Anoppi osti vaunut

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 17:46"]

Rumat vaunut. Just sellaiset, jotkla varmaan miellyttää jonkun vanhuksen silmää kultaisine muistoineen.

[/quote]

Muista, että tulet itsekin vanhaksi. On jotenkin tosi vittumaista puhua helventavasti vanhuksista kun se on myös oma tulevaisuutesi, jos saat elää niin kauan.

[/quote]

joo, oli ikävästi muotoiltu, mutta tarkotan mitä sanon. Tuollaiset vanhanmalliset vaunut olisivat juuri sellaiset, jotka esim. oma iäkäs mutsini valitsisi, jos saisi päättää. Tuollaisissa on itse työnnellyt onnellisena vauvaansa aikanaan. Harmi vaan, että sitten niitä mielipiteitä tuputetaan tällä varjolla ja joidenkin on niihin pakko suostua, kun muuten ei tueta. Itse ostin omalla rahalla Bugaboot, jotka taas ovat ihan kummalliset mutsini mielestä. Ihan sama, minähän niitä työntelen. 

Yllättävän harva meistä tulee edes ajatelleeksi, että tässä ei oikeastaan itketä niinkään väärät vaunut kuin se, että itsemääräämisoikeuteen on puututtu. Vaikka anoppi olisi ostanut täsmälleen juuri ne vaunut, joista aloittaja itse olisi haaveillut ja päättänyt jo ostaa, niin tunne olisi yhtä pettynyt.

Ymmärrättekö ajatustani? Anoppi on siis vienyt aloittajalta jotain sellaista, jonka katsotaan kuuluvan hänen päätösvaltaansa. Tiedän tunteen jokseenkin vastaavassa tilanteessa. Kyseessä oli kai joku verho tai muu vastaava tekstiili, jonka toinen miniä valitsi ja osti anopin pyynnöstä, vaikka minä asuin silloin siinä samassa talossa. Se tuntui jonkinlaiselta ylikävelemiseltä, vaikka ehkä minä olisin itse valinnut aivan saman tuotteen itsekin. Sitähän minä en sallinut, ja eipä miehen suku sitten enää puheväleissä kanssani ole. Mutta epäilemättä ilo on molemminpuolinen.

Kyllä te vedätte pienestä herneen nenään. Oletteko kaikki niin itsekkäitä, ettei pieni jousto ole mahdollinen. Ja mitä siitä, jos joku ostaa jotain mistä ei pidä. eihän sitä tartte käyttää, voi ostaa sen mieleisen itse. Mutta ei siitä tartte huudella pitkin kyliä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 08:19"]

Mies oli kertonut vanhemmilleen, että emme ole ostaneet vielä vaunuja tulevalle vauvalle. Ja mitäs teki anoppi. Osti vaunut kysymättä meiltä mitään.

Olen itkenyt koko eilisen illan harmista. Olisin halunnut ostaa eka vaunut miehen kanssa kahdestaan. Tiedättehän sen tunteen, kun kahdestaan mennään eka kertaa vaunuliikkeeseen ja valitaan vaunuja esikoiselle. Se on yhtä tärkeä kuin kihlasormuksen osto.

Kuka haluaisi, että miehen äiti ostaa miehen morsiamelle kihlasormuksen.

Koko vaunuhomma on pilalla. Olen miettinyt, että jos myisin vaunut pois ja ostaisin niillä rahoilla omat vaunut. Anoppi ja appi asuu 300km päässä, joten heillä ei tarvitse usein käydä, joten eivät näkisi vaunuja.

[/quote]

Voi jeesus, että sä olet lapsellinen ja omaa lasta hankkimassa ? Oliskohan sun pitänyt kasvaa toi oma lapsuutes ensin tieltä pois ?Mä en voi uskoa, että tää viesti on tosissaan kirjoitettu  !!!!!

Minä ymmärrän ap sinua hyvin. Minä haluan itse valita lapseni rattaat mieheni kanssa. Jos jostain syystä äitini tai anoppini ostaisi rattaat meille, eivätkä ne olisi juuri sellaiset kun minä haluan, niin voi olla että minultakin tulisi itku. En tosin kuolisi siihen etten itse käynyt valkkaamassa niitä liikkeestä jos ne olisivat juuri sellaiset kun haluan.

Lähinnä sen takia että jos siihen on kulutettu se jäätävä summa rahaa,  niin miksei suoraan olisi sitten sellaiset kun itse haluan. Tuntuu enemmän rahan tuhlaamiselta. Minä niitä päivät pitkät katson kuitenkin, joten olkoon suotavaa että ne ovat sellaiset kun minä haluan.

Linkittämäsi rattaita en ikinä ostaisi itse, ei sovi minun makuuni sitten millään.

Ja vaikka pitääkin olla kiitollinen ajatuksesta että toinen halusi vaan auttaa, niin olisi hän kuitenkin vähintään voinut kysyä minkälaisia vaunuja olit ajatellut ja lähtisitkö hänen kanssaan vaikkapa ostoksille. Miehesi ei välttämättä ole ymmärtänyt että haluat tehdä ostoksen yhdessä hänen kanssaan kun on siitä äitinsä kanssa jutellut. Kommunikoimalla olisi säästynyt yksi mielipaha, ja turha rahankäyttö. 

Itse olisin saanut ostaa siskoni rattaat paljon halvemmalla, ja nätit ja hyvässä kunnossa olivatkin, mutta ei kuitenkaan lainkaan minun tyyliäni, niin jätin ostamatta eikä siskoni siitä pahastunut. Kaikilla on omat tyylinsä makunsa ja mielensä. 

Se että rattaat ovat olleet kalliit, merkkituotteet ja hienot jonkun mielestä, ei tarkoita että sinun on niistä pidettävä. Se että joku tyytyy kirpparivaunuihin ja toinen tietyn mallisiin designvaunuihin, on vaan elämää. Älä kuuntele syyllistäjiä.