Lue keskustelun säännöt.
Häpeän alaluokkaista luuseriperhettäni
16.07.2006 |
Ja melkein vielä enemmän häpeän sitä, että häpeän. Minulla on eronneet vanhemmat, molemmat välillä tehneet ns. paskatöitä, mutta enimmäkseen olleet työttöminä. Molemmilla lukuisia vaihtelevia uusia kumppaneita ja suuria ihmissuhdedraamoja. Alkoholin liikakäyttöä ja väkivaltaa. Meitä lapsiakin on siunaantunut ihan tarpeeksi, minulla on viisi sisarusta. Yksi nytkin vankilassa, toinenkin ollut, alkoholia ja huumeita. Yksi vaihtaa miestä kuin paitaa ja tekee joka toiselle lapsen. Ainoa valintakriteeri näyttäisi olevan ihonväri, keskiverto suomalaista tummempi ja etninen tausta. Toinen taas kulkee kultainen suomenleijona kaulassa ja uhoaa valkoisen rodun ylemmyyttä. Elättejä nämäkin kaikki lukuunottamatta vanhinta veljeäni, joka on katkaissut välinsä koko porukkaan minua lukuunottamatta.
Häntä ymmärrän hyvin. Hän sai aikoinaan tapella tosissaan ylös tuosta suosta, tapella oikeudestaan mennä edes lukioon, kuunnella pilkkaa ja halveksuntaa ja vähättelyä ja kestää " palautuksia maanpinnalle" , kun kuulemma kuvitteli itsestään liikoja. Minulle hän raivasi tietä ja tuki valinnoissani, joten oma polkuni ei ollut yhtä kivinen. Molemmat olemme siis koulutuksen ja kovan työn avulla raivanneet tietämme ylöspäin, naineet " yläpuoleltamme" ja elämme nyt ihan tavallista elämää. Vanhempiemme mielestä tosin he ovat niitä tavallisia ihmisiä, me yritämme esittää herroja. Välillä haluaisin veljeni tavoin katkaista välit kokonaan, mutta minulla ei siihen ole yhtä hyviä syitä.
Aviomieheni taas on hyvin erilaisista taustoista. Hänen vanhempansa ovat miellyttäviä ja sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät ikinä ole eleelläkään osoittaneet mitään halveksuntaa perhettäni kohtaan. Silti häpeän aina hemmetisti, kun he joutuvat kosketuksiin perheeni kanssa. Edes häitä en halunnut juhlia, koska juhlissa mieheni suku olisi tavannut minun sukuni. Työpaikalla ja muutenkin kavereille ja tutuille annan usein ymmärtää, että minulla olisikin vain tämä yksi veli. En valehtele, mutta jätän kyllä melko helposti muut sisarukseni mainitsematta, ainoastaan vanhimmasta veljestäni juttelen vapaasti. Hölmöä tämä kai on, mutta en todellakaan halua ihmisten tietävän millaisesta taustasta tulen. Toisaalta kuitenkin häpeän sitä, että en uskalla avoimesti myöntää, mistä tulen ja että yleensäkään edes ajattelen vanhempani ja sisarukseni jotenkin hävettäväksi tuttavuuksiksi.
Kommentit (35)
Oma isäni on kouluttamaton ja hän saattaa ystävällisesti nostaa ruokapöydässä takapuoltaan ja pieraista äänekkäästi. Se on aivan yhtä kuvottavaa silloinkin jos isäni olisi vaikka professori tai poliitikko. Se mitä hän teki työkseen ei tee teosta enempää tai vähempää hyväksyttävää. Tuskin kukaan häpeää vanhempiaan ammatin takia. Niin kuin moni tässäkin ketjussa kertoi siitä, että häpeävät MILLAISIA ihmisiä heidän vanhemmat tai sisaruksensa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kunniallinen duunari, joka elättää itsensä ja lapsensa työllään (tai ainakin yrittää parhaansa, jos alalla on työttömyyttä). Kuin olla alkkari tai rikollinen.....
Itseäni ei millään lailla haittaa äitini ammatti (ent. kampaaja) vaan juopottelu ja kännissä sikailu sukujuhlissa
hyvinkäyttäytyviä duunareita (sisarukset amk:n käyneitä). MInun perheeni on taas huonostikäyttäytyviä akateemisia, jotka ovat niin itseään täynnä, etteivät meinaa jakkupuvuissaan pysyä. Että häpeä sitä alentuvaa ilmeilyä sukujuhlissa, sitä päänpyörittelyä, kun kaikkialla on aina niiiiiiin kamalan sivistymättömiä ihmisiä, mauttomia koteja ja vääränlaisia tarjottavia. Miehen sukulaiset ostavat aina huonolaatuisia, mauttomia ja turhia lahjoja lapsellemme jne... Ainoastaan meidän suvun putiikeista ostetut lahjat ovat arvossaan. Rasittavaa on myös kuunnella juhlien jälkeen varsinkin äitini arvostelua muiden vaatteista yms.... Eipä sillä väliä, vaikka äitini itse on noin 40 kiloa ylipainoinen aina liian pienissä vaatteissa, joissa napit paukkuu ja läskit pursuaa väleistä. Vaatteet ovat kuitenkin aina sikakalliita ja putiikeista ostettuja.
voi taivaan vallat. Meidän suvuin noloin on maisterismies jolla ei ole käytöstavoista tietoakaan, me amislaiset häntä aina häpeemme.
Mikä kulttuurisidonnainen ero? Eiköhän hyvät inmis(sukulais)suhteet lähde molemminpuolisesta kunnioituksesta.
Ihme ettei oma ammatillisesti monimuotoinen sukuni ole aiheuttanut pahempia traumoja..
isovanhemmat: kansakoulunope, bussikuski, kauppaneuvos, keittäjä
sedät ja tädit puolisoineen: lääkäri, kampaaja, taksikuski, köksänope, insinööri, ekonomi
serkut puolisoineen: taksikuski, mielisairaanhoitaja, arkkitehti(hui!), näyttelijä, vammaistenhoitaja, lastenhoitaja, insinööri, fyysikko, atk-työläinen, psykologi, raksamies
vanhemmat professori ja lastentarhanope
sisarusten alat on kuvataide, kemia, lvi ja yhteiskuntatieteet
Arvaa onko kivaa aina juhlapyhinä vertailla tilinauhoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
olla kunniallinen duunari, joka elättää itsensä ja lapsensa työllään (tai ainakin yrittää parhaansa, jos alalla on työttömyyttä). Kuin olla alkkari tai rikollinen.....Itseäni ei millään lailla haittaa äitini ammatti (ent. kampaaja) vaan juopottelu ja kännissä sikailu sukujuhlissa
Vierailija:
Kaikesta syytetään vanhempia. Kasvaisitte aikuisiksi! Tämänkin Ap kehtaa vielä hävetä sitä, että vanhemmillaan on ollut huonompi tuuri kuin hänellä ja luulee olevansa jotain erinomaista. Samalla tavalla se sinunkin paskasi haisee!
Minä, joka opiskelen akateemista tutkintoa, olen kuulemma itseään täynnä oleva hienostelija, hienoperse, kermaperse, luulen olevani muita parempi, luulen ettei paskani haise, snobi, ylimielinen paska, hienostohuora, neiti pikkulutka, silkkaa paskaa jne...
Äidilläni ei ole ollut huono tuuri, vaan opiskelu ja työnteko ei ole kiinnostanut, lapsi (minut) on pitänyt tehdä aivan liian nuorena, rahaa ei ole osattu käyttää jne. En käsitä miten se, että isäni oli vieraissa juokseva juoppo, on minun vikani. Silti äitini jaksaa aina paasata siitä kuinka olen pilannut hänen elämänsä ja kuinka tällaisen tyhmän ja ruman kakaran vuoksi kukaan muukaan mies ei häntä huolinut. Yeah, right.
Pakko myöntää, että minäkin häpeän taustaani. En sitä, että äitini on duunari ja siskoni on duunari, vaan sitä, että he ovat ilkeitä, sivistymättömiä, laiskoja, työtävieroksuvia, röyhkeitä, epäkohteliaita, huonokäytöksisiä, pahansuopia, viinaanmeneviä, sossun luukulla ravaajia jne, ja sitä, että isäni (jotan en edes muista) on juoppo ja narkkari. En luule olevani erityisen erinomainen, mutta osaan sentään käyttäytyä ja tulen toimeen ilman tukiaisia.
Miksi duunarit takerrutte aina siihen duunariuteenne ja vaahtoatte siitä kuinka hienostelevilel akateemisille ei kunnon perusduunari kelpaa. Kunnollisia duunarivanhempia en todellakaan häpeäisi, mutta white trash -elämänasennetta ja -tyyliä kyllä häpeän. Oli lapsenakin niin kiva, kun minut tuomittiin tyhmäksi ja hankalaksi jo etukäteen, koska olin " sen kylähuoran ja sen narkkarijuopon" kakara. Nyt olen onneksi päässyt normaali-ihmisten kirjoihin, ja siellä aion pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kaikesta syytetään vanhempia. Kasvaisitte aikuisiksi! Tämänkin Ap kehtaa vielä hävetä sitä, että vanhemmillaan on ollut huonompi tuuri kuin hänellä ja luulee olevansa jotain erinomaista. Samalla tavalla se sinunkin paskasi haisee!
sai L:n paperit ja on nyt teknillisessäkorkeakoulussa.... Lukio oli ihan sama kuin kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oma isäni on kouluttamaton ja hän saattaa ystävällisesti nostaa ruokapöydässä takapuoltaan ja pieraista äänekkäästi. Se on aivan yhtä kuvottavaa silloinkin jos isäni olisi vaikka professori tai poliitikko. Se mitä hän teki työkseen ei tee teosta enempää tai vähempää hyväksyttävää. Tuskin kukaan häpeää vanhempiaan ammatin takia. Niin kuin moni tässäkin ketjussa kertoi siitä, että häpeävät MILLAISIA ihmisiä heidän vanhemmat tai sisaruksensa ovat.
Omiani olen joutunut häpeämään useitakin kertoja. No, isäni sentään osasi vieraiden läsnäollessa käyttäytyä, mutta äitini on toista maata... Nyt sentään n. 60:n ikäisenä on jo hieman oppinut, mutta lapsuudessani en usein uskaltanut kutsua kavereitani meille käymään. Äitini nimittäin karjui, kiroili ja huusi isäpuolelleni joka ikinen päivä välittämättä siitä oliko meillä vieraita tai ei. Isäpuoleni käyttäytyy aina ihan asiallisesti, vaikka jutut saattavat ollakin luonnostaan vähän höpsöjä. Äitini jutut ovat taas usein enemmänkin kuin höpsöjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vähän sama tilanne. Oma lapsuudenperheeni tosin ei ihan noin paha, mutta ero miehen perheeseen valtava. Suurin osa ystävistäni on myös enemmän mieheni tapaisista taustoista ja nekin, joiden vanhemmat eivät kuulu ylempään keskiluokkaan tulevat joko kunnollisista maanviljelijä- tai yrittäjäperheistä.
Alkoholisimit ja vastaavat eivät tietenkään ole asemaan sidottuja ongelmia, mutta sivistyneellä ja sivistymättömällä juopollakin on eronsa. Omilla vanhemmillani ja sisaruksilla ongelmia alkoholin kanssa ja työ ei maita ihan puhtaasta laiskuudesta. Vankilassa ei sentään onneksi ole kukaan ollut, mutta en ihmettelisi, jos yksi veljistäni sinne vielä päätyisi. Perhejuhlat ym. ovat tuskaa ja on todella vaikea psyykata itsensä siihen, että eihän minun heitä tarvitse hävetä. Onneksi mieheni suku on sen verran sivistynyttä, että eivät arvostele minua perheeni mukaan. Pakko myöntää, että sinne puolelle tulee pidettyä paljon enemmän yhteyttä kuin omiin vanhempiini tai sisaruksiini.
Millä ilveellä te olette kehdannut viedä miesystävänne sukulaisille ja vanhemmille näytille?...itse en ikipäivänä kehtaisi viedä sivistynyttä ja varakkaasta perheestä tullutta miestä kotiini...häpeisin silmät päästäni. Itseasiassa olen antanut muutamalla miehelle pakit kyseisen asian takia. Raukkamaista, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukuni on myös pääosin jotain järkyttävää ja ei sitä menoa voi joko itkemättä tai nauramatta katsoa. Minä nauran. Olen aina yrittänyt saada poikaystäväni ym. suhtautumaan asiaan ainoastaan originellinä piirteenä minussa. Yleensä onnistunut. Mutta häpeä on tosiaan järkyttävä, kun kaikilla muilla ihmisillä ympärillä tuntuu olevan täysjärkisiä perheitä ja sukuja.
Vierailija:
Millä ilveellä te olette kehdannut viedä miesystävänne sukulaisille ja vanhemmille näytille?
Veli ei ole alkkis eikä rikollinen, mutta amiksen käynyt, pukeutuu huonosti, hampaat hoitamatta ja liikkuu lähiöbaareissa. Käy onneksi töissä (raksamies). Käytös on kökköä, jutut tyhmiä, mm. rasistisia jne.
Vanhempamme ovat aivan ihania, fiksuja koulutettuja ihmisiä ja itse olen akateeminen kuten lähes kaikki kaverinikin. Jotenkin veli ei kuulu kuvioon, ja selittelen tosi nolona jotain kun tuttavat kyselee mitä veljeni tekee. En voisi kuvitellakaan kutsuvani broidia mihinkään pippaloihin missä olisi paljon tuttaviani paikalla.
Sinun tilanteesi kuulosti paljon ikävämmältä, ymmärrän hyvin että häpeilen perhettäsi. Vika ei toki ole sinun vaan niiden! Jotenkin vaan tuntuu että omakin sosiaalinen status laskee perheen mukana...?
Näistä minun sisaruksistani tilanne vielä näkyy kauas. Tatuointeja, omituisia hiustyylejä, tyylittömiä koruja, siskoilla liikaa meikkiä, vaatteet just sitä itseään (alusvaatteet ja napa näkyy siskoilla, veljillä usein likaiset vaatteet jne jne.)
Ja inhoan miltä kuulostan näin sanoessani, mutta kun se on totta, vaikka yhteiskuntaluokista ei nykyään saakaan puhua ääneen.
Ap
pitäisi olla ylpeämpi siitä, että olet ponnistanut niin pitkälle? ..silloin he eivät voisi ' vetää sinua alas' maineellaan tms.
Olen itse painiskellut samansuuntaisten ajatusten kanssa lähiaikoina kun ollaan oltu jonkun häissä tms.
Vanhempani eivät ole alkoholisteja tms, mutta erittelemättä tässä nyt sen enempää häpeän heitä ja vielä enemmän häpeän häpeän tunteitani kuten sinäkin!
En halua viettää häitä myöskään tämän takia kuin kork. hyvin pienessä piirissä tai vahingossakaan viedä tuttaviani heidän luokseen tms.
En valehtele heistä, mutta jätän mieluusti kertomatta heidän elämästään.
Luulen, että uudemmat tuttavani kuvittelevat minun tulevan paremmista piireistä kuin mistä tulen ja vaikka en olekaan koskaan valehdellut tuntuu minusta siltä kuin olisin huijannut heitä. Pelkään, että kurjuus paljastuu ja että sitä kautta menettäisin jotenkin ystävieni arvostuksen tai jotain....
Asia painaa ajoittain, mutta yleensä pääsen sen yli toitottomalla itselleni, että olen aikuinen ihminen enkä vastuussa vanhemmistani!
Ap
Vierailija: