Anoppi sanoi, että jos hankin koiran niin hän ei ikinä enää hoida lapsiamme
Koira siis haaveissa ja tällainen on anopin mielipide asiasta.
Herättääkö ajatuksia?
Kommentit (106)
Miksi ihmeessä anopin pitäisi yleensäkään hoitaa lapsianne? Siis teidän lapsia? Hän on hoitanut varmaan omansa, tuskin hänen anoppinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vain eivät pidä koirista. Vain koiran omistajat luulevat, että kaikki heidän perheenjäsenensä ja ystävänsä haluavat hoitaa heidän koiraansa ihan silloin kun koko poppoo taas lähtee kissanristiäisiin jonnekin huitsin Nevadaan. Miksi yksi ei jää hoitamaan koiraa tai vie hoitolaan?
Kesäaikaan koirissa voi olla punkkeja, niitä pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja kerätä niiden paskoja pitkin nurmikoita.
On helppo ottaa koira, mutta 100 %:n vastuuta ei. Lapset haluavat koiran, mutta heistä ei hoidossa juurikaan apua ole. Oma elämä on yhtä vahdin virkaa sitten.
ÄLKÄÄ OTTAKO KOIRAA. En itsekään ottaisi koiraa hoitoon, vaan vaatisin viemään koirahotelliin. En ole itsekään vanhemmillani (asuivat kaukana) hoidattanut, joten ei ole mitään kiitollisuudenvelkaa kenellekään.
Koira voi mennä hoitolaan, siinä ei ole mitään ongelmaa ja näin se on ollut tarkoituskin hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä anopin pitäisi yleensäkään hoitaa lapsianne? Siis teidän lapsia? Hän on hoitanut varmaan omansa, tuskin hänen anoppinsa.
Eihän hänen tarvitse hoitaa, jos ei halua. Tähän asti on kuitenkin halunnut.
Jos anoppi tietää, ettei tahdo onnistua lasten hoito niin siihen ei tarvitse lisää hoidettavia kuten koiraa.
Jos teillä ei riitä rahat koiraan?
Liian monen ihku koira onkin pysyvästi mummolassa hoidossa.
Minusta on tosi reilua kertoa tämä etukäteen. Te sitten valitsette mummon tai koiran.
Älkää sitten soitatko anoppia kun kukaan ei jaksakaan viedä koiraa ulos. Pentuaika on rasittava.
Nämä rehkivät pikkupossut (Buldokit yms) on niin muotia nyt... sopii facekuviin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi hyvinkin olla siitä ettei hän halua hoitaa koiraa, lasten lisäksi.
Suosittelen, että ennen koiran hankintaa keskustelette anoppisi kanssa siitä, mitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei hoida lapsia, jos otatte koiran.
Jos pystytte järjestämään koiran jonnekin muualle hoitoon aina siksi aikaa kun anoppisi on hoitamassa lapsia, ei luulisi olevan ongelmaa. Jos teillä ei ole lähipiirissänne ketään halukasta koiran varahoitajaksi, selvittäkää, onko esim. paikallisella 4H:lla lemmikinhoitopalvelua. Osa 4H:n lemmikinhoitajista voi ottaa hoidettavan lemmikin kotiinsa, osa taas voi tulla lemmikin kotiin hoitamaan lemmikkiä vaikka viikonlopuksi. Osa taas on pelkästään "dog-shittereitä", eli käyvät vain ulkoiluttamassa ja tarvittaessa antamassa ruoat, mutta ei jää pidemmäksi aikaa.
Miksi anoppi lähtisi siitä oletuksesta, että hänen pitäisi hoitaa koiraa myös? On ihan yleinen käytäntö viedä koirat ammattilaisten hoitolaan.
Itse en ainakaan missään nimessä antaisi anopin (tai omien vanhempieni) hoitaa koiraani. Niillä kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten koirien kanssa ollaan. Koira veisi niitä kuin pässiä narussa. Ei niille kyllä lapsiakaan voi luottaa kuin ihan lyhyeksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ajatellut? Oletteko kertoneet tämän anopille? Että hänen ei tarvitse ikinä koiaa nähdäkään, jos tulee hoitamaan lapsia sen pari viikonloppua vuodessa. (Mikä ei ole ihan vähän.)
Muuten neuvoisin kyllä teitä jättämään koiran hankinnan sikseen, jos olette noin kyvyttömiä verkostoitumaan. Kouluikäiset lapset, eikä edes kaveritukiverkostoa. Koiran kanssa se varahoitaja vasta tarpeeseen onkin.
Mitä ihmeen kaveritukiverkostoa? Kyllä lapsilla on kavereita ja samoin meillä aikuisilla. Jos joku katastrofi iskee, niin varmasti saamme apua ja annamme myös. Mutta ei meillä ole ollut tarvetta mihinkään sen suurempaan. Pari kertaa vuodessa käymme viikonloppureissulla miehen kanssa kahdestaan. Ap
No mites te tulevaisuudessa käytte niillä viikonloppureissuilla? Koira ja lapset mukana, vai?
Rahalla saa hoitajia molemmille. Se on itse asiassa yleensä paras vaihtoehto, pysyy välit sukulaisiin parempina kun ei tule mitään ajatuksia kiitollisuudenvelasta kumpaankaan suuntaan.
Elätte omaa elämäänne anopista, miehesi äidistä, riippumatta. Jos tuohon elämään kuuluu koira tai viisi kilpikonnaa niin se on teidän elämää. Itse olen ollut aina erityisen allerginen muiden yrityksille päättää ihmisten elämästä heidän puolestaan.
Antaa anopin uhkailla, todennäköisesti pyörtää puheensa ja ottaa lapset jatkossakin luokseen. Voishan anopin tuskaa helpottaa ja sanoa ettei hänen odoteta hoitavan koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kysyt, että mitä tarkoitti? Sanot, että klo mietityttämään. Keskustelette asian. Kummatkin omat näkökulmat ja perustelut.... sitten ymmärrätte paremmin.
En tiedä, kun tätä ilmoitusta ei tehty minulle vaan miehelleni. Yritin kysellä lisätietoja, mutta kuulemma hän on sitä mieltä että koira ei meille tässä elämäntilanteessa (olemme ihan normaali 5-henkinen perhe, vanhemmat töissä, lapset koululaisia, raha ei ongelma) sovi, hän vastustaa sitä eikä aio tulla meille hoitamaan lapsiamme jos minä tällaisen päätöksen teen.
Ahaa, viesti siis tuli miehen suulla.
MIES ei ehkä halua koiraa, mutta ei uskalla sanoa sitä aapeelle itse, vaan laittaa sanat äitinsä suuhun.
Ei mies haluakaan koiraa, mutta hänelle on ihan sama jos sen kuitenkin hankin. Se on minun (ja lasten) koira, ei tämä ole mikään ongelma. Mutta tiedän anopin noin sanoneen, koska kuulin puhelinkeskustelun.
Jos asutte miehen kanssa saman katon alla, et tietenkään voi ottaa koiraa jos toinen ei halua. Et kerta kaikkiaan voi. Koira vaikuttaa niin paljon koko perheen elämään, vaikka sinä kuinka lupaisit hoitaa sen.
Koirat katsos ovat sellaisia, että se perheen välinpitämättömin jäsen on niin mielestä Maailman Kuningas ja sitä pitää mielistellä. Koira tekisi kaikkensa ollakseen miehellesi mieliksi. Sellainen on hirveän ärsyttävää jos ei välitä koirista.
Anopin mielipiteellä ei ole tietenkään mitään merkitystä, mutta täysjärkinen ihminen ei hanki lemmikkiä jonkin sorista puoliso ei pidä.
Isovanhempien luona voi vierailla koko perhe (tai oma lapsi ja hänen lapsensa) yhtä aikaa ja vanhemmat itse hoitavat lapsensa ja koiransa, jolloin isovanhempien vastuulle ei sysätä sekä lapsia että koiran hoitamista.
Et sä voi ottaa koiraa jos miehesi ei halua. Miehes mielipide on anoppiakin tärkeämpi.
Ei siitä mitään tule jos ei kumpikin ole koiran kannalla.
Kovastihan tuo on jo tehnytkin, mutta sullehan ei mikään kaiketi riitä.
Anoppi saa tehdä ihan miten haluaa. Samoin sinä.
No nyt tajusin. Kyse on siitä, että ap haluaa hankkia koiran, vaikka mies ja muu perhe ei sitä kannata. Anoppi on asettunut tukemaaan poikaansa, koska kokee ettei pojan mielipidettä huomioida, ja on siksi ajatellut, että kieltäytyminen lasten hoidosta muuttaisi ap: suunnitelmia.
Kotieläinten hankinnassa ei tarvitse ottaa anopin mielipidettä huomioon, mutta jos mies ei kannata koiran hankkkimista, niin älkää hankkiko.
Jos miehesi ei halua koiraa, älä ota. Jos miehesi stressaantuu koirasta, sinun pitää ennen pitkää tehdä valinta miehen ja koiran välillä, kumpi on tärkeämpi.
Minä olen sellainen ihminen, etten osaa olla koirien kanssa. Tyttärelläni on koira, ja hänellä on lupa ottaa koira mukaan, kun tulee meille. Jos koira on meillä useamman päivän peräkkäin, olen todella väsynyt ja stressaantunut, koska en osaa olla rennosti, kun koira on lähelläni. Koira myös pitää tarkoituksella minua valppaana siten, että käy vähän väliä tökkäämässä kuonollaan minua kylkeen. Minun ei tarvitse millään tavalla huolehtia siitä eläimestä, mutta jo pelkkä sen läsnäolo stressaa minua.
Mieheni on joskus läpällä heittänyt, että otetaanko meillekin koira. Ei oteta. Jos hän kuitenkin sen koiran ottaisi, meille tulisi ero. Minun mielenterveyteni ei kestäisi koiran kanssa asumista.
Ei kannata ottaa koiraa jos mies ei halua lemmikkiä.
Anoppi saattaa myös sivullisena nähdä AP:tä paremmin, että perhe-elämä on jo nyt vähän niin ja näin, ehkä ongelmia lasten kasvatuksessa, elämänhallinnassa tms. Tällaiseen tilanteeseen ei todellakaan kannata ottaa koiraa.
Kumminkin lupaa vaan. Mä oon valmis hankkimaan meille vaikka alligaattorin, jos sillä saisi anopin pidettyä poissa. Mutta pelkään pahoin että alligaattorikin lannistuu sen edessä. :(
Mies ei ole nyt tässä ongelma, hänelle koira on ok kun minä sen haluan. Minulla on ollut koiria aikaisemminkin, joten tiedän kyllä mitä ne vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ottaa koiraa jos mies ei halua lemmikkiä.
Anoppi saattaa myös sivullisena nähdä AP:tä paremmin, että perhe-elämä on jo nyt vähän niin ja näin, ehkä ongelmia lasten kasvatuksessa, elämänhallinnassa tms. Tällaiseen tilanteeseen ei todellakaan kannata ottaa koiraa.
Ja ei, ei ole ongelmia elämänhallinnassa tai lasten kasvatuksessa. Olemme ihan normaali, työssäkäyvä, hyvin pärjäävä perhe.
Kaikki vain eivät pidä koirista. Vain koiran omistajat luulevat, että kaikki heidän perheenjäsenensä ja ystävänsä haluavat hoitaa heidän koiraansa ihan silloin kun koko poppoo taas lähtee kissanristiäisiin jonnekin huitsin Nevadaan. Miksi yksi ei jää hoitamaan koiraa tai vie hoitolaan?
Kesäaikaan koirissa voi olla punkkeja, niitä pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja kerätä niiden paskoja pitkin nurmikoita.
On helppo ottaa koira, mutta 100 %:n vastuuta ei. Lapset haluavat koiran, mutta heistä ei hoidossa juurikaan apua ole. Oma elämä on yhtä vahdin virkaa sitten.
ÄLKÄÄ OTTAKO KOIRAA. En itsekään ottaisi koiraa hoitoon, vaan vaatisin viemään koirahotelliin. En ole itsekään vanhemmillani (asuivat kaukana) hoidattanut, joten ei ole mitään kiitollisuudenvelkaa kenellekään.