Miksi joillekin parisuhteen vuosipäivät on niin tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Sun kaikki parisuhteet tulee päättymään (jos alkavatkaan) siihen, että olet täysin kykenemätön keskusteluun ja jumitat omassa näkökulmassasi. Asia on kiistatonta faktaa eikä alapeukuilla muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Kaikki naiset? Aina ja kaikkialla? Nyt, ennen ja tulevaisuudessa?

Onneksihan palstalla ei koskaan mies-yleistetä. Miksi menee noin kovasti tunteisiin? 

Argumenttisi on siis, että kun muut niin minäkin? Esität ehdottomana faktana sitä, että naiset eivät koskaan muista miestään, mutta odottavat aina muistamista. Onko tähän olemassa poikkeuksia vai onko tämä todella lopullinen ja yleismaailmallinen totuus? Tämä on tärkeä tieto, koska pikkuhiljaa epäilen omaa sukupuoltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En taas ymmärrä sellaista asennetta, että aina pitäisi olla ankeaa eikä koskaan saa juhlistaa, ilahduttaa toista lahjalla tai ylipäätään elää muuta kuin arkea. Meillä ainakin molemmat tykkää, kun on jokin "oikea" syy saada vähän arkeen taukoa. Js onhan kyse myös arvostuksesta - mitä ei nyt tarvitse tulkita niin, ettei arvostusta muuten olisi tai se olisi tästä ainoastaan kiinni - kun toista haluaa erityisesti muistaa ja ilahduttaa. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, jos toiselta odottaa lahjaa. 

Ehkä mä en sitten välitä lahjoista ja juhlapäivistä, koska arkeni ei ole ankeaa. Toista muistetaan ja arvostetaan päivittäin, huononakin päivänä muistetaan ainakin ne hyvänyöntoivotukset/-pusut.

En sanonut, että meillä on arki ankeaa vaan tästä keskustelusta saa sellaisen kuvan, että "kunnon ihmiset eivät saa juhlapäivistä välittää". Joku hyvänyöntoivotus ja pusu nyt on itsestään selvää, kyllä meillä ainakin arkeen kuuluu paljon enemmän huomioimista ja aktiivista seksiäkin, olemme ihan naimisissa oleva pariskunta, jolla on lapsi. eihän se nyt korreloi mitenkään, että jos on kivaa välillä saada arkeen taukoa, että siinä arjessa olisi jotain vikaa. Kyse on ihan puhtaasti tietystä mielentilasta, ihmisistä, jotka pitävät vaihtelusta ja muutoksista kuten me. Ja ihan kunnon ihmisiä ollaan. 

Meillä oli tapana pitkässä parisuhteessa juhlistaa tapaamisen vuosipäivää. Sattui sopivasti sellaiseen kohtaan, että muita juhlia tai menoja ei ole ja yhteinen ravintolailta tai hotelliyö piristi mukavasti molempia.

Lahjoja emme tainneet koskaan ostaa, mutta usean vuoden opettamisella ex ymmärsi, että kukkapuketti juhlapäivinä ja toisinaan jopa arjen ilona on helppo tapa edistää vaimon tyytyväisyyttä.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen aika monella mittapuulla enemmänkin boheemi ja epäkonservatiivinen, joten tuollaiset vuosipäivät ovat vain yksi asia, jotka näyttävät olevan monille tärkeitä, mutta eivät minulle. Me siis säännöllisesti unohdetaan hääpäivät yms. Joinakin vuosina on juhlittu, ja joskus on vaan päätetty että joku juttu vaikka kuukausi jälkikäteen tehdäänkin hääpäivän kunniaksi. Että tulee sitäkin juhlittua.

Toisaalta olisi kurjaa, jos puoliso ei vaikka syntymäpäivänä ollenkaan onnittelisi.

Varmaan jos parisuhteessa on muutenkin tunnetta, että ei tule nähdyksi tai arvostetuksi, niin tuollaiset muistamiset tuntuvat erityisen tärkeiltä.

Ja joillekin naisille kukkakimput, sormukset ja sellaiset perinteiset eleet ovat tärkeitä..jos olisin sellaisen naisen mies, niin veisin joskus kukkakimpun sen suuremmin asiaa pohtimatta:)

Ikinä en ole mitään vaatinut, ikinä en ole merkkipäivistä muistuttanut, mutta aina se on yhtä ihanaa saada kukkia vaikka toinen olisi tuhansien kilometrien päässä, samppanjaa ja mansikoita aamiaiseksi, illalliskutsu ravintolaan jne.

Itse hemmottelen miestäni muilla tavoilla ja hän aina sanoo, että häntä ei tarvitse erikseen muistaa, koska hänelle jokainen päivä on jo hemmottelua ja hyvänä pitoa.

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä vuosipäivät edes lasketaan.

Onko se se spontaani humalainen ensisuudelma, jonka jälkeen viestitellään, että "heh heh, kiitos ja anteeksi, ei tässä nyt olla suhdetta vailla"? Vai viikon-parin päästä tullut "olet ollut mielessäni"? Vai ensimmäinen kerta kun toinen tulee kylään ihan kahville vaan? Vai se kun päädytään hetken huumassa sänkyyn? Vai se kun ulkopuoliset utelevat ja vastausta kierrellessään huomaa, että ehkä jonkinlainen seurustelu onkin paras määritelmä vallitsevalle vipinälle?

Hääpäivä on selkeä, mutta seurustelun alkaminen on ainakin minulla ollut aina suht pitkällinen prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä vuosipäivät edes lasketaan.

Onko se se spontaani humalainen ensisuudelma, jonka jälkeen viestitellään, että "heh heh, kiitos ja anteeksi, ei tässä nyt olla suhdetta vailla"? Vai viikon-parin päästä tullut "olet ollut mielessäni"? Vai ensimmäinen kerta kun toinen tulee kylään ihan kahville vaan? Vai se kun päädytään hetken huumassa sänkyyn? Vai se kun ulkopuoliset utelevat ja vastausta kierrellessään huomaa, että ehkä jonkinlainen seurustelu onkin paras määritelmä vallitsevalle vipinälle?

Hääpäivä on selkeä, mutta seurustelun alkaminen on ainakin minulla ollut aina suht pitkällinen prosessi.

Juhlitaan ensitreffien päivää. Ei alettu ehkä seurustella sillon, mutta se on ainakin mulle se käänteentekevä hetki. Sopii miten haluu kukin.

Minä olen unohtanut suunnilleen jokaisen hääpäivän tähän mennessä, vaikka se lukee kalenterissa. Onneksi mieskään ei ole niin vuosipäivien perään, edes omiensa (synttärit, nimpparit jne.). Tänä vuonna meille tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen, ja sanoin jo miehelle, että jos nyt sitten kerrankin juhlistaisimme tätä auvoista yhteistä matkaamme sen verran, että kävisimme päiväseltään ravintolassa syömässä kahden kesken. Lapsenvahtikin on jo hankittu. Kunhan nyt vain sitten itsekin muistaisi...

Itse asiassa mies yrittää muistaa aina syntymäpäiväni mutta olen aina pyytänyt lahjaksi vain kukkia ja Viennettaa kahvipöytään (noloa mutta tykkään siitä). Itse tykkäisin enemmän, että jouluna saisin jonkin hyvin mietityn lahjan, mutta siihenkin täytyy kirjoittaa selvä lista, josta voi sitten valita. Esim. jokin tietty kirja tai leffa. Hänellä ei ole kykyä laittaa korvan taakse pitkin vuotta lahjatoiveita.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä yleistäviä miksi-aloituksia. Onko kysyjällä myöhäinen kyselyikä?

Tässäkin avauksessa olisi ollut järkeä, jos se olisi ollut:

"Puolisolleni parisuhteen vuosipäivä tuntuu olevan tosi tärkeä. Jos unohdan sen, syntyy hirmuinen mekkala. Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä, joille se on tärkeä, että mikä siinä on niin tärkeää. Välillä tulee sellainen tunne, että puolisoni on parisuhteessa kanssani vain lahjojen takia."

Mutta ei, ap heittää vain kysymyksen ilman mitään taustoja sille miksi hän pohtii asiaa.

Mielenkiintoinen näkemys sinänsä kyllä tuo, että joku olisi parisuhteessa 365 päivää vuodessa useiden vuosien ajan vain saadakseen lahjan yhtenä päivänä vuodessa.

Nauratti, minustakin ap:n näkemys mielenkiintoinen, hopeahäitään viettävä pari on elämästään reilut 9000 päivää yhdessä koska kerran vuodessa siitä saa palkaksi lahjan. Ruudinkeksijä!

Mun mies ei oo muistanut hääpäivää tänään yhtään mitenkään.

Ei edes, vaikka muistutin. Tein itse hänelle hienon aterian.

Minä osaan olla kiitollinen, elämästä ja ihanasta miehestäni. Tavattiin 15 vuotta sitten ja olen siitä asti ollut joka päivä onnellinen, kuulumme yhteen. Jos tälläinen säkä ihmiselle käy, että tapaa hänet, joka tekee olon hyväksi ja jonka seurassa viihtyy, on parempi ihminen osittain puolisonsa vaikutuksesta niin sitä on hyvä juhlistaa sopivissa määrin.

Mieheni ei ole niin juhlapäivien perään mutta on onnellinen minusta ja juhlistaa parisuhteemme etappeja, merkkipäiviä mielellään. Me tehdään aina jotain mikä vahvistaa tätä tunnetta, ymmärrämme toisiamme, viihdymme toistemme kanssa, kuulumme yhteen. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Kivahan se juustokin on, mutta kun on perhettä ja haluaa muistaa erikseen, näitä pitää suunnitella. Meillä tulee nyt 10v vuotta yhdessä. Se merkkipäivä osuu arkipäiväksi, joten pitää hankkia siihen vapaapäivä. Tarvitaan lapsenvahti, koska aikomus olisi nauttia kunnolla aikuisten ajasta kylpylässä.  Ei niitä mitään merkkipäiviä ole pakko muistaa tai juhlia, mutta se tekee elämästä vähemmän ankeaa ja tuo siihen mukavia, lämpimiä muistoja. 

Hankkia vapaapäivä?

Eikö ole mahdollista soveltaa? Pikkusen?

Onhan se mukava juhlia yhteistä parisuhdetta :) Saavutus se nykyaikana tuntuu olevan, että voi olla vuosikausia yhden ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Luuletko, että ne on nämä ihmiset, jotka valittavat siitä, että merkkipäivä unohtui?

Arvo Tasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvo Tasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Naiset eivät vissiin arvosta parisuhteitaan, kun eivät osta lahjoja ja järjestä illallisia juhlapäivinä vaan odottavat miesten niin tekevän.

Ai, miten niin eivät osta lahjoja ja järjestä illallisia juhlapäivinä? Ihan uusi tieto mulle.

Milloin olet lukenut miehen tuohtuneen aloituksen, ettei nainen muistanut merkkipäivää ja ostanut lahjoja?

No eikö tuo nimenomaan todista edellistä väitettäsi vastaan? Koska päivän unohtamista ei tapahtunut, ei tarvitse myöskään palstalla valittaa.

Tiedoksesi, että naiset ne just niitä lahjoja ostavatkin ja järjestävät parisuhdeiltoja jatkuvasti. Et taida olla ollut parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä vuosipäivät edes lasketaan.

Onko se se spontaani humalainen ensisuudelma, jonka jälkeen viestitellään, että "heh heh, kiitos ja anteeksi, ei tässä nyt olla suhdetta vailla"? Vai viikon-parin päästä tullut "olet ollut mielessäni"? Vai ensimmäinen kerta kun toinen tulee kylään ihan kahville vaan? Vai se kun päädytään hetken huumassa sänkyyn? Vai se kun ulkopuoliset utelevat ja vastausta kierrellessään huomaa, että ehkä jonkinlainen seurustelu onkin paras määritelmä vallitsevalle vipinälle?

Hääpäivä on selkeä, mutta seurustelun alkaminen on ainakin minulla ollut aina suht pitkällinen prosessi.

Seurustelun alkaminenhan sovitaan. Siitä voi ottaa päivämäärän. Jotkut taas haluavat muistaa ensimmäiset tapaamisen tai ensitreffit erityisenä päivänä.

Se siis voidaan erikseen sopia, mistä alkaen lasketaan. Kaikkihan noista on parikohtaisesti sovittavissa. Sinun ei muiden suhteiden merkittävimpiä päiviä tarvitsekaan tajuta tai tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen tarkoitus oli siis päästä sanomaan kuinka hirveitä naiset ovat. Kummallista, että tällaisia juttuja pohtivat eniten ne, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta.

Omasta puolestani voin sanoa, että aina kannattaa juhlia kun siihen on tilaisuus. Vaikka huomioimme toisiamme arjessakin, on merkkipäivänä kiva järjestää jotain extraa. Mies saattaa tuoda kukkia ja/tai kuohuvaa, minä teen illallisen. Tai menemme yhdessä syömään, pääasia että ollaan vähän irti arjesta. Ja kyllä, olen ostanut miehelle lahjoja ja hän minulle.

Sellaiset aggressiiviset olkiukot sieltä. On ihan kamalan ihmeellistä että keskustelupalstalla keskustellaan erilaisista asioista. Kaikki kun eivät todellakaan ymmärrä sitä, että joku tapaamisen vuosipäivä on joku erityinen juhlapäivä. -ei ap 

Minun ja miehen tapaaminen oli vuonna 1982. Siinä oli tuuria, että tapasimme, 10 minuutin heitto suuntaan tai toiseen, niin emme olisi tavanneet. Tuo päivä on minulle tärkeä ja kerron sen miehelle joka vuosi. Käymme sen kunniaksi lähes aina ulkona syömässä.

En ole lahjojen perään,, mutta musta ois kiva tietää että kumppani ajattelee sen verran että haluaisi jotenkin ilahduttaa ja näkee vaivaa edes hieman. Koruista ja muista en ole ikinä pitänyt. Viimeksi ilahduin ristikkolehdestä :D

Itse muistan aina muiden merkkipäivät ja varsinkin kumppania haluaisin edes kerran pari vuodessa hemmotella kunnolla.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Onko tämä joku joko-tai juttu? Voihan sekä pestä pyörän että juhlistaa vuosipäivä 🤔

T. 36v yhdessä