Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Ei täs muuta murhetta kuin korona. Se rajoittaa elämääni ihan liikaa.

Tuntuu, että lapsen lapsetkin on vieraantuneet. Se on kallis hinta, se.

Iäkäs äitini sairastaa parantumatonta syöpää. Tätä murehdin ja yritän sopeutua ajatukseen hänen lähestyvästä kuolemastaan.

Liian vähän seksiä, vaikea perhetilanne.

Ihastukseni kohde torjui minut. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa naimisiin. Meillä on kolme lasta ja melkein velaton omakotitalo yhdessä. Nyt se haluaa naimisiin ikään kuin sinetiksi tälle suhteelle. Miksi? Johan tässä on eletty elämää yhdessä pitkään yhdessä eli mitä tällaisilla muodollisuuksilla enää tekee ja keksin kyllä rahalle parempaakin käyttöä kuin häät.

Me naiset olemme vaan sellaisia höppänöitä, että kun menee hyvin, niin morsiuspukuun olisi kiva pukeutua. Pukuun jota on tietyllä tapaa odottanut jo lapsesta saakka.

Rahakin on tärkeä ja aina löytyy sille käyttöä, mutta häätilaisuutta ei oikein voi rahassa laskea niinku sillein.

Vierailija kirjoitti:

Järjetön pääkipu, exhaustio, pelko sydänkohtauksesta tai aivoverenvuodosta tai aivohalvauksesta. Aiheuttajana bipot/sairaat henkilöt, en ole itse halunnut tai hankkinut seurueita.

Välillä nämä järjen jättiläiset tuntuvat tappavan väittämällä, että vasen on oikea, ylös on alas ja yö on päivä. Kaikki mahdollinen tärkeä menee heillä väärin, ainoastaan bullshit on jäljellä.

Minä olen bipo ja se on juurikin se suurin murheeni tällä hetkellä. Et varmaan osaa kuvitella miltä niistä ihmisistä tuntuu jolla se diagnoosi on. Eli mielestäni valitat turhasta ja argumenttisi on bullshittiä.

Olen sinkku, täysin ystävätön, työtön ja yksi perheenjäsenistäni saattohoidossa.

Jokaisen noista kestäisin ihan hyvin, jos olisi ainut murhe, mutta yhdessä ovat kestämätön yhdistelmä. Olen yksinäinen ja jopa silloin tällöin vähän itsetuhoinen ystävättömyyteni, työttömyyteni ja päämäärättömyyteni takia, mutta koko muu perhe on niin hajalla kuolevan läheisemme takia, että en halua omista pikkuisista murheistani heille avautua ja lisätä taakkaa.

Sairastamani syöpä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat eivät riitä elämiseen vaan joudun käyttämään vähäisiä säästöjä.

Toimeentulorahaa en saa koska on säästöjä (ei enää kauan) ja asuntoni on liian kallis. Mutta enhän minä vuokran määrälle mahda mitään. Halvempia asuntoja ei ole. Tai on, mutta niissä ilmoituksissa lukee suoraan että ne ovat homeessa tai muutoin sisäilmaongelmaisia. Yksiön maksimi vuokra sasi muka Kelan mukana olla vähän päälle 400 euroa. Mistä saa ok kuntoisen yksiön 400 eurolla?

Jouduin viime muuton yhteydessä heittämään aivan kaiken pois, koska asunnossa oli homeongelma. Riesakseni sain vielä kemikaaliyliherkkyyden. Jouduin myymään/heittämään pois kaikki ihanat kalliit merkkituoksuni. Vituttaa. Edellinen vuokranantaja ei suostunut ottamaan mittauksia tai testejä, siispä vakuutus ei korvaa mitään.

Olen henkisesti aivan loppu.

Yritän löytää töitä, mutta paikkakunnalla on erittäin huono työllisyystilanne.

Tuntuu, että olen kertakaikkisen epäonnistunut ihmisenä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että vuokranantajat ei koskaan ota mitään testejä ja mittauksia koska ne maksaa hänelle paljon. Kun taas sinä asukkaana saat ne kaupungilta terveystarkastajalta maksutta eli soitto sinne ja tulee ottamaan näytteet. No näin oli ainakin 20v sitten liekö nyt muuttunut.  Liian myöhäistähän tämä sinulle nyt on mutta tiedoksi muille että kannattaa kysyä. Kaupungilta voi jopa saada asunnon nopeasti jos todetaan että homeet aiheuttaa terveysongelmia. Itse ainakin sain heti toisen asunnon. Vakuutusta en tullut edes kysyneeksi. Olen pahoillani tilanteestasi. Yksiöitä ei kyllä saa noin edullisesti kuin pienistä kaupungeista jos niistäkään ja kuntokaan ei silloin häävi ole.

Olin kyllä yhteydessä kaupungin terveystarkastajaan. Koko ukosta ei ollut mitään hyötyä. Mittasi vain paljon ilmassa oli hiilidioksidi ja lämpö. Ilman tunkkaisuuten totesi, että älä pidä pattereita päällä. Kesällä kerrrostalossa, missä on kaukolämpö. Patterit eivät edes olleet päällä ja siihen ei voinut itse edes vaikuttaa.

Kun ilmaisin huoleni, että korvausilma tulee käytävästä/viemäristä vastaus oli, että vanhat rakennukset ovat nyt vain tällaisia.

Ei suostunut ottamaan näytteitä vaikka pyysin. Pitäisi kuulemma vuokranantajan ottaa mikrobinäytteet ja tutkituttaa. Arvatkaapa vaa mikä oli vuokranantajan kommentti. Vaikka tarjouduin maksamaan.

Valitettavasti kaupungin ja kunnan terveystarkastajat pelaavat osakkeiden omistajien eli yksityisten vuokranantajien sekä kaupungin pussiin. Yksityiset terveystarkastajat ovat olleet oman kokemuksen mukaan paljon parempia ja kiinnostuneet oikeasti ihmisten terveydestä asuin- ja työtiloissa.

Ainakin täälläpäin kaupungin vuokra-asunnot ovat hyvin vanhoja ja... no erittäin huonossa kunnossa. Kävin muutamaa katsomassa, mutta en pystynyt olemaan niissä oireilematta.

Suosittelen kaikkia ihmisiä tarkkailemaan oloaan ja oireita työpaikoilla ja kotona. Onko riesana jatkuva nuha, flunssa, tukkoinen nenä, punoittavat silmät, ihottumat joille ei löydy syytä, yskä, aivosumu, väsymys tai vatsaoireet, mitkä helpottavat esim raittiissa ulkoilmassa tai kotona ollessa.

Pysykää terveenä ja pitäkää kiinni oikeuksistanne työskennellä terveessä ympäristössä

Masennus, alkoholismi ja ylipaino.

Vielä viitisen – kuutisen vuotta sitten olin aivan törkeän hyvässä kunnossa fyysisesti. Silloin käytin liikuntaa selviytymiskeinona masennustani vastaan. Vaikka siis olinkin silloin jo masentunut, niin ainakin olin fysiikaltani timmissä kunnossa ja pystyin käyttämään niitä vaatteita, mitä halusin. Urheilin ihan selkeästi liikaa, mutta ainakin nautin liikunnasta aktiviteettina.

Sitten kuvioihin tuli alkoholi, ja vuosi vuodelta aloin käyttää sitä yhä enemmän ja enemmän. Kännissä ollessa aloin syödä myös valtavia määriä roskaruokaa, ja usein toistuvan krapulan takia liikunta jäi elämästä pois. Siitä lähti käyntiin syöksykierre, jossa selviytymiskeinoksi tuli liikunnan tilalle viina ja lohtusyöminen.

Nyt olen 50 – 60 kiloa lihavampi kuin viisi vuotta sitten. Olen myöntänyt itselleni, että olen alkoholisoitunut, mutta sosiaalisen ahdistuksen ja koronan vuoksi en ole uskaltanut mennä AA:han. Joudun päivittäin taistelemaan viinanhimoa vastaan, ja usein häviän sen taistelun ja ryyppään. Maksa-arvot sentään olen onneksi saanut laskemaan kohti normaalitasoa, mutta pelkään silti omalle keholleni aiheuttamaa tuhoa. Ja siitä tuhosta puheenollen on kroppani paisunut niin lihavaksi, että enää minulle ei muut vaatteet mahdu kuin 6XL paidat ja housut, eikä minulla enää ole minkäänlaista omaa, persoonallista tyyliä, jota kovasti kaipaan. Ihoni on kauttaaltaan venymäarpien peitossa, ja pelkään kuinka löysä ja roikkuva ihoni tulee olemaan, jos onnistun saamaan painoni hallintaan jonakin kauniina päivänä. Niin ja tietysti ahdistaa myös se rahan määrä, joka alkoon menee. Olen useaan kertaan joutunut jättämään apteekkireissun tekemättä ja reseptilääkkeet ostamatta, kun olen niin holtittomasti käyttänyt rahojani viinaan. Itsemurha pyörii mielessä joka ikisenä päivänä, ja ajattelen sitä vähintään kymmeniä kertoja jokaisena tuntina kun olen hereillä.

Kävin kuntoutuspsykoterapiassa täydet kolme vuotta jonka Kela myöntää tukea, mutta Kelan tuesta huolimatta terapia oli niin kallista, että en itse niistä terapialaskuista selviytynyt vaan jouduin kerjäämään tuttavilta rahaa. Se terapia oli ihan jees, mutta eipä se pidemmän päälle minua saanut ihmisenä korjattua. Viime vuonna yritin hakea uudelleen apua lääkäreiltä, mutta mitään apua en saanut.

Tulottomuus. Säästöt alkaa olla syöty. Työkyky nollassa.

Vähän painaa mieltä, kun vaimo pyysi kastelemaan kukat ja haluaisin juoda aamuteen ilman paineita. Toisaalta, se ei ole iso homma ja nyt vaan istuskelen ja nautin. Vähän kyllä harmittaa sekin, että FS2020 Xbox:lle pitää odottaa vielä kolme yötä, ja kunnon Yoke-ohjainta siihen ei saa vielä edes ennakkotilattua. Kyllä näistä selvitään. Muilla näyttää olevan ihan oikeita vastoinkäymisiä.

Oma tyhmyyteni. Vaikka yritän toimia oikein, jälkeenpäin usein huomaan virheet. Jotain tärkeää, mitä en ole tajunnut enkä huomannut. Tällaista on ollut nuoresta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin puhettani vähän aikaa sittennauhalta ja tajusin että puheeni s-vikaisen sössötystä mitä en ole itse tajunnut.

Tekisi mieli jättää kaikki työt +muut sosiaaliset jutut ja mennä vain puheterapiaan ennenkuin uskallan mennä ihmisten ilmoille.

Kysyin vanhemmiltani että mikseivät he ole laittaneet minua lapsena puheterapiaan koska olen sössöttänyt koko elämäni tiedostamattani. (Tai tottapuhuen on minulle kerran kaksi yritetty kertoa sössötyksestäni mutta olen unohtanut ne jutut nopeasti kun oma puhe kuulostaa normaalilta omaan korvaan ilman nauhuria).

Näiden vastaus oli että "Ethän sinä edes sössötä". Valitettavasti nauhuri ei valehtele. Harmittaa kyllä kovasti että olen joutunut sössöttämään koko ikäni koska vanhempani ovat olleet kuuroja s-vialleni ja olen itsekkin samalla muuttunut kuuroksi sössötykselleni.

Tämä on iso identiteettikriisi itselleni. Olen sössöttänyt koko ikäni tiedostamattani, eikä siitä kehdata puhua minulle suoraan.

I feel you! Itse kuulin myös puhettani taannoin nauhalta ja voi luoja sitä häpeän määrää. Omaan korvaani puheääneni kuulostaa täysin normaalilta ja siltä että lauseen loppua kohden ääneni madaltuu, mutta nauhalta tajusin että äänessäni on aivan hirveä nasaali ja että lauseen loppua kohden ääneni itseasiassa muuttuu korkeammaksi. Kuulostan joltakin hirveältä pissisteiniltä. En tiedä miten se ero edes voi olla niin suuri omaan korvaan. Vakavassa harkinnassa että menisin johonkin puheterapiaan tms. nyt aikuisiällä.

Minä kuulostan siltä kuin olisin matalaääninen haamu haudan takaa. Luulin kuulostavani asialliselta, reippaalta ja aikuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Oma tyhmyyteni. Vaikka yritän toimia oikein, jälkeenpäin usein huomaan virheet. Jotain tärkeää, mitä en ole tajunnut enkä huomannut. Tällaista on ollut nuoresta asti.

Auts! Toi ei parane ikinä. Useimmat ihmiset on niin onnekkaita ettei ikinä tajua missä tuli mokattua, tai jos hetkittäin tajuaakin, niin ei jää sitä kelaamaan. 

Mutta toisaalta, jos ymmärrät niitä virheitäsi, etkä ainakaan usein tee samoja mokia uudestaan, niin eikö se tavallaan kerrytä jonkinlaista viisautta?

Voimia Sinulle, jonka läheisellä on syöpä. Olen käynyt saman läpi parikin kertaa. 90-luvulla paras ystäväni kuoli syöpään ja seurasi vierestä voimattomana taudin etenemistä ja olin hänelle tukena. Hän päätyi lopulta saattohoitokotiin, jossa vierailin lähes päivittäin. Toinen ystäväni parani hiljattain syövästään. itselläni on epäilty syöpää, mutta oli väärä hälytys. 

Omista murheistani suurin tällä hetkellä oma terveys, joka ei ole hääppöinen. On paljon ihan diagnosoituja sairauksia, ei sentään syöpää.

Vierailija kirjoitti:

Tulottomuus. Säästöt alkaa olla syöty. Työkyky nollassa.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta vain niille, joilla on rahaa. Minä olen myös työkyvytön masennukseni takia, mutta lääkäreiden mielestä en ole tarpeeksi huonovointinen saadakseni minkäänlaista kuntoutustukea. Onneksi löysin sellaisen työpaikan, jossa voin itse vaikuttaa tekemäni työn määrään, eikä ole pakko tehdä täyttä kahdeksaa tuntia joka päivä. Tosin siinä sitten ne tulotkin jäävät hyvin pieniksi, jos en tarpeeksi monena päivänä viikossa jaksa työskennellä.

Eräs läheinen ystäväni on myös kamppaillut koko elämänsä anoreksian, itsemurhayritysten ja masennuksen kanssa, ja saatuaan vuoden verran kuntoutusrahaa hänet on nyt pakotettu menemään takaisin töihin, täysin huolimatta siitä kuinka pahasti töihin meneminen pahentaa hänen oloaan.

Niin kovasti yrittävät aivopestyt patriootit maalata Suomea jonkinlaisena hyvinvoinnin mallimaana, mutta todellisuudessa tämäkin on pelkkä kapitalistinen helvetti jossa ihmisellä ei ole mitään merkitystä. Sinulla on ihmisarvo vain ja ainoastaan silloin, kun tuotat rahallista tuloa jonka osakkeenomistajat voivat sinulta ryöstää.

Korona. Loppua ei näy.

Kaksi appelsiinin kokoista myoomaa kohdussa. Painavat rakkoa ja suolta, vaikeuttavat elämää joltisen. Leikkaus ehkä puolentoista kuukauden päästä, vedetään koko pillu päreiksi.

Olen kärsinyt pään sirinästä kohta 5 vuotta. Kukaan eikä mikään ole avuksi. Työttömyys ja terveydentilan heikkeneminen. Jalkapöytä kipeena nyt 3 viikkoa, kuvissa ei syytä näy,kaikki ok.  Mutta en pysty kävelemään normaalisti. Vasemmalla puolella kaulaa/korvan takaa tuntuu hankaava ääni tietyssä liikeradassa. Onhan näitä murheita mitä murehtia.