Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeterapia - Terapeutti ei suostu ottamaan meitä vastaan pariskuntana
18.08.2020 |
Kävin eilen yksin kartoituskäynnillä parisuhdeterapia tarkoituksessa Perheneuvontakeskuksessa. Terapeutin kanssa juttelimme asioista, vaikeuksistamme perheenä, viime vuosien ahdistuksesta ja vastoinkäymisistä, riidoista jotka ovat johtaneet muutamia vuosia sitten minun käsivarsien mustelmiin ja tästä seuranneeseen luottamuksen rakoiluun. Myös minun kokema miehen luonteen temperamentti ja hankaluus oli esillä useampaan kertaan.
Lopputuloksena oli se, että jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen terapeutti / neuvoja totesi ettei voi ottaa meitä vastaan pariskuntana. Koska suhteessa on esiintynyt minkäänlaista väkivaltaa, meitä ei oteta pariskuntana terapiaan. Mieheni täytyisi mennä yksin eri terapeutille, jonka kartoituksen jälkeen meidät otettaisiin vastaan omien terapeuttiemme kanssa ja asiaa alettaisiin purkamaan nelistään.
Minun korvaan tämä kuulostaa aivan äärimmäisen hankalalle, aikaavievälle ja epämiellyttävälle. Haluaisin vain saada arjen toimimaan ja selviteltyä asioita jonkun ulkopuolisen kanssa mahdollisimman helposti. Ahdistava ilmapiiri kotonamme on arkipäivää tällä hetkellä ja se että sen paljon puhuttu ”Menkää terapiaan”-juttukin näyttäytyy tällaisena vahvistaa vain omaa ajatustani siitä että ehkä helpompi olisi vain erota kuin vääntää väkisin asiaa jota edes ammattilaiset eivät halua lähteä helpolla purkamaan.
Lopuksi terapeutti sanoi minulle että hän voi seuraavalla kerralla antaa monisteita mistä saan tukea eri teille lähtemisessä ja erotilanteessa tukevista paikoista. Eli hänen näkökantansa asiaan taisi tulla nyt sitten jo heti tässä.
Olen vähän hämmentynyt koko tilanteesta. Tässäkö se paljonpuhuttu ja odotettu apu nyt oli?
Kommentit (52)
Jos mies on aiheuttanut sinulle yhdenkin mustelman ja sinä olet jäänyt hänen kanssaan, olet ns. toivoton tapaus. Sinunlaisesi kanssa aika menee turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä olikin "hauska" provo kun alussa ongelma oli ettei pariterapiaan pääse kun on kerran ollut mustelmia käsissä ja sitten yhtäkkiä mies on väkivaltainen täyshullu. Justjoo.
Mun mielestä pitäisi paljon enemmän puuttua siihen, että naiset ymmärtäisivät myös oman vastuunsa parisuhteissa ja sen ettei toista voi kohdella tai ärsyttää kuin mattoa ilman seuraamuksia.
Ero on paras idea. Usein miehet eivät muutu todellakaan. Ei kuulosta rakastuneelta mieheltä tai että sitä voisi enää saada takaisin. Yksityisiä pariterapeutteja saattaa olla, en tiedä onko yhtään parempi. Riita ei sovi parisuhteeseen, ei käsiksi käyminen eikä liiat vaatimukset toisia kohtaan. Ei tarvitse mennä sellaiseen paikkaan setvimään suhdetta, joka tuntuu epämiellyttävältä. Lapsia kannattaa suojella ikävältä ilmapiiriltä ja siksi voi asua erillään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä olikin "hauska" provo kun alussa ongelma oli ettei pariterapiaan pääse kun on kerran ollut mustelmia käsissä ja sitten yhtäkkiä mies on väkivaltainen täyshullu. Justjoo.
Mun mielestä pitäisi paljon enemmän puuttua siihen, että naiset ymmärtäisivät myös oman vastuunsa parisuhteissa ja sen ettei toista voi kohdella tai ärsyttää kuin mattoa ilman seuraamuksia.
Jännää, kuinka edelleen moni mies etsii syyllistä omaan väkivaltaisuuteensa puolisostaan ja vallan unohtaa etsiä sitä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä on kaksi lasta. Viimeisimmän minun käsieni mustelmiin päätyneen tilanteen aikana lapset olivat päivällä kotona, näkivät riepotteluni kun mies raahasi käsistä parvekkeelle ja liukastuin ja kaaduin sinne. Kädessäni oli koko ajan puhelin jossa oli käynnissä video. Minulla siis on aika vankka todistusaineisto tästä tapahtumasta, joka mahdollisessa erotilanteessa voisi olla ratkaiseva huoltajuuden kannalta.
Onhan tässä riskejä, miehen luonteen tuntien ja hänen tietäessä että minulla on tuo video tallessa (pilvessä ) eli vaikka puhelin pirstaloitaisiin tämä todiste on ja säilyy.
Hulluahan tämä on ollut. Kaukana varmaan se ihana rakkaus. Olen itse alkanut ajatella että parisuhde on vain sietämistä hetkestä seuraavaan. Ja että saadaan kasvatettua lapset, mutta kyllähän nuo muistot heitäkin vahingoittaa jollain lailla.
Ap
Lastesi tulisi myös päästä perheterapeutille. Väkivaltaisessa perheessä eläminen vahingoittaa lapsia, mutta tilannetta voidaan korjata perheterapialla.
On vaarallisen valheellista kuvitella, että väkivaltainen mies muuttuu tai perheterapeutti voi korjata jotain, se ei ole totta. Harvassa tapauksessa on niin ja oma motivaatio miehellä muuttua. Riskejä ei voi ottaa, että lapsi jää sitten piiloaggressiivisen raivokohtauksia saavan vanhemman kynsiin. Nainen voi asua erillään lasten kanssa, ei kannata jäädä yhteen asumaan! Lapset voivat jutella aiheesta toki jonkun kanssa halutessaan - ei väkisin, muttei sen väkivaltaisen läsnäollessa. Riippuu aina mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen hankalassa parisuhteessa olevan toivomus olisi että terapiassa terapeutti "korjaisi" sen toisen, hankalan osapuolen. Valitettavasti terapeutti voi auttaa vain joko sinua työstämään omia ongelmiasi ja omaa suhtautumistasi tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti parisuhdeterapiassa kahden hengen yhteistä kommunikaatiota. Terapeutti ei ole erotuomari joka kertoo kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, eikä hänellä ole valtaa saada ylpeää hankalaa ihmistä nöyrtymään ja muuttumaan.
Tästäkin syystä erilliset terapiat ovat yleensä suositeltavia, jolloin kumpikin työstää ensin omia ongelmiaan erikseen, ja pohtii itsekseen miten parisuhdetta voisi parantaa omasta mielestään. Mikäli kummankin prosessit lähtevät järkevästi käyntiin ja edistystä tapahtuu, voi paritapaamisessa keskustelu olla tämän jälkeen jopa hedelmällistä!
Suuri ongelma parisuhteissa ja parisuhdeterapiassa on se, että harvoin kumpikin osapuoli on valmis myöntämään ongelmiaan ja työstämään niitä. Aika usein toinen henkilö tunnistaa ongelman ja haluisi työstää sitä, mutta toinen vastustaa eikä suostu edes terapiaan (tai jos vastahakoisesti saapuu paikalle, niin ei tee oikeasti työtä ongelmien ratkaisemiseksi).
Mutta terapeutille kyllä raha kelpaa, vaikka asiakkaat tekevät itse ”työn”. Kusetustahan tämä on, viimeisen päälle.
Onko personal trainer rahanhukkaa mikäli se ei saa sinua hyvään kuntoon ja terveellisiä elämäntapoja iskoistettua, pitäisikö sen PT:n liikkua asiakkaan puolesta, jotta tämä laihtuisi? Kyllä jokaisen täytyy henkilökohtaisesti se työ tehdä jos haluaa muutoksia elämässään aikaan.
Tässä on "hauska" tilanne, kun sekä mies että vaimo toivovat molemmat, että terapeutti korjaa sen toisen takaisin normaaliksi. Tuskin ap haluaa alkaa hiipiä pitkin seiniä, ettei vaan ärsytä - mitä hän sellaisesta suhteesta saisi? Ja tuskin mies on motivoitunut muuttumaan normaaliksi aviomieheksi, kun kerran ajatus on korjauttaa ap terapiassa.
Kuolleenasyntynyt ajatus pysyä liitossa, että saatte lapset kasvatettua. Mihin? Huonoon perhemalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin totta niin moni asia. Ehkä sitä on liikaa luottanut siihen, että sitten kun tarpeeksi ahdistaa niin hakeudutaan terapiaan, mutta tosiasia on juuri se, että miehen oma luonne ja käytösmalli ei ole tämän parisuhteen ongelma.
Tämän sisäistin vahvasti vasta tänään. Siltikin ne mustelmat ovat olleet se niitti, joka tämän arkun lopullisesti naulasi.
Ei se terapia tule auttamaan. Miehen täytyy ensin tehdä muutokset omassa käytöksessään että löytää minun luokseni, mutta pahoin pelkään että olen jo menossa eri suuntaan kovaa vauhtia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sen pitäisikin olla, että terapeutti keskustelee nimenomaan erikseen henkilöiden kanssa, jotta se toinen osapuoli ei pääse ohjailemaan keskustelua omine kommentteineen. Kun ei ole muita häiritsemässä, niin terapeutti saa parhaan kuvan henkilön omista tunnoista.
Normaali nainen jättää sian ensimmäisestä lyönnistä.