Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeterapia - Terapeutti ei suostu ottamaan meitä vastaan pariskuntana
18.08.2020 |
Kävin eilen yksin kartoituskäynnillä parisuhdeterapia tarkoituksessa Perheneuvontakeskuksessa. Terapeutin kanssa juttelimme asioista, vaikeuksistamme perheenä, viime vuosien ahdistuksesta ja vastoinkäymisistä, riidoista jotka ovat johtaneet muutamia vuosia sitten minun käsivarsien mustelmiin ja tästä seuranneeseen luottamuksen rakoiluun. Myös minun kokema miehen luonteen temperamentti ja hankaluus oli esillä useampaan kertaan.
Lopputuloksena oli se, että jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen terapeutti / neuvoja totesi ettei voi ottaa meitä vastaan pariskuntana. Koska suhteessa on esiintynyt minkäänlaista väkivaltaa, meitä ei oteta pariskuntana terapiaan. Mieheni täytyisi mennä yksin eri terapeutille, jonka kartoituksen jälkeen meidät otettaisiin vastaan omien terapeuttiemme kanssa ja asiaa alettaisiin purkamaan nelistään.
Minun korvaan tämä kuulostaa aivan äärimmäisen hankalalle, aikaavievälle ja epämiellyttävälle. Haluaisin vain saada arjen toimimaan ja selviteltyä asioita jonkun ulkopuolisen kanssa mahdollisimman helposti. Ahdistava ilmapiiri kotonamme on arkipäivää tällä hetkellä ja se että sen paljon puhuttu ”Menkää terapiaan”-juttukin näyttäytyy tällaisena vahvistaa vain omaa ajatustani siitä että ehkä helpompi olisi vain erota kuin vääntää väkisin asiaa jota edes ammattilaiset eivät halua lähteä helpolla purkamaan.
Lopuksi terapeutti sanoi minulle että hän voi seuraavalla kerralla antaa monisteita mistä saan tukea eri teille lähtemisessä ja erotilanteessa tukevista paikoista. Eli hänen näkökantansa asiaan taisi tulla nyt sitten jo heti tässä.
Olen vähän hämmentynyt koko tilanteesta. Tässäkö se paljonpuhuttu ja odotettu apu nyt oli?
Kommentit (52)
Minä olisin lähtenyt jo siinä kohtaa, kun miehesi on käynyt käsiksi.
Joku raja on, koskemattomuutesi ohi on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole huono asia käsitellä asioita omien terapeuttien kanssa kun miehellä on selvästi oman minän kanssa työstettävää. Jos ongelmat olisikin olleet "kumpi vie roskat" "vaimo ei koskaan ota huomioon" "mies nalkuttaa" -tasoa, eli selkeästi teidän kahden kommunikaatioon liittyviä asioita. Niin silloin niitä käsitellään parina.
Nyt miehen täytyy tehdä ensin töitä itsensä kanssa ennenkun parisuhteesta voidaan puhua.
Kyllä varmasti sellaisiakin terppoja löytyy, joiden mielestä kyseessä on vain pikku (parisuhde- ei henkilökohtainen) ongelma, joka selviää hieronnalla & muilla luottamusharjoituksilla.
Kun entinen poikaystävä kävi minuun ensimmäisen kerran käsiksi, mentiin heti terapiaan. Ei siitä ollut mitään apua. Poikaystävän puheista en edes tunnistanut meitä. Ehkä se oli se, miten hän meidät koki tai se, miten hän halusi muiden meidät näkevän, en tiedä. Ehkä terapeutti yrittää pelastaa sinut manipuloinnilta ja tyhjältä terapoinnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuvittelit asian olevan helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin lähtenyt jo siinä kohtaa, kun miehesi on käynyt käsiksi.
Joku raja on, koskemattomuutesi ohi on menty.
Mee too.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on nimenomaan se apu, mitä te tarvitsette, joten ottakaa se vastaan TAI erotkaa!
Oletko niin turtunut tilanteeseen ja kotona vallitsevaan henkisen väkivallan ilmapiiriin, ettet herää edes terapeutin antamaan palautteeseen? Yleensä henkistä väkivaltaa seuraa aina fyysistä, ja fyysistä olet jo kokenut. Tilanteen purkamiseen ei ole mitään oikotietä, mutta oman psyykkisen kantokyvyn ja sietokyvyn rajoissa ottaisin onkeeni ja muuttaisin erilleni miehestäni, mikäli hän ei tulisi yhtään vastaan hakeutumalla avun piiriin. Väkivaltainen tarvitsee apua yksin, enkä edes menisi terapeutille joka ottaisi tuollaisessa tilanteessa painivat yhtäaikaa vastaanotolle. Se väkivaltainen saattaa hallita tilannetta tai heittäytyä lohduteltavaksi, jolloin väkivaltaa kokenut jää sivuun. Terapeutti ei voi ottaa vastuuta siitä, mitä kotiseinien sisäpuolella tapahtuu kun terapia-aika on ohi, sillä väkivaltainen saattaa kostaa kotona väkivaltaa kokeneen puheet tai estää puhumisen ilmeillä, elkeillä tai puhumalla päälle.
Tässä näitä ajatuksia, miksi ideasi yhteisestä terapiasta ei ole fiksu. Jos haluat saada sanottua jotain miehellesi ilman vastaväitteitä, niin parisuhdeterapia ei ole sitä varten.
Sinä haluaisit arjen toimimaan nopeasti. No, varmin ja nopein tapa on ero.
Mieti rehellisesti, aikooko mies muuttua vastaamaan odotuksiasi ja tarpeitasi? Yritätkö tehdä savesta kristallivaasia? Ellei mies itse ole motivoitunut, todennäköisempää on että tilanne jatkuu ennallaan ja ajan myötä pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin lähtenyt jo siinä kohtaa, kun miehesi on käynyt käsiksi.
Joku raja on, koskemattomuutesi ohi on menty.
Olen itseasiassa tästä aika samaa mieltä. Tätä prosessoin itsekin ja ulkopuolinen näkökulma vahvistaa omaa mielipidettä asiasta. Mikään ei ole ollut ennallaan enää niiden mustelmien jälkeen. Jotain meni rikki.
Ap
Siinä vaiheessa kun huomaa harkitsevansa parisuhdeterapiaa, on aika nostaa kytkintä. Ei parisuhde mitään suorittamista ja pakkopullaa saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä seurakunnan tarjoama "palvelu" ja mies ei kuulu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono asia käsitellä asioita omien terapeuttien kanssa kun miehellä on selvästi oman minän kanssa työstettävää. Jos ongelmat olisikin olleet "kumpi vie roskat" "vaimo ei koskaan ota huomioon" "mies nalkuttaa" -tasoa, eli selkeästi teidän kahden kommunikaatioon liittyviä asioita. Niin silloin niitä käsitellään parina.
Nyt miehen täytyy tehdä ensin töitä itsensä kanssa ennenkun parisuhteesta voidaan puhua.
Kiitos! Tämä on loistava kommentti joka saa ajattelemaan. Miehen täytyy tehdä ensin töitä itsensä kanssa, ennenkuin voi toivoa toimivaa parisuhdettakaan. Tämä saa minut ajattelemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun entinen poikaystävä kävi minuun ensimmäisen kerran käsiksi, mentiin heti terapiaan. Ei siitä ollut mitään apua. Poikaystävän puheista en edes tunnistanut meitä. Ehkä se oli se, miten hän meidät koki tai se, miten hän halusi muiden meidät näkevän, en tiedä. Ehkä terapeutti yrittää pelastaa sinut manipuloinnilta ja tyhjältä terapoinnilta.
Mulla on tismalleen samanlaisia kokemuksia sekopään kanssa seurustelusta. Puheista ei tunnistanut suhdetta ollenkaan, minut kuvailtiin ylitunteellisena, ailahtelevana, epäluotettavana ja kaikkia asioita suurenneltiin tai vähäteltiin. Mies kuvaili itseään huumorintajuisena, mutta muisti kaikki pelleilyni tosikkomaisina tositapahtumina. Seurustelumme alkuajankohta oli käsityksiemme mukaan erilaiset. Miehen mukaan seurustelimme paljon myöhemmin "tai itse asiassa hän ei tiennyt seurustelimmeko edes" vaikka olin hänen puheidensa mukaan erilaisessa käsityksessä. Ero oli silti tuskallinen prosessi, koska mies alkoi terrorisoida koko lähipiiriä minun lisäkseni.
Kun saatte käsitellä tuntemuksianne rehellisesti, sanojanne varomatta (mikä yhdessä ollen tuskin onnistuisi), ja saatte molemmat omilta terapeuteiltanne välineitä käsitellä tunteitanne ja automaattisia reaktioitanne, sen jälkeen on kommunikointikin helpompaa. Toivottavasti prosessi lähtee liikkeelle.
Tuo on ihan sääntö perheterapiassa. Kaikki terapeutit tekevät tuolla tavalla, ettei väkivalta eskaloidu terapian takia. Sinun turvallisuuden takia noin tehtiin eli oli ammattitaitoinen terapeutti kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono asia käsitellä asioita omien terapeuttien kanssa kun miehellä on selvästi oman minän kanssa työstettävää. Jos ongelmat olisikin olleet "kumpi vie roskat" "vaimo ei koskaan ota huomioon" "mies nalkuttaa" -tasoa, eli selkeästi teidän kahden kommunikaatioon liittyviä asioita. Niin silloin niitä käsitellään parina.
Nyt miehen täytyy tehdä ensin töitä itsensä kanssa ennenkun parisuhteesta voidaan puhua.
Kiitos! Tämä on loistava kommentti joka saa ajattelemaan. Miehen täytyy tehdä ensin töitä itsensä kanssa, ennenkuin voi toivoa toimivaa parisuhdettakaan. Tämä saa minut ajattelemaan.
Ap
Miehen pitää löytää motivaatio itse itsestään. Ei välttämättä löydä. Moni mies jatkaa mielummin tissutteluakin kuin lopettaisi sen ja pelastaisi liittonsa.
Väkivaltaperheitä ei saa ottaa pariterapiaan tai ensin pitää ainakin arvioida onko se mahdollista ja laatia turvasuunnitelma. Sinäkin olet turtunut väkivaltaan ja huonoon kohteluun etkä tiedosta riskejä enää.
Mikäli miehesi on väkivaltaan taipuvainen, niin ethän sinä uskalla pariterapiassa hänen kuultensa edes sanoa miten asiat on, hänhän terapian jälkeen vihapäissään käy käsiksi "miksi niin sille sanoit!?"
Väkivaltaisen osapuolen nimenomaan pitää hoitaa ensin oma vihanhallintaongelmansa, ja sinun ei pitäisi edes olla suhteessa sellaisen kanssa.
Ei apu tarkoita sitä että se olisi täsmälleen sellaista kuin olit alunperin ajatellut.