Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Ku lukee näitä niin tajuaa miten vähällä on itse päässyt. Viime aikoina on harmittanut pari nuorempana otettua suurehkoa tatuointia. Ne on ihan hienoja edelleen, mutta näin kolmekymppisenä on oppinut arvostamaan puhdasta ihoa enemmän kuin tatuointien saamaa huomiota.
Murheita on vaikka kuinka. Kaikkein suurin on kuitenkin turvaverkkojen puute ja täysin painajaismaiset sisarukset. Ovat minua parikymmentä vuotta vanhempia ja koko ajan pyrkivät painostamaan ja hyväksikäyttämään kaikin tavoin. Vastavuoroisesti eivät auta, vaikka tilanne olisi mikä, pyytäisin ja anelisin. Ovat henkisesti väkivaltaisia, toinen vielä pahimman luokan uskovainenkin. Toinen hyväksikäytti vanhempiamme taloudellisesti vuosikausia rajuimman kautta ja yrittää edelleen minultakin pummata rahaa.
Äitini kuoli muutama vuosi sitten ja isäni on laitoksessa. Vaikka he ovatkin minulle tärkeitä, niin olen jo vuosikymmeniä toivonut pääseväni kokonaan eroon sisaruksistani. Haaveilen siksi siitä, että sisarukseni olisivat kuolleet jonkinlaisessa onnettomuudessa ennen syntymääni tai että minut olisikin annettu adoptoitavaksi jostain syystä. Heidän tuottamansa taakka on elämässäni niin iso, että olisin valmis luopumaan vaikka vanhemmistani, jos sillä keinolla en olisi koskaan heitä tavannut.
Olen pyrkinyt erittäin selvin sanoin pääsemään sisaruksistani eroon jo vuosia, mutta se ei onnistu. Lisäksi toinen heistä painostaa minua pienen sukumme muiden jäsenten kautta. Joudun mahdollisesti luopumaan heistäkin, jotta pääsen näistä kahdesta vihaamastani henkilöstä irti.
Erään (ainakin ennen) suht läheisen ihmisen alkoholismi, joka vie häntä koko ajan kauemmaksi läheisistä. Pelkään, että vie häneltä vielä joskus hengen.
Vierailija kirjoitti:
Paras/ainoa ystäväni on kuolemassa syöpään.
Voimia ❤️
Kissan katoaminen. Kissani on ollut kateissa kohta jo vuoden eikä ole näkynyt. Olin jo tottunut ajatukseen, että joku petoeläin sen on syönyt tai auto päälle ajanut. Viime aikoina olen kumminkin alkanut nähdä unia, missä kissaani kidutetaan ja koko ajan fiilis, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Sisältä raastavaa.
Rahattomuus. Valmistuin keväällä ja sain hyväpalkkaisen unelmatyön, mutta vaikka olen jo kirjoittanutkin työsopimuksen, niin koronan, kesälomien ja ties minkä takia tämä on tarkoittanut silti muutaman kuukauden työttömyyttä ennen kuin voin aloittaa sovitusti. En enää edes tiedä, että miten minulla on varaa käydä siellä ennen ensimmäistä palkkaa.
Kaikkeen sekaantuva akka, mukamas kaikki tietävä. Sekoittaa vain asiat, eikä edes ymmärrä itse sitä.😤
En ottanut koronarokotetta ajoissa ja nyt joudun odottamaan pitkään toista rokotetta. En päässyt puuttuvan toisen piikin takia työmatkalle, johon kaikki muut ryhmästä lähtivät.
kaipa suunnattomasti vuosi sitten pos nukkunutta miestäni, rakastani.Vaikka olimme yhdessä 57 vuotta, en olisi uskonut että ikävä koskee sieluun asti.
Ainoaan sisarukseeni välirikko ja sen lisäksi kovat jalkakivut niin, että käveleminen on vaikeaa ja tuskallista.
Etätöissä kotona ja aikuiset lapset nukkuu puoleen päivään. Koiraa pitää käskeä vahtimaan ulkona, robotti-imurikaan ei nyt ihan itse siivoa ja muutakin pikkuaskaretta on. Pitäis tehdä töitä ja hoitaa kaikki, saatana.
Toivottavasti tulee pian taas pitkiä työmatkoja.
Minulla on maailman ihanin vaimo, mutta oma haluttomuuteni vaivaa. Vaimossa ei ole mitään vikaa. 13v yhdessä ja kaksi lasta, työuupumus huohottaa niskaan jatkuvasti. Kun osaisi jollain konstilla kiihottua, kaipaan seksiä kuten vaimokin, mutta ei se onnistu jos vain jatkuvasti ahdistaa.
Tällä hetkellä pahinta on, että rakastamaani ihmiseen (työkaveri) tulee etäisyyttä työpaikan vaihdokseni vuoksi. Itkettää, koska päivittäinen yhteys katkeaa..tulemma kyllä pitämään yhteyttä kavereina, mutta siti..
Valtava tarve antaa rakkautta ja jakaa elämän ilot ja surut. Ei vaan ole parisuhdetta.
-mies
Faktahan on, että kaikki liitot päättyvät eroon joko aiemmin tai puolison kuollessa.
Narsisti exä joka tekee kiusaa sekä raha huolet
Vierailija kirjoitti:
Elämässäni on ollut nuoreen ikään mennessä niin paljon murheita ja menetyksiä että harvalla on. Silti juuri nyt isoon ärsytyksen aihe on se, että harmittaa kun ei mökillä uskalla juuri liikkua luonnossa kun joka paikka on täynnä punkkeja. Koiran ei tarvi kun käydä pissalla pihalla, kun sen turkkiin tarttuu niitä pirulaisia ja tulevat sisälle. Juuri kipitti punkki sohvalla mun vieressä, hyi että! Olen ihan hysteerinen kohta noista punkeista!
Ymmärrän. Kun murheita on paljon, pienikin lisähuoli tuntuu kohtuuttomalta. Oletko kokeillut punkkipantoja esim niitä myrkyttömiä sitruunantuoksuisia? Myös jotain nieltäviä tabletteja löytyy koirille.
Samoin ja niihin tempauksiin. 86 v. kaatuilee jo kaksin jaloin, kolmipyöräisellä sähkömopolla ja nyt on
lähdössä fillarilla. Voi apua! Pitää varmaan rusikoida fillari tai puhkoa kumit.