vääntää, että on aivan mahdotonta keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät suostu ollenkaan kuuntelemaan saati vähääkään joustamaan omista näkemyksistään.

Siksi ainoa tapa pysyä järjissään on tehdä, mitä haluaa niiden vanhempien selän takana niin paljon kuin mahdollista. Tai sitten vain kapinoida avoimesti. Jotkut vaan ei suostu hyväksymään, että sellaisia vanhempia igan oikeasti on olemassa, joiden kanssa ei pysty muodostamaan keskusteluyhteyttä.

Jos on niin hidas netti, ettei voi pelata reaaliaikaisia pelejä, niin mitenköhän suoratoistopalveluja käyttö onnistuisi...

Anyway, monissa streamauspalveluissa on parin viiko ilmaiskokeilujaksoja, niitä vaan käyttämään vuoron perään. Ainakin Viaplay, tai jos haluaa animea, niin Crunchy Roll.

Steamissa on paljon hyviä ilmaispelejä. Esim. CS:GO, Path of Exile ja Dota. PoE:ssa on ihan hyvä yksinpelikin.

YouTubesta löytyy kaikenlaista kummaa katsottavaa ja Redditistä luettavaa.

Ulkona voi fillaroida, juosta, uida, parkourata - melkein mitä vain.

Tai opettele koodaamaan ja tee joku oma peli. Netistä löytyy paljon hyviä tutoriaaleja esim. Unitylle. Tai opettele käyttämään vaikka jotain kuvankäsittelyohjelmaa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kannustaa nuorta salaamaan ja piilottelemaan asioita vanhemmiltaan? Jos nuori ja vanhemmat ovat eri mieltä sopivasta harrastuksesta, seurasta, viihteestä, ajanvietteestä tai rahankäytöstä niin varmasti asiat ratkeavat keskustelun kautta. Salailu ja piilottelu vain nakertaa luottamusta molemmin puolin. Eli sen sijaan että kehoitetaan nuorta salaa lukemaan vaikka vanhempien sopimattomaksi katsomia rikoskirjoja ja käyttäytymään uhmakkaasti, osoittaisi nuori kypsyyttä keskustelemalla asioista vanhempiensa kanssa rakentavasti. Eli nuoren ja vanhempien kannattaisi istua alas keskustelemaan asioista kaikkia osapuolia kunnioittaen ja ennen kaikkea toisiaan ja toistensa näkemyksiä kuunnellen.

Miksi tätä kommenttia on alapeukutettu? Onko avoimuus salailun sijaan, asioista yhdessä rakentavasti keskusteleminen ja toisten näkemysten kuunteleminen huono idea? Onko nuori keskustellut asiasta omien vanhempiensa kanssa ja ilmaissut tyytymättömyytensä sääntöihin jotka kokee epäreiluiksi ja rajoittaviksi? Jos on lahjakas kirjoittamaan, voi asian ottaa esille myös kirjoittamalla ajatuksensa sanoiksi.

Lähtökohtaisesti jokaisella tulisi olla mahdollisuus lukea, hankkia tietoa, opiskella, harrastaa, pelata ja katsoa viihdettä. Jonkinlaiset pelisäännöt tulee kuitenkin joka perheessä olla, koskien ikärajoja, ruutuajan määrää jne, kaikki television ja median sisältö ei kuitenkaan ole lapsille tai nuorille soveltuvaa, aika suuri osa television sisällöstä varsinkin on suorastaan haitallista nuorten kehittyvälle mielelle ja aivoille.

Juurihan tuossa edellä joku yritti rautalangasta vääntää, miksi. Sellaisten ihmisten, kuin ap:n vanhemmat, kanssa on turha yrittää keskustella rakentavasti. Kieltäytyvät kuulemasta/ymmärtämästä ja jankkaavat vain sitä omaa totuuttaan, pakenevat uskonnon taakse, ettei vain tarvitsisi itse ajatella mitään.

Omat vanhempani olivat samanlaisia despootteja, kun olin nuori. Heidän kanssaan oli aivan turhaa yrittää puhua. Vastaus oli tyyliä "minun katon alla tehdään niin kuin minä sanon", vaikka niissä säännöissä ei ollut mitään järkeä, eikä asioiden kieltämiselle ollut edes mitään oikeaa syytä (esim. ettei olisi ollut rahaa harrastuksiin tms.). He vain olivat päättäneet, etten saa tiettyjä asioita tehdä, en saa mennä niihinkään vähäisiin tapahtumiin/huvituksiin, mitä pikkupaikkakunnalla olisi 90-luvulla ollut tarjolla.

Jäin sitten porukan ulkopuolelle, kavereita ei ollut, itsetunto aivan nollissa. Lukioikäisenä mietin itsemurhaa, kun olin niin hiton yksinäinen. Jälkeen päin olen näistä äitini kanssa joskus puhunut, muttei hän vieläkään myönnä, että olisivat tehneet mitään väärin.

Eli kyllä, minäkin kannustan aloittajaa käyttämään kaikki mahdolliset keinot sääntöjen kiertämiseksi ja kapinoimaan niin paljon kuin ikinä pystyt. Ei se välttämättä mitään auta nykytilanteeseen, mutta ei tuollaiseen mielivaltaan saa alistuakaan.

Ovatko muuten kaikki sukulaisesi uskossa? Löytyisikö joku täti/setä/eno/serkku, joka ei ole ja jonka luo voisit vaikka lomilla mennä vähän hengähtämään? Tai jos sinulla on kavereita niissä vapaamielisemmissä lest. perheissä, pääsisitkö joskus heidän luo yökylään, missä voisit olla vähän vapaammin edes hetken?

Ikävä kuulla omista kokemuksistasi ja ymmärrän jos asia käy sinulla omakohtaisten ikävien kokemusten takia tunteisiin. Juuri siksi olisi ensisijaisen tärkeää, että ketjun aloittaja keskustelisi asioista avoimesti omien vanhempiensa kanssa ettei hänestä kasva katkeroitunutta ja epätasapainoista aikuista. Keskustelu ei tarkoita, että kaikkien täytyy olla samaa mieltä asioista ja myöntyä toisen mielipiteeseen mutta keskustelu auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja etsimään yhdessä uusia toimintatapoja ja ratkaisuja olemassaoleviin haasteisiin.

Ei voi olettaa kaikkien samaa uskontoa seuraavien ihmisten olevan täysin samankaltaisia luonteeltaan, ajatusmaailmaltaan, taidoiltaan, keskustelu- ja empatiakyvyiltään. Ei voi siis todeta nuorelle ettei kannata edes yrittää keskustella jostain asiasta olettaen ikään kuin tuntevansa keskustelun vastapuolen, vaikkei tosiasiassa tunnekaan. Hyvin usein keskustelu on kuitenkin se, mikä avaa solmukohtia ja kommunikaation puute ja salailu puolestaan synnyttävät uusia solmukohtia ja lopulta katkeroituneita ihmiskohtaloita. Neuvoja ei siis voi perustaa pelkkiin olettamuksiin, eikä voi kuvitella voivansa aukottomasti päätellä kenenkään ihmisen persoonaa ja toimintatapoja tämän henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella. Jokainen ihminen on yksilö.

Ei tuollaisten uskonnon aivopesemien vanhempien kanssa pysty keskustelemaan mistään. He kun tietävät kaikki asiat oikein ja siitä ei ole poikkeamista.

Kiitos. Tätä minä olen yrittänyt ratakiskosta tässä vääntää, että on aivan mahdotonta keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät suostu ollenkaan kuuntelemaan saati vähääkään joustamaan omista näkemyksistään.

Siksi ainoa tapa pysyä järjissään on tehdä, mitä haluaa niiden vanhempien selän takana niin paljon kuin mahdollista. Tai sitten vain kapinoida avoimesti. Jotkut vaan ei suostu hyväksymään, että sellaisia vanhempia igan oikeasti on olemassa, joiden kanssa ei pysty muodostamaan keskusteluyhteyttä.

Jätä vaan ne ratakiskot paikoilleen, miksi keskustelu pitäisi tukahduttaa ja lakaista maton alle jyrkästi väittämällä keskustelun olevan mahdotonta jos ei itse edes tunne näitä ihmisiä? Tällainen ehdottomuus ja jyrkkyys on ihan samankaltaista ahdasmielisyyttä ja asenteellisuutta kuin mistä itse toista syyttää.

Varmasti on olemassa sellaisia perheitä joissa vuorovaikutustaidoissa on puutteita, keskustelu on silloin hankalaa, toisia ei ymmärretä, asenne voi olla ylimielinen eikä asioita kyetä selvittämään rakentavasti keskustelemalla. Näen kuitenkin erittäin ongelmallisena sen että nuorelle annetaan noin vain neuvoksi ettei kannattaisi edes yrittää käydä keskustelua vanhempiensa kanssa jos neuvoja ei itse edes tunne näitä kyseisiä vanhempia. Eli miksi jakaa tällaisia neuvoja perustuen vain olettamuksiin?

Keskustelu kuitenkin avaa erilaisia näkökulmia ja auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan, vaikka ei olisikaan asioista samaa mieltä. Keskustelu on paljon antoisampaa kun jokainen osapuoli muuttaa ensin itse omaa asennettaan, kuuntelee mitä toisella on sanottavaa ja ymmärtää sen, ettei kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä mutta silti voi yrittää ymmärtää toisen ajatuksia ja arvoja. Mitä läheisemmät välit nuorella on vanhempiinsa ja mitä rakentavammin nuori tuo omia ajatuksiaan esiin, sitä paremmin vanhemmat voivat ymmärtää häntä ja sama toiseen suuntaan.

Toinen yllämainittu neuvo jossa yllytetään nuorta kapinoimaan ja tekemään mitä huvittaa salassa vanhemmilta on hirveän huono neuvo nuorelle jonka mieli ja arvostelukyky ovat yhä kehittymässä. Aivan liian moni nuori on tuossa iässä kapinoinnin seurauksena ajautunut vääränlaiseen seuraan tai muuten päättänyt pistää ranttaliksi. Usealle nuorelle on tapahtunut ikäviä asioita, päihteitä, hyväksikäyttöä, teiniraskauksia jne ja yksikin tuollainen kurja tapaus on liikaa.

Uskooko joku vilpittömästi asioiden ratkeavan ja kehittyvän parempaan suuntaan kapinoinnin ja salailun kautta? Vai ehkä sittenkin avoimuuden ja rakentavan keskustelun kautta? Jos keskustelu on hankalaa, kirjoittamistakin on ehdotettu. Ensisijaisen tärkeää olisi asiassa kuin asiassa kannustaa nuoria pyrkimään aina selvittämään asiat ja hakemaan niihin ratkaisuja rakentavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, vaikutat fiksulta tyypiltä. Jos sinulla on sähköposti, ota yhteyttä ew2887341@gmail.com

Ja ei, en ole mikään sekopää.

Vielä yksi vinkki, älä älä kirjoittelemaan tuntemattomalle sähköpostitse, varsinkaan sellaiselle joka sitä jakaa sinulle tällä palstalla.

Ota ja lue Raamattua.

Sen saa kännykälläkin netistä.

Lue vuoden 1933 versiota, se uudempi on vääristelty.

Suomen koululaitos on tehokas; Hyvin jäsenneltyä tekstiä 14-vuotiaalta.

Kaikki toivo ei ole vielä menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan 14-vuotias ei tänä päivänä kirjoita tuollaista virheetöntä tekstiä ja elämänkokemusta vaativaa analysointia. Tämä on arviolta noin 30-40-vuotiaan ihmisen tekstiä.

Minä olin neljätoista kahdeksan vuotta sitten. Kirjoitin aivan samalla tavalla.

Kyllä 14-vuotias voi osata kirjoittaa, mutta vl-yhteisöä tuntevana silmiin pistää ainakin nuo elokuvarahoitukset ja ”paikkakunnallamme ei ole urheilujoukkueita joten en voi urheilla”-kohta, sillä vl-nuoret eivät saa katsoa lähtökohtaisesti mitään elokuvia ja urheilujoukkueessa harrastaminen on kiellettyä.

Joissain perheissä toki katsotaan elokuvia, mutta ei niitä tuolla tavoin rajata, eikä varsinkaan kirjallisuutta - lähtökohtaisesti vl-perheissä kannustetaan lukemaan ja jos sillä saralla jotain paheksutaan, niin lähinnä jotain Harlekiini-tyyppistä ”pehmopornoksi” luettavaa ”huonoa kirjallisuutta”.

Eli voi olla, että AP harhauttaa tietoisesti ja kertoo olevansa vl-perheestä, vaikka on oikeasti jostain muusta uskonyhteisöstä (ehkä joku harvinaisempi, ettei tunnisteta).

Toki voi olla myös vl, mutta ei kuulosta yhtään vl-perheeltä.

Minäkin kasvoin ”jeerassa” vl-perheessä ja teini-ikäni oli monilta osin rajoitetumpi kuin keskimääräisellä suomalaisteinillä, mutta luin paljon, kirjoitin, piirsin, maalasin, soitin pianoa, hankin jo 10-vuotiaana omilla rahoilla stereot, kannettavan cd-soittimen ja myöhemmin mp3-soittimen kuulokkeineen jotta pystyin kuuntelemaan salaa huoneessani muutakin musiikkia kuin siioninlauluja, virsiä, klassista ja lastenlauluja - ja tanssin salaa. Paljon.

Kavereita minulla oli, ja viikonloppuisin ja lomilla kuskattiin minua (vl-kavereille) kylään tai kavereita meille.

Lisäksi oli tietysti raamattuluokka, nuortenillat ja seurat, joissa oltiin kavereiden kanssa ja joiden jälkeen mentiin myös aina jonnekin iltakylään.

Itse olen pääosin kiitollinen rajoitetusta lapsuudestani/teini-iästäni, sillä omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että luin 5-vuotiaasta lähtien joka aamu päivän sanomalehden ja kaikki kirjat ja lehdet mitä käsiini sain (koulukirjat luin läpi aina heti syksyllä kun ne sai, ja Raamatun olin lukenut kokonaan jo tuohon 14 ikävuoteen mennessä) eli olin hyvin perillä maailman tapahtumista, kulttuureista, politiikasta ym. ja yleissivistykseni oli ja on huomattavasti laajempi kuin ikäisilläni yleensä.

Vl-yhteisön tavat ja sosiaalisuus antoivat hyvän pohjan toimia sujuvasti eri ympäristöissä, ja sen koen myös lahjana.

Kiitollinen olen myös siitä, että kasvoin kahden kulttuurin välissä (vl vs. valtaväestö lähinnä koulun ja juurikin uutisten sekä kirjallisuuden kautta), sain jo hyvin varhain mahdollisuuden tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja luoda näiden eri kulttuurien normien kyseenalaistamisen kautta omaa arvomaailmaa ja pohtia syy-seuraussuhteita. Rakastin ja rakastan edelleen tarkkailla ihmisten käytöstä ja sosiaalisia normeja, ja tähän sain syntymässäni aitiopaikan.

18-vuotias on ihan elämänsä alussa ja koenkin, etten menettänyt todellisuudessa mitään oleellista, kun olin siihen saakka pitkälti populäärikulttuurin ja valtaväestön nuorisolle tyypillisten ilmiöiden ulkopuolella rajoitetussa elämässäni.

Parikymppisenä eletään usein sitä ”oikeaa” nuoruutta ja rakennetaan minuutta, omaa arvomaailmaa, elämää ja etsitään omaa paikkaa, eli nuorena aikuisena sillä ei ole oikein mitään väliä mitä teki 13-18-vuotiaana.

Ai niin, minun isäni kyllä yritti rajoittaa lukemisiani - tosin ihan hyvästä syystä, sillä luin joskus 10-vuotiaana salaa huoneessani aika raffeja kirjoja mm. Intian ja Lähi-Idän naisten elämästä eikä ne näin jälkikäteen ajateltuna olleet niin pienelle ihmiselle sopivaa luettavaa, mutta halusin niitä lukea eikä sitä kukaan voinut estää, sillä jemmasin niitä patjan alle ja luin yöllä salaa.

Jos jäin kiinni ja isä vei ne pois, hiippailin vain vanhempien nukahdettua hakemaan ne uudelleen (meillä oli kirjastohuone, jossa oli paljon erilaista kirjallisuutta eli sieltä näitä jännittäviä eri kulttuurien naisten elämästä ja historiasta kertovia kirjoja löysin).

(Jatkan)

(Edellinen jatkaa vielä hieman)

Se tuli vielä mieleen, että kehoitukset keskustella vanhempien kanssa on turhia, sillä todella vanhoillisten uskovaisvanhempien kanssa on turha yrittää keskustella niistä rajoituksista mitä he asettavat.

Paras tapa on noudattaa niitä näennäisesti, ja tehdä salaa sitten ne mitä oikeasti haluaa.

18-vuotiaana ehtii elää vapaasti juuri sellaista elämää kuin haluaa. Siihen ei ole kauan ja siitä elämä vasta alkaa.

Käytä se viisaasti ja yritä löytää jostain liberaaleja aikuiskavereita, sillä tosi uskovaisten vanhempien kanssa ei voi sillä tavalla keskustella elämästä ja tulevaisuudesta, ja moni joutuukin vähän kuin kasvattamaan itse itsensä sitten kun lähtee kotoa maailmalle.

Siinä vaiheessa on hyvä olla vanhempia kavereita; itse tutustuin täysi-ikäistyttyäni muutamiin keski-ikäisiin naisiin, jotka olivat ja ovat tosi tärkeä tuki. Heidän kanssaan ei tarvitse sensuroida toisin kuin oman äidin ja isän.

Kaikkea hyvää, olit kuka tai mikä tahansa!

Jos noiden genrejen kirjat on "kielletty" sinulta niin se ei liity mitenkään uskontoon vaan vanhemmillasi on ihan jotain muita kuvitelmia . Muutenkaan ei oikein kuulosta vl-touhulta, mutta onhan niitä erilaisia perheitä kyllä. Suvussa isän puolelta on jotain näkemystä.

Mäkin mietin että kirjoittaapa 14-vuotias hienoa tekstiä. Voi olla joo, mutta tuo äikänopen lausuma "paljon raamattua" on aika paksusti sanottu, se ei kyllä vaikuta niin paljon elämään että kirjoittaisi paremmin. ei niistä lapsista monikaan osaa sanoa mitään raamatun tapahtumista. Näkevät seuroissa vaan kavereitaan, kotona edes löydy raamattua. Lapsista löytyy myös surkeita tai keskivertoja koulumenestykseltään, kyse on kirjallisesta lahjakkuudesta eikä mistään virikkeiden puutteesta tms.

Mulla oli teininä sama kuvio ja todella valvottu ja rajoitettu elämä in the middle of nowhere. Vanhemmat sanoivat, että mun tärkein Ja ainut juttu on koulu. Olin kotona ja luin läksyjä tuntikausia illat ja viikonloput. Sain harrastaa vain liikuntaa ja lukemista, vain klassista musiikkia sain kuunnella ja musiikkiopistoissa käydä. Lukemisen suhteen vanhemmat valitsi klassikoita ym. laatukirjoja. urheiluharrastus oli sallittua ja vaadittua päivittäin: uin, hiihdin, juoksin. En käynyt diskoissa, hengaillut kaupungilla, en shoppaillut, en kokeillut päihteitä, en seurustellut. Kavereina oli serkut ja vanhempien tuttavien valikoidut lapset.

18-vuotiaana muutin pois kotoa ja aloitin korkeakoulu-opinnot. Vanhempieni kyttäämiseen ja kontrolloinnin tuloksena oli 18- vuotiaana 6 laudaturin ylioppilas, Ja pääsin heti yliopistoon arvostetulle hakupainealalle. Ja vuosien urheilemiseen pakottamisen vuoksi olin hoikka ja hyväkuntoinen. Minut nuoruudessa suojattiin pleikkarista, maksukanavilla, Seiskalta ja muulta törkymateriaalilta ja pakotettiin lukemaan laatukirjoja ja tutustumaan taidemusiikkiin ja elokuvien suhteen vanhemmat valikoivat kirjaston kautta vain laatuleffoja.

Yliopistossa 18-vuotiaana profiloiduin sitten yhtäkkiä Ja itselleni yllättäin sivistyneenä ja keskustelutaitoisena.

Nyt oon valmistunut ja on hyvä työpaikka ja palkkataso ja sen myötä elämänlaatu ja ihana kumppani ja ihanat ystävät.

Minua ei enää yhtään harmita ikävuosieni 14-18 valvottu elämä, jolloin vanhempani vahvasti ohjasivat ja rajoittivat elämääni - olen näistä toimista kiitollinen. Eli otapa AP koulukirjat käteen ja juokse iltapäivällä tunnin hikilenkki...

Itsekkin asuin "korvessa" lapsuuden.

Se miten se näkyy nyt aikuisena erilaisina taitoina, niin osaan hyvin piirtää, soittaa eri soittimia, nikkaroida, selviydyn luonnossa erittäin hyvin ja tunnistan paljon eri kasveja ja eläimiä, olen näin vajaa 40v miehenä vielä erittäin hyväkuntoinen, luin paljon ja olen nykyisin hyvässä asemassa työelämässä.

Kannattaa miettiä mikä itseään oikeasti kiinnostaa ja pyrkiä jalostamaan se mahdollisuuksien mukaan tulevaisuuden voimavaraksi. Ehkä voisit kaiken liikkumisen yms normielämän lisäksi alkaa lukemaan itseäsi kiinnostavia kirjoja tulevia opintomahdollisuuksia varten.

Itse kiinnostuin paljon rakentamisesta ja rakennuskulttuurista. Luin ja piirstin paljon alan kirjallisuutta ja nykyisin olen rakennusmestari.  Koulussa opo varmasti auttaa sinua löytämään voimavarasi. Onnea jatkoon.

Nenä pois ruudusta ja ylös, ulos ja lenkille!

Ihme kermaperseitä kasvatetaan nuorisosta.

Tehkää jotain hyödyllistä. Mene vaikka kalastamaan jos et muuta keksi.

Vätys.

Olen huomannut, että lestadiolaisnuoret käyvät töissä tavallisia nuoria aktiivisemmin isojen perheiden vuoksi. Voisitko sinä mennä johonkin vaikka muutamaksi tunniksi viikossa? Viihdettä olit kyllä vailla, mutta ehdotin tätä, että pääsisit välillä pois kotoa, tapaisit muita ihmisiä ja saisit tietysti omaa rahaa.