Miesystävän lapsuudenperhe ei jostain syystä pidä minusta
Ollaan nelikymppinen pariskunta, yhdessä pari vuotta. Miehellä aiempi avioliitto takana, minulle tämä on ensimmäinen pidempi ja vakava suhde. Tiedän, että olen parisuhteessa miehen, en hänen lapsuudenperheensä kanssa mutta silti tuntuu pahalta kun en vaan pääse tuohon porukkaan mukaan vaikka alunperin olisin halunnut. Miehen lapsuudenperhe on siis iso, paljon siskoja, veljiä, serkkuja, tätejä ja setiä. Ovat läheisiä keskenään ja viihtyvät yhdessä, ei vaan verisukulaiset vaan myös avioliiton kautta sukuun tulleet ihmiset. Jo ihan seurustelun alkuvaiheessa tykkäsin tavasta, jolla miesystävä kuvaili lapsuudenperhettään: tuntui ihanan lämminhenkisiltä ja läheisiltä, yhteisiä sukujuhlia, sunnuntailounaita jne. Itse tulen alkoholistiperheestä, jolla ei ollut minkäänlaisia tukiverkkoja ja miehen lapsuudenperhe ja suku on aika lailla sellainen, mistä lapsena haaveilin.
Monin tavoin on tullut selväksi, että miehen suku suhtautuu minuun varauksella. On mm. sanottu, että "ettei kai te nyt sentään mene naimisiin" ja "harkitse nyt vielä" (tämä siis sanottu miehelle). Minua ei erityisesti ikinä kutsuta mihinkään suvun tapaamisiin, joihin muiden puolisot tai kumppanit kutsutaan. Mies joutuu erikseen varmistamaan, että olenhan tervetullut. Minulle ei puhuta normaalisti, eikä katsota silmiin. Kun mies esitteli minut ekaa kertaa aiemman liittonsa lapsille, miehen äiti, siskot ja veljet olivat olleet kiukkuisia.
En millään tajua, mikä minussa on sellaista miksi miehen sukulaiset eivät pidä minusta. Olen ihan tavallinen akateemisesti koulutettu, työssä käyvä normaali ja fiksu nainen. On kavereita sekä töistä että vapaa-ajalta, joten pitäisi olla ihan ok sosiaaliset taidot. Esim. uusiin työyhteisöihin olen aina solahtanut sisään sujuvasti. En tupakoi, en käytä päihteitä, en kiroile tai puhu alatyylisesti, en pukeudu mitenkään hutsahtavasti, normaali ulkonäkö, esim. ei mitään naamalävistyksiä. En harrasta mitään ääri "ismejä" tai hörhöilyjä. Joku silti kuitenkin minussa tökkii. Onko kenelläkään muulla kokemuksia tai ajatuksia, mistä voisi olla kyse?
Kommentit (172)
Vinkkini on antaa sukulaisille aikaa. Heidän mielestään 2 vuotta voi olla vielä suht lyhyt aika vakavalle suhteelle. Tsemppiä
Varmaan siksi että kutsut miehen perhettä "lapsuudenperheeksi"
Miten pitkä aika miehen virallisesta erosta on?721
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi että kutsut miehen perhettä "lapsuudenperheeksi"
No suku sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi että kutsut miehen perhettä "lapsuudenperheeksi"
No suku sitten.
Mielestäni ihan oikea termi kutsua lapsuudenperheeksi varsinkin kun kuvailee ko tilannetta tuntemattomille netissä. Jos sanoisi vain perhe niin joku käsittäisi senkin väärin. Eri
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkä aika miehen virallisesta erosta on?721
5 vuotta avioerosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kateudelta.
Alapeukuista huomaa taas minkälainen tabu kateus on. Miksi se ei voisi olla mahdollinen vaihtoehto? En minä näe mitään muuta syytä ap:n kertoman jälkeen.
Tai sitten mies on vain sokea suvulleen ja heon ihan peruskamala peruskade kyräilevä porukka.
Ehkä miehen perhe tietää miehestä jotain, mistä arvelevat sinun vielä olevan tietämätön.
Esim että miehellä on bipolaaritauti/skitsofrenia/hän on ylivelkaantunut/käyttää huumeita.
Jos sinut jätetään kutsumatta kerta toisensa jälkeen, en pitäisi yhteyttä enää. Aikuiset ihmiset eivät tarvitse mitään aikaa tottua ajatukseen, että aikuinen mies on löytänyt uuden kumppanin. Joku syyhän eroonkin on ollut, eikä ole suvun asia ruotia sitäkään.
Mies voisi suvulleen kertoa, että tulette vastaisuudessa pippaloihin vain pariskuntana. Jos hänen pitää kysellä, että koskeehan kutsu myös sinua, se kertoo siitä, että hän on kynnysmatto.
Meillä vähän samantyyppinen tilanne, mutta olen itse siis mieheni isoon sukuun liittynyt miniä. Miehelläni on 9 sisarusta, serkuksia meidän lapsilla alkaa olla jo pitkälle yli kaksikymmentä. On juuri noita setiä, tätejä, enoja, isovanhempia jne. Porukkaa on koolla aina paljon. Olen itse myös keskimääräistä isommasta perheestä (itselläni neljä siskoa), joten olen tottunut hälinään.
Mieheni sisarukset ovat pääosin kaikki naimisissa. Yksi veli ei ole, kaksi seurustelee vakavasti. Tämä yksi veli on eronnut riitaisasti ja sen jälkeen kuvioihin on tullut lyhyellä aikavälillä naista perä perään. Erosta on jo yli 10 vuotta, mutta tyttö- ja naisystäviä on ollut tänä aikana valehtelematta 30. Ja jokainen on ollut "se oikea". Miehen naisvalinnat ovat olleet outoja. Aivan erilaisia kuin kaikki sisarukset tai heidän puolisonsa. Jotenkin eri maailmasta koulutustaustaltaan ja ajatusmaailmaltaan.
Me ei oikeasti jakseta oikein innostua näistä uusista "oikeista", koska seuraavassa sukutapaamisessa on jo uusi nainen. Joka kerta.
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onko miehelläsi ollut eron jälkeen jotenkin kirjava naishistoria ja sen takia suku nyt vähän toppuuttelee ja karsastaa? Eivät viitsi tutustua, koska olettavat, ettet ole kauaa maisemissa?
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies on vain sokea suvulleen ja heon ihan peruskamala peruskade kyräilevä porukka.
Siinäpä se, että minusta miehen suku vaikuttaa/vaikutti oikeasti lämminhenkiseltä ja mukavalta. Sellaiselta, johon olisin aidosti halunnut päästä mukaan. Miehelle suku on selvästi tärkeä asia elämässä. Esim. viikonloppuna hänellä on veljien lapset yökylässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantyyppinen tilanne, mutta olen itse siis mieheni isoon sukuun liittynyt miniä. Miehelläni on 9 sisarusta, serkuksia meidän lapsilla alkaa olla jo pitkälle yli kaksikymmentä. On juuri noita setiä, tätejä, enoja, isovanhempia jne. Porukkaa on koolla aina paljon. Olen itse myös keskimääräistä isommasta perheestä (itselläni neljä siskoa), joten olen tottunut hälinään.
Mieheni sisarukset ovat pääosin kaikki naimisissa. Yksi veli ei ole, kaksi seurustelee vakavasti. Tämä yksi veli on eronnut riitaisasti ja sen jälkeen kuvioihin on tullut lyhyellä aikavälillä naista perä perään. Erosta on jo yli 10 vuotta, mutta tyttö- ja naisystäviä on ollut tänä aikana valehtelematta 30. Ja jokainen on ollut "se oikea". Miehen naisvalinnat ovat olleet outoja. Aivan erilaisia kuin kaikki sisarukset tai heidän puolisonsa. Jotenkin eri maailmasta koulutustaustaltaan ja ajatusmaailmaltaan.
Me ei oikeasti jakseta oikein innostua näistä uusista "oikeista", koska seuraavassa sukutapaamisessa on jo uusi nainen. Joka kerta.
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onko miehelläsi ollut eron jälkeen jotenkin kirjava naishistoria ja sen takia suku nyt vähän toppuuttelee ja karsastaa? Eivät viitsi tutustua, koska olettavat, ettet ole kauaa maisemissa?
Tämä on yksi ihan varteenotettava skenaario. Ehkä eivät siis ole varsinaisesti tylyjä juuri sinulle henkilökohtaisesti?
Mies on epävarma suhteestaan, jos katsoo aiheelliseksi kertoa sisarusten tai vanhempien kehottelusta harkintaan, tällä lailla vain heikentää uuden naisystävän "perheeseen solahtamista". Totta kai rakkaalle veljelle seukkailun alussa anotaan että kiva kun sulla on joku, ja samalla että katsele nyt rauhassa ja äläkä tee mitään harkitsematonta. Mutta idioottihan semmoinen mies on, joka näistä kommenteista avautuu naisystävälleen.
Onko mahdollista, että mies on mustasukkainen lapsuusperheestään, eikä oikeasti halua jakaa sitä naisystävänsä kanssa? On muuten yleisempää kuin luullaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinut jätetään kutsumatta kerta toisensa jälkeen, en pitäisi yhteyttä enää. Aikuiset ihmiset eivät tarvitse mitään aikaa tottua ajatukseen, että aikuinen mies on löytänyt uuden kumppanin. Joku syyhän eroonkin on ollut, eikä ole suvun asia ruotia sitäkään.
Mies voisi suvulleen kertoa, että tulette vastaisuudessa pippaloihin vain pariskuntana. Jos hänen pitää kysellä, että koskeehan kutsu myös sinua, se kertoo siitä, että hän on kynnysmatto.
Joo minulle onkin alkanut käydä niin, etten enää haluakaan tulla miehen suvun tapaamisiin samalla tavalla mitä aiemmin. Ei kukaan halua kokea olevansa ei-toivottu. Noita pippaloita on paljon ja eri asteisina. On paljon epämuodollisia, sellaisia jotka ilmoitetaan suvun/perheen eri whatsapp-ryhmissä tyyliin päivän varoitusajalla. Noissa mies saattaa piipahtaa tunnin-pari kahvittelemassa eikä välttämättä edes kerro minulle. Sitten taas jos on jotkut häät, tms. niin mies ei suostuisi menemään ilman minua. Näen, että tilanne vaivaa häntäkin, sillä sekä minä että sukunsa ovat hänelle rakkaita. Tiukan paikan tullen luulen kuitenkin, että veri olisi vettä sakeampaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kateudelta.
Alapeukuista huomaa taas minkälainen tabu kateus on. Miksi se ei voisi olla mahdollinen vaihtoehto? En minä näe mitään muuta syytä ap:n kertoman jälkeen.
Siis miksi tuo iloinen, yhdessäviihtyvä suku olisi kateellinen alkoholistiperheen lapselle, jolla ei ole mitään muuta kuin suhde eronneen miehen kanssa? Ap:han tuossa on se kateellinen miesystävälle, jolla on paljon läheisiä.
Todennäköisesti kyse on silti siitä, että ap on oikeasti ulkopuolinen. Ei vaimo, ei äiti, pelkkä naisystävä. He ovat todennäköisesti normaalin kohteliaita kuten tuntemattomalle ollaan, mutta miksi tuhlata aikaansa vieraaseen henkilöön, kun voi olla tuttujenkin kanssa? Ja se ap:n miesystävän exä on ihan oikeasti edelleen osa tuota yhteisöä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantyyppinen tilanne, mutta olen itse siis mieheni isoon sukuun liittynyt miniä. Miehelläni on 9 sisarusta, serkuksia meidän lapsilla alkaa olla jo pitkälle yli kaksikymmentä. On juuri noita setiä, tätejä, enoja, isovanhempia jne. Porukkaa on koolla aina paljon. Olen itse myös keskimääräistä isommasta perheestä (itselläni neljä siskoa), joten olen tottunut hälinään.
Mieheni sisarukset ovat pääosin kaikki naimisissa. Yksi veli ei ole, kaksi seurustelee vakavasti. Tämä yksi veli on eronnut riitaisasti ja sen jälkeen kuvioihin on tullut lyhyellä aikavälillä naista perä perään. Erosta on jo yli 10 vuotta, mutta tyttö- ja naisystäviä on ollut tänä aikana valehtelematta 30. Ja jokainen on ollut "se oikea". Miehen naisvalinnat ovat olleet outoja. Aivan erilaisia kuin kaikki sisarukset tai heidän puolisonsa. Jotenkin eri maailmasta koulutustaustaltaan ja ajatusmaailmaltaan.
Me ei oikeasti jakseta oikein innostua näistä uusista "oikeista", koska seuraavassa sukutapaamisessa on jo uusi nainen. Joka kerta.
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onko miehelläsi ollut eron jälkeen jotenkin kirjava naishistoria ja sen takia suku nyt vähän toppuuttelee ja karsastaa? Eivät viitsi tutustua, koska olettavat, ettet ole kauaa maisemissa?
Tämä kuulostaisi ihan järkevältä skenaariolta, siis sen suhteen että ehkä he ajattelevat ettei suhteemme kestä. Virallisesta erosta on siis 5 vuotta, siinä välissä oli käsittääkseni parin vuoden vakava suhde, jota mies ei ilmeisesti esitellyt kuitenkaan perheelleen. Jotain deittailuja oli välissä mutta niitäkään ei esitelty. Voi toki olla, että miehen sukulaiset ajattelee, että olen edelleen joku laastari tms. tilapäistyttöystävä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kateudelta.
Alapeukuista huomaa taas minkälainen tabu kateus on. Miksi se ei voisi olla mahdollinen vaihtoehto? En minä näe mitään muuta syytä ap:n kertoman jälkeen.
Siis miksi tuo iloinen, yhdessäviihtyvä suku olisi kateellinen alkoholistiperheen lapselle, jolla ei ole mitään muuta kuin suhde eronneen miehen kanssa? Ap:han tuossa on se kateellinen miesystävälle, jolla on paljon läheisiä.
Todennäköisesti kyse on silti siitä, että ap on oikeasti ulkopuolinen. Ei vaimo, ei äiti, pelkkä naisystävä. He ovat todennäköisesti normaalin kohteliaita kuten tuntemattomalle ollaan, mutta miksi tuhlata aikaansa vieraaseen henkilöön, kun voi olla tuttujenkin kanssa? Ja se ap:n miesystävän exä on ihan oikeasti edelleen osa tuota yhteisöä.
Tämä on itseasiassa erittäin totta. Heillä ei ole todellakaan mitään syytä olla minulle kateellinen, päinvastoin! On myös totta, että miehen entinen puoliso ja lasten äiti on osa tuota yhteisöä, en minä. Jotkut miehen sukulaiset eivät edes viittaa minuun termillä "naisystävä" vaan yksinkertaisesti "kaveri".
ap
No siitä varmaan johtuu ettet ole niiden miehen lasten äiti? Ei sinussa tai kenessäkän muussakaan tarvitse mitään varsinaista vikaan olla etteivät ihmiset pidä. :/