Miksi joillekin parisuhteen vuosipäivät on niin tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitit naisille? En ole ikinä kuullut miehestä, joka olisi itkenyt sitä kuinka Riitta ei ostanut hääpäivälahjaksi timanttisormusta 

Sen sijaan itketään jos ei ole ruokaa kaapissa. Naiset kyllä yleensä huolehtivat että sitä on. Tämähän ei ole huomaavaisuutta vaan naiselle luonnostaan kuuluva työ. Siksi mitään vastavuoroisuutta ei tarvita.

Mistä ihmeestä mahdat puhua? Omasta itse valitsemastasi miehestäsikö? 

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla miehetkin pääsee ruokakauppaan ja niitä siellä paljon näkeekin. 

Totta kai. Naiset kuitenkin ottavat suurimman vastuun. Voit katsoa ihan tilastoista.

Vierailija kirjoitti:

En taas ymmärrä sellaista asennetta, että aina pitäisi olla ankeaa eikä koskaan saa juhlistaa, ilahduttaa toista lahjalla tai ylipäätään elää muuta kuin arkea. Meillä ainakin molemmat tykkää, kun on jokin "oikea" syy saada vähän arkeen taukoa. Js onhan kyse myös arvostuksesta - mitä ei nyt tarvitse tulkita niin, ettei arvostusta muuten olisi tai se olisi tästä ainoastaan kiinni - kun toista haluaa erityisesti muistaa ja ilahduttaa. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, jos toiselta odottaa lahjaa. 

Ehkä mä en sitten välitä lahjoista ja juhlapäivistä, koska arkeni ei ole ankeaa. Toista muistetaan ja arvostetaan päivittäin, huononakin päivänä muistetaan ainakin ne hyvänyöntoivotukset/-pusut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En taas ymmärrä sellaista asennetta, että aina pitäisi olla ankeaa eikä koskaan saa juhlistaa, ilahduttaa toista lahjalla tai ylipäätään elää muuta kuin arkea. Meillä ainakin molemmat tykkää, kun on jokin "oikea" syy saada vähän arkeen taukoa. Js onhan kyse myös arvostuksesta - mitä ei nyt tarvitse tulkita niin, ettei arvostusta muuten olisi tai se olisi tästä ainoastaan kiinni - kun toista haluaa erityisesti muistaa ja ilahduttaa. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, jos toiselta odottaa lahjaa. 

Ehkä mä en sitten välitä lahjoista ja juhlapäivistä, koska arkeni ei ole ankeaa. Toista muistetaan ja arvostetaan päivittäin, huononakin päivänä muistetaan ainakin ne hyvänyöntoivotukset/-pusut.

Niin ne tulevat pusut meilläkin, mutta ei se silti poista sitä, että on kivaa tehdä arjesta eri kuin juhlasta. On kivaa saada välillä kukkakimppua, toisinaan lahjaa. Yhteistä taivalta on ihana juhlia, pukea vähän paremmin päälle, syödä tavallista paremmin, antaa lahjoja. Kyllähän ne 10 -vuotis hääpäivät menee nakkipakettiakin puputtaen kotisohvalla, mutta miksi se olisi hienompaa kuin ravintolaillallinen ja kynttilät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen tarkoitus oli siis päästä sanomaan kuinka hirveitä naiset ovat. Kummallista, että tällaisia juttuja pohtivat eniten ne, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta.

Omasta puolestani voin sanoa, että aina kannattaa juhlia kun siihen on tilaisuus. Vaikka huomioimme toisiamme arjessakin, on merkkipäivänä kiva järjestää jotain extraa. Mies saattaa tuoda kukkia ja/tai kuohuvaa, minä teen illallisen. Tai menemme yhdessä syömään, pääasia että ollaan vähän irti arjesta. Ja kyllä, olen ostanut miehelle lahjoja ja hän minulle.

Sellaiset aggressiiviset olkiukot sieltä. On ihan kamalan ihmeellistä että keskustelupalstalla keskustellaan erilaisista asioista. Kaikki kun eivät todellakaan ymmärrä sitä, että joku tapaamisen vuosipäivä on joku erityinen juhlapäivä. -ei ap 

"Ahneet akat", "monestiko olet kuullut miesten itkevän", "naiset eivät vissiin arvosta vaan odottavat että miehet..."

Tässä ihan suoraan tästä keskustelusta.

Keskustelupalstalla osannet argumentoida vastaan tai kertoa oman näkemyksesi? 

Oman näkemykseni voi lukea tämän lainauksen alusta. Huomaan, että joku/jotkut ovat ottaneet asiakseen hokea samaa asiaa; "vain miehet muistavat, eivät koskaan naiset". Hokijaa vastaan on turha argumentoida, hän on kuin pikkulapsi joka painaa kädet korvilleen ja lallattaa koska ei halua kuulla muuta kuin oman mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Kaikki naiset? Aina ja kaikkialla? Nyt, ennen ja tulevaisuudessa?

Joillakinhan on periaate, että lahja pitää tulla ensitapaamisen vuosipäivänä, seurustelun aloituksen vuosipäivänä, kihlauksen vuosipäivänä ja hääpäivänä. Jos mies unohtaa jonkin näistä, tai tuo liian halvan lahjan, on parisuhdekriisi päällä välittömästi.

Tähän päälle tietenkin syntymäpäivä, nimipäivät, kansainvälinen naistenpäivä, ystävänpäivä, ja joulu tietenkin. Jäikö joku mainistematta?

Tietenkin olisi kivaa, jos puoliso toisi silloin tällöin yllätyslahjojakin, vaikkei ole mikään merkkipäivä. Mutta siitä ei sentään suututa, jos ei niitä kuulu. Ihmetellään vain kavereille.

Ei tää mitenkään yleistä ole, omassa lähipiirissäni tätä ei esiinny, mutta nettipalstojen valittajanaisten viesteistä voi päätellä, että tällaisiakin tapauksia löytyy. Sääli heidän kumppaneitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitit naisille? En ole ikinä kuullut miehestä, joka olisi itkenyt sitä kuinka Riitta ei ostanut hääpäivälahjaksi timanttisormusta 

Sen sijaan itketään jos ei ole ruokaa kaapissa. Naiset kyllä yleensä huolehtivat että sitä on. Tämähän ei ole huomaavaisuutta vaan naiselle luonnostaan kuuluva työ. Siksi mitään vastavuoroisuutta ei tarvita.

Mistä ihmeestä mahdat puhua? Omasta itse valitsemastasi miehestäsikö? 

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla miehetkin pääsee ruokakauppaan ja niitä siellä paljon näkeekin. 

Totta kai. Naiset kuitenkin ottavat suurimman vastuun. Voit katsoa ihan tilastoista.

Mistähän tilastoista? Puhuitko siis aiemmin omasta miehestäsi? Vai onko sellaista edes? 

Siksi että saa somessa mainostaa kuin ihana mies on vaikka suurin osa pakotettu tohonkin lahjontaan.

Mies, mitä lahjoja olet saanut vuosipäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Kaikki naiset? Aina ja kaikkialla? Nyt, ennen ja tulevaisuudessa?

Onneksihan palstalla ei koskaan mies-yleistetä. Miksi menee noin kovasti tunteisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Mä en muista ikinä ellen vahingossa, synttäritkin unohtuu. Arjessa spontaanisti muistan kumppania ja lasta ylläreillä. Jotkut vuosipäivät on vähän yliarvostettuja, samoin ystävänpäivät, äitienpäivät ja muut rahastusjuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Kai ymmärrät, että tuo on raiskaus? En muutoinkaan usko sanaakaan mitä kirjoitat 

No toisille jopa nimipäivä on tärkeä juhla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Kai ymmärrät, että tuo on raiskaus? En muutoinkaan usko sanaakaan mitä kirjoitat 

Katkeraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Kai ymmärrät, että tuo on raiskaus? En muutoinkaan usko sanaakaan mitä kirjoitat 

Eipä tuo ole valittanut ja aina herännyt hymy kasvoilla ja hyväntuulisena, lopetan toki jos ilmoittaa olevan sopimatonta.

Mikä sun ongelma on? Eikö sua itseä muisteta vai etkö itse viitsi ilostuttaa toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Kai ymmärrät, että tuo on raiskaus? En muutoinkaan usko sanaakaan mitä kirjoitat 

Siksipä kaikki "keskustelu" tiettyjen miesoletettujen kanssa täällä onkin turhaa. Sormet korviin ja "lällällää, en kuule, en usko, laalaalaa".

Kuinka sinä, joka et usko edellisen kirjoittamaa, muistat omaa puolisoasi merkkipäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on tärkeä niin miksi sitä ei voisi edes kerran vuodessa muistaa?

Itse ihmettelen niitä, jotka suhteen saatuaan heittäytyvät vaan laakereilleen kun se toinen on napattu jo, ei sitä enää tarvitse muistaa.

Mitenkäs sinä muistat miestäsi? Kun se nyt vaan on niin että naiset ovat niitä jotka odottavat sitä yksipuolista muistamista. Tämä on kiistatonta faktaa ja alapeukuilla asia ei muuksi muutu 

Hyvä kun kysyit :)

Joulu- ja syntymäpäivälahjat on yleensä mietittynä ja hommattua jokunen kuukausi etukäteen. Yleensä pukeudun kivasti, vien kahvin sänkyyn ja herätän suikkarilla ja tehdään päivällä jotain mistä hän tykkää tai toivoo. Kokkaan mistä tiedän hänen pitävän ja tarjoon juomaa tai tilataan (siis mä ihan itse maksan) ruokaa. Hierontaa ja yhteinen suihku. Ainiin ja kakun teen aina. Musta on kiva hemmotella toista ja juhlapäivät on hyvä tekosyy.

Mites itse?

Kai ymmärrät, että tuo on raiskaus? En muutoinkaan usko sanaakaan mitä kirjoitat 

Eipä tuo ole valittanut ja aina herännyt hymy kasvoilla ja hyväntuulisena, lopetan toki jos ilmoittaa olevan sopimatonta.

Mikä sun ongelma on? Eikö sua itseä muisteta vai etkö itse viitsi ilostuttaa toista?

Ongelma on se, että ko. tyypin kokemus parisuhteesta on se, mitä joku muu on joskus kirjoittanut nettiin.

Koen, että kultani tapaaminen on ollut yksi elämäni merkityksellisimmistä hetkistä. Miksi en haluaisi kerrata hyviä muistoja ja juhlistaa sitä, miten onnellinen saa olla?

Mulla on tulevalle vuosipäivälle lahja häntä varten, ei kauheankallis mutta ajateltu. Hänellä ei välttämättä ole mulle, ei gaittaa, sillä en pidä lahjaa olennaisena (ai niin olen nainen). Tärkeintä olla yhdessä.

Arkea on suurin osa ajasta ja se on hyvää, ja joskus sitä arkea voi juhlistaa ja sekin on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mies, mitä lahjoja olet saanut vuosipäivänä?

Mieheni puolesta voin vastata, että koruja, viski- ja ginpulloja, lahjakortteja sekä "aineettomia" lahjoja kuten ekstahemmottelua tai kokovartalohierontoja.