Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeterapia - Terapeutti ei suostu ottamaan meitä vastaan pariskuntana
18.08.2020 |
Kävin eilen yksin kartoituskäynnillä parisuhdeterapia tarkoituksessa Perheneuvontakeskuksessa. Terapeutin kanssa juttelimme asioista, vaikeuksistamme perheenä, viime vuosien ahdistuksesta ja vastoinkäymisistä, riidoista jotka ovat johtaneet muutamia vuosia sitten minun käsivarsien mustelmiin ja tästä seuranneeseen luottamuksen rakoiluun. Myös minun kokema miehen luonteen temperamentti ja hankaluus oli esillä useampaan kertaan.
Lopputuloksena oli se, että jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen terapeutti / neuvoja totesi ettei voi ottaa meitä vastaan pariskuntana. Koska suhteessa on esiintynyt minkäänlaista väkivaltaa, meitä ei oteta pariskuntana terapiaan. Mieheni täytyisi mennä yksin eri terapeutille, jonka kartoituksen jälkeen meidät otettaisiin vastaan omien terapeuttiemme kanssa ja asiaa alettaisiin purkamaan nelistään.
Minun korvaan tämä kuulostaa aivan äärimmäisen hankalalle, aikaavievälle ja epämiellyttävälle. Haluaisin vain saada arjen toimimaan ja selviteltyä asioita jonkun ulkopuolisen kanssa mahdollisimman helposti. Ahdistava ilmapiiri kotonamme on arkipäivää tällä hetkellä ja se että sen paljon puhuttu ”Menkää terapiaan”-juttukin näyttäytyy tällaisena vahvistaa vain omaa ajatustani siitä että ehkä helpompi olisi vain erota kuin vääntää väkisin asiaa jota edes ammattilaiset eivät halua lähteä helpolla purkamaan.
Lopuksi terapeutti sanoi minulle että hän voi seuraavalla kerralla antaa monisteita mistä saan tukea eri teille lähtemisessä ja erotilanteessa tukevista paikoista. Eli hänen näkökantansa asiaan taisi tulla nyt sitten jo heti tässä.
Olen vähän hämmentynyt koko tilanteesta. Tässäkö se paljonpuhuttu ja odotettu apu nyt oli?
Kommentit (52)
Mies on ehkä itsekin pelästynyt omaa väkivaltaisuuttaan silloin jokunen vuosi sitten ja sen jälkeen hillinnyt itseään. Kokee ehkä että asia on hoidettu ja pitää epäreiluna, että häntä pidetään tämän takia väkivaltaisena miehenä, eikä halua mennä terapiaa "Vaimoaan lyövä mies" -asetelmasta.
Kuitenkin teillä on isoja ongelmia ja tuo yksittäinen(?) käsienpuristamis(?)tilanne on sinuunkin syvästi vaikuttanut.
Toivottavasti saatte asiaa prosessoitua kumpikin. Voi olla mieskin huomaisi sitten siellä yksilöterapiassa, että asiaa käsitellään laajemmin ja syvemmin kuin istuttamalla hänet syytettyjen penkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan sääntö perheterapiassa. Kaikki terapeutit tekevät tuolla tavalla, ettei väkivalta eskaloidu terapian takia. Sinun turvallisuuden takia noin tehtiin eli oli ammattitaitoinen terapeutti kyseessä.
Kiitos tiedosta. Tämä on hyvä asia. Mies on asiasta järkyttynyt, ja vähän epäileväinen jo nyt mitä sanoin koska asia ei edennytkään yhteiseen keskusteluun. Eli jo tämä tapaaminen minulla yksin vähän taas huononti meidän keksinäistä olotilaa, koska emme olekaan pariskuntana nyt menossa vastaanotolle. Saa omat silmät aukeamaan, että ongelmat ovat suurempia tosiaan kun vain pientä kommunikaatio-ongelmaa.
Ap
Tilanteesta ja riskiarviosta riippuen saatatte vielä päästä yhdessäkin pariterapiaan, mutta ei sinun turvallisuutesi kustannuksella. Väkivalta ei ole kommunikaatio-ongelma eikä sinusta ja parisuhdeterapiasta riippuvainen. Se on miehen omasta taustasta nouseva ongelma, joten parisuhdeterapia ei sitä paranna.
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Se toimii, jos on motivoitunut asiakas/asiakkaat ja terapeutti osaa tarjota juuri heille toimivat työkalut. Muuten tosiaan on ajanhukkaa.
Ap:n tapauksessa ap on motivoitunut, koska hänellä on kurja arki. Sen sijaan emme voi olla varmoja miehen motivaatioasteesta ja siitä, voiko tai haluaako mies koskaan tarjota ap:lle sellaista arkea, minkä ap tarvitsee/haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle suodaan mahdollisuus puhua perheen tilanteesta myös ilman miestäsi. Monesti naiset eivät uskalla tuoda kaikkea esiin miehen kuullen, jos perheessä on väkivaltaa. Terapeutti ei voi vielä tietää, onko näin myös teidän kohdalla. Minusta tämä kuulosti hyvältä ratkaisulta. Ja samaa mieltä yhden kommentoijan kanssa, että miehellä on varmasti paljon selvitettävää myös itsensä kanssa. Ei pelkästään suhteessa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ehkä itsekin pelästynyt omaa väkivaltaisuuttaan silloin jokunen vuosi sitten ja sen jälkeen hillinnyt itseään. Kokee ehkä että asia on hoidettu ja pitää epäreiluna, että häntä pidetään tämän takia väkivaltaisena miehenä, eikä halua mennä terapiaa "Vaimoaan lyövä mies" -asetelmasta.
Kuitenkin teillä on isoja ongelmia ja tuo yksittäinen(?) käsienpuristamis(?)tilanne on sinuunkin syvästi vaikuttanut.
Toivottavasti saatte asiaa prosessoitua kumpikin. Voi olla mieskin huomaisi sitten siellä yksilöterapiassa, että asiaa käsitellään laajemmin ja syvemmin kuin istuttamalla hänet syytettyjen penkille.
On hyvin harvinaista, että väkivaltainen pelästyisi väkivaltaisuuttaan, sillä käytännössä koskaan väkivaltaisessa suhteessa teot eivät ole yksittäisiä. Sen sijaan väkivaltaisessa suhteessa oleva ei tunnista väkivaltaa, tavaroiden paiskomista ja minenlaista uhkaavaa, vähättelevää ja pelottelemaan tarkoitettua toimintaa. Väkivaltaisuus on pitkäaikainen tapa toimia suhteessa ja siihen suhteessa elävä on tottunut ehkä jo oman taustansa vuoksi. Mitään terapiaa ei aloiteta siitä lähtökohdasta, että väkivalta olisi vain yksittäinen teko, vaan kyllä erityisesti väkivaltaisen on tunnistettava oma väkivaltaisuus ja sitouduttava luopumaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos väkivalta olisi ollut joku yksittäinen teko, oletettavasti ap:n elämä ei enää olisi kurjaa. Onkohan suhteessa jotain vinoumia ja henkistä väkivaltaa, jota ap ei edes tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on todella hyvä järjestely. Kumpikin saa kertoa tilanteesta oman näkökulmansa ilman, että terapeutilla olisi valmiiksi mitään ennakko-oletusta mistään. Kummallakin on myös helpompi puhua omista henkilökohtaisista ongelmistaan, kun kummallakin on oma terapeutti.
Vaikka te olette pari, te olette samalla myös kaksi erillistä yksilöä, joilla on omat menneisyytensä, omat käsityksensä nykyhetkestä ja omat toiveensa tulevaisuudelta. Te ette ajattele samoilla aivoilla, vaikka olettekin pariskunta.
Sinulla taitaa olla ongelmana se, että et näe rajaa, missä sinä loput ja kumppanisi alkaa, etkä sitä, mihin kumppanisi loppuu ja sinä alat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Olisi se silloin ainakin ilmaista. Rahastaja välissä kun ”ei tee sitä työtä, vaan se tehdään itse”. Aina näitä puoskareita löytyy dollarit silmissä vetämässä vaikeissa tilanteissa olevilta välistä. Ihminen on sellainen - paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Olisi se silloin ainakin ilmaista. Rahastaja välissä kun ”ei tee sitä työtä, vaan se tehdään itse”. Aina näitä puoskareita löytyy dollarit silmissä vetämässä vaikeissa tilanteissa olevilta välistä. Ihminen on sellainen - paha.
Suurin osa terapiapalveluista on kyllä
Ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Olisi se silloin ainakin ilmaista. Rahastaja välissä kun ”ei tee sitä työtä, vaan se tehdään itse”. Aina näitä puoskareita löytyy dollarit silmissä vetämässä vaikeissa tilanteissa olevilta välistä. Ihminen on sellainen - paha.
Suurin osa terapiapalveluista on kyllä
Ilmaisia.
Ainakaan väkivaltaisia suhteita käsitteleviä yksityisiä terapeutteja ei juuri ole, koska se on moniammatillista työtä. Perheneuvolat, perheasiainneuvottelukeskukset ja projektimuotoiset päihde- ja väkivaltaterapiaa tarjoavat hankkeet ovat kaikki ilmaisia ja tietysti myös ne palvelut, joihin päädytään viranomaisten väliintulon jälkeen. Väestöliitto ja yksityiset terapeutit tarjoavat maksullista pariterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Olisi se silloin ainakin ilmaista. Rahastaja välissä kun ”ei tee sitä työtä, vaan se tehdään itse”. Aina näitä puoskareita löytyy dollarit silmissä vetämässä vaikeissa tilanteissa olevilta välistä. Ihminen on sellainen - paha.
Suurin osa terapiapalveluista on kyllä
Ilmaisia.Ainakaan väkivaltaisia suhteita käsitteleviä yksityisiä terapeutteja ei juuri ole, koska se on moniammatillista työtä. Perheneuvolat, perheasiainneuvottelukeskukset ja projektimuotoiset päihde- ja väkivaltaterapiaa tarjoavat hankkeet ovat kaikki ilmaisia ja tietysti myös ne palvelut, joihin päädytään viranomaisten väliintulon jälkeen. Väestöliitto ja yksityiset terapeutit tarjoavat maksullista pariterapiaa.
Jos perheessä ei ole lapsia, toivon ettei yhteiskunnan varoja laiteta ihan järkyttävän paljon jokaisen käsivarresta puristaneen pariskunnan hoitamiseksi moniammatillisin neuvottelukunnin. Suurimmalla osalla paras hoito on ero.
Ap:n tilanteessa tosin jokin saa minut epäilemään myös henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Jokainen joka näin ajattelee voi sitten tosiaan itse tehdä sen työn. Miksi suotta edes mennä mihinkään terapiaan jos itse pystyy hoitamaan asiansa?
Olisi se silloin ainakin ilmaista. Rahastaja välissä kun ”ei tee sitä työtä, vaan se tehdään itse”. Aina näitä puoskareita löytyy dollarit silmissä vetämässä vaikeissa tilanteissa olevilta välistä. Ihminen on sellainen - paha.
Suurin osa terapiapalveluista on kyllä
Ilmaisia.Ainakaan väkivaltaisia suhteita käsitteleviä yksityisiä terapeutteja ei juuri ole, koska se on moniammatillista työtä. Perheneuvolat, perheasiainneuvottelukeskukset ja projektimuotoiset päihde- ja väkivaltaterapiaa tarjoavat hankkeet ovat kaikki ilmaisia ja tietysti myös ne palvelut, joihin päädytään viranomaisten väliintulon jälkeen. Väestöliitto ja yksityiset terapeutit tarjoavat maksullista pariterapiaa.
Jos perheessä ei ole lapsia, toivon ettei yhteiskunnan varoja laiteta ihan järkyttävän paljon jokaisen käsivarresta puristaneen pariskunnan hoitamiseksi moniammatillisin neuvottelukunnin. Suurimmalla osalla paras hoito on ero.
Ap:n tilanteessa tosin jokin saa minut epäilemään myös henkistä väkivaltaa.
Väkivaltaa edeltää aina henkinen väkivalta. Se kädestä puristaminen ei aina tarkoita vain kädestä puristamista.
Vierailija kirjoitti:
Jos väkivalta olisi ollut joku yksittäinen teko, oletettavasti ap:n elämä ei enää olisi kurjaa. Onkohan suhteessa jotain vinoumia ja henkistä väkivaltaa, jota ap ei edes tunnista.
Kyllä. Avioliiton aikana olen ollut kolme kertaa kädet mustelmilla. Viimeisin kerta kaksi vuotta sitten meinasi lopettaa koko avioliiton. Olin henkisesti siinä kohtaa niin pelästynyt, että olen monesti miettinyt että jos silloin olisin lähtenyt en olisi edes katunut. Sen jälkeen mies lupasi hakea apua - on yrittänyt mutta mitään ratkaisevaa apua ei ole löytynyt.
Nyt yritämme tätä. Alan tajuta että ehkä mitkään ei oikeasti auta. Nämä teidän kommentit ovat avanneet silmiäni huomattavasti enemmän kuin eilinen terapiakäynti, todella viisaita, ajatuksia herättäviä ja oikeasti pysäyttäviä sanoja.
Nimenomaan, mies haluaisi terapiaan kanssani, että saisimme takaisin sen mitä aiemmin oli. Että minä palaisin normaaliksi. Että olisin taas vaimo. Nämä ovat hänen sanojaan.
Nyt mitä enemmän asiaa punnitsen sitä enemmän vahvistuu ajatus, että itseasiassa haluaisin kaikkein eniten oikeastaan olla vain ihan yksin. Siis lasten kanssa, äiti heille, vailla rikkinäisen parisuhteen paineita.
Ap
Ja meillä on kaksi lasta. Viimeisimmän minun käsieni mustelmiin päätyneen tilanteen aikana lapset olivat päivällä kotona, näkivät riepotteluni kun mies raahasi käsistä parvekkeelle ja liukastuin ja kaaduin sinne. Kädessäni oli koko ajan puhelin jossa oli käynnissä video. Minulla siis on aika vankka todistusaineisto tästä tapahtumasta, joka mahdollisessa erotilanteessa voisi olla ratkaiseva huoltajuuden kannalta.
Onhan tässä riskejä, miehen luonteen tuntien ja hänen tietäessä että minulla on tuo video tallessa (pilvessä ) eli vaikka puhelin pirstaloitaisiin tämä todiste on ja säilyy.
Hulluahan tämä on ollut. Kaukana varmaan se ihana rakkaus. Olen itse alkanut ajatella että parisuhde on vain sietämistä hetkestä seuraavaan. Ja että saadaan kasvatettua lapset, mutta kyllähän nuo muistot heitäkin vahingoittaa jollain lailla.
Ap
Jos olet päättänyt erota, niin keskustele asiasta ensin yksin terapeutin kanssa. Kerro tilanteesta läheisillesi ja varaudu siihen, että mies ei hyväksy eropäätöstäsi. Tee turvasuunnitelma itseäsi ja lapsia varten, sillä vaarallisin perheväkivalta liittyy erotilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä on kaksi lasta. Viimeisimmän minun käsieni mustelmiin päätyneen tilanteen aikana lapset olivat päivällä kotona, näkivät riepotteluni kun mies raahasi käsistä parvekkeelle ja liukastuin ja kaaduin sinne. Kädessäni oli koko ajan puhelin jossa oli käynnissä video. Minulla siis on aika vankka todistusaineisto tästä tapahtumasta, joka mahdollisessa erotilanteessa voisi olla ratkaiseva huoltajuuden kannalta.
Onhan tässä riskejä, miehen luonteen tuntien ja hänen tietäessä että minulla on tuo video tallessa (pilvessä ) eli vaikka puhelin pirstaloitaisiin tämä todiste on ja säilyy.
Hulluahan tämä on ollut. Kaukana varmaan se ihana rakkaus. Olen itse alkanut ajatella että parisuhde on vain sietämistä hetkestä seuraavaan. Ja että saadaan kasvatettua lapset, mutta kyllähän nuo muistot heitäkin vahingoittaa jollain lailla.
Ap
Lastesi tulisi myös päästä perheterapeutille. Väkivaltaisessa perheessä eläminen vahingoittaa lapsia, mutta tilannetta voidaan korjata perheterapialla.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos tiedosta. Tämä on hyvä asia. Mies on asiasta järkyttynyt, ja vähän epäileväinen jo nyt mitä sanoin koska asia ei edennytkään yhteiseen keskusteluun. Eli jo tämä tapaaminen minulla yksin vähän taas huononti meidän keksinäistä olotilaa, koska emme olekaan pariskuntana nyt menossa vastaanotolle. Saa omat silmät aukeamaan, että ongelmat ovat suurempia tosiaan kun vain pientä kommunikaatio-ongelmaa.
Ap