Lahjakkaiden lasten tasapäistäminen

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 11:48"]

mihin nää teidän peruskoulussa lahjakkaat lapsenne ovat päätyneet myöhemmässä elämässään? onko esim. yliopisto-opiskelu antanut tarpeeksi haastetta?

[/quote]

Ongelma on siinä, että yliopistossa, jossa haastetta luultavasti tulee paljon enemmän, ei osata opiskelumetodeja ja joko romahtaa tai pitää opetella kaikki alusta asti kantapään kautta. Usein ne lahjakkaat vielä menevät vaativille aloille, joissa ei enää erotukaan massasta lahjakkuutensa vaan ainoastaan huonojen opiskelutapojen vuoksi.

Itse ainakin olin tällainen. Käytännössä vedin yliopiston läpi paniikinomaisella ulkoluvulla ja huonoilla arvosanoilla ilman, että ehdin omaksu itse asiasisältöjä ollenkaan. Tuota tietojen puutetta sitten tässä vaiheessa korjailen, kun pikkuhiljaa olen oppinut oikeasti opiskelemaan ja tarvitsen asioita työssäni käytännössä teoriapänttäyksen sijasta.

Katsopas: http://lahjakkaatlapset.fi/, tulisikohan tuolta apua: Ryhmävoimasta! Sivut julkaistaan ensi tiistaina.

Mykistävän samanlaisia tarinoita monella! Tasapäistys siis tosiaan tehoaa ja lapset oikeasti alisuoriutuu, eikä vain tutkimustuloksissa.

Aivan upeaa, että on tulossa nuo Lahjakkaat lapset -sivut!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 11:48"]

mihin nää teidän peruskoulussa lahjakkaat lapsenne ovat päätyneet myöhemmässä elämässään? onko esim. yliopisto-opiskelu antanut tarpeeksi haastetta?

[/quote]

Ongelma on siinä, että yliopistossa, jossa haastetta luultavasti tulee paljon enemmän, ei osata opiskelumetodeja ja joko romahtaa tai pitää opetella kaikki alusta asti kantapään kautta. Usein ne lahjakkaat vielä menevät vaativille aloille, joissa ei enää erotukaan massasta lahjakkuutensa vaan ainoastaan huonojen opiskelutapojen vuoksi.

Itse ainakin olin tällainen. Käytännössä vedin yliopiston läpi paniikinomaisella ulkoluvulla ja huonoilla arvosanoilla ilman, että ehdin omaksu itse asiasisältöjä ollenkaan. Tuota tietojen puutetta sitten tässä vaiheessa korjailen, kun pikkuhiljaa olen oppinut oikeasti opiskelemaan ja tarvitsen asioita työssäni käytännössä teoriapänttäyksen sijasta.

[/quote]

Juuri näin. T: numerolla 11 vastaillut oikislainen, "ammatissa" jo nykyään.

Ongelma tässä on se, että me monet haimme haastavimpiin aloihin ihan vain siksi, että pystyimme emmekä ymmärtäneet, mitä "haastava" tarkoittaa. Itse pääsin oikikseen heittämällä ja luin tentit läpi ulkoluvulla, mutta en olisi koskaan valinnut tätä alaa jos olisin saanut kokea puurtamista ja haasteita peruskoulussa tai lukiossa. Olisin mennyt opiskelemaan jotain niitä aloja, joita kohtaan tunsin intohimoa.

Olisiko harrastuksista apua, niissähän voi yleensä edetä omaa tahtia? Viulunsoitto, kuvataide, tiedekerho... ? 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 11:46"]

Ap sama tilanne kaikkialla. EI OLE RESURSSEJA. Opettajat ovat ylikuormitettuja, väsyvät työssään, heikosti oppivat vievät kaiken ajan, luokat ovat liian isoja ja integrointi vielä lisää taakkaa.

Ihanteellista olisi että nuo lahjakkaatkin lapset huomioitaisiin, mutta siihen tarvittaisiin rahaa, jota kunnilla ei ole. Kunnat yrittävät hoitaa jotenkin pakolliset lain vaativat palvelut, mutta extraa ei pahemmin missään ole laittaa.

[/quote]

Jos tämä on se syy, niin kyllä ollaan lyhytnäköisiä!

Sitten ihmetellään kun osa jää kotiin koneen ääreen tai maleksivat valkoisina huppupäässä, eivätkä hae jatkokoulutuspaikkaa saati työtä jossa käyttäisivät taitojaan meidän kaikkien hyväksi: innovaatioiksi, vienti- ja verotuloiksi, eläkkeiden yms maksamiseksi.

Noita lahjakkaita lapsia tuntuu olevan joka puolella. Itse opin lukemaan 4-v, poikani jo ennen kuin täytti 4. Suunnilleen puolet kuulemma nykyään koulun aloittavista lukee, joten pieni ihme, jos ei oteta huomioon. Meillä saivat valita kirjastosta itse kirjan, jota lukivat jos oli tylsää. Matikassa oli monisteita, ei se minun poikaani haitannut, että sai laskea paljon lisää laskuja, jotka eivät vaikeita olleet. 

Itselläni aikonaan oli ope, joka antoi tehdä matikan kirjaa omassa tahdissa. Jos osasi laskut, joita ei ollut vielä opetettu, ne sai kuitenkin tehdä. Meille opettaja jakoi jotkut vanhat kirjat, joita me lukutaitoiset saimme lukea. Omalla luokallani muuten 70-luvulla oli koulun alkaessa seitsemän lukutaitoista lasta. 

Pojalla oli myös joku vihko, johon sai kirjoitella omia tarinoitaan jos oli tylsää. Lahjakashan lapsi on vasta sitten, kun osaa tehdä jotain ilman että joku ohjaa tekemistä. Itse en pidä itseäni lahjakkaana, vaikka luin ja kirjoitin jo reilusti alle kouluikäisenä. Matemaattisesti ehkä olen lahjakas, algebrassa, sillä tajuan asioita itsestään. Itse jouduin tekniselle alalle vähän vahingossa, mutta juuri tämä on se minun juttu. Ei voi opetella ulkoa, vaan pitää tajuta. 

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta Opettajan kanssa ja esim. huolehtia siitä, että lapsella on mukana mielekästä tekemistä esim. Pulpettikirja, kaunokirjoitusvihko jne. harvoin se superlahjakas on ihan kaikessa lahjakas. Minä hankkisin lapselleni netistä tehtäviä, pyytäisin, että saii käydä isompien tunneilla ja huolehtisin myös itse siitä, että lapsella on tasoistaan puuhaa. Kirjallisesti lahjakas lapsi voi lukea kirjallisuuden klassikoita, harjoitella aineita ja kirja-arvosteluja ja petrata siinä, missä on heikompi. Monilla lahjakkailla on jokin kädentaito heikompi ja voisi sitten käyttää tunteja siihenkin.

Missään nimessä en antaisi lapsen laiskotella, koska niitä työskentelytaitoja ei opi niin. Lapsi voi tehdä esitelmiä, kirjoittaa tarinoita, maalata, piirtää yms. ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:18"]

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta Opettajan kanssa ja esim. huolehtia siitä, että lapsella on mukana mielekästä tekemistä esim. Pulpettikirja, kaunokirjoitusvihko jne. harvoin se superlahjakas on ihan kaikessa lahjakas. Minä hankkisin lapselleni netistä tehtäviä, pyytäisin, että saii käydä isompien tunneilla ja huolehtisin myös itse siitä, että lapsella on tasoistaan puuhaa. Kirjallisesti lahjakas lapsi voi lukea kirjallisuuden klassikoita, harjoitella aineita ja kirja-arvosteluja ja petrata siinä, missä on heikompi. Monilla lahjakkailla on jokin kädentaito heikompi ja voisi sitten käyttää tunteja siihenkin.

Missään nimessä en antaisi lapsen laiskotella, koska niitä työskentelytaitoja ei opi niin. Lapsi voi tehdä esitelmiä, kirjoittaa tarinoita, maalata, piirtää yms. ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[/quote]

Minä taisin lukutunnit ollakin muutaman muun kanssa 2. luokkalaisten kanssa, kun luin sen verran sujuvasti. Siellä luettiin tarinoita. 

Eiköhän tilanne ole aika lailla samanlainen joka koulussa. Hieman haastavampaa koulunkäynti on kielikylpyluokilla - tätä varten pitää tosin jo 3-4v lapsi laittaa esim. englanninkieliseen tarhaan tai muulla tavalla hankkia lapselle sujuva kielitaito (esim. asumalla ulkomailla välillä). Jos koulu on liian helppoa, voi lapselle saada oman tasoista etenemistä/haastetta/kokemusta pitkäjänteisestä harjoittelusta harrastuksien kautta. Monet taitolajit (taitoluistelu, telinevoimlstelu kilparyhmässä) tai vaikkapa  musiikinopiskelu musiikkiopistossa ovat sen verran vaativia, että lahjakaampikin lapsi saa varmasti haastetta - jos siis on alun alkaen liikunnassa/musiilissa lahjakas. Uskoisin, että jokaiselle lapselle löytyy joku hänen lahjakkuuttaan tukeva harrastus! 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 11:46"]

Ap sama tilanne kaikkialla. EI OLE RESURSSEJA. Opettajat ovat ylikuormitettuja, väsyvät työssään, heikosti oppivat vievät kaiken ajan, luokat ovat liian isoja ja integrointi vielä lisää taakkaa.

Ihanteellista olisi että nuo lahjakkaatkin lapset huomioitaisiin, mutta siihen tarvittaisiin rahaa, jota kunnilla ei ole. Kunnat yrittävät hoitaa jotenkin pakolliset lain vaativat palvelut, mutta extraa ei pahemmin missään ole laittaa.

[/quote]

Jos tämä on se syy, niin kyllä ollaan lyhytnäköisiä!

Sitten ihmetellään kun osa jää kotiin koneen ääreen tai maleksivat valkoisina huppupäässä, eivätkä hae jatkokoulutuspaikkaa saati työtä jossa käyttäisivät taitojaan meidän kaikkien hyväksi: innovaatioiksi, vienti- ja verotuloiksi, eläkkeiden yms maksamiseksi.

[/quote]

Tietenkin tuo on lyhytnäköistä, ihan yhtä lyhytnäköistä kuin kotipalveluista karsiminen, kunnan työntekijöiden lomautukset, julkisen liikenteen tuen vähentäminen, teiden ja rakennusten kunnossapidosta tinkiminen jne.

Vaihtoehtona on säästää rahaa jostain muualta, nostaa veroprosenttia, tulouttaa omaisuutta jos sitä on tai ottaa velkaa. Mitähän näistä toteutettaisiin että saataisiin eriytettyä myös lahjakkaita oppilaita? 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 11:48"]

mihin nää teidän peruskoulussa lahjakkaat lapsenne ovat päätyneet myöhemmässä elämässään? onko esim. yliopisto-opiskelu antanut tarpeeksi haastetta?

[/quote]

Ongelma on siinä, että yliopistossa, jossa haastetta luultavasti tulee paljon enemmän, ei osata opiskelumetodeja ja joko romahtaa tai pitää opetella kaikki alusta asti kantapään kautta. Usein ne lahjakkaat vielä menevät vaativille aloille, joissa ei enää erotukaan massasta lahjakkuutensa vaan ainoastaan huonojen opiskelutapojen vuoksi.

Itse ainakin olin tällainen. Käytännössä vedin yliopiston läpi paniikinomaisella ulkoluvulla ja huonoilla arvosanoilla ilman, että ehdin omaksu itse asiasisältöjä ollenkaan. Tuota tietojen puutetta sitten tässä vaiheessa korjailen, kun pikkuhiljaa olen oppinut oikeasti opiskelemaan ja tarvitsen asioita työssäni käytännössä teoriapänttäyksen sijasta.

[/quote]

Mulla ihan sama tarina. Tosin en ole vielä edes valmistunut.

Hei!

Miten ajattelit, että lapsi treenaa esim. kädentaitoja muiden laskiessa matikkaa? Myöskään lukujärjestys ei ole niin yksinkertainen juttu, että olisi mahdollista hypätä isompien luokkaan tietyiksi tunneiksi, kuitenkin pitää edetä osittain myös oman luokkansa mukana. 

Itse olen työssäni huomannut usein sen, että lapset, jotka suoriutuvat helposti, harvoin haluavat haastavampia tehtäviä muissa kun niissä ihan suosikkiaineissa vaikka tämä olisikin vanhempien toive. Lisätehtäviä tarjotaan yleensä aina, ainakin äidinkielessä ja matikassa, jossa eriyttäminen on opettajallekin hektisessä luokkatilanteessa mahdollista. Peruskoulu on kuitenkin rakennettu niin, että useissa oppiaineissa sitä aikaisempina vuosina opittua laajennetaan, tästä johtuu se, että useina vuosina käydään läpi samoja asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitään uutta ei tulisi. 

Tutulta kuulostaa, ap. No, meillä on vanhin jo lukion tokalla ja lukiossa sitä haastetta on jonkin verran tullut. Suurin osa aineista on edelleen todella helppoja, mutta pitkässä matikassa ja fysiikassa on jo hieman haastetta. Tosin nuori on laskenut jo pitkään vanhoja ylioppilaskokeiden tehtäviä lisätehtävinä.

Toinen onkin sitten kotiopetuksessa, juuri sen takia, että koulussa on niin pitkästyttävää. Samoja asioita jankataan kuulemma niin kauan, että niihin kyllästyy ja alkaa inhoamaan koko koulua. Kotona hän tekee yhdessä päivässä koko viikon tehtävät. Kokeet käy tekemässä koulussa. Tähän päivään mennessä koulussa ei ole tullut kuulemma eteen mitään muuta uutta kuin ruotsin kieli, tosin sen sijasta hän haluaisi opiskella jotain muuta kieltä.

Miksi ei voisi olla edes niitä tasokursseja, joita joskus ennen oli? Nekin auttaisivat vähän. Lahjakkaille oppilaille peruskoulu on lähinnä ajanhukkaa.

Opettajallahan on mahdollisuus siirtää hänet vaikka vuosiluokkaa ylemmäs, mutta riittävätkö sosiaaliset valmiudet?

Kyllä minäkin tämän kanssa tuskailin vanhimman lapseni ollessa koulussa. (Lapsi muuten luki Tarua sormusten herrasta toiseen kertaan läpi silloin, kun hän meni 1. luokalle.) Kyllä lapsi sai joskus jotain lisätehtäviä, mutta ongelma oli se, että nekin olivat aivan liian helppoja. Mietin kyllä moneen kertaan, miksi lahjakkaille ei ollut eriytettyä opetusta.

Nyt myöhemmin olen kyllä tajunnut asian toisenkin puolen. Ongelma on se, että lahjakkaat kyllä hyötyisivät kovasti siitä, että saisivat opiskella omassa ryhmässään, mutta ne luokan keskitason oppilaat taas hyötyvät siitä, että ryhmässä on heitä lahjakkaampia tavallaan nostamassa rimaa ylöspäin.

Toinen ongelma on se, että erityisjärjestelyt lahjakkaalle aiheuttavat helposti sen, että hän joutuu luokkakavereiden silmätikuksi ja sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle.

Meillä toi jonkinlaista helpotusta kouluongelmiin se, kun lapsi meni yläasteelle matematiikkaluokalle. Vaikka hän oli sielläkin selvästi useimpia luokkakavereita etevämpi, oli luokassa sentään yksi toinen yhtä lahjakas. Lisäksi luokasta puuttuivat kaikkein heikoimmat oppilaat, joten oppiaineissa ei tarvinnut edetä ihan niin hitaasti kuin normaaliluokassa. Myös ylimääräinen A-kieli toi vähän lisähaastetta.

Lukioon lapsi meni ihan omasta aloitteestaan yhteen Suomen huippulukioista, ja se oli loistava ratkaisu. Yhdistelmä kaksi A-kieltä, pitkä matematiikka ja fysiikka sekä kaikki valtakunnalliset kurssit toisesta reaaliaineesta tuotti ainakin tarpeeksi työtä, vaikka en nyt tiedäkään, oliko minkään oppiminen varsinaisesti haasteellista.

Eivätkä ne kympit kaikilta putoa koulun edetessä. Lukion päättötodistuksessa liikunta ja kuvaamataito olivat ainoita aineita, joista ei ollut kymppiä. Älliä oli 6 ja lisäksi yksi E siitä toisesta A-kielestä.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen lapsi aloitti opiskelut yliopistossa häntä eniten kiinnostavalla alalla. Ne opinnot ovat kuitenkin vielä niin alussa, että niiden sujumisesta on vaikea sanoa mitään.

Itse olin koulussa kympin oppilas, mutta en sitten ilmeisesti kuitenkaan liian lahjakas, koska tykkäsin opiskelusta. Minusta oli vain mukavaa, että välillä oli helppoa ja asioita kerrattiin. Aina kuitenkin sitä samaakin asiaa käsiteltiin hiukan eri näkökulmasta, ihan senkin takia, että opet vaihtuivat. Koin myös, että opin uutta opettajan kertomista asioista ja tunneilla käydyistä keskusteluista.

Jos koin, että olisi rahkeita tehdä enemmän, keskustelin opettajan kanssa ja aina järjestyi jotain kiinnostavaa lisäjuttua. Osallistuin paljon esim. erilaisiin kirjoituskilpailuihin niin suomeksi kuin vierailla kielillä, kirjoitin koulun juhliin näytelmiä, olin aktiivisesti mukana niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaissakin yms.

Mutta myönnän, etten ole mikään erityislahjakkuus. Kuitenkin hiukan ihmettelen sitä, etteivät he itse hae itselleen haasteita. Miksi he valitsevat tylsistymisen? Ainakin omat opettajani suhtautuivat myönteisesti ehdotuksiini, jos halusin syvemmin perehtyä johonkin asiaan ja esim. kieltenopet lainasivat omia lehtiään ja kirjojaan.

Meillä taas poika laski ihan mielellään helppoja tehtäviä, kunhan oli tekemistä. Ei työelämässäkään voi vaatia itselleen aina niitä kaikkein vaativimpia tehtäviä vaan vaativassakin toimessa olevat joutuvat tekemään helppojakin hommia. Itse olen insinööri, mutta kyllä minun vaan pitää siivota arkistoa välillä; ei sieltä muuten mitään löytäisikään eikä saisi mitään mahtumaan. 

Minä osasin lukea myös jo paljon ennen kouluikää, mutta minä luin Pekka Töpöhäntää ja Vaahteramäen Eemeliä. Tarua sormusten herrasta en ole lukenut vieläkään, enkä aiokaan; se on tylsä. Lahjakkaiden lasten vanhemmat joskus sokeutuvat lapsen lahjakkuuteen, eivätkä annan tämän olla lapsi. Lahjakaskin lapsi tarvitsee lepoa jatkuvasta vanhempien vaatimustasosta olla koko ajan muita edellä. Normaali lapsi, myös lahjakas, haluaa leikkiä ja olla kavereiden kanssa. Jotkut ei uskalla, kun vanhemmat ylpeleivät lapsen erilaisuudella. 

Lisätehtävien antamisen vaikeutta en ymmärrä. Nettihän on täynnä vaikka mitä, senkun tulostaa sieltä vaikka lukion tai insinöörikoulutuksen tehtäviä lapselleen tai pyytää opettajaa tulostamaan. 

Minulla tuo nuorimmainen on matikassa ja kielissä hyvä ja selvinnyt koulussa hyvin, vaikka on laiska lukemaan. Enkun kirjoituksiin luki yhtenä iltana, kun kehotin, kirjoitti silti ällän. Matikka jäi e:n puolelle, kun ei lukenut kirjoituksiin lainkaan, teki vain koulusta annetut tehtävät eikä yhtään ylimääräistä. Yliopistopaikka on, ajattelin miten selviää. Vaan totesi jo, että näkyy nämä fysiikan ekan vuoden tehtävät olevan aika lällyjä....harrastuksiin menee aikaansa. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:19"]

Itse olin koulussa kympin oppilas, mutta en sitten ilmeisesti kuitenkaan liian lahjakas, koska tykkäsin opiskelusta. Minusta oli vain mukavaa, että välillä oli helppoa ja asioita kerrattiin. Aina kuitenkin sitä samaakin asiaa käsiteltiin hiukan eri näkökulmasta, ihan senkin takia, että opet vaihtuivat. Koin myös, että opin uutta opettajan kertomista asioista ja tunneilla käydyistä keskusteluista.

Jos koin, että olisi rahkeita tehdä enemmän, keskustelin opettajan kanssa ja aina järjestyi jotain kiinnostavaa lisäjuttua. Osallistuin paljon esim. erilaisiin kirjoituskilpailuihin niin suomeksi kuin vierailla kielillä, kirjoitin koulun juhliin näytelmiä, olin aktiivisesti mukana niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaissakin yms.

Mutta myönnän, etten ole mikään erityislahjakkuus. Kuitenkin hiukan ihmettelen sitä, etteivät he itse hae itselleen haasteita. Miksi he valitsevat tylsistymisen? Ainakin omat opettajani suhtautuivat myönteisesti ehdotuksiini, jos halusin syvemmin perehtyä johonkin asiaan ja esim. kieltenopet lainasivat omia lehtiään ja kirjojaan.

[/quote]

Kyseessähän ei ole oikeastaan lahjakkaat lapset, vaan lapset, jotka oppivat asioita helposti. Heillä ei kuitenkaan ole sellaista lahjakkuutta, että hakisivat asioita omatoimisesti, eikä moni vanhempikaan tunnu siihen kannustavan, vaan vaatii muita toimimaan mielestään lahjakkaan lapsen puolesta. Valitettavasti nämä ovat aikanaan työelämässä rasite, kun tietoa on, he ovat siitä tietoisia, mutta kyky toimia oma-alotteisesti puuttuu kokonaan. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:23"]

Ei työelämässäkään voi vaatia itselleen aina niitä kaikkein vaativimpia tehtäviä vaan vaativassakin toimessa olevat joutuvat tekemään helppojakin hommia.

...

Minä osasin lukea myös jo paljon ennen kouluikää, mutta minä luin Pekka Töpöhäntää ja Vaahteramäen Eemeliä. Tarua sormusten herrasta en ole lukenut vieläkään, enkä aiokaan; se on tylsä. Lahjakkaiden lasten vanhemmat joskus sokeutuvat lapsen lahjakkuuteen, eivätkä annan tämän olla lapsi. Lahjakaskin lapsi tarvitsee lepoa jatkuvasta vanhempien vaatimustasosta olla koko ajan muita edellä.

[/quote]

Ei kai tässä kysymys olekaan siitä, että lapselle pitäisi aina olla haastavia tehtäviä. Vaan toivotaan sitä, että lapsella olisi edes joskus haastavia tehtäviä (mieluummin toki esim. viikottain), jotta hän ei täysin tylsistyisi ja oppisi siihen, että kaikki on aina helppoa.

Ja kyllä ainakin meillä lapsi aloitti sen Tarun sormusten herrasta lukemisen täysin omasta tahdostaan. Itse asiassa en edes pitänyt sitä sopivana kirjana 6-vuotiaalle, mutta en kieltänytkään lukemasta sitä, koska kuvittelin, että lapsi kyllästyy kirjaan itse ensimmäisen 50 sivun aikana ja lopettaa sen kesken ennen kuin kirjassa ehtii tapahtua mitään liian pelottavaa. Olin kuitenkin väärässä. Kertoisikohan kuitenkin lahjakkuudesta jotain sekin, että jaksaa keskittyä kirjaan, jota monet aikuisetkin pitävät tylsänä?

Joka tapauksessa lapsi innostui kirjasta niin paljon, että halusi lähes saman tien lukea sen toiseenkin kertaan.

33