Miksi joillekin parisuhteen vuosipäivät on niin tärkeitä?

ihmiset tekevät kai elämästään itsensä näköisiä:

-toiset tykkäävät järjestellä silloin tällöin juhlapäiviä tai muita kohokohtia arkeen, onpa niitäkin joille koiran tai kissan synttärit on syy kutsua kaverit kokoon. Tai jos on introvertimpi, niin juhlii päivää kissa- tai koirakaverinsa kanssa. Tai pukeutua parhaimpiin bilevaatteisiin, juoda ja syödä hyvin ja sitten katsoa porukalla Euroviisuja pisteitä teatraalisesti jakaen. Tai jos on introvertimpi, tekee samaa joko yksin tai yhden kaverin kanssa. Juhlien tai muiden kohokohtien tarkoitus on a) piristää arkea tai - kuten aika monessa tapauksessa - myös muistuttaa arjen rauhasta ja muusta tarpeellisesta, joka saattaa joskus unohtua eli suomeksi sanottuna: sen arjen kestää paremmin b) juhlilla ja muilla kohokohdilla osoitetaan usein myös arvostusta - minun avioliittoni ja puolisoni on muistamisen arvoisia, minun lemmikkini on minulle tärkeä, minun homofrendini ovat minulle rakkaita jne jne. c) toki tällaisella hössötyksellä voi täyttää myös mahdollisesti tyhjää elämäänsä, jossa kaikki on kiinni puolisossa, lemmikissä tai ystävisä.

-toiset taas vierastavat kaikkea vähänkään draamalta tai itsekorostukselta vaikuttavaa. Ei tehrä tästä ny numeroo. a) he pitävät ja arvostavat arkeaan niin paljon, että eivät anna enemmän tai vähemmän pakollisten juhlakuvioiden pilata sitä. He vihaavat jo lähtökohtaisesti kaikkea rippihuhlista hautajaisiin, häät ovat aina pahimmat, joutuu katsomaan koko sukua, ja nitistämään oman individualistisen ja ainutlaatuisen lumihiutale-elämänsä vain yhdeksi silmukaksi pitkään ja nuhraantuneeseen ketjuun, jota sukupuuksikin jotkut kutsuu b) nämä ihmiset eivät tarvitse jotain erityistä päivää juhlistamaan esim. avioliittonsa alkua, koska heidän mukaansa he juhlivat sitä jokaisena vuoden päivänä huomioimalla puolisonsa ja puoliso tietysti tietää tämän tai ainakin pitäisi tietäää, muuten tulee ero  c) koska kaikki ylimääräinen on vain joutuvaa vouhotusta, huomiohuoraamista ja rahojen tuhlausta

Miksi jotkut menevät parisuhteeseen, mutta eivät kuitenkaan pidä tärkeänä ikinä osoittaa arvostusta toista kohtaan?

Minusta olisi ihan kiva muistaa hääpäiviä ym., mutta olen tämmöisissä asioissa aika boheemi, eikä ne tahdo pysyä päässä. Miehelle nämä on tärkeämpiä, tämä aika isolta osin johtuu varmasti siitä, että hänen lapsuudenperheessään näitä on juhlittu enemmän kuin minun. Mutta eipä tuo mies oikein tahdo saada muutenkaan mitään yhteistä tekemistä järjestettyä, niin harvoin myöskään hääpäivinä. Eikä sillä ole minulle niin väliä. Yleensä vähän kuherrellaan sohvalla sitten kun lapset on nukkumassa ja juodaan vaikka lasit skumppaa, jos sattuu olemaan.

Luulen, että monet naiset toivoisi näinä merkkipäivinä muistamista siksi, että varsinkin lapsiperheissä ihan valtaosa kaikesta muistamisesta ja asioiden hoidosta on sen naisen vastuulla. Nainen kaipaisi edes pari kertaa vuodessa mieheltään jotain elettä, joka kertoisi, että mies arvostaa hänen panostaan perheen eteen. Ongelmana on vaan, että monet naiset ei sitten saa sanottua tätä miehelleen tai mietittyä sitä perheen työnjakoa ihan kokonaan uusiksi, vaan mököttävät sitten marttyyreinä kun ei arvosteta. Ja useinhan ne muistamisen puutteesta valittavat naiset kyllä muistaa hankkia miehelle isänpäivä-, nimipäivä- ja syntymäpäivälahjat ja hääpäiväksi kokkaavat erityishienoa ruokaa, toivoen että mies edes siinä vaiheessa tajuaisi mikä päivä on.

Jos ei ole päästy naimisiin asti, niin silloinhan on luontevaa juhlia parisuhteen alkamisen vuosipäivää, jos sen ensitapaamispäivän sattuu muistamaan. Ei sen juhlimisen tarvitse olla suureellista, kunhan nyt jotenkin huomioidaan ja todetaan, että ihanaa kun vieläkin ollaan yhdessä ja jotenkin juhlistetaan sitä päivää. 

Me mentiin 8kk seurustelun jälkeen naimisiin eikä koskaan olla vietetty parisuhteen vuosipäivää, kun se hääpäivä tuli siihen kuvioon niin nopeasti. 20-vuotishääpäivää juhlittiin vähän isommin, mutta enimmäkseen se hääpäivä on kuittaantunut parilla skumppalasillisella. Me mentiin uudenvuodenaattona naimisiin, joten hääpäivä ei pääse unohtumaan, kun on juhlahumua muutenkin.

Miksi ja miksi?

Miksi pitäisi tai ei pitäisi?

Entäpä jos vaan keskittyy siihen että toinen on vierellä ja muistaa huomioida hänen rakkautensa vastarakkaudella?

Kannattaa lopettaa se kalenteriin tuijottaminen. Nykyisin kun kaikki on aikataulutettua, niin kannattaa myös sitten miettiä sitä, että puolet liitoista päätyy eroon. Eli kannattaako jo ennakkoon ottaa 50:50 riski että päädytte eroon, vai pysyä vaan eri osoitteissa ja seurustella?

...tämäkin on vaan näkökanta ;)

Sen takia kun ei siinä suhteessa ole muuten sisältöä. 

Olen hyvinkin romanttinen-luonne (jos sen saa näin ilmaista) ja jos saisin päättää juhlistaisin kaikkia mahdollisia päiviä 😂

Mieheni taas on hyvin käytännöllinen.

Kompromissina juhlimme kerran vuodessa eli vuosipäivänä.

Lahjoja emme anna toisillemme. (Syntymäpäivälahjat saavat riittää.

Minä sitten järjestän muina juhlapäivinä jonkinlaista muistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Kivahan se juustokin on, mutta kun on perhettä ja haluaa muistaa erikseen, näitä pitää suunnitella. Meillä tulee nyt 10v vuotta yhdessä. Se merkkipäivä osuu arkipäiväksi, joten pitää hankkia siihen vapaapäivä. Tarvitaan lapsenvahti, koska aikomus olisi nauttia kunnolla aikuisten ajasta kylpylässä.  Ei niitä mitään merkkipäiviä ole pakko muistaa tai juhlia, mutta se tekee elämästä vähemmän ankeaa ja tuo siihen mukavia, lämpimiä muistoja. 

Hankkia vapaapäivä?

Eikö ole mahdollista soveltaa? Pikkusen?

Musta on kivaa relata silloin kun on aihetta juhlistaa. Ei kylpylään ruokiksella ehdi.

Ettekö te oikeasti juhli puolison kanssa mitään? Anna lahjoja? Minä sain viimeksi timanttisormuksen keväällä äitienpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitit naisille? En ole ikinä kuullut miehestä, joka olisi itkenyt sitä kuinka Riitta ei ostanut hääpäivälahjaksi timanttisormusta 

Mun exä. Sille oli aina kauhean tärkeitä saamansa joulu-, nimipäivä-, synttäri- ja hääpäivälahjat. Lahjan piti olla mieluinen ja sellainen, jonka hankkimiseen on nähty vaivaa (= mittari paljonko toinen rakastaa). Ja sitten mökötystä, jos lahja ei ollut tarpeeksi hyvä.

Yleensä perheissä nainen on se, joka järjestää lapsille synttärijuhlat, muistaa myös appivanhempien syntymäpäivät, on vastuussa joulun järjestämisestä ja muistakin juhlapyhistä miehen syntymäpäivää ja isänpäivää unohtamatta, niin onko tosiaan liikaa vaadittu, että joskus nainen on se huomioimisen kohde? Kukaan ei ole vaatinut kuuta taivaalta, se riittää, että puoliso miettii ja järjestää jotain oma-aloitteisesti. Siihen ei tarvitse kuin käydä vaikka leipomosta hakemassa leivokset perheelle ja järjestää kiva, yhteinen hetki.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti juhli puolison kanssa mitään? Anna lahjoja? Minä sain viimeksi timanttisormuksen keväällä äitienpäivänä.

Me taidamme olla sellainen pari, joka harvemmin jaksaa juhlistaa mitään erikoisesti. Hopeahääpäiväkin olisi tulossa, mutta en tiedä...pitäisi kai jotain erikoista tehdä. Toisaalta ei mitenkään erikoisesti kiinnosta. Yhdessä on ollut hyvä olla ja taidamme olla kumpikin vähän laiskoja suunnittelemaan mitään erikoista. 

Joten taitaa jäädä hopeahääpäiväkin juhlimatta. Toki jouluna laitamme kumpikin toisillemme lahjat, kun se nyt vain kuuluu siihen asiaan. Mutta ei siitä mitään stressiä kumpikaan ota.

No katsotaan, jos jotain kivaa keksisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä vuosipäivät edes lasketaan.

Onko se se spontaani humalainen ensisuudelma, jonka jälkeen viestitellään, että "heh heh, kiitos ja anteeksi, ei tässä nyt olla suhdetta vailla"? Vai viikon-parin päästä tullut "olet ollut mielessäni"? Vai ensimmäinen kerta kun toinen tulee kylään ihan kahville vaan? Vai se kun päädytään hetken huumassa sänkyyn? Vai se kun ulkopuoliset utelevat ja vastausta kierrellessään huomaa, että ehkä jonkinlainen seurustelu onkin paras määritelmä vallitsevalle vipinälle?

Hääpäivä on selkeä, mutta seurustelun alkaminen on ainakin minulla ollut aina suht pitkällinen prosessi.

Seurustelun alkaminenhan sovitaan. Siitä voi ottaa päivämäärän. Jotkut taas haluavat muistaa ensimmäiset tapaamisen tai ensitreffit erityisenä päivänä.

Se siis voidaan erikseen sopia, mistä alkaen lasketaan. Kaikkihan noista on parikohtaisesti sovittavissa. Sinun ei muiden suhteiden merkittävimpiä päiviä tarvitsekaan tajuta tai tietää.

Voi hitsi, nyt vasta kuulin tuosta. Kuusi vuotta on oltu yhdessä ja niistä kaksi avoliitossa, mutta emme tajunneet missään vaiheessa sopia seurustelusta. Ensitapaamisen päivää pidämme vuosipäivänä, mutta ilmeisesti se on väärin. Pitäisiköhän minun tänään ehdottaa avopuolisolleni seurustelun aloittamista?

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Just tää. Lahjojen juttu ei ole se juttu vaan, että istutaan alas ehkä paremman ruoan merkeissä ja muistellaan suhteen alkuaikoja ja hääpäivää ja -matkaa. Vahvistaa suhdetta tosiaankin ja palauttaa mieliin myös sen mihin toisessa ihastui ja rakastui. Nuo asiat jää unholaan niin helposti ruuhkavuosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Kivahan se juustokin on, mutta kun on perhettä ja haluaa muistaa erikseen, näitä pitää suunnitella. Meillä tulee nyt 10v vuotta yhdessä. Se merkkipäivä osuu arkipäiväksi, joten pitää hankkia siihen vapaapäivä. Tarvitaan lapsenvahti, koska aikomus olisi nauttia kunnolla aikuisten ajasta kylpylässä.  Ei niitä mitään merkkipäiviä ole pakko muistaa tai juhlia, mutta se tekee elämästä vähemmän ankeaa ja tuo siihen mukavia, lämpimiä muistoja. 

Hankkia vapaapäivä?

Eikö ole mahdollista soveltaa? Pikkusen?

Musta on kivaa relata silloin kun on aihetta juhlistaa. Ei kylpylään ruokiksella ehdi.

No ei varmasti ehdi, lähinnä varmaan tuota kirjoittajaa ja minuakin ihmetyttää eikö sitä vuosipäivää voi viettää vaikka edellisenä tai seuraavana viikonloppuna? Että pitää olla niin ehdoton että jos päivä sattuu arkipäivälle niin otetaan vapaata töistä sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mistä nämä vuosipäivät edes lasketaan.

Onko se se spontaani humalainen ensisuudelma, jonka jälkeen viestitellään, että "heh heh, kiitos ja anteeksi, ei tässä nyt olla suhdetta vailla"? Vai viikon-parin päästä tullut "olet ollut mielessäni"? Vai ensimmäinen kerta kun toinen tulee kylään ihan kahville vaan? Vai se kun päädytään hetken huumassa sänkyyn? Vai se kun ulkopuoliset utelevat ja vastausta kierrellessään huomaa, että ehkä jonkinlainen seurustelu onkin paras määritelmä vallitsevalle vipinälle?

Hääpäivä on selkeä, mutta seurustelun alkaminen on ainakin minulla ollut aina suht pitkällinen prosessi.

Seurustelun alkaminenhan sovitaan.Siitä voi ottaa päivämäärän. Jotkut taas haluavat muistaa ensimmäiset tapaamisen tai ensitreffit erityisenä päivänä.

Se siis voidaan erikseen sopia, mistä alkaen lasketaan. Kaikkihan noista on parikohtaisesti sovittavissa. Sinun ei muiden suhteiden merkittävimpiä päiviä tarvitsekaan tajuta tai tietää.

Voi hitsi, nyt vasta kuulin tuosta. Kuusi vuotta on oltu yhdessä ja niistä kaksi avoliitossa, mutta emme tajunneet missään vaiheessa sopia seurustelusta. Ensitapaamisen päivää pidämme vuosipäivänä, mutta ilmeisesti se on väärin. Pitäisiköhän minun tänään ehdottaa avopuolisolleni seurustelun aloittamista?

Se lukutaito? Ootko niitä, joista pitää aina tietää, mikä on vialla? T eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Kivahan se juustokin on, mutta kun on perhettä ja haluaa muistaa erikseen, näitä pitää suunnitella. Meillä tulee nyt 10v vuotta yhdessä. Se merkkipäivä osuu arkipäiväksi, joten pitää hankkia siihen vapaapäivä. Tarvitaan lapsenvahti, koska aikomus olisi nauttia kunnolla aikuisten ajasta kylpylässä.  Ei niitä mitään merkkipäiviä ole pakko muistaa tai juhlia, mutta se tekee elämästä vähemmän ankeaa ja tuo siihen mukavia, lämpimiä muistoja. 

Hankkia vapaapäivä?

Eikö ole mahdollista soveltaa? Pikkusen?

Musta on kivaa relata silloin kun on aihetta juhlistaa. Ei kylpylään ruokiksella ehdi.

No ei varmasti ehdi, lähinnä varmaan tuota kirjoittajaa ja minuakin ihmetyttää eikö sitä vuosipäivää voi viettää vaikka edellisenä tai seuraavana viikonloppuna? Että pitää olla niin ehdoton että jos päivä sattuu arkipäivälle niin otetaan vapaata töistä sitä varten.

Sulleko ei mene jakeluun, että vapaapäiviä voi ottaa, koska niitä voi ottaa. Mikä pakko siellä töissä on olla, jos ennemmin juhlistaa?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä perheissä nainen on se, joka järjestää lapsille synttärijuhlat, muistaa myös appivanhempien syntymäpäivät, on vastuussa joulun järjestämisestä ja muistakin juhlapyhistä miehen syntymäpäivää ja isänpäivää unohtamatta, niin onko tosiaan liikaa vaadittu, että joskus nainen on se huomioimisen kohde? Kukaan ei ole vaatinut kuuta taivaalta, se riittää, että puoliso miettii ja järjestää jotain oma-aloitteisesti. Siihen ei tarvitse kuin käydä vaikka leipomosta hakemassa leivokset perheelle ja järjestää kiva, yhteinen hetki.

Niin eli siis se vuosipäivä on tarkoitettu siis naista varten? Enkä ymmärrä miksi juhlia vuosipäivää tuollaisessa tapauksessa, ottakaa hyvät naiset hatkat jos miehen vanhempienkin muistaminen on teidän vastuulla ja miehenne on vätys, joka ei osallistu yhteiseen elämään millään. En minä edes tiedä milloin mieheni isällä on syntymäpäivä, omaa äitiäni muistetaan siskojen kanssa yhteislahjalla, joulun järjestämiseen osallistutaan ihan yhtä lailla molemmat ja samaten juhannukset ja pääsiäiset jne.

Jos vuosipäivän juhlimisen idea on siinä että mies edes joskus tekee jotain naisen eteen niin tosiaan kannattaa erota mieluummin kuin odottaa sitä yhtä päivää vuodessa...

Meillä ei ole juhlittu vuosipäiviä ensimmäisten yhteisten vuosisen jälkeen. Pystymme välillä spontaanisti ihan arkena päättäämään, että tänäänpä lähdetään ulos syömään  tai ostetaan jotain herkkua kotiin ex tempore. Kun niitä korujakin  on jo tarpeeksi kertynyt, niin edes haluaisi niitä yhtään lisää ja mies ei ole mikään mestari keksimään muita lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa arvostusta asiaa = suhdetta kohtaan. Jos suhde on yhdentekevä, miksi sitä juhlistaa koskaan. Jos taas kokee itsensä onnekkaaksi sen vuoksi, haluaa sitä juhlistaa, mikä vahvistaa suhdetta entisestään. 

Eikö sitä arvostusta vois osoittaa toiselle spontaanisti ihan koko ajan? Ei olla koskaan vietetty vuosipäivää, 7 vuotta yhdessä ja kihloissa ollaan, tehdään mukavia juttuja toiselle ihan koko ajan, ei tarvita mitään vuosipäivää siihen että voidaan ostaa samppanjaa ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mä koen itseni onnekkaaksi (lähes) joka päivä mieheni kanssa, kun hän tuo kaupasta mun lempijuustoa jota joutui etsimään useammasta paikasta tai kun hän tekee arkisia asioita puolestani kuten vaikkapa pesee pyöräni jne.

Kivahan se juustokin on, mutta kun on perhettä ja haluaa muistaa erikseen, näitä pitää suunnitella. Meillä tulee nyt 10v vuotta yhdessä. Se merkkipäivä osuu arkipäiväksi, joten pitää hankkia siihen vapaapäivä. Tarvitaan lapsenvahti, koska aikomus olisi nauttia kunnolla aikuisten ajasta kylpylässä.  Ei niitä mitään merkkipäiviä ole pakko muistaa tai juhlia, mutta se tekee elämästä vähemmän ankeaa ja tuo siihen mukavia, lämpimiä muistoja. 

Hankkia vapaapäivä?

Eikö ole mahdollista soveltaa? Pikkusen?

Musta on kivaa relata silloin kun on aihetta juhlistaa. Ei kylpylään ruokiksella ehdi.

No ei varmasti ehdi, lähinnä varmaan tuota kirjoittajaa ja minuakin ihmetyttää eikö sitä vuosipäivää voi viettää vaikka edellisenä tai seuraavana viikonloppuna? Että pitää olla niin ehdoton että jos päivä sattuu arkipäivälle niin otetaan vapaata töistä sitä varten.

Jossain kylpylässä on viikolla paljon rauhallisempaa mitä viikonloppuna. Miten se sinua noin paljon ihmetyttää, jos joku ottaa lomapäivän tai ylityövapaita keskellä viikkoa?