Anoppi sanoi, että jos hankin koiran niin hän ei ikinä enää hoida lapsiamme

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole nyt tässä ongelma, hänelle koira on ok kun minä sen haluan. Minulla on ollut koiria aikaisemminkin, joten tiedän kyllä mitä ne vaativat.

Oletko varma? Miksi anoppi sanoisi miehellesi noin, jos miehesi ei ole ilmaissut äidilleen olevansa koiran hankintaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kysyt, että mitä tarkoitti? Sanot, että klo mietityttämään. Keskustelette asian. Kummatkin omat näkökulmat ja perustelut.... sitten ymmärrätte paremmin.

En tiedä, kun tätä ilmoitusta ei tehty minulle vaan miehelleni. Yritin kysellä lisätietoja, mutta kuulemma hän on sitä mieltä että koira ei meille tässä elämäntilanteessa (olemme ihan normaali 5-henkinen perhe, vanhemmat töissä, lapset koululaisia, raha ei ongelma) sovi, hän vastustaa sitä eikä aio tulla meille hoitamaan lapsiamme jos minä tällaisen päätöksen teen.

Ahaa, viesti siis tuli miehen suulla.

MIES ei ehkä halua koiraa, mutta ei uskalla sanoa sitä aapeelle itse, vaan laittaa sanat äitinsä suuhun.

Ei mies haluakaan koiraa, mutta hänelle on ihan sama jos sen kuitenkin hankin. Se on minun (ja lasten) koira, ei tämä ole mikään ongelma. Mutta tiedän anopin noin sanoneen, koska kuulin puhelinkeskustelun.

Jos asutte miehen kanssa saman katon alla, et tietenkään voi ottaa koiraa jos toinen ei halua. Et kerta kaikkiaan voi. Koira vaikuttaa niin paljon koko perheen elämään, vaikka sinä kuinka lupaisit hoitaa sen.

Koirat katsos ovat sellaisia, että se perheen välinpitämättömin jäsen on niin mielestä Maailman Kuningas ja sitä pitää mielistellä. Koira tekisi kaikkensa ollakseen miehellesi mieliksi. Sellainen on hirveän ärsyttävää jos ei välitä koirista.

Anopin mielipiteellä ei ole tietenkään mitään merkitystä, mutta täysjärkinen ihminen ei hanki lemmikkiä jonkin sorista puoliso ei pidä.

Siis oikeastiko?! Mä olen aina ihmetellyt, että miksi niiden karvakasojen pitää aina tulla mun viereen kuolaamaan ja kerjäämään rapsutuksia, vaikka en välitä niistä yhtään. En tykkää eläimistä ja olen kuin niitä ei olisikaan mutta siihen viereen ne sili ilmestyy vaikka huoneessa ois innokkaita rapsuttajia. Meillä ei siis tietenkään omia lemmikkejä ole mutta kavereilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset eivät mene mummulaan yöksi?

Mitä tarkoitat? Mummulaan on matkaa lähes 300 kilometriä ja lasten koulu on täällä, joten helpompi vaihtoehto on yleensä että appivanhemmat tulevat tänne.

Helpompi kenelle? Ei lapset ole viikonloppuna koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset eivät mene mummulaan yöksi?

Mitä tarkoitat? Mummulaan on matkaa lähes 300 kilometriä ja lasten koulu on täällä, joten helpompi vaihtoehto on yleensä että appivanhemmat tulevat tänne.

Helpompi kenelle? Ei lapset ole viikonloppuna koulussa.

Helpompi lapsille, koska heidän ei tarvitse olla pois koulusta. Toki jos lapsilta kysytään, niin he voisivat valita toisin... mutta on ollut appivanhempien oma toive tulla tänne.

Anoppi pelkää, että seuraavaksi hoitoon tulee lapset ja koira. Läheskään kaikki eivät koiraa kotiinsa halua, kylään tai hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kysyt, että mitä tarkoitti? Sanot, että klo mietityttämään. Keskustelette asian. Kummatkin omat näkökulmat ja perustelut.... sitten ymmärrätte paremmin.

En tiedä, kun tätä ilmoitusta ei tehty minulle vaan miehelleni. Yritin kysellä lisätietoja, mutta kuulemma hän on sitä mieltä että koira ei meille tässä elämäntilanteessa (olemme ihan normaali 5-henkinen perhe, vanhemmat töissä, lapset koululaisia, raha ei ongelma) sovi, hän vastustaa sitä eikä aio tulla meille hoitamaan lapsiamme jos minä tällaisen päätöksen teen.

Ahaa, viesti siis tuli miehen suulla.

MIES ei ehkä halua koiraa, mutta ei uskalla sanoa sitä aapeelle itse, vaan laittaa sanat äitinsä suuhun.

Ei mies haluakaan koiraa, mutta hänelle on ihan sama jos sen kuitenkin hankin. Se on minun (ja lasten) koira, ei tämä ole mikään ongelma. Mutta tiedän anopin noin sanoneen, koska kuulin puhelinkeskustelun.

Jos asutte miehen kanssa saman katon alla, et tietenkään voi ottaa koiraa jos toinen ei halua. Et kerta kaikkiaan voi. Koira vaikuttaa niin paljon koko perheen elämään, vaikka sinä kuinka lupaisit hoitaa sen.

Koirat katsos ovat sellaisia, että se perheen välinpitämättömin jäsen on niin mielestä Maailman Kuningas ja sitä pitää mielistellä. Koira tekisi kaikkensa ollakseen miehellesi mieliksi. Sellainen on hirveän ärsyttävää jos ei välitä koirista.

Anopin mielipiteellä ei ole tietenkään mitään merkitystä, mutta täysjärkinen ihminen ei hanki lemmikkiä jonkin sorista puoliso ei pidä.

Siis oikeastiko?! Mä olen aina ihmetellyt, että miksi niiden karvakasojen pitää aina tulla mun viereen kuolaamaan ja kerjäämään rapsutuksia, vaikka en välitä niistä yhtään. En tykkää eläimistä ja olen kuin niitä ei olisikaan mutta siihen viereen ne sili ilmestyy vaikka huoneessa ois innokkaita rapsuttajia. Meillä ei siis tietenkään omia lemmikkejä ole mutta kavereilla on.

Mulla on ihan sama kokemus. En halua koiria lähelleni, mutta aina ne tulee jalkoihin kiehnäämään.

Jos mulla olisi lapsenlapsia, hoitaisin mielelläni - joskus. Minulla on vaativa työ ja teen paljon vapaaehtoistyötä, joten en jaksaisi mahdottomia, vrt. miehen sisko ei yhtäkään omaa vapaata viikonloppua ja töissä kuitenkin käy, vuorotyössä vieläpä (2-vuoro, ei öitä, viikonloppuja on). Vaikka miehen sisko on töissä, lapset viedään sairaseläkkellä olevalle papalle (miehen siskon mies) - mulle siskon mies on sanonut monta kertaa että ei jaksaisi. Kun tämä lapsiaan jatkuvasti hoitoon kantava tytär otti koiran, pappa joutui sairaalaan. Ensimmäinen huoli oli,kuka nyt lapset ja koirat, joita tässä vaiheessa oli kaksi, hoitaa kun heidän pitäisi päästä harrastukseen ja vaativat äitiään ottamaan vain arkivuoroja. Miettikää, että mitä vaaditte isovanhemmilta, olisitteko oikeasti valmis siihen itse? Miettikää, että energiatasonne laskee. Tuossahan miehen siskon tapauksessa kävi niin, että syntyi pojallekin lapsi, mikä aiheutti mustasukkaisuutta kolmen lapsen äidissä, kun pojan lasta otettiin hoitoon ja alkoi laskea kumpi on enemmän ja kysymyksiä miksi ei voi olla yhtäaikaa. 

Koiraa en hoitaisi, koska olen niille allerginen ja isoja koiria pelkään yhä lapsuudentraumojen takia. Minua ei ole koira purrut, mutta naapurin vihainen koira ja kaveria purrut  koira, vaikka en ollutkaan paikalla, sai niitä pelkäämään. Tiettyjä rotuja ja pieniä koiria en pelkää, mutta juuri nämä Colliet ja Labbikset aiheuttavat minulle hetkessä flunssaoireet. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi lapsenlapsia, hoitaisin mielelläni - joskus. Minulla on vaativa työ ja teen paljon vapaaehtoistyötä, joten en jaksaisi mahdottomia, vrt. miehen sisko ei yhtäkään omaa vapaata viikonloppua ja töissä kuitenkin käy, vuorotyössä vieläpä (2-vuoro, ei öitä, viikonloppuja on). Vaikka miehen sisko on töissä, lapset viedään sairaseläkkellä olevalle papalle (miehen siskon mies) - mulle siskon mies on sanonut monta kertaa että ei jaksaisi. Kun tämä lapsiaan jatkuvasti hoitoon kantava tytär otti koiran, pappa joutui sairaalaan. Ensimmäinen huoli oli,kuka nyt lapset ja koirat, joita tässä vaiheessa oli kaksi, hoitaa kun heidän pitäisi päästä harrastukseen ja vaativat äitiään ottamaan vain arkivuoroja. Miettikää, että mitä vaaditte isovanhemmilta, olisitteko oikeasti valmis siihen itse? Miettikää, että energiatasonne laskee. Tuossahan miehen siskon tapauksessa kävi niin, että syntyi pojallekin lapsi, mikä aiheutti mustasukkaisuutta kolmen lapsen äidissä, kun pojan lasta otettiin hoitoon ja alkoi laskea kumpi on enemmän ja kysymyksiä miksi ei voi olla yhtäaikaa. 

Koiraa en hoitaisi, koska olen niille allerginen ja isoja koiria pelkään yhä lapsuudentraumojen takia. Minua ei ole koira purrut, mutta naapurin vihainen koira ja kaveria purrut  koira, vaikka en ollutkaan paikalla, sai niitä pelkäämään. Tiettyjä rotuja ja pieniä koiria en pelkää, mutta juuri nämä Colliet ja Labbikset aiheuttavat minulle hetkessä flunssaoireet. 

Siis en pelkää Collieita, Labbiksia enkä pieniä koiria. 

Anoppi ei ole kovin aikuinen tuollaisella argumentoinnilla. Sinänsä huvittavaa, että kokee voivansa sanella teidän elämäänne, mutta tuollaisia ihmisiä on. Senkus on hoitamatta lapsianne, toivottavasti teillä on muuta tukiverkostoa. Koiran hankkimiset tai hankkimatta jättämiset ovat teidän päätös.

Outoa, ettei ap kuullut mitä miehensä sanoi anopille puhelinkeskustelussa ”Meillä on tuttuja, jotka voivat hoitaa koiraa ja hoitolat ovat myös vaihtoehto, raha ei ole ongelma. Tämän luullakseni mies äidilleen sanoi puhelimessa, täytyy vielä tarkistaa asia.” mutta kuuli sitten kuitenkin puhelinkeskustelun ja mitä anoppi sanoi miehelle. ”Mutta tiedän anopin noin sanoneen, koska kuulin puhelinkeskustelun.”

Olisiko ap ollut anoppilassa puhelun aikana, eeeei, sinnehän oli 300 km. Tai mies poistui muualle mutisten puhumaan esim. pihalle kun itse puhui mutta tuli sitten takaisin ap:n viereen ja laittoi puhelimen kaiuttimella kun anoppi puhui. Ehkä - on vaan sitten outo mies. Mutta nopea liikkeissään koska ehti pelata pingistä keskustelun kanssa.

Provossa kannattaa miettiä se logiikka, kuvitella miten tilanne on tapahtunut ettei puhu ristiin. Ap kyllä vastailee kommentteihin eikä katos keskustelusta mutta vastaukset ovat ikävän ylimielisiä. Ei ehkä kovin mukava tyyppi.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ole kovin aikuinen tuollaisella argumentoinnilla. Sinänsä huvittavaa, että kokee voivansa sanella teidän elämäänne, mutta tuollaisia ihmisiä on. Senkus on hoitamatta lapsianne, toivottavasti teillä on muuta tukiverkostoa. Koiran hankkimiset tai hankkimatta jättämiset ovat teidän päätös.

Eihän anoppi (aloituksen perusteella) ole kenenkään muiden elämää sanellut, on puhunut vain omista lastenhoitopalveluistaan ja niiden saatavuudesta. Ja sehän hänen kuuluukin sanella, eikä jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pelkää, että seuraavaksi hoitoon tulee lapset ja koira. Läheskään kaikki eivät koiraa kotiinsa halua, kylään tai hoitoon.

Niinpä. Koira on kuin lapsi ja vielä vaativampi kuin lapsi. Lapsen saa hoitoonkin helpommin kuin koiran.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät jaksa koiraa. En siten ihmettele anoppiakaan.

Ap, älä hanki koiraa jos mies vastustaa.

AP, millaisessa asunnossa asutte? Minkä rotuisen koiran haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

Aika oudolta kuulostaa joka tapauksessa.

Anoppi-provoissa usein kuulostaa.

Vaikea nähdä tässä jotain toisten elämän määräämistä, kunhan totesi oman tilanteensa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei ap kuullut mitä miehensä sanoi anopille puhelinkeskustelussa ”Meillä on tuttuja, jotka voivat hoitaa koiraa ja hoitolat ovat myös vaihtoehto, raha ei ole ongelma. Tämän luullakseni mies äidilleen sanoi puhelimessa, täytyy vielä tarkistaa asia.” mutta kuuli sitten kuitenkin puhelinkeskustelun ja mitä anoppi sanoi miehelle. ”Mutta tiedän anopin noin sanoneen, koska kuulin puhelinkeskustelun.”

Olisiko ap ollut anoppilassa puhelun aikana, eeeei, sinnehän oli 300 km. Tai mies poistui muualle mutisten puhumaan esim. pihalle kun itse puhui mutta tuli sitten takaisin ap:n viereen ja laittoi puhelimen kaiuttimella kun anoppi puhui. Ehkä - on vaan sitten outo mies. Mutta nopea liikkeissään koska ehti pelata pingistä keskustelun kanssa.

Provossa kannattaa miettiä se logiikka, kuvitella miten tilanne on tapahtunut ettei puhu ristiin. Ap kyllä vastailee kommentteihin eikä katos keskustelusta mutta vastaukset ovat ikävän ylimielisiä. Ei ehkä kovin mukava tyyppi.

0/5

Kunpa tämä olisikin provo, mutta ihan totisinta totta on. Ja mielestäni olen vastaillut ihan asiallisesti, ikävää että koet vastaukseni ylimieliseksi. Puhelinkeskustelu kesti tunnin verran enkä ollut kuuntelemassa vieressä koko aikaa. Mutta kuulin mieheni sanovan äidilleen mm. ” eiköhän se ole sen päätös” ja ”et sä oikein voi tuollaista sanella”.

Vierailija kirjoitti:

AP, millaisessa asunnossa asutte? Minkä rotuisen koiran haluaisit?

Asumme omakotitalossa taajaman ulkolaitamilla, meillä on iso aidattu tontti. Haluaisin koiran, jonka kanssa voisin harrastaa, luultavasti jonkun paimenen. Sheltti vahvasti mielessä ehkä ykkösenä, villakoira myös mahdollinen.

Ymmärrän anoppia.

Koiria pitää kouluttaa ja viettää niiden kanssa aikaa, lenkkeillä 3 krt päivässä.

Enenevässä määrin näkee koiria joita vedetään hihnan perässä. Eikä niitä ole koulutettu kohtaamaan esim kävelijöitä.

Tarkoittaa, että anoppi ajattelee, että joutuisi hoitamaan enemmän kuin jaksaisi niitä kullanmuruja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän anoppia.

Koiria pitää kouluttaa ja viettää niiden kanssa aikaa, lenkkeillä 3 krt päivässä.

Enenevässä määrin näkee koiria joita vedetään hihnan perässä. Eikä niitä ole koulutettu kohtaamaan esim kävelijöitä.

Tarkoittaa, että anoppi ajattelee, että joutuisi hoitamaan enemmän kuin jaksaisi niitä kullanmuruja.

Ihan hyvä pointti tämäkin, mutta meidän anoppi asuu siis lähes 300 km päässä ja on hyvin epätodennäköistä että hän tulisi tänne hoitamaan koululaisia sillä välin kun minä koulutan koiraa. Eli tästäkään ei varmaan ole kyse.