Ihmettelen aina Suomessa lasten päätösvaltaa!

Asun Sveitsissä. En mitenkään vähättele Suomea tai suomalaisten lastenkasvatusta, mutta Sveitsissä tähän ei vain törmää.

Esimerkkinä, että olimme tuttavapariskunnan luona käymässä ja olimme lähdössä kaupungille. Lapsen piti vaihtaa vaatteet ja äiti totesi tälle 5v pojalle, että ota kaapista paita ja sitten laitat joko farkut tai chinot. Poika otti kaapista t-paidan, joka ei sopinutkaan äidille ja äitinsä tuli ehdottelemaan, että laitat nyt tämän, tämän tai tämän paidan. Ja nyt valitset äkkiä ne housut ja sitten etsit sen lippiksen. Tästä tuli hirveä show ja mietin, miten paljon helpommalla tästäkin olisi päästy, kun äitinsä olisi sanonut, että laita nämä vaatteet nyt päälle, piste. Enkä nyt siis puhu vain tästä yhdestä esimerkistä. Ap

Suomalaiset jatkavat omat huonot moukkamaiset käytöstapansa (tai pikemminkin käytöstavattomuutensa) omiin lapsiinsa! Kostautuu sitten kun kaikki nämä heidän lapsensa haluavat vain johtajiksi tässä maassa kun ovat tottuneet käskyttämään vanhempiaan kotona, ja työntekijöistä ja asiantuntijoista tulee olemaan kova puute eli heikolta näyttää tämän maan tuleva veronmaksajasukupolvi suoraan sanottuna!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:30"]

Ihmettelen samaa!

Minun työkaveri sanoi että hän ja miehensä haluaisivat ehdottomasti muuttaa takaisin maalle, paikkakunnalle josta ovat kotoisin koska sieltä saisi kunnon talonkin järven rannalta pienen ylihintaisen lähiökopperon hinnalla ja voisivat pitää omaa puutarhaa ja ottaa eläimiäkin, mutta heidän 10-vuotias tytär sanoo ettei halua muuttaa täältä pois niin perhe jää sitten tänne.

[/quote]

No jos he olisivat muuttaneet tytär vihaisi heitä teininä todella paljon.

10 vuotiaaksi maalla on mukavaa ja sitten taas 40 vuotiaana.

no nykyään on internet...

Itse kasvatan lapseni niin kuin minutkin on kasvatettu eli menee siinä mukana ja päätösvaltaa on niukalti. Teini-ikää lähestyessä saavat jo päättää enemmän asioistaan mutta ohjat on minulla niin kauan kuin kattoni alla asuvat.

Itse muutin 17 -vuotiaana pois kotoa  ja hyvin olen pärjännyt siitä lähien päätösteni kanssa. Vanhempani onnistuivat kasvattamaan minut erittäin hyvin, joten käytän samoja metodeja vaikka joku Kelttikangas-Järvinen muuta mussuttaisi.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:20"]

Suomalaisessa kulttuurissa kasvatetaan itsenäisiä lapsia.

[/quote]

Ai jaa, minusta täällä kasvaa aivan selvästi sellaisia hermoheikkoja tapauksia jotka saa raivokohtauksen kun lelu putoaa lattialle, tai jos joku sanoo heille ei.

Tai huutavat kuin syötävät jos heitä pyytää maistamaan jotain ei niin tavanomaista ruokaa. Suomalaiset vanhemmat kehtaavat vielä viedä em. tapauksia ulkomaille möykkäämään ja häpäisemään meidät! Sen takia monet Välimeren hotellitkaan eivät enää halua ottaa asumaan suomalaisia perheitä kun eivät osaa käyttäytyä.

Meilläkin lapset saa välillä päättää, mitä ruokaa tehdään ja ostoslistaa tehdään yhdessä(koska lapset muistaa paremmin mitä tavaroita oli loppunut). Yleensä valitsen lapsille kyllä vaatteet, joskus hakevat kaapista itse. 5-vuotias sai osallistua mieluisten paitojen valintaan kun niitä netistä tilasin, ymmärsi jopa, jos ei ollut oikeaa kokoa saatavilla. Oli ihan innoissaan kun paketti tuli ja siellä oli juuri ne hänen valitsemansa vaatteet. Päiväkotipehmon sai valita ale-korista. Jos lapsi saisi päättää kaikesta, pillimehu tai jätski ostettaisi joka kioskin ohi mentäessä, kakkipäivä olisi joka päivä, lapsi istuisi koko päivän katsomassa piirrettyjä, ei kävisi pesulla ja kulkisi edelleen sandaaleissa ilman sukkia.

En mä ole koko ajan vaatimassa ja komentamassa mitä lapsen pitää tehdä ja tekeekö asiat oikein.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:22"]

Monikaan ei nyt ymmärrä mistä on kysymys. Ei todellakaan sukkien väristä tai edes siitä lounaasta. Vaan siitä, että lapsilla ei ole rajoja, heitä miellytetään ihan liikaa jne.mistä seuraa lasten turvattomuus mikä taas aiheuttaa kiukuttelua ja se taas johtaa vanhempien väsymiseen ja perheiden huonovointisuuteen.

Ja sitten kuitenkaan lapsia ei Suomessa hemmotella, sylissäkkin pidetään liian vähän. Ainekset ovat siis valmiit

[/quote]

Miksi ap sitten otti esimerkeissään sukkien värin ja kauppaostokset??? Jos kyse nyt ei ollu lainkaan niistä?

Kerro selkeemmin niin ehkä tajutaan.

Ja mun mielipide on, että ei, Suomessa lapset eivät saa päättää kaikesta. Tosin tuo, että saavat kitistä ja puhua miten sattuu pitävät paikkanssa. Suomalaisvanhemmat eivät ole niin hyvätapaisia, että jaksaisivat skitsoilla moisesta. Monilla on se että perheen kesken ja kotona saa olla vapaasti oma itsensä -niin lapset kuin vanhemmatkin. Kulttuurijuttu.

[/quote]

Kyllä meillä vaan skitsotaan käytöstavoista joka päivä. Meillä ei yksikään lapsi puhu epäkunniottavasti aikuisille eikä lapsille. Ei narise eikä pomota. Päivän sukanvärin saa päättää, ei aina sitäkään jos kovasti riitelee muun värityksen kanssa.

Eipäs yleistetä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:36"]

No jos he olisivat muuttaneet tytär vihaisi heitä teininä todella paljon.

10 vuotiaaksi maalla on mukavaa ja sitten taas 40 vuotiaana.

no nykyään on internet...

[/quote]

Siinäpä vihaisi, ja jos suomivanhemmat PELKÄÄ noin kovasti lapsensa teini-ikää että kun "vihaa ja on hankala" niin on jumaliste aikoihin eletty!

Lisään vielä, että ehkä olen sen verran mukavuudenhaluinen, että minusta on helpompi sanoa lapselle, että nyt laitetaan nämä vaatteet tai nyt me syödään tätä välipalaksi, kun että alkaisin vääntämään lapsen kanssa että mitä sinä nyt haluat laittaa päälle, laitatko tämän vai tämän paidan... Se ei sili tarkoita, ettei lapsista tulisi reippaita tai oma-aloitteisia, mutta olen huomannut, että lapsillakin on "turvallisempi" olo, kun sanotaan miten tehdään ja siitä pidetään kiinni. Ap

Meidän lapsukaiset päättävät mitä kahvia minä ja mies juomme aamuisin, sitten hän päättää minkä väriset alusasut eli pikkarit ja rintsikat minä puen, ja sitten lapsi päättää mitä minun on kokattava hänelle heti kun pääsee koulusta.

Olen 10 ja 19 ja olen asunut ulkomailla 20 v. 

En voi kuvitella sitä, kuinka ap. voi tietää miten muissa perheissä lapset kasvatetaan, enhän ole siellä paikalla.

Täällä lapset saavat vanhempien huomion ja heidän kanssaan ollaan todella paljon. 

Valitettavasti myös lasten asema ei ole sama, kuin meillä, vanhemmat sanelee tosi tarkkaan mitä tapahtuu ja heitä uskotaan, mutta sen olen lapseltani kuullut, että kasvatus perustuu väkivaltaan.

Meillä ei koskaan opeteta väkivallan avulla, ei ikinä!

Meillä kun käy lasten kavereita, ne ihan oikeesti ihmettelee, kuinka lepposta meillä on ja kehuvat minua lapsilleni. 

Olen kuunnellut lasten kavereiden murheita ja selittänyt asioita, joista heillä kotona ei ole puhuttu. (Esim. yhdellä tytöllä alkoi meillä menkat ja oli ihan ulkona koko asiasta, opetin sitten perusasiat ja annoin siteitä, kun ei niitä ollut kotona varattuna?!)

Meillä on avoimet ovet kavereille, jopa kerran poika joka oli potkittu kotoa pois asui meillä jonkin aikaa, kunnes sai taas palata kotiinsa. Omalle pojalleni se oli täysin luonnollista, että kysyi saako kaveri tulla ja sai auttaa pulassa olevaa kaveriaan. en kysellyt miksi kaveri lensi pellolle, sillä se ei ollut minun asiani. Kerroin vain meidän kodin säännöt ja ne piti.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:41"]

Meidän lapsukaiset päättävät mitä kahvia minä ja mies juomme aamuisin, sitten hän päättää minkä väriset alusasut eli pikkarit ja rintsikat minä puen, ja sitten lapsi päättää mitä minun on kokattava hänelle heti kun pääsee koulusta.

[/quote]

Niin! :D Vain suomalaisperheessä......

Samansuuntaisia juttuja ihmetteli myös minun eräs amerikkalainen kaverini, joka muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Suomeen viime syksynä... hän ihmetteli esim. että miksi lasten annetaan huutaa ja kirkua kaupassa.

Harmillisen usein  se aikuisen päätös on lapsen kannalta huono. Aikuinen päättää, että ruokaa saa klo 20.00, kun lapsi on ylinälkäinen ja väsynyt. Aikuinen päättää, että lapsi pukee sinisen villapaidan, vaikka se pistelee. Aikuinen päättää, että nyt on aika mennä nukkumaan, vaikka klo on 9.00 ja lapsi vasta herännyt.

Kun lapsi saa päättää pienet asiat, oppii hän päättämään isona isoja asioita. Järkyttävä kuunnella työkavereita, jotka soittavat äidille, että "laitanko takin vai en".

Ylipäätään niitä mukuloita ei osata komentaa, vai eikö uskalleta? Pahimpia ovat prinsessat jotka ovat ainoita lapsia, koskaan ei ole ainoatakaan pettymystä sen pikku  päivänsäteen tielle langennut. Kaveriperheen 8-vuotias tyttö on kuin kuningatar ja isi ja äiti matelee jaloissa ja kyselee että voi mussu voisitko ja pystyisitköhän ja olisitko nyt kiltti. 

Itsellä on kolme poikaa niin pakkohan niillä on kuri ja käytöstavat olla että täällä edes säilyvät kaikki hengissä.

Tänään oli kaveri kylässä prinsessansa kanssa ja minun nuorin nukkui vaunuissa päiväunia. Herää todella helposti jos joku menee viereen ja etenkin sitten kun vähän havahtuu ja huomaa että joku pällistelee niin ainakin herää, siksi omat muksut eivät kulje edes sillä puolella taloa missä kärrit ovat. Prinsessa juoksi suoraan vaunujen luo vaikka olen joka kerta sanonut että sinne ei mennä, ja äitinsä aneli vieressä että voi prinsessa, tulisitko ehkä pois sieltä jookoskookos, prinsessa vain irvisti kunnes karjaisin että nyt hittoon sieltä ja aika vauhdilla, jo tuli mukulaan vauhtia. Ei ollut kukaan koskaan raukkaa komentanut, siis 8-vuotiasta!

Onnea vain teini-ikään.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:42"]

Samansuuntaisia juttuja ihmetteli myös minun eräs amerikkalainen kaverini, joka muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Suomeen viime syksynä... hän ihmetteli esim. että miksi lasten annetaan huutaa ja kirkua kaupassa.

[/quote]

Niille lapsille voi antaa vaihtoehtoja, joko on hiljaa tai viedään kaupasta ulos, eikä pääse uudelleen ostoksille. Kaupassa ei saa huutaa ja kiljua.

Tuossa on kyse ihan muusta kuin ap.n aloituksesta.

Suomalaiset rahastavat vain yhteiskuntaa lapsillaan eivätkä vaivaudu kasvattamaan niitä. Ihan oikein jos lusmujen tukia leikataan!

En nyt tarkoita, että olisi huono juttu jos lapsi saa valita minkä pillimehun juo tai laittaako jugurttiin päärynää vai banaania. Kyllä minäkin kysyn lapsieni mielipidettä. Eri juttu taas on, että lapsen käsketään päättää neljän paidan väliltä tai lapsi saa sanella mitä ensiviikolla syödään.

En usko, että jos lapsi kerran päättää sukkiensa värin, hän saa siitä traumat, mutta tarkoitan että suomalaiset lapset ovat koko ajan jonkin päätöksen edessä. Meistä ne voi tuntua pieniltä valinnoilta, mutta lapsesta isoilta. Olen itse sitä mieltä, että lapsi tuntee olonsa turvallisemmaksi, jos hänen puolestaan päätetään asioista. Ap

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 17:55"]

Olin vasta käymässä Suomessa kaksi viikkoa, ja kävimme myös monessa tuttavaperheessä kylässä, jossa pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia. Oikeasti ihmettelen, miten paljon lapsille annetaan valinnanvaraa, päätösvaltaa ja vaihtoehtoja. Kysytään mitä syöt, mitä laitat päälle, mitä ohjelmaa haluat katsoa, mitä musiikkia kuunnellaan automatkalla, mitkä sukat haluat, mitä kaupasta ostetaan jne jne. Ei pieni lapsi tarvitse lukuisia vaihtoehtoja! Esim. vaatteiden päättämisessä lapselle saatetaan lätkäistä neljä paitaa eteensä, ja kehotetaan valitsemaan niistä yksi. Lapsi ahdistuu, kun koko ajan pitää olla päättämässä ja valitsemaassa.

Meillä lapset 3.v ja 6.v eivät päätä mitä syövät ja monelta syövät tai 

milloin heitä huvittaisi mennä päikkäreille. Minä valitsen heidän vaatteensa, päätän monelta lähdetään leikkipuistosta ja monelta mennään kauppaan.

Välissä tuntuu, että jossain perheessä lapsi / lapset ovat perheen pää, jotka sanelevat mitä tehdään ja milloin. Meillä aikuisilla on päätäntävalta, mutta toki lastenkin mielipidettä kysytään heitä koskevissa asioissa.

[/quote]

Mä olen miettinyt myös sitä, että missä määrin lapselle pitää antaa päätäntävaltaa ja itsemääräämisoikeutta? Mä olen aika autoritäärinen kasvattaja, ja lapseni luottavat muhun kuin kallioon. tietävät myös, että jos jotain sanon, niin se pitää. Voivat kiukutella ja olla peloissaan esim. lääkäriin menosta, mutta tietävät kyllä että tuollaisiinkin paikkoihin mennään, koska minä sanon niin.

Mulla on pari kaveria, jotka kasvattavat lapsiaan päätäntävallaltaan tasavertaisina, ja ovatkin nyt jo, kun lapset ovat alle 10-vuotiaita ihan lirissä, kun lapset eivät vaan suostu tekemään tiettyjä asioita. Esim. toisen tytöllä on ollut jo useamman kuukauden krooninen tulehdustila käynnissä, josta lähipiirin lääketiedettä tuntevat ovat sanoneet, että pitäisi ehdottomasti mennä lääkäriin. Vaan eivät voi kun tyttö ei suostu, eikä äiti pysty enää raahaamaan tyttöä sinne.

Johan se ruotsissa kuolikin se yksi 9-v tyttö kun tuli niin paha yleistulehdus hampaasta lähtöisin, mutta kun ei ollut suostunut hammaslääkäriin.

Eli siis painin sen asian kanssa, että nujerranko lapsiani liikaa, kun meillä meidän vanhempien sana on laki, ja toisaalta kuinka lapselle voi antaa liikaa päätäntävaltaa, kun heillä ei ole vielä kehittynyt kykyä arvioida riskejä eikä ylittää omia pelkojaan, vaan menevät siitä mistä on mukavin?

Toki vanhemiilla on valta ja vastuu. Ei meillä keskustella siitä, pittääkö mennä ´lääkäriin, pestäänkä hampaat ja siivotaanko huone. Mutta esim nyt kysyin mitä lapsi haluaa tehdä synttäreinään, mitä haluaisi tehdä joululomalla yms. Sitten eri vaihtoehdoista keskustellaan ja kaikilla on yhtäläinen oikeus äänestää. Lapsi tietää että jos pitää isot synttärit, nin lahja on vaatimattomampi. Tai jos mennään ulo syömään lapsen mieliravintolaan, se vaikutta muuhun juhlintaan.