Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen aina Suomessa lasten päätösvaltaa!
01.09.2013 |
Olin vasta käymässä Suomessa kaksi viikkoa, ja kävimme myös monessa tuttavaperheessä kylässä, jossa pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia. Oikeasti ihmettelen, miten paljon lapsille annetaan valinnanvaraa, päätösvaltaa ja vaihtoehtoja. Kysytään mitä syöt, mitä laitat päälle, mitä ohjelmaa haluat katsoa, mitä musiikkia kuunnellaan automatkalla, mitkä sukat haluat, mitä kaupasta ostetaan jne jne. Ei pieni lapsi tarvitse lukuisia vaihtoehtoja! Esim. vaatteiden päättämisessä lapselle saatetaan lätkäistä neljä paitaa eteensä, ja kehotetaan valitsemaan niistä yksi. Lapsi ahdistuu, kun koko ajan pitää olla päättämässä ja valitsemaassa.
Meillä lapset 3.v ja 6.v eivät päätä mitä syövät ja monelta syövät tai
milloin heitä huvittaisi mennä päikkäreille. Minä valitsen heidän vaatteensa, päätän monelta lähdetään leikkipuistosta ja monelta mennään kauppaan.
Välissä tuntuu, että jossain perheessä lapsi / lapset ovat perheen pää, jotka sanelevat mitä tehdään ja milloin. Meillä aikuisilla on päätäntävalta, mutta toki lastenkin mielipidettä kysytään heitä koskevissa asioissa.
Kommentit (88)
Anna lapsen valita Valintojen ja päätösten tekeminen on olennainen osa itsenäiseksi tulemista. Vaikka lapsen käyttäytymisen hallinta onkin houkuttelevaa, pyri antamaan hänelle aina tilaisuuden tullen mahdollisuus valita: mitä ruokaa hän syö, mitkä vaatteet hän pukee ja millä leluilla hän leikkii. Tämä on vaikeinta luultavasti silloin, kun on kyse ruoasta, koska haluat lapsen syövän tasapainoista ja monipuolista ruokaa. Samalla et kuitenkaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että lapselle kehittyy kielteinen asenne ruokaa kohtaan. Lue, mitä asiantuntijamme sanovat.
PÄÄTTÄMINEN ITSE Tässä iässä lapsen tulee saada kohtuullisissa rajoissa määrätä asioista niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi siitä, mitä leikkikaluja hän voi ottaa mukaansa ulos, minkä värisen puseron tai minkä hedelmän hän haluaa välipalaksi.
VINKKI Älä painosta aterioilla. Vältä sellaisia kommentteja kuin "Katsopa isosiskoa, hänpä rakastaakin vihanneksia." Jos painostat lastasi, voi olla että hän kokonaan menettää ruokahalunsa. Lapsesi syö kun hän on nälissään. Ateriat ovat perheelle tilaisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja koska lapset matkivat sisaruksiaan ja vanhempiaan, voitte auttaa perheen pienintä hankkimaan hyvät ruokatottumukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi käyttäytyy joskus hankalasti: hermostuu, kiukuttelee ja turhautuu. Se on hyvä. Sopiva määrä turhautumista saa ponnistelemaan ja kasvua ja kehitystä liikkeelle, kunhan onnistumisen kokemuksiakin on riittävästi.
On hyvä, että kotona on ilmapiiri, jossa kaikenlaisten tunteiden näyttäminen on turvallista ja luvallista – vaikka joskus suutunkin, minua rakastetaan eikä hylätä. Lapsen on tärkeää oppia esittämään omia mielipiteitä ja saada kehitystasonsa mukaisia mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä ja valintoja. Tunteet ovat sallittuja, mutta niiden sopivaa ilmaisua on opeteltava, esim. toisia ihmisiä tai esineitä ei saa vahingoittaa.
Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä vaiheita on tyypillisesti n. 2–3 vuoden ja 6 vuoden iässä sekä esimurros- ja murrosiässä. Lapsen kehityksessä vaihtelevat myrskyisämmät ja seesteisemmät vaiheet.
Luovuus ja kekseliäisyys
Jokainen vanhempi joutuu hakemaan oman linjansa arjen rajojen asettamiseen. Lasta voi johdatella arjen karikoiden läpi käyttämällä aina välillä hassuttelua, luovuutta ja satuja. Näistä on paljon iloa, esim.:
Vastaan hangoittelevat pienet varpaat saattaa saada sujahtamaan sukkaan, kun lasta pyytää varpaillaan kokeilemaan, onko sukan pohjalla hiiren pesä.
Kaikkea tahtova uhmaikäinen voi hämmästyä, kun vanhempi ilmoittaakin haluavansa vielä mahtavampia asioita: linnan, lentokoneen ja norsun.
Lasta, joka ei malttaisi lähteä nukkumaan, voi katsoa silmiin ja todeta, että toisessa silmässä lukee selvästi MINUA ja toisessa VÄSYTTÄÄ, on siis aika mennä nukkumaan.
Erilaiset leikit ja kilpailut voivat myös siivittää lasta innostuneisiin ja ripeisiin suorituksiin. Kun vanhempi arvioi, että ”Sillä aikaa, kun minä kuivaan hiukseni, ehdit pukea päällesi alushousut, sukat ja aluspaidan, et varmaan ehdi enempää”, lapsi voikin esittäytyä riemusta pursuavana kaikki vaatteet päällä ennen kuin vanhempi on kuivannut hiuksensa. On hauska yllättää vanhempi olemalla taitavampi ja nopeampi kuin vanhempi olisi voinut uskoa! Vanhempi ihmettelee ja ihastelee lapsen ripeää suoritusta, mikä innostaa yllättämään uudestaankin.
En mä usko, että mun 6-vuotiaalle tulee tarumoja kun kysyn mitä ottaa iltapalaksi ja hän sitten jääkaapista katsoo että jaa tuota juustoa ja iskän banaanijogurttia...teetkö äiti mulle puuroa. Trauma tulee vasta siitä jos sitä iltapalaa ei tarjoiltaisi.
Enkä mä kysy niinä iltoina kun en ehdi sitä hässäkkää, niinä iltoina laitetaan iltapala lautaselle ja huudetaan lapselle että tulee syömään nyt jos aikoo iltapalaa saada.
Sitä tarkoitin sillä aiemmalla, että lapsi saa päättää asioista joilla ei ole väliä meille aikuisille.
Jämäkät ja tehokkaat käskyt
Kun vanhempi vaatii tai kieltää jotain lapseltaan, hän voi vaikuttaa viestiensä tehokkuuteen. Jämäkkyyttä voi harjoitella. Syyllistymättä ja suuttumatta voi sanoa ”Ei, se ei käy, koska … .”
Kun lasta pyytää tekemään jotain, on tärkeää varmistua siitä, että lapsi ymmärtää, mitä aikuinen häneltä toivoo. ”Käyttäydy hyvin!” on liian epämääräinen pyyntö. Kerro lapselle, miten hän voi toimia myönteisesti. Varmista, että hän ymmärtää, mikä on se sopimaton teko, jonka kiellät.
Lapsen kanssa kannattaa keskustella perheen säännöistä ja siitä, miksi ne ovat olemassa. Joitakin käskyjä lapsen on helpompi totella, kun niistä varoitetaan etukäteen. Esim. nukkumaan menosta tai ulos lähtemisestä voi kertoa lapselle jo etukäteen, ettei leikin lopettaminen tule yhtäkkiä yllätyksenä.
1. Valitse riitasi
Anna vain sellaisia käskyjä, joiden takana seisot. Mieti mitkä ovat niitä asioita, joista teidän kodissa pidetään kiinni – mahdollisista protesteista huolimatta. Kaikki asiat eivät ole kieltämisen, käskemisen tai protestihuudon arvoisia. Etukäteen on hyvä myös harkita kuinka pidät kiinni niistä asioista, joita haluat kieltää, käskeä ja vaatia. Käskyt, kiellot ja valinnan vapaus pitää suhteuttaa lapsen ikä- ja kehitystasoon.
Voit jakaa arjen tilanteet kolmeen luokkaan:
1. Asiat, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni eikä niistä voi neuvotella.
Esim. autossa matkustetaan aina turvavyö kiinni tai ulos lähtiessä puetaan vaatteet päälle.
2. Tilanteet, joissa lapsen kanssa voi neuvotella tai tehdä ennakolta sopimuksia hankalien tilanteiden varalle. Esim., jos…
…lapsi inhoaa vihanneksia, mutta vanhemman mielestä niiden syönti on tärkeää hyvälle kasvulle. Laaditaan yhdessä lista vihanneksista, joita lapsi sietää syödä, ja joiden turvin lapsi saa riittävästi vitamiineja. Vanhempi sitoutuu tarjoamaan niitä aterioilla ja lapsi sitoutuu niitä syömään. Maistelemalla tutustutaan vähitellen vieraampiinkin makuihin ja vihanneslista laajentuu.
…kaupassa tulee karkkipäivänä itku siitä, kuinka paljon karkkia ostetaan. Sovitaan jo kotona yhdessä etukäteen, kuinka paljon karkkia ostetaan. Pidetään kaupassa sopimuksesta kiinni.
3. Tilanteet, joissa lapsi voi valita ja päättää asioistaan tietyissä rajoissa.
Esim. pieni lapsi saa valita aamulla päälleen kahdesta paidasta mieluisamman tai isompi lapsi saa valita kouluun mieleisenä vaatteet, kunhan ne sopivat säähän ja ovat soveliaat kouluun.
(Mukailtu Greene 2000)
Mitkä arjen asiat teillä kuuluvat mihinkin näistä kolmesta luokasta?
Esim.: Saanko katsoa myöhäiselokuvan televisiosta? Minkälainen kampaus laitetaan kouluun? Onko laitettava kurahousut? Minkä lelun otan lelupäivänä päiväkotiin? Saanko kasvattaa otsatukan pois? Saanko kävellä yksin eskariin? Saanko valita mitä syön aamiaiseksi? Voinko määrätä, paljonko saan viikkorahaa? Onko takki ripustettava naulaan? Voinko syödä aterian television äärellä?
2. Käsky ei ole ehdotus tai kysymys
Älä ehdota tai kysy silloin, kun lapsi ei voi päättää, kuinka toimitaan. Isompien lasten ja aikuisten kanssa kysymysmuotoinen ehdotus on kohtelias tapa puhua, esim. ”Laittaisitko lelut laatikkoon?”
Pieniä lapsia kysymysmuoto hämmentää – voinko todella valita? Sano vaikka: ”Kerätäänpä lelut yhdessä laatikkoon” ja jatka tarvittaessa: ”Keräätkö sinä legot vai pehmolelut?” Käsky sanotaan ystävällisellä, mutta varmalla äänensävyllä: vanhempi tarkoittaa, mitä hän sanoo. Vältä huutamista, pyri perustelemaan käskysi.
3. Yksi käsky kerrallaan
Lapsen on vaikea pitää mielessään kovin useita tai pitkiä käskyjä. Anna siis yksi käsky kerrallaan. Jaa pitkä ja monimutkainen käsky pienempiin osiin ja varmista, että lapsi alkaa toimia oikein ennen kuin annat lisää ohjeita. Anna kiitosta, kun lapsi toimii toivotulla tavalla.
4. Varmista lapsen huomio
Joskus muu mielenkiintoinen asia tai tekeminen vie lapsen huomion pois vanhemman sanomisesta. Valikoivan kuulon ei ole vaikea valita, keskittyäkö lempiohjelman vai äidin käskyn kuuntelemiseen. Leikkiin uppoutuneen lapsen on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.
Varmista siis, että lapsi kiinnittää sinuun huomion, kun puhut hänelle. Voit mennä lapsen luokse, ottaa häntä käsistä ja katsoa silmiin samalla, kun kerrot pyyntösi. Pyri katsekontaktiin, vaikka hellästi lapsen päätä kääntämällä.
5. Varmista, että lapsi ymmärtää
Jos et ole varma, onko lapsi ymmärtänyt tai kuullut käskysi, voit pyytää lasta toistamaan, mitä sanoit. Näin käsky ei unohdu niin helposti.
6. Miksi kannattaa toimia näin?
Kun perustelet lapsellesi, miksi hän ei saa tehdä jotain tai miksi hänen olisi syytä tehdä jotain, on mukavampaa kuulla, mitä hyötyä asian hoitamisesta on, kuin mitä haittaa on sen hoitamatta jättämisestä.
7. Vältä syyttelyä
Syyttely ja leimaaminen tuntuvat kurjalta ja nostavat usein karvat pystyyn. Syyttelyn sijasta kuvaile lapsellesi minä-viestin avulla, mitä hänen käyttäytymisensä aiheuttaa sinulle tai muille. Kuvaa 1. mikä on se asia tai käyttäytyminen, jota et voi hyväksyä, 2. tunne, jonka se herättää sinussa, ja 3. miten asia konkreettisesti vaikuttaa sinuun.
Esim.: ”Kun takkisi ja reppusi ovat levällään eteisen lattialla (tilanteen kuvaaminen syyttelemättä), se suututtaa ja pelottaa minua (oman tunteesi kuvaus), kun eteisessä ei mahdu kulkemaan ja meinaan kompastua (konkreettinen vaikutus sinuun).”
Kun lapsi ei kaikesta huolimatta tottele
Väkivaltaiset rangaistukset, nöyryyttäminen ja nujertaminen eivät ole koskaan oikea ratkaisu. Lapselle ei saa olla väkivaltainen.
Mieti minkälaisia myönteisiä tai kielteisiä seurauksia tärkeiden ja perusteltujen sääntöjen tottelemisesta tai tottelemattomuudesta seuraa. Vanhemman pitäisi seisoa lupaustensa ja asettamiensa seuraamusten takana. Vanhemman on osoitettava, että säännöt oikeasti on tarkoitettu noudatettaviksi.
8. Tunteiden ottaminen vastaan
Kun kiellät tai pyydät lapseltasi jotain, lapsi voi ensin suuttua. Kova kovaa vastaan -asetelma nostaa usein uhman pintaan, kummankaan on enää vaikea kuunnella toista. Sen sijaan voit ottaa lapsen vaikean tunteen vastaan, osoittaa sille ymmärrystä ja silti pitää jämäkästi kiinni toiveestasi tai pyynnöstäsi: ”Sinua harmittaa tosi paljon, että huomautan vaatteiden lojumisesta lattialla. Eteisessä on vaikea kulkea, kun siellä meinaa kompastua kasoihin.”
Lapsi haluaa todennäköisemmin kuunnella mikä sinua tilanteessa harmittaa, kun osoitat ensin ymmärtäväsi hänen kurjan tunteensa ja tilanteensa. Kun lapsi ottaa tarpeesi huomioon, kerro, miten mukavalta se sinusta tuntuu.
9. Oppia kantapään kautta
Kun se on turvallista ja muutoin soveliasta, lapsen voi antaa huomata kantapään kautta, että vanhemman pyyntö tai kielto on järkevä, ja sitä kannattaa noudattaa. Pikku-nakupelle voi käydä ulkoportailla toteamassa, että ulkona on oikeasti kylmä ja vaatteet on syytä pukea päälle. Koululainen oppii kokemuksesta, kuinka kurjaa on mennä kouluun läksyt tekemättä.
Ei ole tarkoitus asettua lapsen yläpuolelle asenteella ”Mitäs minä sanoin!”, vaan osoittaa iloa siitä, että lapsi haluaa toimia rakentavasti. Yhdessä voidaan pohtia, kuinka ikävä seuraus vältetään jatkossa.
10. Kohtuullinen seuraus
Mieti etukäteen, mitä tärkeimpien sääntöjen rikkomisesta seuraa. Tämä on hyvä siksi, että itse tilanteessa vihaisena voi langettaa kohtuuttomia seurauksia, joista on mahdotonta pitää kiinni. Pohdi joskus ison lapsen kanssa seurauksia. Lapsi voi esim. menettää jonkin etuoikeuden määräajaksi tai joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
Lapsesta on helpottavaa huomata, että tahalliset tai tahattomat teot on mahdollista sovittaa tai korjata ja saada anteeksi ja unohtaa. Hän myös oppii ymmärtämään, kuinka vahingon korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin sen aiheuttamiseen.
11. Kädestä pitäen -tekeminen
Kun lapsi ei tee, kuten vanhempi pyytää, mitä vanhempi voi tehdä? Nalkuttaminen, kiljuminen tai asian tekeminen lapsen puolesta eivät ole mukavia vaihtoehtoja. Kokeile kädestä pitäen -tekemistä. Sano samasta asiasta lapselle kaksi kertaa, varmista, että lapsi on kuullut pyyntösi. Tämän jälkeen menet lapsen luokse ja teet hänen kanssaan yhdessä sen mitä pyysit, esim. otat lasta kädestä kiinni ja nostatte yhdessä takin lattialta naulakkoon.
Ole jämäkkä, mutta älä vihainen tai suuttunut. Kiitä lasta: ”Sinähän osaat nostaa hienosti takin naulakkoon. Kiitos! Nyt on paljon mukavampi kulkea eteisessä, kun ei tarvitse kompastua takkiisi.”
12. Viimeinen varoitus
Kahden pyynnön jälkeen voit antaa lapselle viimeisen varoituksen. Lapsi saa valita, kuinka hän toimii. Kerro lapselle, mitä siitä seuraa, jos hän ei tottele: ”Jos vielä potkit siskoa pöydän alla, saat mennä huoneeseesi ja sinun ateriasi päättyy tähän. Voit päättää itse kumman valitset.” Viimeiseen varoitukseen voi liittää kolmeen laskemisen: ”Olen pyytänyt sinua kahdesti tulemaan ruokapöytään. Ellet ole täällä, kun olen laskenut kolmeen, tämä ateria jää sinulta väliin.” Seurauksen tulee olla sellainen, jonka voi toteuttaa.
13. Peli poikki ja jäähylle
Jäähytuolin käyttäminen on yksi tapa katkaista käyttäytyminen, jota et voi hyväksyä. Idea on sama kuin jääkiekossa: sovittujen sääntöjen rikkomisesta seuraa jäähy. Jäähytuolia ei kannata käyttää liikaa, eikä sitä kaikkien lasten kanssa tarvita koskaan. Se on kuitenkin joskus toimiva keino auttaa erityisesti niitä lapsia, joiden haasteena on kehittää itsehillintäänsä esim. vilkkauden vuoksi.
Lapsen kanssa keskustellaan etukäteen teoista, joista joutuu jäähytuolille rauhoittumaan. Lapsen on hyvä ymmärtää, että sinut on suututtanut lapsen väärä teko, ei itse lapsi.
Jäähytuoli sijoitetaan esim. nurkkaan, jossa lapsella ei ole mielenkiintoista katseltavaa, eikä hän voi potkia seinää, ja jossa voit pitää lasta silmällä. Lapsen kanssa ei keskustella jäähyn aikana. Sopiva jäähyaika on yleensä 1–2 min. / ikävuosi, joka tapauksessa niin pitkä aika, että lapsi rauhoittuu ja lupaa lopettaa kielletyn tekemisen tai tekee kuten pyydettiin. Lapsen on pysyttävä tuolilla kunnes annat luvan poistua.
Lapsi saattaa ensimmäisillä kerroilla protestoida rajusti jäähyllä olemista ja testata, oletko tosissasi. Jäähyn toteuttaminen vaatiikin johdonmukaisuutta. Sinun on pysyttävä lujana mutta ystävällisenä. Pienet lapset viedään jäähytuolille, isommat osaavat mennä sinne itse.
Jäähy seuraa välittömästi kiellettyä tekemistä. Se toteutetaan, vaikka lapsi jo jäähylle vietäessä lupaa parantaa tapansa.
Jos lapsi karkaa tuolilta, hänet viedään takaisin. Tarvittaessa lasta pidetään paikoillaan tai rauhoitetaan sylissä, minkä jälkeen hänet jätetään tuolille. Kun lapsi jäähyn jälkeen tekee sen, mitä vanhempi toivoi, lasta kiitetään.
Jäähyn tarkoitus ei ole nöyryyttää lasta tai aiheuttaa mielipahaa, vaan antaa mahdollisuus rauhoittua, miettiä ja oppia minkälainen käytös on sallittua tai kiellettyä.
14. En kestä enää…
Joskus voi tulla raja vastaan ja tuntua, että nyt on päästävä huudosta ja kiukusta pois. Tällöin voit hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Voit vaikka laskea 1:stä 50:een ja potkia seinää. Lapselle voit sanoa esim.: ”Huomaan, että sinua kiukuttaa. Minun korvani ovat nyt täynnä huutoa, ja minun on saatava hetki lepuuttaa niitä. Palataan kohta asiaan.” Jos kotona on toinen aikuinen, voit lähteä vaikka lenkille tai rauhoittaa mieltäsi muuten raittiissa ilmassa.
Haastava käytös voi vaatia apua
Joskus vanhemman mieleen voi hiipiä epäilys: ”Onko tämä enää normaalia? Pitäisikö lapseni käytöksestä olla huolissaan?”
Aina ei olekaan helppoa määritellä, mikä on ns. normaalia huonoa käytöstä, tottelemattomuutta ja rajojen kokeilua, mikä taas niin haastavaa käytöstä, että voidaan puhua jopa vaikeudesta, häiriöstä tai oireyhtymästä, johon lapsi ja perhe tarvitsevat apua.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:35"]
Lapsen piti vaihtaa vaatteet ja äiti totesi tälle 5v pojalle, että ota kaapista paita ja sitten laitat joko farkut tai chinot. Poika otti kaapista t-paidan, joka ei sopinutkaan äidille ja äitinsä tuli ehdottelemaan, että laitat nyt tämän, tämän tai tämän paidan. Ja nyt valitset äkkiä ne housut ja sitten etsit sen lippiksen. Tästä tuli hirveä show ja mietin, miten paljon helpommalla tästäkin olisi päästy, kun äitinsä olisi sanonut, että laita nämä vaatteet nyt päälle, piste.
[/quote]
Ongelma tässä liene se, että ensiksi lasta pyydetään valitsemaan itse ja sitten ei hyväksytäkään hänen valintaansa. Joko antaa valita tai ei. Ei siis siten, että lapsi saa valita, mikäli valitsee vanhemman ajatteleman vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 17:55"]
Olin vasta käymässä Suomessa kaksi viikkoa, ja kävimme myös monessa tuttavaperheessä kylässä, jossa pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia. Oikeasti ihmettelen, miten paljon lapsille annetaan valinnanvaraa, päätösvaltaa ja vaihtoehtoja. Kysytään mitä syöt, mitä laitat päälle, mitä ohjelmaa haluat katsoa, mitä musiikkia kuunnellaan automatkalla, mitkä sukat haluat, mitä kaupasta ostetaan jne jne. Ei pieni lapsi tarvitse lukuisia vaihtoehtoja! Esim. vaatteiden päättämisessä lapselle saatetaan lätkäistä neljä paitaa eteensä, ja kehotetaan valitsemaan niistä yksi. Lapsi ahdistuu, kun koko ajan pitää olla päättämässä ja valitsemaassa.
Meillä lapset 3.v ja 6.v eivät päätä mitä syövät ja monelta syövät tai
milloin heitä huvittaisi mennä päikkäreille. Minä valitsen heidän vaatteensa, päätän monelta lähdetään leikkipuistosta ja monelta mennään kauppaan.
Välissä tuntuu, että jossain perheessä lapsi / lapset ovat perheen pää, jotka sanelevat mitä tehdään ja milloin. Meillä aikuisilla on päätäntävalta, mutta toki lastenkin mielipidettä kysytään heitä koskevissa asioissa.
[/quote]
Mä olen miettinyt myös sitä, että missä määrin lapselle pitää antaa päätäntävaltaa ja itsemääräämisoikeutta? Mä olen aika autoritäärinen kasvattaja, ja lapseni luottavat muhun kuin kallioon. tietävät myös, että jos jotain sanon, niin se pitää. Voivat kiukutella ja olla peloissaan esim. lääkäriin menosta, mutta tietävät kyllä että tuollaisiinkin paikkoihin mennään, koska minä sanon niin.
Mulla on pari kaveria, jotka kasvattavat lapsiaan päätäntävallaltaan tasavertaisina, ja ovatkin nyt jo, kun lapset ovat alle 10-vuotiaita ihan lirissä, kun lapset eivät vaan suostu tekemään tiettyjä asioita. Esim. toisen tytöllä on ollut jo useamman kuukauden krooninen tulehdustila käynnissä, josta lähipiirin lääketiedettä tuntevat ovat sanoneet, että pitäisi ehdottomasti mennä lääkäriin. Vaan eivät voi kun tyttö ei suostu, eikä äiti pysty enää raahaamaan tyttöä sinne.
Johan se ruotsissa kuolikin se yksi 9-v tyttö kun tuli niin paha yleistulehdus hampaasta lähtöisin, mutta kun ei ollut suostunut hammaslääkäriin.
Eli siis painin sen asian kanssa, että nujerranko lapsiani liikaa, kun meillä meidän vanhempien sana on laki, ja toisaalta kuinka lapselle voi antaa liikaa päätäntävaltaa, kun heillä ei ole vielä kehittynyt kykyä arvioida riskejä eikä ylittää omia pelkojaan, vaan menevät siitä mistä on mukavin?
[/quote]
Eiköhän noissa lääkärijutuissa olisi parempi saada aikaan luottamus lääkäreihin kuin vanhemman auktoriteettiin alistuminen? Meillä kolme lasta ja kaikki ovat aina menneet mielellään niin lääkäriin kuin hammaslääkäriin.
Näennäisdemokratia jyllää monissa suomalaisissa lapsiperheissä. Lapsen kanssa ei osata olla äiti tai isä, vaan ollaan kivoja kavereita, jotka eivät koskaan kiellä, käske tai komenna. Lapsista kasvaa kuulemma tällä tavalla itsenäisiä. Itse asiassa niistä kasvaa täysin neuvottomia nuoria ja aikuisia, jotka eivät osaa ottaa vastuuta mistään ja jotka eivät ole tottuneet siihen, että elämässä on rajoja. Mutta eipä tuo kasvatustapa ole mikään ihme, sillä monet näiden lasten vanhemmista ovat saaneet ns.vapaan kasvatuksen eli eläneet rajoittamatonta elämää. Itsenäisyydestä tai vastuunkannosta ei tietoakaan, vaikka ovat ehkä saaneetkin päättää demokratian hengessä milloin mitäkin kotona.
Minulla on tuttuja alakoulun opettajia ja heiltä kuulee melkoisia tarinoita näistä itsenäisistä ja vastuunsatuntevista lapsukaisista, joille ei koskaan ole sanottu "ei". Ja vanhemmat ihan tosissaan vaativat opettajalta, että tämäkään ei kieltäsi heidän lastaan. Kas kun luovuus kärsii, jos lasta rajoitetaan. En kadehdi opettajien työtä varsinkaan alakoulussa. Suuri osa ajasta kuluu siihen, että näistä vapaan kasvatuksen saaneista lapsista tehdään yhteiskuntakelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla hotelleissa suomalaislapset saavat näköjään suomalaisvanhempiensa mielestä päättää että maistelevatko ruokia rauhassa pöydän ääressä vai häiritäkö äänekkäällä käytöksellään ja mielipuolisella edestakaisin juoksemisellaan häiriötä muille hotellin maksaville asiakkaille???!
Oikeasti tämän takia suomalaiset eivät enää ole tervetulleita moniin ulkomaan hotelleihin koska vanhemmat moukkia ja sama tarttunut lapsiinsa!
Todellakin muuttamisessa kuunnellaan lasta, jos muutto tehdään ihan huvin vuoksi vain. Lapsen perusturvallisuutta ei pidä horjuttaa turhaan. Lspselle tuttu koulu ja kaverit on tärkeitä. Se mitä joku lapsi saa päättää perheessään niin ei kuulu teille. Meillä huomioidaan lasten mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ilmiö on havaittavissa aika monen koiranomistajan kohdalla: koiria kohdellaan samalla tavalla kuin perheen lapsia, joiden on annettu päättää asioista pienestä pitäen.
Meillä sanotaan lapsille ei ja tarvittaessa on tullut myös remmiä perseelle (tosin hyvin harvoin). Lapset ovat oikein tasapainoisia, tosin asuimme ulkomaillakin vuosia, ja eipä juuri ongelmia ole.
Vanhempien sana on laki ja siitä ei neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 jatkaa. On se vaan kumma, kun näen hyviin harvoin huonosti käyttäytyviä lapsia ja mulla ikää jo 48v. Itsestäni tuntuu että vika teissä, eikä niissä lapsissa. Matkustelen isomman lapsen kanssa ja ei meitä pikkuiset lapset häiritse mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:42"]
Samansuuntaisia juttuja ihmetteli myös minun eräs amerikkalainen kaverini, joka muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Suomeen viime syksynä... hän ihmetteli esim. että miksi lasten annetaan huutaa ja kirkua kaupassa.
[/quote]
Ihmettelikö hän myös sitä, miksi Suomessa opetetaan niin paljon vaikeampaa matikkaa kuin USAssa ja miksi Suomessa on ilmainen koulutus kaikilla asteilla ja miksi täällä on niin laaja sosiaaliturva? Sitä voi ihmetellä niin monenlaisia asioita vieraissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:56"]
Todellakin muuttamisessa kuunnellaan lasta, jos muutto tehdään ihan huvin vuoksi vain. Lapsen perusturvallisuutta ei pidä horjuttaa turhaan. Lspselle tuttu koulu ja kaverit on tärkeitä. Se mitä joku lapsi saa päättää perheessään niin ei kuulu teille. Meillä huomioidaan lasten mielipide.
[/quote]
Mä luulen, että mun elämä olisi aivan toisenlaista nykyäänkin (40+), jos mua oltaisiin yhtään kuunneltu siinä kohtaa kun ensin 12v roudattiin vuodeksi ulkomaille, sitten yöasteen alkuun takaisin kavereiden kanssa tuttuun kouluun ja taas vuoden päästä uusi koulu ja uusi sopeutuminen. Miksi? Siksi, että äiti halusi. Eikä hän voinut odottaa elämänsä onnea sitä 2v kun mun yläaste olisi vielä kestänyt.
Mikä olisi nyt ehkä toisin? Voisin kunnioittaa äitiäni, meillä voisi olla aikuisena keskusteluyhtetys ja voisin haluta käydä hänen luonaan vanhainkodissa. Mulla voisi olla ystäviä nyt aikuisena, mun sosiaaliset suhteet voisi olla helpompia. Mulla olisi voinut olla onnellisempi nuoruus kavereiden keskellä kuin yksinäni kotona kirjaa lukemassa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:42"]
Samansuuntaisia juttuja ihmetteli myös minun eräs amerikkalainen kaverini, joka muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Suomeen viime syksynä... hän ihmetteli esim. että miksi lasten annetaan huutaa ja kirkua kaupassa.
[/quote]
Ihmettelikö hän myös sitä, miksi Suomessa opetetaan niin paljon vaikeampaa matikkaa kuin USAssa ja miksi Suomessa on ilmainen koulutus kaikilla asteilla ja miksi täällä on niin laaja sosiaaliturva? Sitä voi ihmetellä niin monenlaisia asioita vieraissa maissa.
[/quote]
No sittenhän ne ihmettelee missä teollisuuden alalla se suomalaisten matikan osaaminen näkyy, miksi Suomessa ei ole Harvardin tasoista yliopistoa vaan surkeita oppiahjoa. Sosiaaliturvaa se ei varmaan ihmettele, kun katsoo miten paljon suomalainen maksaa veroja, ylihintaa tuotteista ja korkeaa arvonlisäveroa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:20"]
Suomalaisessa kulttuurissa kasvatetaan itsenäisiä lapsia.
[/quote]
Ai jaa, minusta täällä kasvaa aivan selvästi sellaisia hermoheikkoja tapauksia jotka saa raivokohtauksen kun lelu putoaa lattialle, tai jos joku sanoo heille ei.
Tai huutavat kuin syötävät jos heitä pyytää maistamaan jotain ei niin tavanomaista ruokaa. Suomalaiset vanhemmat kehtaavat vielä viedä em. tapauksia ulkomaille möykkäämään ja häpäisemään meidät! Sen takia monet Välimeren hotellitkaan eivät enää halua ottaa asumaan suomalaisia perheitä kun eivät osaa käyttäytyä.
[/quote]
Hui, miten jotkut kehtaavatkin häpäistä suomalaiset. Aika mustavalkoinen tämä kirjoitus aikuisen tekstiksi. Onko suomalainen tapa läpeensä niin paha ja muut hyviä? Jos todella näet asian näin, niin onkohan kehityksessäsi jäänyt joku osuus hitusen vajaaksi?
Tässä kai on eroja miten nähdään lapset ja lapsuus. Suomessa lasten kasvatuksesta voidaan olla hitusen eri mieltä kuin eteläisessä Euroopassa. Ehkä hyvä argumentoida ja tuoda eri näkökulmia esille. Toisaalta asiaa voisi katsoa myös lasten näkökulmasta, ei vain aikuisten. Sekä tietenkin pidemmällä perspektiivillä, sen mukaisesti mihin tähdätään ja mikä on lopputulos.
Älä puhu numero 49 paskaa. Sanomasi ei pidä ollenkaan paikkansa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:42"]
Samansuuntaisia juttuja ihmetteli myös minun eräs amerikkalainen kaverini, joka muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Suomeen viime syksynä... hän ihmetteli esim. että miksi lasten annetaan huutaa ja kirkua kaupassa.
[/quote]
Ihmettelikö hän myös sitä, miksi Suomessa opetetaan niin paljon vaikeampaa matikkaa kuin USAssa ja miksi Suomessa on ilmainen koulutus kaikilla asteilla ja miksi täällä on niin laaja sosiaaliturva? Sitä voi ihmetellä niin monenlaisia asioita vieraissa maissa.
[/quote]
Millaista matematiikkaa USA:n kouluissa opetetaan? Haluan kanssa helpompaa matematiikkaa, jos sellainen vaihtoehto on olemassa, voisin oppia jotain.
Itse asiassa metematiikka on kyllä USA:ssa ihan samaa kuin Suomessa.
Ja mistä tiedän? Hmm.. olen asunut USA:ssa 20 v ja seurannut lasten koulunkäyntiä, verranut omaani. En ole huomannut kuin sen, että USA:ssa lapsille on tarjolla monia eri tasoja, vaikka matematiikan opiskelussa. Sama asia opeteaan toki, mutta jos on tasolla korkeammalla, syvennytään asioihin enemmän ja mennään eteenpäin nopeampaa tahtia. Osa voi myös suorittaa jo seuraavan luokan tasoisia kursseja. Mites Suomessa, kuinka noi asiat hoidetaan paremmin?
Lapsi todellakin saa näyttää tunteensa, kiukkunsa, raivonsa, harminsa, MUTTA minulle, äidille, ei lapsi huuda, minua ei nimitellä tai pompoteta.
Jos olen laittanut aamupalaksi leipää niin en todellakaan rupea keittämään puuroa jos lapsi sitä juuri sinä aamuna sattuu haluamaan.
Voin toki toisinaan kysyä, että mitä ruokaa tänään laitettais tai otatteko välipalaksi jogurttia vai leipää, mutta ei joka päivä.
Kun lapsella on selkeät rajat, se tukee hänen itsetuntoaan ja kehitystään. Tälöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja että hänellä on välittävät ja rakastavat vanhemmat.
Meillä lapset saa paljon hemmottelua ja syliä, läheisyyttä ja huolenpitoa.
Ehkä kasvatuksemme ei ole kovin suomalainen tässä suhteessa (lapset ei ole ulkoilleet yksin pieninä, koulusta otan heidät vastaan, matkustelemme perheenä jne.)
Lapsi saa näyttää tunteensa, mutta raja menee siinä, että minulle puhutaan aina kauniisti, ääntä ei koroteta minulle puhuessa eikä todellakaan puhuta vähättelevään sävyyn tai epäkunnioittavasti.
Emme ole nujertaneet lapsiamme. Olen tehnyt töitä asian eteen, mutta koen että vanhempana se on mun vastuuni ja tehtäväni.
Elämä on nyt kuitenkin paljon helpompaa kun lapsilla käytöstavat ja he kuuntelee mua ja myös tottelee.
t.2
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:20"]
Suomalaisessa kulttuurissa kasvatetaan itsenäisiä lapsia.
[/quote]
Ai jaa, minusta täällä kasvaa aivan selvästi sellaisia hermoheikkoja tapauksia jotka saa raivokohtauksen kun lelu putoaa lattialle, tai jos joku sanoo heille ei.
Tai huutavat kuin syötävät jos heitä pyytää maistamaan jotain ei niin tavanomaista ruokaa. Suomalaiset vanhemmat kehtaavat vielä viedä em. tapauksia ulkomaille möykkäämään ja häpäisemään meidät! Sen takia monet Välimeren hotellitkaan eivät enää halua ottaa asumaan suomalaisia perheitä kun eivät osaa käyttäytyä.
[/quote]
Hahahah! Joo suosittelen asumaan hetken verran vaikkapa espanjalaisessa perheessä, niin muutat mielesi totaalisesti. Siellä kun asutaan himassa niin kauan kuin puoliso löytyy ja sen myös huomaa. Lapsille ei anneta minkäänlaista valtaa tehdä mitään itse. Vaatteet valitaan, tiskit korjataan, ruuat laitetaan lautaselle, sängyt pedataan valmiiksi jne. SIellä lapset on lapsia niin kauan kuin kotona asuvat, oli se sitten 25 v tai 35v. Suomessa ollaan niin itsenäisiä että oksat pois!