Häpeän alaluokkaista luuseriperhettäni

Häpeän sekopää äitiäni, jonka suurin saavutus on olla mahdollisimman rupuinen ja köyhä. Hän siis oikeasti pitää sitä jonain saavuttamisen arvoisena asiana. Liikkuu rikkinäisissä vaatteissa, kesälläkin villapipo päässä. Hän ei koskaan käytä deodoranttia ja voi arvata miltä haisee ihminen joka on 120 kiloinen, villavaatteissa ja käy harvoin suihkussa. Varsinkin näillä helteillä mitä on ollut...



Selvittää aina kuinka likaista lapsuudenkodissani on ja kuinka hänen pitää siivota. Monet kerrat olen sanonut, että ei sillä ole mitään väliä koska kukaan ei huomaa vaikka olisikin siivottu. Ihmiset kiinnittää varmasti enemmän huomiota siihen, että maalit halkeilee, lattiamatossa on reikä ja muutenkin hieman repsottavat. Asunto on tapetoitu viimeksi 80-luvun alussa ruskeanharmaalla kohokuvioisella tapetilla ja olkkarissa on pinkit makkarin verhot. Kärpäsen paskaa on keittiönkatossa ja pinkopahvit pullistelee tapettien alla.



Erityistä ylpeyttä äitini tuntee keittiönkalusteista. Isosta oranssista keittiönpöydästä joka on jotain tekomateriaalia 70-luvun alusta ja kaksi keikkuvaa keittiön puista tuolia. Niissä istuessa pitää hengittää varovasti ja olla täysin liikkumatta muuten ne hajoavat. Muut vieraat saa sitten syödä mistä tuolin löytävät.



Inhoan kaikkea kodissamme ja inhoan sitä, että äitini tuputtaa minulle ja siskolleni rahaa eikä suostu käyttämään sitä itseensä. Sillä hän sitten ostaa oikeuden arvostella elämäämme ja puuttua siihen kaikin tavoin.



Viimeisin tempaus oli ilmoittaa anopille, että hänen tehtävänsä on järjestää lapsemme ristiäiset. Kiva kun mulle ei oltu mainittu asiasta mitään. Ei myöskään anopille vihjattukaan ennen kuin hänestä tehtiin juhlamaestro. Emme ole edes uskovaisia. Emme edes tiedä haluammeko kastaa lastamme! Äitini taas on uskovainen ja tietysti kaikki tekee niin kuin äitini sanoo.



Minä häpeän itseäni kun olen tällainen tossu. Vuosikausia lorvinut työttömänä ja ilman lukionjälkeistä koulutusta. Masennusta sairastanut ja käynyt terapiassa. Nyt alkaa olla mitta täynnä! Pidän nyt tämän vuoden äitiyslomaa ja sitten hankin sen helvetin ammatin vaikka mistä ja työpaikan. Saanpahan sanoa äidilleni, että voi tunkea rahansa sinne minne ei päivä paista ja jättää minut ja perheeni rauhaan.

muiden kertoma ole lähelläkään tätä stereotypiaa lähiöslummi sisaruksista ja " lievästi" holtittomasta elämäntyylistä, sait tuon kuvattua niin hyvin, että voit melkein olla ylpeä perheestäsi!



Ihan oikeasti, nuo hahmot ovat melkein kuin jostakin kirjasta, ja kaikki samassa perheessä:). Yritä ottaa huumorilla. Tunnen parikin ihmistä, joiden suku on saman tyyppisesti kuin jostakin huonosta elokuvasta, mukana vankilatuomioiden ja päihteiden lisäksi muutama tappo. He kertovat noita edesottamuksia kuin hyvää, eksoottista tarinaa, ja joskus oikein seuraavat, miten kuulija reagoi. Ja itse ovat myös niitä opiskelleita, elämässä pärjänneitä poikkeuksia suvussa, jota myös välttelevät parhaansa mukaan. Yritä ottaa huumorilla, ei ole sinun asiasi hävetä ketään (okei, niille kutsuille EI tarvitse heitä kutsua, seuransa saa valita, oli sukua tai ei), mutta voit pitää heitä vähän kuin jonain roolihahmoina, miltä kuulostavatkin. Otat vähän etäisyyttä kun sun täytyy puhua heistä tms, kuin kertoisit hyvästä draamasta:). Myös ajattelet sen niin, että hauskoja tyyppejä omalla tavallaan, äläkä keskity siihen häpeään.

Itselläni on korkeakoulutaustaiset vanhemmat, sisarukset + puolisot. Kyllä vaan on ero ihmisessä ja ihmisessä. Kuka arvostaa ja mitä elämässä. En väitä, että tausta ja koulutus on kaikki kaikessa, mutta miksi esim. arkkitehti ei ole paras ystävä kaupan kassan kanssa.. onhan se älykkyysero ja siitä seuraava kulttuurisidonnainen ero. Olen ylpeä juuristani, mutta kunnollisia ihmisiä en karvoihin katso, mikäli sellainen vastaan tulee. Ei koulutus ja sivistys kulje aina käsi kädessä.....

Vierailija:

Ei koulutus ja sivistys kulje aina käsi kädessä.....

Ei tosiaan kulje. Sinulla on sivistyneisyyteen vielä pitkä matka. Onneksi sentään olet ymmärtänyt, että sinne päin kannattaa mennä.

Lähtötilanne on positiivinen.

Ymmärtäkää nyt, että korkeakoulututkinnon suorittanutkin on vain ihminen. Ja korkeakoulututkinnonkin voi suorittaa käytännössä kuka tahansa.

Laitetaan rima vaikka siihen, että Otaniemen tutalta valmistuneet ovat hyviä ihmisiä. Monesta paikasta selviää tyhmempikin ;)

Tämä pph on menossa piknikille arkkitehdin kanssa torstaina. Pitää varmaan perua, eihän tällänen ala-arvonen duunari oo mistään kotosin ja koulutusero aiheuttaa sen, ettei meidän kannata olla ystäviä.

En voi kuvitellakaan, että sivistyneet appiukko ja anoppi tapaa minun sukulaisia, jotka eivät osaa edes käytöstapoja. Itse olen katkaissut välini sukuun, siskooni olen jonkun verran pitänyt yhteyttä. Aina saan siltä taholta kuulla, miten omituinen ja olevinaan hieno olen, kun en halua tavata heitä. Ja miten mieheni sukulaiset esittävät hienompaa mitä ovat.

Lapset oli pakko jättää kastamatta, kun omaa sukua en halunnut tilaisuuteen kutsua. Ja eniten häpeän sitä ihmetystä juhlissa, että missä minun sukulaiset ovat. Mitä niistä sitten muille kertoisin, senkö että kouluja eivät ole käyneet, juovat liikaa viinaa, raha-asiat huonosti, käytöstavat puuttuvat... Aina kun tulee puhe minun sukulaisista vaihdan puheenaihetta. Loppuukohan tämä häpeä joskus vai vieläkö 80-vuotiaana vielä häpeän heitä.

Jokainen meistä tulee jostain ja lapsi ei valitettavasti voi perhettään itse valita. Sinusta on tullut fiksu ihminen lähtökohdista huolimatta. Koita päästä sen asian kanssa sinuiksi, että sinun perheesi ei ole millään tapaa sinun vikasi. Päin vastoin, se on tehnyt sinusta sellaisen kuin olet.



Pidä yhteyttä sen verran kuin on tarpeen. Älä ahdistukseen asti. Kun joku, jolle et halua kertoa totuutta perheestäsi, kyselee vanhempiesi ammatteja, sano, että vanhempasi eivät enää ole työelämässä. Se ei kuulosta niin pahalta.



Perheesi on asia, jolle et voi yhtään mitään. Sen kanssa on vain elettävä. Välejä ei kannata katkaista, sillä veri on vettä sakeampaa. Voi vielä tulla tilanteita, joissa tarvitsette toisianne.



Ei kaikki " hyvät perheetkään" aina niin hyviä ole. Se, että käy töissä tai on ns. hyvässä ammatissa, ei tee ihmisestä onnellista perheen isää tai äitiä. Vasta aikuisena olen tajunnut, kuin monessa perheessä ystäväpiirissäni on ollut alkoholismia. Ei sitä lapsena ajatellut. Oma perheeni on kummallinen. Tekevät kyllä töit ä ja ovat ihan " normaaleja" , mutta ovat vaan ihan helkkarin outoja välillä. Hävettää esitellä heitä ystäville tai esimerkiksi miehen sukulaisille. Ovat vaan niin kummallisia joskus.



Tsemppiä!

Nykyisin niitä hyviä hetkiä vaan on niin hirveän harvassa. Kahdella nuorimmalla taas saattaa vielä olle toivoa. Se moku-lapsia tehtaileva ei ainakaan vielä ole alkoholisti eikä narkkari ja pitää lapsistaan ainakin jollain tavalla huolta. Viimeeksi kun nähtiin, niin jutteli, että haluaisi ehkä vaihtaa alaa. On ammattikoulusta valmistunut suurtalouskokiksi, mutta työssäoloyritykset aina kaatuneet johonkin, huonoon palkkaan, ikävään pomoon, kipeään selkään tai vain siihen, että ei jaksa aamulla nousta ylös. Nyt puhui, että haluaisi mennä takaisin kouluun ja alkaa parturi-kampaajaksi. Voisi olla hyvä siinä ammatissa ja ehkä työssäkäyntikin maistuisi paremmin, jos ala olisi mieluinen.



Se valkoisen vallan mannekiini taas on todella taitava käsistään, on aloittanut sekä autonasentajan että puusepän koulutusta. Kun hänet saisi vain motivoitua takaisin kouluun. Inttikin olisi edessä ensi keväänä, jos siellä sujuisi hyvin, niin ehkä siitä löytyisi ryhtiä muuhunkin elämään. Nyt vain pitäisi saada hänet tekemään edes jotain ensi syksynä, niin olisi vähän paremmat mahdollisuudet vielä tuosta nousta.

ihanteena KEPU, IRWIN ja isänmaa. Viikonlopun kohokohta mäyräkoira tai kossupullo.



onnettomia tunareita.

Mieheni on varmaan vaihdokas.

Ja mitä vikaa tatuoinneissa tai ammattikoulussa?

Kaikesta syytetään vanhempia. Kasvaisitte aikuisiksi! Tämänkin Ap kehtaa vielä hävetä sitä, että vanhemmillaan on ollut huonompi tuuri kuin hänellä ja luulee olevansa jotain erinomaista. Samalla tavalla se sinunkin paskasi haisee!

Miestä ja hänen äitiään lukuunottamatta luusereita ja rikollisia. Äiti on viehättävä ihminen ja omaa paljon ns. sydämen sivistystä, mutta muita en haluaisi tuntea.



Mun suku on taviksia, akateemisesti koulutettuja, mutta rennosti juntteja kuitenkin. Mutta he eivät ole rikollisia, narkkareita, alkoholisteja, väkivaltaisia ja ovat aina elättäneet itsensä.

onnettomuuskuolemia, teiniäitiyttä, huumeidenkäyttöä, epämääräisiä kuolemia (mm. itsemurha jne.), vankilatuomioita, työttömyyttä, koulutuksena muutamalla lukio, ehkä parilla ammattikoulu, muilla kansa/peruskoulu. Aviorikoksia, alkoholisia, lapsia sijaisperheissä ym. käytösongelmia. Silti en häpeä sukuani.

Isää ei uskalla ottaa mukaan minnekään kun aina sanoo suorat sanat. Kuten eräällekin kutsujen emännälle, jonka mies oli ala-asteeni rehtori, että rouva on rupsahtanut vanha kotka ja naama kuin petolinnun perse.

Mut jos teidän vanhemmat ja muut häpeän kohteet ei olis sitä, mitä ne on, ni teidän olis varmaan vähän vaikeampi arvioida omassa elämässänne sitä, mitä te ette haluu olla=) Tsemppiä siis ja älkää hävetkö niitä enää, itse ne ovat tiensä valinneet ja te omanne!