Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen aina Suomessa lasten päätösvaltaa!
01.09.2013 |
Olin vasta käymässä Suomessa kaksi viikkoa, ja kävimme myös monessa tuttavaperheessä kylässä, jossa pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia. Oikeasti ihmettelen, miten paljon lapsille annetaan valinnanvaraa, päätösvaltaa ja vaihtoehtoja. Kysytään mitä syöt, mitä laitat päälle, mitä ohjelmaa haluat katsoa, mitä musiikkia kuunnellaan automatkalla, mitkä sukat haluat, mitä kaupasta ostetaan jne jne. Ei pieni lapsi tarvitse lukuisia vaihtoehtoja! Esim. vaatteiden päättämisessä lapselle saatetaan lätkäistä neljä paitaa eteensä, ja kehotetaan valitsemaan niistä yksi. Lapsi ahdistuu, kun koko ajan pitää olla päättämässä ja valitsemaassa.
Meillä lapset 3.v ja 6.v eivät päätä mitä syövät ja monelta syövät tai
milloin heitä huvittaisi mennä päikkäreille. Minä valitsen heidän vaatteensa, päätän monelta lähdetään leikkipuistosta ja monelta mennään kauppaan.
Välissä tuntuu, että jossain perheessä lapsi / lapset ovat perheen pää, jotka sanelevat mitä tehdään ja milloin. Meillä aikuisilla on päätäntävalta, mutta toki lastenkin mielipidettä kysytään heitä koskevissa asioissa.
Kommentit (88)
Lapsi todellakin saa näyttää tunteensa, kiukkunsa, raivonsa, harminsa, MUTTA minulle, äidille, ei lapsi huuda, minua ei nimitellä tai pompoteta.
Jos olen laittanut aamupalaksi leipää niin en todellakaan rupea keittämään puuroa jos lapsi sitä juuri sinä aamuna sattuu haluamaan.
Voin toki toisinaan kysyä, että mitä ruokaa tänään laitettais tai otatteko välipalaksi jogurttia vai leipää, mutta ei joka päivä.
Kun lapsella on selkeät rajat, se tukee hänen itsetuntoaan ja kehitystään. Tälöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja että hänellä on välittävät ja rakastavat vanhemmat.
Meillä lapset saa paljon hemmottelua ja syliä, läheisyyttä ja huolenpitoa.
Ehkä kasvatuksemme ei ole kovin suomalainen tässä suhteessa (lapset ei ole ulkoilleet yksin pieninä, koulusta otan heidät vastaan, matkustelemme perheenä jne.)
Lapsi saa näyttää tunteensa, mutta raja menee siinä, että minulle puhutaan aina kauniisti, ääntä ei koroteta minulle puhuessa eikä todellakaan puhuta vähättelevään sävyyn tai epäkunnioittavasti.
Emme ole nujertaneet lapsiamme. Olen tehnyt töitä asian eteen, mutta koen että vanhempana se on mun vastuuni ja tehtäväni.
Elämä on nyt kuitenkin paljon helpompaa kun lapsilla käytöstavat ja he kuuntelee mua ja myös tottelee.
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiuduin ikävään riitaan hankalan ystäväni kanssa juuri tässä asiassa ollessamme isomman ryhmän kanssa elokuvissa. Hän kertoi ala-asteikäisten siskonlastensa olevan hyvin tietoisia elokuvista ja protestoivan leffaan menoa, jos aihe ei juuri sillä hetkellä miellytä.
Itse toikaisin siihen, että en voi sietää nirsojen lapsien kasvatusta, joka johtaa väistämättä siihen, että vanhemmat juoksevat lopulta itsensä puhki yrittäessään tarjoilla hopeatarjottimella vaihtoehtoja vaatimuksiin, jotka käyvät aina vain tiukemmiksi. Kompromisseihin on opittava jo lapsena.
Hänpä veti siitä herneen nenään. Hänen mielestään lapsilla pitäisi olla valinnanvapaus, ja minä taidan olla järkyttävä vanhempi, kun pakotan lapsiani istumaan leffassa, jos he eivät halua.
Itsekin jo närkästyin tässä vaiheessa. Minun lapseni eivät ole vielä edes olleet elokuvissa. Tuo nuori nainen, jolta puuttuu lapset ja elämänhallinta julistamassa kasvatusperiaatteitaan. Sanoin suoraan, että lasten pitää olla kiitollisia tasan tarkkaan siihen, mitä vanhemmat heille antavat eikä nupista ja valittaa yhtään siihen päälle. Etenkin perheessä, jossa on useita sisaruksia, on opittava tekemään kompromisseja ja ottamaan muut huomioon. Kun olin itse pieni, perheellämme ei ollut edes rahaa käydä elokuvissa noin vain. Menimme kerran vuodessa katsomaan koko perheen elokuvan, joka sai sitten sopia kaikille. Ja aina oli hauskaa, vaikka joskus mentiin katsomaan sitä mielestäni toiseksi kiinnostavinta leffaa.
Mutta tuttavani vain huusi, että olin hullu. Kenenkään ei tarvitse hänen mielestään asettaa omia mieltymyksiään kompromissiin ja tällä tavalla tukahduttaa persoonaansa. Siinä vaiheessa hän purskahti itkuun ja lähti lätkimään.
Tiedän kyllä, että hänellä on ollut vaikea lapsuus, avioeroperhe, sisarpuolet, joiden kanssa jatkuva kilpailu, jne.. En osannut kuitenkaan odottaa tuollaista reaktiota. Itse olen kasvanut tiukassa kurissa, mutta rakastavassa ehjässä perheessä, joten ilmeisesti ymmärrämme valinnanvapauden ja kurin totaaisesti eri tavalla.
Olen yrittänyt korjata välejäni jälkeenpäin häneen, mutta hän on vaikea persoona, eikä enää vastaa minulle. Toivottavasti hän leppyy joskus. Voin kuitenkin arvailla, että jonain päivänä kun hänen siskonlapsensa saavat vanhemmilta vaikkapa auton 18-vuotislahjaksi, he vain alkavat raivota, että se on väärän värinen.
Oi, naulan kantaan!! Lapset todellakin ahdistuu kun kaikki kysytään ja laitetaan päättämään. Lisäksi ovat univeloissa kun päättävät nukkumaan menoajoistakin ja tätä tapahtuu alle kouluikäisissäkin. Itsekin ahdistun jos on liikaa vaihtoehtoja ja jätän lopulta valitsematta mitään. Ja sitten vanhemmat ihmettelevät ja puhuvat kun lapset on niin kauheita ja vaikeita kun purkavat ahdistuksensa ja väsymyksensä kitisemällä, vinkumalla, rääkymällä ja kiukuttelemalla.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:53"]
En nyt tarkoita, että olisi huono juttu jos lapsi saa valita minkä pillimehun juo tai laittaako jugurttiin päärynää vai banaania. Kyllä minäkin kysyn lapsieni mielipidettä. Eri juttu taas on, että lapsen käsketään päättää neljän paidan väliltä tai lapsi saa sanella mitä ensiviikolla syödään.
En usko, että jos lapsi kerran päättää sukkiensa värin, hän saa siitä traumat, mutta tarkoitan että suomalaiset lapset ovat koko ajan jonkin päätöksen edessä. Meistä ne voi tuntua pieniltä valinnoilta, mutta lapsesta isoilta. Olen itse sitä mieltä, että lapsi tuntee olonsa turvallisemmaksi, jos hänen puolestaan päätetään asioista. Ap
[/quote]
Sä olet niin kuutamolla!! :D En voisi ikinä kuvitellakaan että alistaisin lapset niin että päättäisin kaikki asiat lasten puolesta, voi sitä riemua pienen tytön (2,5v!!!) kasvoilla kun hän (esim) kauppaan lähtiessä tulee sanomaan "mamma, laitan nämä päälle, olen niin nätti!" Ja miksi pitäisi olla joku ruokanatsi ja sanoa "nyt syöt tämän puuron", kun voit kertoa lapselle pari vaihtoehtoa (mitkä olet itse jo päättänyt sopiviksi terveellisisksi aterioiksi) joista lapsi saa päättää itse mitä syö. Sitten vasta jos lapsi alkaisi vinkua että "mä haluunki jäätelöä" ja siihen antaisi periksi olisi se typerää ja haitallista. Lapsilta saa myös monesti ideoita viikon ruokalistaan, mutta sekään ei tarkoita että koko viikko syödään nakkeja ja ranskalaisia koska lapset on niin toivoneet.. Ehkä jopa ap ymmärtää eron..? Lasta pitää kieltää ja komentaa, eivätkä he saa hyppiä nenille, mutta niinkuin joku jo mainitsi niin "mitättömissä" asioissa lapsen voi antaa ihan itse tehdä päätökset ja tuntea itsensä tärkeäksi yksikössä jota perheeksi kutsutaan!!! EI meillä lapset kiukuttele kaupassa, ei huuda ja käyttäydy sopimattomasti, syövät sen mitä ovat tilanneet ravintolassa, siivoavat jälkensä ja osallistuvat kotitöihin ikätasoonsa soveltuvalla tavalla.. Vaikka saavat ihan itse päättää mitä leffaa katsovat (ikätasoon sopivista leffoista), päättävät (annetuista vaihtoehdoista) aamu-, ilta-, välipalansa, osallistuvat ruokalistojen tekoon, päättävät itse vaatteensa ja koska ovat saaneet niin melko itsenäisesti tehdä, osaavat jo nyt 2,5 ja 7v:na valita tilanteeseen sopivat..
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:33"]
Hankkiuduin ikävään riitaan hankalan ystäväni kanssa juuri tässä asiassa ollessamme isomman ryhmän kanssa elokuvissa. Hän kertoi ala-asteikäisten siskonlastensa olevan hyvin tietoisia elokuvista ja protestoivan leffaan menoa, jos aihe ei juuri sillä hetkellä miellytä.
Itse toikaisin siihen, että en voi sietää nirsojen lapsien kasvatusta, joka johtaa väistämättä siihen, että vanhemmat juoksevat lopulta itsensä puhki yrittäessään tarjoilla hopeatarjottimella vaihtoehtoja vaatimuksiin, jotka käyvät aina vain tiukemmiksi. Kompromisseihin on opittava jo lapsena.
Hänpä veti siitä herneen nenään. Hänen mielestään lapsilla pitäisi olla valinnanvapaus, ja minä taidan olla järkyttävä vanhempi, kun pakotan lapsiani istumaan leffassa, jos he eivät halua.
Itsekin jo närkästyin tässä vaiheessa. Minun lapseni eivät ole vielä edes olleet elokuvissa. Tuo nuori nainen, jolta puuttuu lapset ja elämänhallinta julistamassa kasvatusperiaatteitaan. Sanoin suoraan, että lasten pitää olla kiitollisia tasan tarkkaan siihen, mitä vanhemmat heille antavat eikä nupista ja valittaa yhtään siihen päälle. Etenkin perheessä, jossa on useita sisaruksia, on opittava tekemään kompromisseja ja ottamaan muut huomioon. Kun olin itse pieni, perheellämme ei ollut edes rahaa käydä elokuvissa noin vain. Menimme kerran vuodessa katsomaan koko perheen elokuvan, joka sai sitten sopia kaikille. Ja aina oli hauskaa, vaikka joskus mentiin katsomaan sitä mielestäni toiseksi kiinnostavinta leffaa.
Mutta tuttavani vain huusi, että olin hullu. Kenenkään ei tarvitse hänen mielestään asettaa omia mieltymyksiään kompromissiin ja tällä tavalla tukahduttaa persoonaansa. Siinä vaiheessa hän purskahti itkuun ja lähti lätkimään.
Tiedän kyllä, että hänellä on ollut vaikea lapsuus, avioeroperhe, sisarpuolet, joiden kanssa jatkuva kilpailu, jne.. En osannut kuitenkaan odottaa tuollaista reaktiota. Itse olen kasvanut tiukassa kurissa, mutta rakastavassa ehjässä perheessä, joten ilmeisesti ymmärrämme valinnanvapauden ja kurin totaaisesti eri tavalla.
Olen yrittänyt korjata välejäni jälkeenpäin häneen, mutta hän on vaikea persoona, eikä enää vastaa minulle. Toivottavasti hän leppyy joskus. Voin kuitenkin arvailla, että jonain päivänä kun hänen siskonlapsensa saavat vanhemmilta vaikkapa auton 18-vuotislahjaksi, he vain alkavat raivota, että se on väärän värinen.
[/quote]
Olet siis aina oikeassa, lasten edessä ja ystävien. No, kasvatat lapsistasi samanlaisia, kun mallista ne lapset oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on mahtavaa kun on näitä itsenäisiä lapsia..
Ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen ryhmätyöskentelyyn ja minua huolestuttaa oppivatko huomioimaan muut edes työelämässä. Jos on 16 lapsen päiväkotiryhmä niin yksi ei vaan voi päättää olla ulkona kun muut ovat sisällä, tai ei voi päättää omia ruoka-aikojaan tai mitä on ruuaksi. Ryhmässä ei voi päättää että ei nuku eikä ole hiljaa kun muilla on uniaika jne. Mutta on se vaan mahtavaa kun lapsista on kasvatettu niin itsenäisiä jo 5-vuotiaina! Mun mielestä tuon itsenäisyyden aika on sitten teini-iässä ja lapsien pitäisi antaa olla lapsia. Lapsille on tärkeämpää oppia ryhmätyötaitoja ja empatiaa kuin itsenäisyyttä.
T:lto
65, ymmärsin kyllä pointtisi, meidän kasvatustavat nyt vain eroavat toisistaan ja that's it. Niinkuin sanoin, meilläkin lasten mielipidettä kysytään. En kanna kaikkea heidän eteensä hopeatarjottimella aselteltuna juuri niinkuin itse haluan. Kasvatusperiaatteeni yhdessä mieheni kanssa vain on, että me valitsemme. En halua laittaa lapsia valitsemaan, monien tutkimuksienkin mukaan lasta ei pidä laittaa valitsemaan ja päättämään, lapsellekin luo turvallisuuden tuntua, kun aikuinen sanoo kuinka tehdään ja siitä pidetään kiinni.
Minulla itselläni on ollut aikalailla samanlainen kasvatus, ja ihan fiksu ja oma-alotteinen minusta on tullut.
Voin kuulostaa tiukalta äidiltä, jota todellisuudessa en ole. Toinen asia, mitä en suomalaisissa vanhemmissa ymmärrä, on jatkuva huutaminen ja räyhääminen kun kaikki ei mene lapsella niinkuin äiti on suunnitellut.
Meillä ei sallita lasten huutamista vanhemmille joten minäkään en huuda lapsilleni. Tilanteet voi ratkaista fiksumminkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:04"]
Ei meillä pennut hypi seinille tai päätä kaikesta. En ymmärrä, miten tämä on mielestäsi jotenkin suomalainen ilmiö? Mistäs kaukaa olit käymässä, kun on noin pissa noussut päähän?
[/quote]
On tämä suomalainen ilmiö. Olen asunut kuudessa eri maassa pitempiä aikoja, ja kierrän jatkuvasti maailmalla työni puolesta eli viime vuonnakin tuli asuttua viikkona kuudessatoista eri maassa, joten on tullut huomattua että miten jämptejä muualla maailmalla vanhemmat ovat ja miten vellipöksy-raukkiksia suomalaiset ovat heihin verrattuna!
[/quote]
suomalaiswet ovat olleet vuoroin venäjän vuoroin ruotsin alamaisia. Nyt pitää olla kuningas ja varsinkin kersat ovat kuninkaita!!! ja suomessa inhotaan auktoriteetteja, kaikki osaisivat olla parempia kansanedustajia ja virkamiehiä kuin nykyiset. Niille pitää näyttää että me ei ketään kumarrejta!!! Eikä meidän kersat. Meidän kersojen luovuus kärsii jos meidän kersat eivät saa tehdä mitä haluavat. Meidän kersojen luovuus kärsii, jos kaikki eiivät kilsan päähän kuule heidän olemassaoloa!!!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:04"]
Ei meillä pennut hypi seinille tai päätä kaikesta. En ymmärrä, miten tämä on mielestäsi jotenkin suomalainen ilmiö? Mistäs kaukaa olit käymässä, kun on noin pissa noussut päähän?
[/quote]
On tämä suomalainen ilmiö. Olen asunut kuudessa eri maassa pitempiä aikoja, ja kierrän jatkuvasti maailmalla työni puolesta eli viime vuonnakin tuli asuttua viikkona kuudessatoista eri maassa, joten on tullut huomattua että miten jämptejä muualla maailmalla vanhemmat ovat ja miten vellipöksy-raukkiksia suomalaiset ovat heihin verrattuna!
[/quote]
suomalaiswet ovat olleet vuoroin venäjän vuoroin ruotsin alamaisia. Nyt pitää olla kuningas ja varsinkin kersat ovat kuninkaita!!! ja suomessa inhotaan auktoriteetteja, kaikki osaisivat olla parempia kansanedustajia ja virkamiehiä kuin nykyiset. Niille pitää näyttää että me ei ketään kumarrejta!!! Eikä meidän kersat. Meidän kersojen luovuus kärsii jos meidän kersat eivät saa tehdä mitä haluavat. Meidän kersojen luovuus kärsii, jos kaikki eiivät kilsan päähän kuule heidän olemassaoloa!!!
[/quote]
Se on minä ja mun kersast! Me kunkut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:21"]
65, ymmärsin kyllä pointtisi, meidän kasvatustavat nyt vain eroavat toisistaan ja that's it. Niinkuin sanoin, meilläkin lasten mielipidettä kysytään. En kanna kaikkea heidän eteensä hopeatarjottimella aselteltuna juuri niinkuin itse haluan. Kasvatusperiaatteeni yhdessä mieheni kanssa vain on, että me valitsemme. En halua laittaa lapsia valitsemaan, monien tutkimuksienkin mukaan lasta ei pidä laittaa valitsemaan ja päättämään, lapsellekin luo turvallisuuden tuntua, kun aikuinen sanoo kuinka tehdään ja siitä pidetään kiinni.
Minulla itselläni on ollut aikalailla samanlainen kasvatus, ja ihan fiksu ja oma-alotteinen minusta on tullut.
Voin kuulostaa tiukalta äidiltä, jota todellisuudessa en ole. Toinen asia, mitä en suomalaisissa vanhemmissa ymmärrä, on jatkuva huutaminen ja räyhääminen kun kaikki ei mene lapsella niinkuin äiti on suunnitellut.
Meillä ei sallita lasten huutamista vanhemmille joten minäkään en huuda lapsilleni. Tilanteet voi ratkaista fiksumminkin. Ap
[/quote] Juu ei meilläkään huudeta lapsille, eikä lapset vanhemmille.. Mutta tahtoisin ymmärtää sinun pointtisi, sanot ensin ettei lapset saa päättää vaan aikuiset päättää, kun lapset ahdistuu jos joutuu valitsemaan omat sukkansa ja sitten samaan hengenvetoon kerrot kuinka téilläkin lasten mielipiteitä kysytään..??
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:17"]
Kyllä se on mahtavaa kun on näitä itsenäisiä lapsia..
Ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen ryhmätyöskentelyyn ja minua huolestuttaa oppivatko huomioimaan muut edes työelämässä. Jos on 16 lapsen päiväkotiryhmä niin yksi ei vaan voi päättää olla ulkona kun muut ovat sisällä, tai ei voi päättää omia ruoka-aikojaan tai mitä on ruuaksi. Ryhmässä ei voi päättää että ei nuku eikä ole hiljaa kun muilla on uniaika jne. Mutta on se vaan mahtavaa kun lapsista on kasvatettu niin itsenäisiä jo 5-vuotiaina! Mun mielestä tuon itsenäisyyden aika on sitten teini-iässä ja lapsien pitäisi antaa olla lapsia. Lapsille on tärkeämpää oppia ryhmätyötaitoja ja empatiaa kuin itsenäisyyttä.
T:lto
[/quote]
Kai lto:kin ymmärtää, että tarha ja koti on kaksi eri asiaa. Meidän eskari ainakin tajuaa, että kotona saa valita ja olla rennosti, tarhassa on ohjema jota noudatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:17"]
Kyllä se on mahtavaa kun on näitä itsenäisiä lapsia..
Ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen ryhmätyöskentelyyn ja minua huolestuttaa oppivatko huomioimaan muut edes työelämässä. Jos on 16 lapsen päiväkotiryhmä niin yksi ei vaan voi päättää olla ulkona kun muut ovat sisällä, tai ei voi päättää omia ruoka-aikojaan tai mitä on ruuaksi. Ryhmässä ei voi päättää että ei nuku eikä ole hiljaa kun muilla on uniaika jne. Mutta on se vaan mahtavaa kun lapsista on kasvatettu niin itsenäisiä jo 5-vuotiaina! Mun mielestä tuon itsenäisyyden aika on sitten teini-iässä ja lapsien pitäisi antaa olla lapsia. Lapsille on tärkeämpää oppia ryhmätyötaitoja ja empatiaa kuin itsenäisyyttä.
T:lto
[/quote]
Kai lto:kin ymmärtää, että tarha ja koti on kaksi eri asiaa. Meidän eskari ainakin tajuaa, että kotona saa valita ja olla rennosti, tarhassa on ohjema jota noudatetaan.
[/quote]
Kuule niinhän sitä luulisi, vaan ei kai ne tajua, jos suomessa ulkomaalaiset vierailijat ihmettelvät kun koulussakaan eivät osaa olla hiljaa ja tajua että täällä on muitakin. Että jos on vaikka 25 oppilasta niin ei yksi voi kertoa omia ajatuksiaa ja mielipiteitään tai juttujaan muille vaikka miten tekisi mieli. siihen pyydetäänlupa. vaan kun ei suomikersa voi kun se on oppinu että sillä on oikeus. se on tärkeämpi kuin muut ja sillä on oikeus ilmaista itseään. ja toteuttaa itseään !!! elämä=huvipuisto, mun kersalle.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:17"]
Kyllä se on mahtavaa kun on näitä itsenäisiä lapsia..
Ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen ryhmätyöskentelyyn ja minua huolestuttaa oppivatko huomioimaan muut edes työelämässä. Jos on 16 lapsen päiväkotiryhmä niin yksi ei vaan voi päättää olla ulkona kun muut ovat sisällä, tai ei voi päättää omia ruoka-aikojaan tai mitä on ruuaksi. Ryhmässä ei voi päättää että ei nuku eikä ole hiljaa kun muilla on uniaika jne. Mutta on se vaan mahtavaa kun lapsista on kasvatettu niin itsenäisiä jo 5-vuotiaina! Mun mielestä tuon itsenäisyyden aika on sitten teini-iässä ja lapsien pitäisi antaa olla lapsia. Lapsille on tärkeämpää oppia ryhmätyötaitoja ja empatiaa kuin itsenäisyyttä.
T:lto
[/quote]
Kai lto:kin ymmärtää, että tarha ja koti on kaksi eri asiaa. Meidän eskari ainakin tajuaa, että kotona saa valita ja olla rennosti, tarhassa on ohjema jota noudatetaan.
[/quote]
Lto kyllä ymmärtää, mutta lapset ei. Aika paljon vaadittu lapselta joka ei muutenkaan vielä ymmärrä kunnolla ympäristöään, että ymmärtäisi eri säännötä eri paikoissa. Useimmiten kuultu lause meillä on "mutta kun kotona saa". Mutta silti tarhassa ei voi päättää itse kaikesta ja turha jankkaaminen vie hurjasti energiaa (ainakin minulta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kyllä jollain tavalla todella totta..seuratkaapa vaikka joskus virolaista tai venäläistä perhettä, eron huomaa todella. Lapset ei päätä kaikesta, lapsilla on kuria, lapsille opetetaan käytöstavat ja oppivat huomioimaan muita ihmisiä.
Suomessa taas tosi paljon perheitä joissa lapset käskyttää ja vanhemmat tottelee, ei tarpeeksi kuria, ei opeteta miten käyttäydytään kohteliaasti muiden ihmisten seurassa jne.
esim. Kaverini on virolainen. Hänen lapsensa kysyy; äiti saanko mennä katsomaan televisiota? Tai saisinko tuota ruokaa äti. Kohtelias ja ottaa muut huomioon. Sosiaalinen, uskaltaa jutella aikuisille. 5v.
Yleistän nyt mutta tässä asiassa on oikeesti eroa. Ja Suomessa olen huomannut myös että lapset ei uskalla puhua vieraille, esim. Ei sano moi tai vastaa jos heille puhutaan vaikka vanhemmat vieressä.
Somaleilla ja lähi-idän lapsilla vähän sama juttu, ei tarpeeksi kuria ja juostaan ja käskytetään, huudetaan miten vaan. Iso ISO karhunpalvelus lapsille.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:13"]
Meillä arvostetaan lapsen mielipidettä. Isot asiat päättää vanhemmat, mutta ehdottomasti haluan kuulla lasten mielipiteet moneen asiaan.
Saavat ihan varmasti valita noista neljästä puserosta mieluisensa, olenhan itse ensin valinnut ne neljä esille.
Saavat valita mitä ruokaa teen, kun olen itse ensin miettinyt pääni puhki ja ei tule mitään sopivaa mieleen tai annan heille pari vaihtoehtoa.
Nimenomaan opetan lapsilleni sen, että osaavat itse päättää turvallisista vaihtoehdoista, en nujerra heitä.
Saavat päättää kumman kengän laittavat ensin jalkaansa, mutta eivät sitä, että eivät laita niitä ollenkaan. Moni turha riita saadaan kokonaan vältettyä, kun he nimenomaan osaavat ja saavat päättää ihan itse.
Meneekö lapsi suihkuun ennen vai jälkeen iltapalan? Se ei ole vaihtoehto, ettei mene, mutta osaa varmasti itse tehdä valinnan.
Ehkä ap. ei ole tajunnut tätä, mutta elämässä lastenkin on opittava ottamaan itsestään vastuu.
[/quote]
Vastuu ei tarkoita että saa päättää. Vaan sitä että kantaa täysin vastuun jos jokin menee pilalle. Kuka tahansa osaa tehdä päätöksiä. Mutta lapset eivät niitä vastuita pysty kantamaan ja näin ollen he eivät myöskään päätä asioista.
Jos lapsi päätää mennä suihkuun niin sitten menee mutta turha odottaa että hänelle laitetaan mitään iltapalaa enään sitten. Vastuu myös tarkoittaa sitä että sitten itse laittaa sen iltapalan ilman että minä siihen puutun mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:30"]
Ihmettelen samaa!
Minun työkaveri sanoi että hän ja miehensä haluaisivat ehdottomasti muuttaa takaisin maalle, paikkakunnalle josta ovat kotoisin koska sieltä saisi kunnon talonkin järven rannalta pienen ylihintaisen lähiökopperon hinnalla ja voisivat pitää omaa puutarhaa ja ottaa eläimiäkin, mutta heidän 10-vuotias tytär sanoo ettei halua muuttaa täältä pois niin perhe jää sitten tänne.
[/quote]
No jos he olisivat muuttaneet tytär vihaisi heitä teininä todella paljon.
10 vuotiaaksi maalla on mukavaa ja sitten taas 40 vuotiaana.
no nykyään on internet...
[/quote]
Ei aikuiset voi elää lapsen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:56"]
Todellakin muuttamisessa kuunnellaan lasta, jos muutto tehdään ihan huvin vuoksi vain. Lapsen perusturvallisuutta ei pidä horjuttaa turhaan. Lspselle tuttu koulu ja kaverit on tärkeitä. Se mitä joku lapsi saa päättää perheessään niin ei kuulu teille. Meillä huomioidaan lasten mielipide.
[/quote]
Mä luulen, että mun elämä olisi aivan toisenlaista nykyäänkin (40+), jos mua oltaisiin yhtään kuunneltu siinä kohtaa kun ensin 12v roudattiin vuodeksi ulkomaille, sitten yöasteen alkuun takaisin kavereiden kanssa tuttuun kouluun ja taas vuoden päästä uusi koulu ja uusi sopeutuminen. Miksi? Siksi, että äiti halusi. Eikä hän voinut odottaa elämänsä onnea sitä 2v kun mun yläaste olisi vielä kestänyt.
Mikä olisi nyt ehkä toisin? Voisin kunnioittaa äitiäni, meillä voisi olla aikuisena keskusteluyhtetys ja voisin haluta käydä hänen luonaan vanhainkodissa. Mulla voisi olla ystäviä nyt aikuisena, mun sosiaaliset suhteet voisi olla helpompia. Mulla olisi voinut olla onnellisempi nuoruus kavereiden keskellä kuin yksinäni kotona kirjaa lukemassa.
[/quote]
Yrität syyttää vanhempiasi siitä että olet luuseri. Elämässä vaan joutuu muuttamaan joskus.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:11"]
Älä puhu numero 49 paskaa. Sanomasi ei pidä ollenkaan paikkansa.
[/quote]
pitääpä hyvinkin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:50"]
suomalaiswet ovat olleet vuoroin venäjän vuoroin ruotsin alamaisia. Nyt pitää olla kuningas ja varsinkin kersat ovat kuninkaita!!! ja suomessa inhotaan auktoriteetteja, kaikki osaisivat olla parempia kansanedustajia ja virkamiehiä kuin nykyiset. Niille pitää näyttää että me ei ketään kumarrejta!!! Eikä meidän kersat. Meidän kersojen luovuus kärsii jos meidän kersat eivät saa tehdä mitä haluavat. Meidän kersojen luovuus kärsii, jos kaikki eiivät kilsan päähän kuule heidän olemassaoloa!!!
[/quote]
Niin ja "pakkoruotsi ja kouluruoka tappaa meidän kultapienen jorma-jemina-taikakukan aivosolut ja kun se ei halua niitä niin me isi ja äiti tapellaan niiden asioiden puolesta lapsemme tulevaisuuden puolesta" ja riehuvat nettiä myöten ja nimiä keräämässä. Lapsen puolesta jolta ei ole edes kysytty asiasta! Aika järkyttäviä nämä kiihkovanhemmat kun yhteiskunnasta kyse mutta kun pitäisi kasvattaa sitä omaa lasta käytöstavoille niin se jätetään muille koska ei haluta rasittaa sitä sanomalla ei.
Lapsi todellakin saa näyttää tunteensa, kiukkunsa, raivonsa, harminsa, MUTTA minulle, äidille, ei lapsi huuda, minua ei nimitellä tai pompoteta.
Jos olen laittanut aamupalaksi leipää niin en todellakaan rupea keittämään puuroa jos lapsi sitä juuri sinä aamuna sattuu haluamaan.
Voin toki toisinaan kysyä, että mitä ruokaa tänään laitettais tai otatteko välipalaksi jogurttia vai leipää, mutta ei joka päivä.
Kun lapsella on selkeät rajat, se tukee hänen itsetuntoaan ja kehitystään. Tälöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja että hänellä on välittävät ja rakastavat vanhemmat.
Meillä lapset saa paljon hemmottelua ja syliä, läheisyyttä ja huolenpitoa.
Ehkä kasvatuksemme ei ole kovin suomalainen tässä suhteessa (lapset ei ole ulkoilleet yksin pieninä, koulusta otan heidät vastaan, matkustelemme perheenä jne.)
Lapsi saa näyttää tunteensa, mutta raja menee siinä, että minulle puhutaan aina kauniisti, ääntä ei koroteta minulle puhuessa eikä todellakaan puhuta vähättelevään sävyyn tai epäkunnioittavasti.
Emme ole nujertaneet lapsiamme. Olen tehnyt töitä asian eteen, mutta koen että vanhempana se on mun vastuuni ja tehtäväni.
Elämä on nyt kuitenkin paljon helpompaa kun lapsilla käytöstavat ja he kuuntelee mua ja myös tottelee.
t.2