Lahjakkaiden lasten tasapäistäminen
Onko teidän lapsenne turhautuneet, kun "koulussa ei taaskaan oppinut mitään uutta"? Tai "taas kokeessa kysyttiin ne samat asiat, jotka kysyttiin jo vuosia sitten" esim veden kiertokulku, sanaluokat, alakkain kertolasku jne jne.
Meillä on tämä joka vuosi edessä kahden lapsen kanssa. En ymmärrä miksei lähtötasoja oteta huomioon ja anneta lapsille oikeasti heidän lähtötietojensa ja osaamisensa mukaista tekemistä koulussa.
Vanhempi lapsi on jo tehokkaasti tasapäistetty, kun ei vaadita mitään, niin toki hän käyttää energiansa muuhun kuin läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Ja silti tulee kymppejä.
Kympit on kivoja joo, paitsi että tiedän että joku päivä tulevaisuudessa se kapsahtaa nilkkaan. Kun ei opi ponnistelemaan oppimisen eteen ja alisuoriutuu, niin joskus lukiossa tai yliopistossa sitten voi nousta seinä pystyyn ja tyytyy sitten johonkin pilipali hommaan. Ilmeisesti meillä on suomessa asiat niin hyvin että on varaa tällaiseen potentiaalin hukkaamiseen.
Lapsilla on valtava into oppia kun ne aloittavat koulutaipaleen. Miksei tuohon intoon vastata?
Meidänkin kuopus osasi kuolun alkaessa lukea, laskea ja kirjoittaa. Laskee lähes laskun kuin laskun siskonsa 6. lk kirjasta. Luki 150 sivu Harry Potteria, mutta oli liian paljon vaikeita sanoja, joten palasi helpompiin. Mietiskelee ja pohdiskelee asioita, joita käsitellään koulussa vasta 4.-5. luokalta alkaen.
Miksi eriyttäminen tapahtuu vain alaspäin ja taitavat saavat korkeintaan yksin tehtäviä puuhatehtäviä ajankulukseen? Ja kokeet tosiaan heille niin helppoja koko ala-asteen, ettei tarvitse tehdä mitään koulun eteen.
Vai onko tilanne näin huono vain meidän koulussa?
Kommentit (176)
Maailma on täynnä tietoja ja tehtäviä ja vanhemmat opettavat lapsilleen ylemmän luokan tehtäviä, ja sitten vaativat opettajaa antamaan vielä lisää...kannattaisi opettaa niitä asioita, missä lapsi ei ole hyvä. Oma lapseni on autisti ja hän on matemaattisesti huippulahjakas. Neurologi varoitti kuitenin ylikorostamasta näitä taitoja, koska arjen taitojen opettaminen on tärkeämpää, sitä matikkaa hän oppii itsekin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 20:04"]
Niin. Matematiikassa. Koulussa kuitenkin on monta muutakin ainetta kuin matematiikka. Eikö niistä mistään löydy lapsellesi haasteita?
Jos muuten 11-vuotiaasi klaaraa 9. luokan matematiikan päätöskokeen tehtävät, niin ihan oikeastiko ajattelet, että alakoulun opettajan pitäisi muun luokan opettamisen ohessa pohtia lapsesi kanssa lukion matematiikan kurssien tehtäviä? Jotain realismia pitäisi näissä vanhempien toiveissa olla...
[/quote]
Matematiikka on vahvin, mutta kaikki on hänelle helppoa. Hän on ilmeisesti aika erikoistapaus, mutta tiedän lukuisia lapsia koulumme eri luokka-asteilla, jotka ovat olleet innokkaita koulun aloittajia, turhautuneita alkuopetuksessa ja saanneet lisätehtäviä joiden tekemisestä tai tekemättömyydestä opettaja ei kuitenkaan ole ollut kiinnostunut. Kaikki joista tiedän ovat sittemmin lakanneet tekemästä lisätehtäviä.
Ei siis ole kyse vain meidän lapsesta.
Mutta kyllä erityislahjakkaidenkin varalle pitäisi olla jotain mietittynä. Ei tavalliset vanhemmat edes tiedä, ettei heidän lastensa tarpeisiin vastata, saatikka tiedä miten heidän lapsiaan pitäisi tukea.
Meillekin annettiin ymmärtää, että olisi jotenkin vahingollista, jos lapsi oppisi liian aikaisin ylempien luokkien asioita. Ihmettelimme tätä, koska kuitenkin urheilussa ja pianonsoitossa saa edetä taitojen mukaan eikä lapsi siitä mene rikki. No, sittemmin kun asiaan paneuduimme, niin uskalsimme alkaa tukea lahjakkuutta myös kotona, tarjoamalla haastavampia sisältöjä. Totuus on, ettei aiheissa saisi edetä, koska sitten opettajilla ei ole mitä opettaa lapselle myöhemmillä luokilla.
Eli oliko koulu lasta vai lapsi koulua varten?
minulle kävi aikalailla noin. Peruskoulussa pääsi liian helpolla, ei joutunut tekemään töitä eikä oppinut näkemään hyvien tulosten eteen vaivaa... myöhemmin elämässä tästä on ollut haittaa. Ikävää tosiaan ettei lapsille anneta omaa tasoa vastaavia tehtäviä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 22:25"]Eli luokattomassa on silti se mahdollisuus, että ne pienimmät ei siltikään saa edetä kykynsä mukaista tahtia. Mutta jos voisi siirtyä ryhmästä toiseen myös vuoden aikana?
[/quote]
Varmaan liian nopea kierto olisi haitaksi, mutta jos puolivuosittain voisi siirtyä niin kyllä siinä lahjakkain ehtisi edetä ihan mojovaa vauhtia. Jos jo ennen koulun alkua voisi halutessaan käydä testauttamassa taitonsa, pääsisi heti alussa itselle sopivaan ryhmään. Parhaat olosuhteet olisi kouluissa, joissa toimii sekä peruskoulu että lukio.
Varmaan niitäkin oppilaita olisi, jotka suorittaisivat esim. lukion pitkän matikankin alle 12-vuotiaana, mutta ei sellaisia ihan joka päivä varmasti tulisi vastaan. :) Jos joskus tulisi, hänen kohdallaan kyllä peruskoulun keinot taitaisivat edelleen loppua kesken, mutta järjestelmästä olisi tällaisellekin edes se etu, että hänen lahjakkuutensa tulisi ilmi. Ja sentään sellaiset peruslahjakkaat, jotka nyt jäävät ilman haastetta ja turhautuvat tai jopa masentuvat, tulisivat hyvin huomioiduksi ilman suurta ylimääräistä satsausta. Samoin ne hitaammin etenevät, sama järjestelmä vastaisi kummankin tarpeisiin!
70
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:20"]
Heh, et sitten muuta keksi? Mitä jos sinun lapsesi olisi matemaattisesti heikko, olisitko valmis siihen että opettaja panostaisi eniten niihin jotka ovat jo valmiiksi hyviä?
[/quote]
Aivan, juu ei enää opeteta kuin lahjakkaita, hyvä vitsi!
Haloo!! Täällä on puhuttu 5 minuutin antamisesta viikossa lahjakkaille!
Miten voit tuntea ammattiylpeyttä jättäessäsi yhden lapsiryhmän näin heitteille ja vielä verissäpäin sitä puolustelet? Jos itse olisin opettaja, menisin näyttämään rehtorille tämän viestiketjun ja pyytäisin apua.
[/quote]
En ole opettaja joten ammattiylpeydestä on turha puhua.
Olen vanhempi jolla on tutkitusti lahjakas lapsi ja toinen, joka on keskitasoa ja jolla on kapea-alainen oppimisvaikeus (tiedätkö mitä tarkoittaa?).
Vuosien taistelu sen eteen että tukea tietyissä asioissa tarvitseva saa sen mihin on oikeutettu, on näyttänyt sen raadollisen todellisuuden mitkä peruskoulun resurssit ja valmiudet ovat. Lapsi ei ole tyhmä joten uskon että jokainen häneen panostettu euro ja minuutti kannattaa. Myös hänellä on tietyt vahvuudet joissa loistaa ohi muiden.
En näe järkeä siinä, että ne joilla on oppimisvaikeutta uhrataan lahjakkaampien vuoksi ohjaamalla lisäresursseja heihin. Varsinkin kun oikeasti lahjakkaita on vain pieni murto-osa heihin verrattuna jotka oikeasti tarvitsevat sitä lisäresurssia. Tuntuu hieman uskomattomalta että täälläkin palstalla on näin moni erityislahjakkaan lapsen äiti jonka lapselle koko peruskoulu on lastenleikkiä. Mistään lapsiryhmästä on turha puhua jos ajatellaan yksittäisen opettajan tai koulun resursseja.
JOS kunnilla olisi rahaa tilanne olisi toinen. Tässä tilanteessa kuitenkin uskon että yhteiskunnan kannalta hedelmällisintä on panostaa niihin jotka tukea tarvitsevat, jo nyt moni nuori jää vaille opiskelupaikkaa ja syrjäytyy ja sen maksamme me veronmaksajat.
Oppimisvaikeuksisen lapsen tukeminen vaatii vanhemmilta kovaa työtä sen lisäksi mitä koulu tarjoaa, miksi sinä et ole valmis panostamaan lapseesi samalla tavalla? Meillä paitsi autetaan apua tarvitsevaa, tuetaan ja kannustetaan myös vahvuuksissa ja tarjotaan lapselle haasteita omien taitojen ja tietojen mukaan. Olen itse myös älykäs joten pystyn tarjoamaan haasteita älykkälle lapselleni peruskoulun ulkopuolella, jos en siihen kykenisi niin voisin vaikka maksaa siitä että lapsi saa tasonsa mukaista ohjausta niissä aiheissa/oppiaineissa missä peruskoulun opetus ei riitä.
Ei yliopistossa niitä tehtäviä tarkisteta. Meidän luokassamme oli poikkeusellinen opettaja ala-asteella. Me jotka osasimme, saimme tehdä tehtävät itse ja käydä ne tarkistamassa sitten tarkistuskirjasta itse, oliko oikein, vastuu oli itsellä ettei huijannut, osa huijasi, mutta opettaja oli tarkkasilmäinen ja teki tällaista havaittunaan pistokokeita. Opetus meni kuitenkin kirjan tahtiin, mutta me muut saimme edetä ihan sitä tahtia kuin huvitti. Monisteita tai kopiokoneita ei siihen aikaan ollut, mutta saimme käsikirjoittaa mm. joulujuhlanäytelmät itse sitten jos muuta tekemistä ei ollut ja koulun pienestä kirjastosta sai hakea kirjoja itselleen. En minä koe menettäneeni mitään sillä, että olen tehtäväni tarkistanut itse.
Onneksi olen ollut viisas ja suht. hyväoppisen lapseni olen opettanut näkemään vaivaa kotona ihan arjen asioissa.
Maailma on täynnä tietoa, eikä siitä koulussa opeteta kuin murto-osa. Ei ole vanhemmat kovin lahjakkaita, jos eivät tätä tietoa lapsille löydä ja osaa opettaa opiskelemaan itse. Opettakaa se lahjakas lapsi vaikka pohtimaan, miten auto korjataan, niin siitä tiedosta on hyötyä käytännön elämässä. Miksei lasta voisi opettaa vaikka kehittämään jotain ruokareseptiä, opettaa etsimään tieto siihen? Jos lapsi ei osaa opiskella, kun ei ole tottunut haasteisiin, vanhemmat on laiskoja. Heikkojen lasten tukiopetusta antavat vanhemmat tekevät lastensa eteen enemmän, kun heidän on tehtävä muutakin - lapsen kehuminen ei riitä. Heikon tukiopettaminen on vaikeampi tehtävä kuin lahjakkaalle itsestään oppivalle opettaminen, jos opettaa vain lisää helppoja asioita. Miten joku ei tästä informaatiotulvasta mitä nykyään vallitsee, voi löytää lapselleen haasteita? Laajentakaan perspektiiviä, pelatkaa shakkia tai hankkikaa elektroniikkasarjoja ja pistäkää lapsi miettimään, miten tehdään robotti. Kyllä siinä vähän haastetta riittää. Robotin, sellaisen pienen, saa tehtyä halvalla ja yksinkertaisesti, siinä on lapselle haastetta kun miettii miten halvalla. Antakaa joku sängynpeiton neliö ja pistäkää miettimään, miten siihen tehdään ohje. Minulla olisi vaikka miten paljon esimerkkejä, mutta en voi koko yötä niitä luetella.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 23:54"]
Ja sentään sellaiset peruslahjakkaat, jotka nyt jäävät ilman haastetta ja turhautuvat tai jopa masentuvat, tulisivat hyvin huomioiduksi ilman suurta ylimääräistä satsausta. Samoin ne hitaammin etenevät, sama järjestelmä vastaisi kummankin tarpeisiin!
70
[/quote]
Tuntuu liian hyvältä ollakseen totta! Voisikohan tuo joskus toteutua. Hei, jos kiinnostaisi, niin liitytkö mukaan tuonne Lahjakkaat lapset -verkostoon (netissä ja fb:ssä), näille ajatuksillesi voisi olla hyvinkin käyttöä, kun tätä alamme ideoida ja kehittää.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 23:54"]
Ja sentään sellaiset peruslahjakkaat, jotka nyt jäävät ilman haastetta ja turhautuvat tai jopa masentuvat, tulisivat hyvin huomioiduksi ilman suurta ylimääräistä satsausta. Samoin ne hitaammin etenevät, sama järjestelmä vastaisi kummankin tarpeisiin!
70
[/quote]
Tuntuu liian hyvältä ollakseen totta! Voisikohan tuo joskus toteutua. Hei, jos kiinnostaisi, niin liitytkö mukaan tuonne Lahjakkaat lapset -verkostoon (netissä ja fb:ssä), näille ajatuksillesi voisi olla hyvinkin käyttöä, kun tätä alamme ideoida ja kehittää.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 23:54"]
Ja sentään sellaiset peruslahjakkaat, jotka nyt jäävät ilman haastetta ja turhautuvat tai jopa masentuvat, tulisivat hyvin huomioiduksi ilman suurta ylimääräistä satsausta. Samoin ne hitaammin etenevät, sama järjestelmä vastaisi kummankin tarpeisiin!
70
[/quote]
Tuntuu liian hyvältä ollakseen totta! Voisikohan tuo joskus toteutua. Hei, jos kiinnostaisi, niin liitytkö mukaan tuonne Lahjakkaat lapset -verkostoon (netissä ja fb:ssä), näille ajatuksillesi voisi olla hyvinkin käyttöä, kun tätä alamme ideoida ja kehittää.
Anteeksi! Tietokone jumitti ja tuli kolmena kappaleena...
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 21:46"]
Miten joku ei tästä informaatiotulvasta mitä nykyään vallitsee, voi löytää lapselleen haasteita? Laajentakaan perspektiiviä, pelatkaa shakkia tai hankkikaa elektroniikkasarjoja ja pistäkää lapsi miettimään, miten tehdään robotti. Kyllä siinä vähän haastetta riittää. Robotin, sellaisen pienen, saa tehtyä halvalla ja yksinkertaisesti, siinä on lapselle haastetta kun miettii miten halvalla.
[/quote]
Toki kotona tehdään vaikka mitä. Eihän lahjakasta lasta voi estää toteuttamasta itseään. Hän pohtii ja tutkii, rakentaa uskomattomia rakennelmia, sähköllä toimivia, miettii kuolemaa, avaruutta jne jne, pelaa 6 -vuotiaana paremmin shakkia kuin isänsä, pelaa vaikeita korttipelejä aikuisten seurana. Ja soitto- ja urheiluharrastukset päälle.
Mutta koulussako pitäisi sitten vain istua, odottaa ja turhautua? Mikä on koulun viesti silloin? Että muut saa oppia, mutta sinun pitää oppia olemaan oppimatta?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 20:04"]
Jos muuten 11-vuotiaasi klaaraa 9. luokan matematiikan päätöskokeen tehtävät, niin ihan oikeastiko ajattelet, että alakoulun opettajan pitäisi muun luokan opettamisen ohessa pohtia lapsesi kanssa lukion matematiikan kurssien tehtäviä?
[/quote]
Ajattele asiaa hetki lapsen näkökulmasta. Hänellä on kyky omaksua kaikki 4:n seuraavan vuoden aikana opetettavat asiat ja silti hän joutuu kuuntelemaan tuon 600 tuntia matematiikan opetusta.
Joku sanoi, että oli saanut edetä omaan tahtiin. Mutta kun sekään ei ole kaikissa kouluissa sallittua. Sitä paitsi matemaattisen ajattelun opettaminen olisi vielä paljon arvokkaampaa kuin lukiosisältöihin eteneminen, mutta sen mahdollistaminen (= opetuksen järjestäminen siihen) on vielä haastavampaa peruskoulussa.
Perusopetuslain mukaan kuitenkin kaikilla on oikeus oppimiseen "omien vahvuuksien mukaisesti".
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:27"]
Perusopetuslain mukaan kuitenkin kaikilla on oikeus oppimiseen "omien vahvuuksien mukaisesti".
[/quote]
Muttei lahjakkailla, ei ainakaan erityislahjakkailla. Meillä on huippu säveltäjiä ja huippu kiekkoilijoita sekä useampi formulakuski, mutta monta Nobelistia meillä on?
Voisikohan ne lahjakkaat toimia apuopeina helpottamasa sitä resurssipulaa. Ja sitten saada vastapalkaksi vähän sitä opettajan aikaa? Ikäänkuin tienata itselleen opetusta?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:27"]
Perusopetuslain mukaan kuitenkin kaikilla on oikeus oppimiseen "omien vahvuuksien mukaisesti".
[/quote]
Muttei lahjakkailla, ei ainakaan erityislahjakkailla. Meillä on huippu säveltäjiä ja huippu kiekkoilijoita sekä useampi formulakuski, mutta monta Nobelistia meillä on?
[/quote]
Ei niitä formuloita opeteta koulussa. Musiikin perusasiat opetetaan, ei musiikistakaan kovin paljon enempää. Ihan omalla ajallaan he ovat nämä tutkineet. Koulussa ollaan muutama tunti päivässä, maailmassa on paljon tietoa, jota voi sen koulun ulkopuolella opiskella, jos läksyjä ei ole riittävästi tai niitä ei kotiin jää ja haluaa silti oppia. Meidän tavislapsi harrastaa lintubongausta ja tietää niistä paljon, ei hän ole siihen tarvinnut muuta kuin sysäyksen koululta, kun siellä opeteltiin vain ne tavalliset lajit. Tunnistaa melkein kaikki Suomen linnut, eikä hänen tarvitse tähän olla huippulahjakas, oma kiinnostus riittää Myös kasvien kohdalla kävi samoin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 07:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:27"]
Perusopetuslain mukaan kuitenkin kaikilla on oikeus oppimiseen "omien vahvuuksien mukaisesti".
[/quote]
Muttei lahjakkailla, ei ainakaan erityislahjakkailla. Meillä on huippu säveltäjiä ja huippu kiekkoilijoita sekä useampi formulakuski, mutta monta Nobelistia meillä on?
[/quote]
Ei niitä formuloita opeteta koulussa. Musiikin perusasiat opetetaan, ei musiikistakaan kovin paljon enempää. Ihan omalla ajallaan he ovat nämä tutkineet.
[/quote]
Koulu on ainoa paikka, jossa voi opiskella matematiikkaa. Fysiikan ilmiöistä on vaikea päästä syvemmälle kotikonstein. Harvalla on kotona mikroskooppi ja silti tällaista kiinnostusta voi olla jo 6 -vuotiaalla.
Upeaa jos on intoa, kuten lapsellasi, niin se on upea asia!
Mutta kaikilla ei ole ja tarvitsevat alkuun pääsyssä apua, myös lahjakkaissa on näitä. Ajattele jos lapsesikin pääsisi koulun kanssa tutkimaan ja syventämään tietämystään, tekemään projektia. Uskon, että siten saataisiin lapsiin ihan erilainen into tekemiseen ja tutkimiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 07:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:27"]
Perusopetuslain mukaan kuitenkin kaikilla on oikeus oppimiseen "omien vahvuuksien mukaisesti".
[/quote]
Muttei lahjakkailla, ei ainakaan erityislahjakkailla. Meillä on huippu säveltäjiä ja huippu kiekkoilijoita sekä useampi formulakuski, mutta monta Nobelistia meillä on?
[/quote]
Ei niitä formuloita opeteta koulussa. Musiikin perusasiat opetetaan, ei musiikistakaan kovin paljon enempää. Ihan omalla ajallaan he ovat nämä tutkineet.
[/quote]
Koulu on ainoa paikka, jossa voi opiskella matematiikkaa. Fysiikan ilmiöistä on vaikea päästä syvemmälle kotikonstein. Harvalla on kotona mikroskooppi ja silti tällaista kiinnostusta voi olla jo 6 -vuotiaalla.
Upeaa jos on intoa, kuten lapsellasi, niin se on upea asia!
Mutta kaikilla ei ole ja tarvitsevat alkuun pääsyssä apua, myös lahjakkaissa on näitä. Ajattele jos lapsesikin pääsisi koulun kanssa tutkimaan ja syventämään tietämystään, tekemään projektia. Uskon, että siten saataisiin lapsiin ihan erilainen into tekemiseen ja tutkimiseen.
[/quote]
No meillä on kotona mikroskooppi, ei se ollut kallis. Ei tietenkään mikään laadukas, mutta kyllä se lapsille riittää. Ei ala-asteella mikroskooppeja taida kovin kummoisesti olla monessakaan paikassa. Myös kiikareita meiltä löytyy.
On kohtuutonta vaatia ala-asteen opettajaa opettamaan yläasteen matikkaa, koska hänellä ei ole siihen koulutusta. Luultavasti osaa laskut itse, mutta pätevyyttä sen opettamiseen ei ole. Yliopistossa käydään luennoilla opiskellaan itsenäisesti, miten tämä lahjakkaille, itsestään asiat oppiville lapsille sitten onkin vaikeaa, kun ei ole opetettu oppimaan? Juuri niille keskitasoisille tämän muutoksen pitäisi olla vaikeampi. Koulu on ainoa paikka jossa voi opiskella matikkaa ja silti kotona opetetaan ala-asteikäisille yläasteikäisten matikkaa, jokin ristiriita tässä nyt minusta on.
Mulla oma poika, joka on matikassa tosi lahjakas, kielissä vielä lahjakkaampi. Pystyi lukemaan englanninkielistä tekstiä ja ymmärtämään sitä ennen kuin koulussa oli ollut enkkua lainkaan. En opettanut mitään, hän vain oppi sen telkusta ja tietokoneelta itsestään. Kysyin juuri tuossa sohvalla istuvalta pojalta, mitä hän ala-asteella teki. Kuulemma kuunteli opetusta ja autteli kavereitaan.
Mun mies on ollut tälläinen tasapäistetty lahjakas lapsi ja minusta se hänessä näkyy, vähän negatiivisella tavalla.
Mies siis selvisi koko peruskoulun ja lukion melko helposti ilman kummempia ponnisteluja (ollan tutustuttu jo yläasteen lopussa eli olen itsekin tätä touhua seurannut aika kauan). Lisäksi pääsi papereilla sisään teknilliseen korkeakouluun, eli sitä valtavaa pääsykoeurakkaakaan hän ei joutunut kokemaan. Yliopistossa oli sitten jo enemmän haastetta, siellä piti opiskella ja lukea ihan kunnolla.
Nyt mies on siis jo valmistunut ja työelämässä. Ja minusta hänessä näkyy tuo ns. helppo lapsuus vaikeutena sietää pettymyksiä. Mies on vähän sellaista luovuttajatyyppiä, eli jos tietää että joku asia on hänelle hankala (esim. urheilu ja kädentaidot ei ole niitä hänen juttujaan olleet), niin ei viitsi lähteä edes yrittämään. Parasta on siis mennä helpoimman kautta eikä hän enää halua lähteä haastamaan itseään, jos pelkona on että mokaa. Ja jotenkin mies ei ollenkaan osaa kohdata pieniäkään vastoinkäymisiä, hänellä ei ikinä ole sellaista "kyllä tästä vielä noustaan" -asennetta.
Ja mikä kurjempaa, miehen lahjakkuus on vaikuttanut tämän nuormpaan veljeenkin vähän ikävästi. Veli on joskus minulle valitellut, miten ikävältä tuntui, kun hänen keskiverrot tai hyvätkään saavutukset ei perheessä ikinä merkinneet mitää (esim. pikkuveli kirjoitti lyhyestä matikasta L:n mutta ei se ollut oikein mitään, kun isoveljellä oli sama arvosana pitkästä mtikasta). Joten lahjakkaiden lasten vanhemmat, katsokaa, ettette tasapäistä omia lapsinne, älkää verratko lapsia toisiinsa!