Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lahjakkaiden lasten tasapäistäminen
30.08.2013 |
Onko teidän lapsenne turhautuneet, kun "koulussa ei taaskaan oppinut mitään uutta"? Tai "taas kokeessa kysyttiin ne samat asiat, jotka kysyttiin jo vuosia sitten" esim veden kiertokulku, sanaluokat, alakkain kertolasku jne jne.
Meillä on tämä joka vuosi edessä kahden lapsen kanssa. En ymmärrä miksei lähtötasoja oteta huomioon ja anneta lapsille oikeasti heidän lähtötietojensa ja osaamisensa mukaista tekemistä koulussa.
Vanhempi lapsi on jo tehokkaasti tasapäistetty, kun ei vaadita mitään, niin toki hän käyttää energiansa muuhun kuin läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Ja silti tulee kymppejä.
Kympit on kivoja joo, paitsi että tiedän että joku päivä tulevaisuudessa se kapsahtaa nilkkaan. Kun ei opi ponnistelemaan oppimisen eteen ja alisuoriutuu, niin joskus lukiossa tai yliopistossa sitten voi nousta seinä pystyyn ja tyytyy sitten johonkin pilipali hommaan. Ilmeisesti meillä on suomessa asiat niin hyvin että on varaa tällaiseen potentiaalin hukkaamiseen.
Lapsilla on valtava into oppia kun ne aloittavat koulutaipaleen. Miksei tuohon intoon vastata?
Meidänkin kuopus osasi kuolun alkaessa lukea, laskea ja kirjoittaa. Laskee lähes laskun kuin laskun siskonsa 6. lk kirjasta. Luki 150 sivu Harry Potteria, mutta oli liian paljon vaikeita sanoja, joten palasi helpompiin. Mietiskelee ja pohdiskelee asioita, joita käsitellään koulussa vasta 4.-5. luokalta alkaen.
Miksi eriyttäminen tapahtuu vain alaspäin ja taitavat saavat korkeintaan yksin tehtäviä puuhatehtäviä ajankulukseen? Ja kokeet tosiaan heille niin helppoja koko ala-asteen, ettei tarvitse tehdä mitään koulun eteen.
Vai onko tilanne näin huono vain meidän koulussa?
Kommentit (176)
Kysymys teille jolla on esim. matemaattisesti lahjakas lapsi:
Jos opettajaresurssia pitäisi kohdistaa enemmän lahjakkaille oppilaille niin olisitteko valmiit siihen, että oma lapsesi joka on sanotaan vaikka liikunnallisesti ikätasollaan, saisi vähemmän ja suppeampaa opetusta liikunnassa opettajan panostaessa niihin jotka ovat lahjakkaampia? Tätähän te vaaditte nyt omalle lapsellenne matematiikan osalta.
Kehoitan kaikkia vanhempia menemään kouluun seuraamaan oppitunteja, se on sallittua. Sen jälkeen voi vaikka haastatella opettajaa ja yrittää muodostaa jotain kuvaa siitä minkälaisia oppilaita peruskoulun tavallisissa luokissa nykyjään on ja miten oppilaiden taitoja pyritään tukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:56"]
Kysymys teille jolla on esim. matemaattisesti lahjakas lapsi:
Jos opettajaresurssia pitäisi kohdistaa enemmän lahjakkaille oppilaille niin olisitteko valmiit siihen, että oma lapsesi joka on sanotaan vaikka liikunnallisesti ikätasollaan, saisi vähemmän ja suppeampaa opetusta liikunnassa opettajan panostaessa niihin jotka ovat lahjakkaampia?
[/quote]
Tottakai! Itse asiassa minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että nykymuotoinen liikunnanopetus lopetettaisiin kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:01"]
Miksi ap väittää lastaan lukutaitoiseksi? Jos ei saa luettua kirjaa vaikeiden sanojen vuoksi niin ei silloin voi kyllä kutsua lukutaitoiseksi.
[/quote]
Niinpä. Minun lapseni luki ekaluokalla kaikki Potterit :)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:11"]
Sinänsä vähän hassua: matemaattisesti lahjakkaalle ilmeisesti pitäisi järjestää hänen tasonsa huomioon ottavaa opetusta, mutta musikaalisesti lahjakkaalle sitten riittäisikin se, että hän pääsee soittamaan (eli tekemään sitä, mitä hän jo osaa) ;)
[/quote]
Musiikissa ja liikunnassa on jo koulun ulkopuolella mahdollisuus valmentautua. Ihan maailman huipuksi asti. Niillä ei myöskään ole tekemistä oppimis taitojen oppimisen kanssa. Mutta kaikissa aineissa on tärkeä motivaation säilymisen ottaa myös taitavammat huomioon.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:56"]
Kysymys teille jolla on esim. matemaattisesti lahjakas lapsi:
Jos opettajaresurssia pitäisi kohdistaa enemmän lahjakkaille oppilaille niin olisitteko valmiit siihen, että oma lapsesi joka on sanotaan vaikka liikunnallisesti ikätasollaan, saisi vähemmän ja suppeampaa opetusta liikunnassa opettajan panostaessa niihin jotka ovat lahjakkaampia? Tätähän te vaaditte nyt omalle lapsellenne matematiikan osalta.
[/quote]
Kyllä varmasti, jos valinta näiden välillä olisi tehtävä. Meidän lapsi harrastaa urheiluseurassa 15 tuntia liikuntaa viikossa ja tuskailee koululiikunnan kanssa kun siellä on kaikilla motivaatio niin maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 17:49"]
Lisäresursseja ei tarvittaisi niin paljoa jos lapsi suoraan hyppäisi ylemmille luokille ja voisi osallistua yhtenä "normina" siellä opetukseen. Mutta heti jos lapsen vuoksi tarvitaan pienryhmää, tavallisuudesta poikkeavaa oppimateriaalia, aikataulujen sovittamista toisten luokkien kanssa tai yleensä ottaen opettajan erityishuomiota, niin kyllä se syö resursseja.
[/quote]
Ok, valotit tätä hyvin ja tuo on asia joka on otettava huomioon kun opetusta järjestetään. Nyt on ajatus, että oppilaat poimittaisiin pienryhmään mentorin kanssa kerran pari viikossa. Saisivat siellä tehtävät ja kannustuksen tehtävien tekemiseen. Se ei siis aiheuttaisi kuvaamasi kaltaista resurssikulua.
Ja kuten sanottu, kaikilla lapsilla, myös lahjakkailla ja erityislahjakkailla on oikeus oppia oppimaan, jotta eivät alisuoriutuisi ja menettäisi koulumotivaatiotaan. Heitä ei voi enää unohtaa ja on jo kouluja joissa heidät huomioidaan. Se lukee mm Espoon kaupungin perusopetussuunnitelmassa: On otettava huomioon, että tuki voi olla tarpeen myös oppilaan erityisvahvuuksien tukemiseksi.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 17:49"]
Lisäresursseja ei tarvittaisi niin paljoa jos lapsi suoraan hyppäisi ylemmille luokille ja voisi osallistua yhtenä "normina" siellä opetukseen. Mutta heti jos lapsen vuoksi tarvitaan pienryhmää, tavallisuudesta poikkeavaa oppimateriaalia, aikataulujen sovittamista toisten luokkien kanssa tai yleensä ottaen opettajan erityishuomiota, niin kyllä se syö resursseja.
[/quote]
Ok, valotit tätä hyvin ja tuo on asia joka on otettava huomioon kun opetusta järjestetään. Nyt on ajatus, että oppilaat poimittaisiin pienryhmään mentorin kanssa kerran pari viikossa. Saisivat siellä tehtävät ja kannustuksen tehtävien tekemiseen. Se ei siis aiheuttaisi kuvaamasi kaltaista resurssikulua.
Ja kuten sanottu, kaikilla lapsilla, myös lahjakkailla ja erityislahjakkailla on oikeus oppia oppimaan, jotta eivät alisuoriutuisi ja menettäisi koulumotivaatiotaan. Heitä ei voi enää unohtaa ja on jo kouluja joissa heidät huomioidaan. Se lukee mm Espoon kaupungin perusopetussuunnitelmassa: On otettava huomioon, että tuki voi olla tarpeen myös oppilaan erityisvahvuuksien tukemiseksi.
[/quote]
Kuka toimisi mentorina? Mistä saisi tilat pienryhmään? Kuka saisi lukujärjestykset sovitettua, niin että onnistuu?
Meillä ainakin koulussa se ongelma että tyhjiä tiloja ei ole. Luokkahuoneita on sijoitettu jo kellariinkin. Mentori ajatuksesta mistä saataisiin mentori, joka ei tarvitse palkkaa ja ole muusta opetuksesta pois? Meillä jo nyt koulussa koulunkäyntiavustajat sijaistavat opettajien poissaollessa, eli mennään henkilökunnassa alimiehityksellä.
Eli mistä saat ilmaiset tilat ja vetäjät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 17:49"]
Lisäresursseja ei tarvittaisi niin paljoa jos lapsi suoraan hyppäisi ylemmille luokille ja voisi osallistua yhtenä "normina" siellä opetukseen.
[/quote]
Ei lasta voi pistää vanhempien lasten joukkoon vain, jotta opettajalle olisi helpompaa. Kyse on lapsen lapsuudesta. Eri tietysti jos se on myös lapsen toive.
Eikä yhden vuoden yli siirto auta kuin hetken, sillä haasteet loppuu sielläkin äkkiä. Lahjakas omaksuu asioita nopeasti ja pian turhautuu uudella luokka-asteella ihan yhtä pahasti koska asiat ei etene siellä sen nopeammin kuin edelliselläkään luokka-asteella.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 16:24"]
Todistin hämmästyneenä sivustakatsojana kun eräs äiti kehui päiväkoti-ikäistä lastaan sanomalla että lapsi on harrastuksessaan lahjakas ja toinen joukkueen kahdesta huipusta. Lapsi seisoi äidin vieressä koko ajan.
Itse ajattelen, että tuollainen ei suinkaan kannusta lasta mukavaan harrastamiseen tai edes lajissa kehittymiseen vaan taitojen korostaminen tuo lapselle vain paineita. Harrastamisen ilo katoaa nopeasti.
Monellako lahjakkalla lapsella on käynyt niin, että vanhempi on vienyt ilon lapsen koulunkäynnistä sanomalla miten lapsi on älykäs eikä saa koulusta mitään? Koulupäivä koostuu niin paljosta muustakin kuin akateemisten taitojen opettelusta että en todellakaan usko sellaisia lapsia olevan joille kaikki, ihan kaikki, koulussa opittava on vain pala kakkua.
Jos esim. matikka kyllästyttää sen helppouden vuoksi niin miksei lapsi osaa nauttia mistään muustakaan?
Koululla on myös hyvin tärkeä rooli lapsen ystävyys- ja kaverisuhteissa ja sosiaalisten taitojen opettelussa. Jos lapsi kokee joutuvansa olemaan päivät tyhmien oppimiskyvyttömien ihmisten seurassa niin olisin todella huolissani lapsen sosiaalisista taidoista! Tässä vaiheessa kannattaa unohtaa opilliset tavoitteet hetkeksi ja harjaannuttaa sosiaaliset taidot ikätasolle.
Tyhmempikin pärjää elämässään jos osaa tulla toimeen muiden kanssa ja pystyy solmimaan ihmissuhteita. Älykkö ilman sosiaalisia taitoja on säälittävää enkä toivoisi sitä kenellekään.
[/quote]
Oma lapseni oppi lukemaan kolmevuotiaana. Toki kehuin häntä ja kannustin lukemaan paljon, sekä sukulaiset olivat ylpeitä. Myös lapsen hyvä muisti ja se, että tosiaan ymmärtää lukemansa tuli tosi pian selville, sillä hän pohti ja kyseenalaisti asioita. Kuitenkin pidin koko ajan mielessäni, että lapsi on kolmevuotias. Hän osoitti myös melko pian, ettei hänelle ole mikään teoreettinen vaikeaa. Koko koulu meni heittämällä hyvillä arvosanoilla läpi, lukiossakin kymppiin riitti se, että luki kerran koealueen läpi. Mutta koko ajan muistin, että hän on lapsi, jolla on oikeus olla ikätasoisensa, enkä koskaan korostanut hänelle, että hän olisi muita parempi. Kehuin häntä hänen omasta osaamisestaan, en siitä, että hän osasi muita paremmin. Kuinka ollakaan, kun intti alkoi, pelkäsin kovasti. Mutta poika on kuin kuka tahansa inttipoika. Intissäkin on huomattu, että hän muistaa ja tajuaa asiat helposti, mutta hän kykenee sopeutumaan hyvin tupaansa, missä on todella eri tasoista porukkaa. En usko, että hän olisi sopeutunut, jos olisin koko ajan korostanut, että hän on parempi kuin muut. Sosiaalinen kaveri,
En antanut lapseni lukea ekaluokalla Pottereita, koska ne eivät ole sen ikäiselle sopivaa luettavaa. Sen sijaan lapseni on lukenut kaikenlaisia auto- ja tietokirjoja, koska ne eivät ole pelottavia, auton huoltokirjoista alkaen. Minä olen pitänyt mielessäni, että hyvä muistinen ja nopeahoksottomin lapseni on aina kuitenkin henkisesti tietyn ikäinen. Lahjakas lapsi osaa miellyttää vanhempiaan, vaikka pelottaisi, koska hän on osaa miellyttää.
Mitä yliopiston vaikeuteen tulee, poika on jo katsellut tekniikan fysiikan alkupään tehtäviä ja todennut niiden olevan aika lailla kertausta siitä, mitä hän jo osaa. Missä vaiheessa se hyppäys vaikeampaan sitten yht'äkkiä tulee? Itsekin olen opiskellut tekniikkaa, olen ollut aika hyvä fysiikassa ja matikassa ja vaikken ole yliopistoa käynyt, nuo alkupään kertaustehtävät osasin itsekin, kun niitä jonkun verran kokeilin muistin virkistämiseksi. Eli lahjakkaille lapsille yliopiston alkukin lienee liian helppo, kannattaa mennä suoraan sinne ylemmille tasoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni koko peruskoulu tulisi laittaa uusiksi siten, että oppilaita ei jaettaisi ryhmiin iän vaan tieto- ja taitotason mukaan. Näin ryhmiä ei syntyisi nykyistä enempää, ja resursseja riittäisi opetukseen kaikentasoisille. Esim. ryhmässä, jossa opetetaan 6. luokan tasoista matikkaa, voisi olla joku 7-vuotias, muutama 9-vuotias, kourallinen 10-vuotiaita, suurin osa 11-12 -vuotiaita ja sitten vielä 13- ja 14-vuotiaskin. Tuo sama 13-vuotias voisi toisaalta istua saman lukukauden aikana 9. luokan tasoa vastaavalla äidinkielen tunnilla, jos hänen edistymisensä perusteella se olisi järkevää.
Oppilas voisi myös siirtyä vaikeampaan tai helpompaan ryhmään kehittymisensä mukaisesti, ja kun ryhmien kokoonpano vaihtuisi muutenkin jatkuvasti (esim. puolivuosittain), tästä ei syntyisi mitään suurta draamaa puoleen tai toiseen.
Pelkästään oman ikäisten kanssa oleminen on keinotekoinen järjestely, jollaista ei ole tosielämässä oikein missään. Yksi koulun tehtävistä on kasvattaa lapsi sosiaalisuuteen, eikä tämän tulisi koskea ainoastaan omaa ikäryhmää vaan lasten tulisi oppia tulemaan toimeen sekä itseään vanhempien että nuorempien kanssa. Sekaryhmissä vanhemmat oppilaat oppisivat vastuullisuutta, kun heidän joukossaan olisi nuorempia oppilaita. Tutkitusti itseä nuorempien läsnäolo myös vaikuttaa myönteisesti vanhempien lasten/nuorten käytökseen.
Muuttuvissa ryhmissä kiusaaminen vaikeutuisi, kun kiusaaja ja kiusattava eivät olisi aina samassa paikassa samaan aikaan, ja kiusaamisen mahdollistava hyväksyjäjoukkokin hajaantuisi milloin minkäkin ryhmän osaksi. Poikkeavat tyypit löytäisivät helpommin kavereita, kun olisivat tekemisissä monipuolisesti itseään nuorempien ja vanhempien kanssa.
Tällainen systeemi tietysti edellyttäisi jonkinlaista taitojen ja kehityksen mittaamista, mutta sitähän tehdään jo nytkin kokeita järjestämällä. Tarvittaisiin oikeastaan vain systeemi, jolla koetuloksista johdettaisiin seuraavan lukukauden ryhmäjaot.
70
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 11:05"]
Tämän vuoksi kouluun pitäisi saada tarpeeksi haastavia tehtäviä myös lahjakkaille. Toki nykyisin netistä löytyy tehtäviä vaikka millä mitalla, mutta ongelma on se, että kukaan ei ole oikein luokitellut haastavia tehtäviä sen mukaan, millaisia tietoja niiden ratkaisemiseen tarvitaan. Haastavia tehtäviä etsivällä nuorella ei välttämättä riitä motivaatiota pohtia jotain netistä löytämäänsä tehtävää kovin monta tuntia, jos hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, onko hänellä ylipäänsä tarpeeksi tietoa tehtävän ratkaisemiseen vai tarvitaanko tehtävän ratkaisemiseen jotain kaavaa tai menetelmää, jota hän ei ole vielä lainkaan oppinut.
[/quote]
Osaisitko sanoa, mistä tällaisia tehtäviä kannattaisi etsiä ja kuka voisi toimia ns mentorina, eli sparrata tuohon työskentelyyn ja pohtia tehtäviä lahjakkaan kanssa?
Alakoulun opettajat kun eivät osaa matematiikkaa, vaan pelkkää laskentoa. Sama tarina erityisopettajien kanssa. Pitäisi olla juurikin joku matikasta väitellyt tai vastaavat tiedot omaava, joka osaisi johdatella lasta oikean matemaattisen pohdinnan pariin.
[/quote]
Valitettavasti en tunne tarjolla olevaa aineistoa kauhean hyvin, mutta aloittaisin sivulta matta.hut.fi/matta. Sinne on eläkkeellä oleva TKK:n matematiikan lehtori Simo Kivelä tehnyt paljon monenlaista aineistoa.
Myös peruskoulun 9. luokan matematiikkakilpailun vanhoista tehtävistä (näitä todennäköisesti löytyy netistä) voisi löytyä sopiva. Tehtävistähän osa on tosi helppoa (koska halutaan tarjota myönteisiä kokemuksia kaikille), mutta osa tarjoaa kyllä hyviä pähkinöitä purtavaksi.
Jos asutte yliopistopaikkakunnalla, niin joltain matematiikan / fysiikan / tekniikan opiskelijalta voisi saada yksityistunteja (toki rahaa vastaan). Pitää vain katsoa, että opiskelija on sellainen, joka on suorittanut matematiikan kursseja 4-5 arvosanoilla (5 on paras). Siitä kurssit ykkösellä juuri ja juuri läpäisseestä ei ole mitään iloa.
Myös nuo yliopistojen ohjelmoinnin kurssit (ks. viesti 79) voivat olla hyvä idea. Vaikka niissä ei opetellakaan matematiikkaa, niin usein ohjelmointi on hauskaa niistä, jotka pitävät matematiikasta.
74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 17:41"]
Mitä yliopiston vaikeuteen tulee, poika on jo katsellut tekniikan fysiikan alkupään tehtäviä ja todennut niiden olevan aika lailla kertausta siitä, mitä hän jo osaa. Missä vaiheessa se hyppäys vaikeampaan sitten yht'äkkiä tulee? Itsekin olen opiskellut tekniikkaa, olen ollut aika hyvä fysiikassa ja matikassa ja vaikken ole yliopistoa käynyt, nuo alkupään kertaustehtävät osasin itsekin, kun niitä jonkun verran kokeilin muistin virkistämiseksi. Eli lahjakkaille lapsille yliopiston alkukin lienee liian helppo, kannattaa mennä suoraan sinne ylemmille tasoille.
[/quote]
Mistähän yliopistosta on kysymys? Opiskelin itse (tosin 1980-luvulla) TKK:lla teknillistä fysiikkaa, enkä tiedä kurssikavereistani yhtään, jonka mielestä ensimmäinen fysiikan kurssi (tai sitä seuraavatkaan) olisivat olleet helppoja. Lähes kaikki kurssikaverini olivat 6 L:n ylioppilaita, joille pitkä matematiikka oli ollut koulussa todella helppoa.
Toki omista opiskeluajoistani on aikaa ja varmaan on niin, että lukion ja yliopiston ensimmäisten kurssien välistä kuilua on yritetty kaventaa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:49"]
Kuka toimisi mentorina? Mistä saisi tilat pienryhmään? Kuka saisi lukujärjestykset sovitettua, niin että onnistuu?
[/quote]
Eiköhän ne kaikki järjesty. Joko koulut vain itse huomaavat, että asia on hoidettava kuntoon kun tietoisuus leviää tai sitten koulut velvoitetaan opettamaan myös lahjakkaita.
Tai sitten esim koulubussi, joka kiertää kouluja Tekniikan akatemian, Sitran tai Tekesin sponsoroimana, mentoreina matematiikan aineenopettaja opiskelijat, jotka saavat siitä arvokasta kokemusta ja opintopisteitä?... en vielä tiedä, mutta jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin ala-asteella lähes jokaisessa oppiaineessa muutaman parhaan joukossa. erityisesti matematiikka oli minulle "liian helppoa" alaluokilla. jälikäteen koen että olisi ollut parempi olla ns. keskitasoa. Olisin oppinut opiskelemaan kovemmin ja olisin saanut ehkä enemmän onnistumisen kokemuksia. Itseasiassa minun koulumenestykseenni ei koskaan ei kiinnitetty erityisesti huomitoa koska olin tasaisen hyvä suorittaja, ainoastaan jos joukkoon eksyi keskinkertainen numero ihmeteltiin että missä vika kun meni noin huonosti.
Yhä aikuisiälläkin minulle keskinkertainen suoritus on huono. Minun on vaikea olla itseeni tyytyväinen jos suoriudun jostain asiasta keskinkertaisesti. Jos muut suoriutuu keskinkertaisesti niin minusta se on hyvä suoritus, mutta itseni näen jotenkin eritavalla. Ja minusta ei tullut lääkäriä tai lakimiestä jota moni minulta lapsena tuntui vähintään odottavan. MInusta tuli yllätys yllätys kampaaja. No, kyllähän minä opiskelin kampaajan opintojen ohella ylioppilaaksi. Kirjoituksissa pärjäsin keskinkertaisesti. Noh, ihan hyvä suoritus sinäänsä lähes ollenkaan lukematta. Kuten täällä muutkin sanoneet, ne parhaiten peruskoulussa pärjäävät eivät opi kunnolla opiskelemaan ja tekemään töitä hyvin tulosten eteen, en oppinut minäkään. Minulle tuli shokkinä että lukiossa pitää oikeasti tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin jos meinaa menestyä. Yliopistossa en olisi pärjännyt ellen olisi ottanut itseäni todella kovasti niskasta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:49"]
Kuka toimisi mentorina? Mistä saisi tilat pienryhmään? Kuka saisi lukujärjestykset sovitettua, niin että onnistuu?
[/quote]
Eiköhän ne kaikki järjesty. Joko koulut vain itse huomaavat, että asia on hoidettava kuntoon kun tietoisuus leviää tai sitten koulut velvoitetaan opettamaan myös lahjakkaita.
Tai sitten esim koulubussi, joka kiertää kouluja Tekniikan akatemian, Sitran tai Tekesin sponsoroimana, mentoreina matematiikan aineenopettaja opiskelijat, jotka saavat siitä arvokasta kokemusta ja opintopisteitä?... en vielä tiedä, mutta jotenkin.
[/quote]
Hyvä että jotenkin onnistuisi;) Vaikka ei tiedetä miten=o
Veikkaisin että lisärahalla onnistuu. Lisärahaa tuskin tulee kunnilta, joten ehkäpä jäljelle jää vanhempien maksama maksu tästä opetuksesta tai muiden tahojen antama sponsorointi. Tässä taidetaankin astua ongelmakohtaan kaikille yhteneväisestä ja ilmaisesta opetuksesta...
Ainoa vaihtoehto olisi yksityiskoulu, jonne on testit.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 15:46"]
Suosittelen, kuten muutama muukin tuolla ylempänä ketjussa, näitä kaikkia super-hyper-älykkäiden lasten äitejä menemään kouluun tutustumaan luokka-arkeen ja luokanopettajan työhön. Oppilaita voi olla jopa yli 30 ja joukkoon mahtuvat niin nuo ylilahjakkaat kullanmurut kuin lähes lukutaidottomat suomalaiset lapset, maahanmuuttajalapset omine ongelmineen, erilaiset kirjaindiagnoosin saaneet lapset, muuten vain levottomat ja käytöshäiriöiset lapset ja nykyään myös integroituja erityislapsia, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta ja tukea kuin muut. Mihin suuntaan se ope siellä repeää?
[/quote]
Ymmärrän opettajan työtaakkaa, mutta kuitenkin: jos tähän asiaan oikeasti haluttaisiin panostaa, niin jokin taho Suomessa voisi tehdä valmiiksi vaativampia tehtäväkirjoja lahjakkaille. Opettajan ei sitten tarvitsisi kuin ottaa hyllystä sellainen aina, kun huomaa jonkin lapsen turhautuvan liian helppoihin tehtäviin.
Ja kyllä minä edelleen ajattelen, että ei meidän lukion pitkän matematiikan opettajalta olisi vaatinut kohtuuttomasti, jos hän olisi aina kerran viikossa valinnut jonkin lukion matematiikkakilpailun vanhan tehtävän (sellaisen, joka olisi ollut periaatteessa ratkaistavissa siihen mennessä opituilla tiedoilla) ja antanut sen halukkaille pohdittavaksi. Siellä pitkän matematiikan ryhmässä ei kuitenkaan ollut niitä kaikkein heikoimpia, joiden kanssa opettajan kaikki aika olisi mennyt. Minä siis kävin lukioni ennen nettiaikaa, jolloin näitä tehtäviä ei todellakaan ollut tavallisten oppilaiden saatavilla ilman opettajan apua.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 18:56"]
Kysymys teille jolla on esim. matemaattisesti lahjakas lapsi:
Jos opettajaresurssia pitäisi kohdistaa enemmän lahjakkaille oppilaille niin olisitteko valmiit siihen, että oma lapsesi joka on sanotaan vaikka liikunnallisesti ikätasollaan, saisi vähemmän ja suppeampaa opetusta liikunnassa opettajan panostaessa niihin jotka ovat lahjakkaampia?
[/quote]
Tottakai! Itse asiassa minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että nykymuotoinen liikunnanopetus lopetettaisiin kokonaan.
[/quote]
Heh, et sitten muuta keksi? Mitä jos sinun lapsesi olisi matemaattisesti heikko, olisitko valmis siihen että opettaja panostaisi eniten niihin jotka ovat jo valmiiksi hyviä?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 17:41"]
Mitä yliopiston vaikeuteen tulee, poika on jo katsellut tekniikan fysiikan alkupään tehtäviä ja todennut niiden olevan aika lailla kertausta siitä, mitä hän jo osaa. Missä vaiheessa se hyppäys vaikeampaan sitten yht'äkkiä tulee? Itsekin olen opiskellut tekniikkaa, olen ollut aika hyvä fysiikassa ja matikassa ja vaikken ole yliopistoa käynyt, nuo alkupään kertaustehtävät osasin itsekin, kun niitä jonkun verran kokeilin muistin virkistämiseksi. Eli lahjakkaille lapsille yliopiston alkukin lienee liian helppo, kannattaa mennä suoraan sinne ylemmille tasoille.
[/quote]
Mistähän yliopistosta on kysymys? Opiskelin itse (tosin 1980-luvulla) TKK:lla teknillistä fysiikkaa, enkä tiedä kurssikavereistani yhtään, jonka mielestä ensimmäinen fysiikan kurssi (tai sitä seuraavatkaan) olisivat olleet helppoja. Lähes kaikki kurssikaverini olivat 6 L:n ylioppilaita, joille pitkä matematiikka oli ollut koulussa todella helppoa.
Toki omista opiskeluajoistani on aikaa ja varmaan on niin, että lukion ja yliopiston ensimmäisten kurssien välistä kuilua on yritetty kaventaa.
[/quote]
TTY ja kyllä minäkin luulen, että ainakin alkuvaiheessa ei hyppäys niin paha ole yliopistossakaan kuin 20 vuotta sitten. Jos googletat TTY vanhat tentit, niin näet, ettei ne 2000-luvun tentit pahoja ole. Joka tentissä on jokunen vaikea lasku, mutta joka tentissä muutama helppo, niin että takuulla perustaidot omaava läpi pääsee.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 16:28"]
Miten on mahdollista, että lahjakkaille yliopistossa on vaikeaa oppia opiskelemaan, mutta ne, jotka ovat tottuneet tekemään töitä, selviävät yliopistossa?
[/quote]
Et selvästikään ymmärrä ongelmaa. Jos on koko kouluaikansa tottunut siihen, että ymmärtää kaiken kuulemansa ja lukemansa heti ensimmäisellä kerralla ja osaa ratkaista jokaisen annetun tehtävän viimeistään viiden minuutin miettimisen jälkeen, ei ole kerta kaikkiaan oppinut tekemään töitä oppimisen eteen. Ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaista kokemusta siitä, miten voi yrittää opiskella asiaa, jota ei ymmärrä heti. Ei ole myöskään minkäänlaista itseluottamusta siihen, että pystyy vähän pitempän miettimällä ratkaisemaan jonkin ongelman, vaikka sen ratkaisu ei vielä ollutkaan selvä 5 minuutin miettimisen jälkeen. Ei ole myöskään mitään mallia siitä, miten tällaista ongelmaa pitäisi lähteä ratkaisemaan.
19-vuotiaana näitä taitoja on yllättävän vaikea opetella, kun on koko aikaisemman elämänsä pärjännyt ilman niitä. Toki monet kyllä vähitellen oppivatkin. Minäkin (+ moni kurssikavereistani) suoritin lopulta TKK:n fysiikan opinnot hyvillä arvosanoilla, vaikka ensimmäisillä kursseilla tuntuikin siltä, että en osaa mitään. Monella opiskelukaverilla jäi kuitenkin paljon kapasiteettia käyttämättä, kun ei vain ollut oppinut opiskelemaan vaikeita asioita.
Toisin ei siellä meidän vuosikurssilla ollut mitään koulussa keskinkertaisesti menestyneitä, jotka olisivat sitten ruvenneet loistamaan yliopistossa.
Alue: Aihe vapaa
Miten on mahdollista, että lahjakkaille yliopistossa on vaikeaa oppia opiskelemaan, mutta ne, jotka ovat tottuneet tekemään töitä, selviävät yliopistossa? Minusta lahjakkuus tällöin onkin rajallista, eli se lahjakkuus ei riitäkään haastaviin tehtäviin. On kuitenkin, vaikka millä mitalla, opiskelijoita, joille koulunkäynti on helppoa sekä peruskoulussa, lukiossa että yliopistossa. En minä kyllä pidä lahjakkaina niitä, joille se yliopisto onkin sitten vaikea. Sama tasoerohan se tulee eteen kaikille, joten kyse on siitä, että helppo on helppoa osalla, joiden lahjakkuutta vanhemmat yliarvioivat, mutta vaikeampi on yhtä vaikeaa näille kuin muillekin. Vai olisiko kyse siitä, että nämä, jotka suostuvat tekemään niitä helppoja tehtäviä, miettivät jo peruskoulussa niiden taustoja, sen sijaan että vaativat vaativampia tehtäviä. Hiukan huvittaa ajatus, että lahjakkaille pitää olla vaativampia tehtäviä kuin keskitasoisille, että nämä pystyisivät yliopistossa samaan kuin peruskoulussa. Kun on oikeasti lahjakkaita, mm. serkulleni myös se yliopisto oli helppo ja hän suorittikin tutkintonsa maisteriksi niin nopeasti kuin se yleensä oli mahdollista, tehden töitä ohessa. Jos ei kykene oppimaan opiskelutekniikkaa, silloin puhutaan ketjussa aiemmin mainitusta lahjakkuusharhasta.