Lue keskustelun säännöt.
Sivusta seurannut köyhän elämää.
21.08.2013 |
Olen tutustunut hiljattain erääseen naiseen, voisi sanoa, että olemme ystävystyneetkin. Huolimatta siitä, että olemme hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Hänellä on lapsia ja hän on kotona, tukien varassa. Itse olen töissä (ja lapseton, jos sillä väliä).
Tämä nainen valittaa jatkuvasti kuinka tiukilla rahat ovat ja miten ei ole varaa ostaa edes vessapaperia. Ihmetyttääkin hänen toimintansa sitten. Jos kaverinsa soittaa ja pyytää kahville, saattaa lähteä vaikka rahaa olisi vain 10 euroa ja seuraavaan tili(tuki)päivään useampi viikko. Sitten lainataan tutuilta rahaa.Tai saattaa kertoa kuinka rahaa on alle 20 euroa ja sillä pärjättävä viikko, mutta sitten meneekin ja ostaa jonkun heräteostoksen tai laittaa rahaa pelikoneeseen.
Tätä sivusta seuranneena en voi olla ajattelematta, että kyllä tuo köyhyys on suurelta osin elämänhallinnan puutetta.
Kommentit (119)
Juu. Tutulta kuulostaa.
Ystäväni on kroonisesti sairas. Odottaa pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle, ikää hieman yli 30v. Rahaa ei ole paljoa, lääkkeisiin kuluu paljon. Tai siis kuluisi, jos hän käyttäisi rahat lääkkeisiin.
Sen sijaan hänellä on kallis keräilyharrastus. Tiettyyn esineeseen voi irrota 400-500 euroa. Kun joskus olen sitten vihjaissut, että eikö kannattaisi laittaa rahat lääkkeisiin, niin hän vetoaa siihen, ettei lääke tehoa (hän jaksaa kokeilla jotakin lääkettä max viikon) ja siihen, että hän saa harrastuksestaan edes jotain iloa elämäänsä.
Vaikea tilanne. Jotain tupakkaa ja viinaa olisi helpompi kritisoida. Hän ei ole koskaan tupakoinut eikä alkoholikaan maistu.
Elämänilo on tärkeä asia. Olisi helppo todeta, että keksisi jonkun halvemman elämänilon, vaan ei sekään niin helppoa ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu "köyhä" ostaa joka päivä iltapäivälehden koska "ei ole varaa tilata sanomalehteä". Hänellä ei ole kahvinkeitintä vaan kapselikeitin, koska sillä saa kahvia vain sen kupillisen, jonka hän tahtoo, keittimellä pitää keittää vähintään 2 kupillista. Ja sitten hän juo kuitenkin kaksi. Lapsillaan on vaatteet viimeisen päälle, koska "köyhän ei kannata ostaa halpaa", mutta sitten niitä vaatteita ei huolleta oikein ja ne näyttää rähjäisiltä parissa viikossa, kun ei "ole varaa kunnon pesuaineeseen" eikä hän tajua, että vaate kannattaa pestä nurinpäin.
Ruokana on usein kauden kalleimpia tuotteita, uusia perunoita juhannuksena jne. Hän on sitä mieltä, että ruuassa ei säästetä - mutta kai sitä voisi vähän miettiä, mitä ostaa?
Se on aina niin ihanaa, miten varakkaammat tietää, mihin köyhemmän pitäisi rahat laittaa. :P Kyllä mä ainakin köyhänä kaipasin kahvitteluhetkiä, vaikka muuten hernekeitolla piti elää.
Toi on aika yleistä, että valitetaan köyhyyttä ja nekin vähät rahat mitä on tuhlataan johonkin tyhmyyksiin. Mulla on yksi kaveri joka on työkyvyttömyyseläkkeellä, se raha ei tosiaankaan ole suuri mitä hän saa. Silti aina kun saa rahaa, ostelee kaikenmaailman pitserian pitsoja, rullakebabeja, subwayleipiä ruoaksi ja kauheat määrät karkkia, suklaata, limsoja.
Sitten lopun kuukautta valittaaettei oo rahaa, ei edes ruoan ostoon. No varmasti olisi jos ostaisi järkevästi ja tekisi ruoat itse.
Ja auta armias, jos sinä vähänkään hyvätuloisempana erehdyt tätä kritisoimaan. Jo tulee porvarisyytöstä ja ties mitä "kultalusikka suussa" syytöstä.
Älä kritisoi köyhää. Älä ikinä. Hän on kaiken arvostelun yläpuolella ja on vain yhteiskunnan viaton uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on vähän rahaa ja eikä jatkossa ole saamassa juurikaan enempää, kai sitä keskittyisi lähellä oleviin nautintoihin? En ole itse tuensaaja (tienaan 2500 brutto ja asun yksin ilman elätettäviä) , mutta ymmärrän kyllä tässä ketjussa kuvattuja "tuhlareita".
Ehdottomasti samaa mieltä. Ikävä kyllä se on myös periytyvää eli lapset oppivat vanhemmiltaan sen, että kaikki vähätkin rahat hassataan miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kokemuksesta sanoa (minulla köyhä lapsuus) että kun on aina rahat tiukilla,siihen ikään kuin turtuu ja alkaa luovia raha-asioitaan niin että saa ostettua myös jotain luksusta elämään, esimerkkinä äitini, joka jätti ostamatta vaatteita itselleen jotta sai minulle jotain mieluisaa (ihana äitini!) köyhät ostavat samalla lailla "turhuuksia" kuin rikkaatkin, jotenkin meidänkin perheessä ei nähty että raha-asiat tulisivat kohenemaan lähivuosina, niin koitettiin nauttia sen minkä siinä tilanteessa pystyttiin. Ehkä huono asia, ehkä ei.
Kyllä moni varmasti ymmärtää sen, että välillä kaipaa pientä luksusta.
Mutta jos ihminen jättää sen takia esim. ostamatta lääkkeensä ja siten pahentaa omaa tilaansa, niin on sekin nyt ihan älytöntä eikä kovin tervettä.
Tai ajaa itsensä velkakierteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:55"]
No jos on vähän rahaa ja eikä jatkossa ole saamassa juurikaan enempää, kai sitä keskittyisi lähellä oleviin nautintoihin? En ole itse tuensaaja (tienaan 2500 brutto ja asun yksin ilman elätettäviä) , mutta ymmärrän kyllä tässä ketjussa kuvattuja "tuhlareita".
[/quote]
Mutta jos jättäisi tänään ja huomenna sen turhan nautinnon ostamatta, voisi ylihuomenna ostaa sen tarpeellisen, johon ei koskaan "ole rahaa".
Sepäse kun ihminen ei ole vain ja ainoastaan järkiolento, vaan myös tunneolento. Köyhä ei välttämättä ole sen fiksumpi ja kykenevä itsekontrolliin kuin parempituloinenkaan. Se jolla on rahaa, voi lipsahdella ja helliä itseä rahalla saatavilla nautinnoilla ja elämää helpottavilla asioilla. Se jolla on tiukkaa muutenkin, vaikka sairautta ja kipua, tarvitsisi hellimistä myös ja edes joskus hetken jolloin voi olla ajattelematta mikä on järkevin mahdollinen vaihtoehto.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni ihminen pystyy pitkiä aikoja hyvin kurinalaiseen elämään. Ei edes ne parhaimmat.
Mutta joo, jotkut asiat voivat kyllä mennä yli, lapsen vaipoista (jos se aiheuttaa lapselle ikävää oloa) tai lääkkeistä säästäminen ja rahan laittaminen johonkin typerämpään, kuten alkoholiin, tupakkaan tai keräilyesineisiin, on jo liian typerää. Joku raja sentään typeryydelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä rahaa, mutta ehkä juuri siksi mulla on myös varaa olla "kritisoimatta" köyhempien rahankäyttöä ja "vihjailematta" heille, että pitäisi tehdä toisin. Heidän rahansa ovat heidän, samoin kuin ilon, surunsa, terveytensä, loppukuun pihistelynsä ja muut mahdolliset ongelmansa. He saavat tehdä niillä ihan mitä huvittaa ja rehellissesti sanottuna minä vielä lainaankin ihan ongelmitta muutamalle tutulle, vaikka tiedän että tuskin koskaan tulen niitä rahoja näkemään.
Jännittävää on myös se, että samat ihmiset tällä palstalla kritisoivat köywn tuhlailua ja kaikkien muiden pihiyttä.
Olisitko itse valmis elämään koko elämäsi niin, ettet koskaa voi ostaa mitään muuta kuin järkevät asiat. Ihminen tappaa itsensä jos todellisuus on liian rankka, tietynlainen todellisuuden pakoilu on selviämiskeino. Hetken voi tuntea vapautta vaikka sitten joutuu kantamaan seuraukset.
Tätä ei voi käsittää ihminen jolla on ollut varaa myös ilahduttaviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko itse valmis elämään koko elämäsi niin, ettet koskaa voi ostaa mitään muuta kuin järkevät asiat. Ihminen tappaa itsensä jos todellisuus on liian rankka, tietynlainen todellisuuden pakoilu on selviämiskeino. Hetken voi tuntea vapautta vaikka sitten joutuu kantamaan seuraukset.
Tätä ei voi käsittää ihminen jolla on ollut varaa myös ilahduttaviin asioihin.
Mulla myös yksi ystävä, joka elää sosiaalituella. Minun ollessa työttömänä elin paljon pienemmillä tuilla kuin hän, kateellinen en ollut, sitä joku kuitenkin kohta väittää. No yhteisillä kauppareissuilla sen huomasi, miksi hänen mielestään sosiaalituki on aivan liian pieni eikä sillä elä.
Hän osti just sitä mitä mieli teki, esimerkiksi saattoi ostaa lähemäs kympillä paistopisteestä muffinsseja ja sämpylöitä aamupalalalle. Seuraavaksi meni toinen kymppi limaan ja mehuihin. Loput oli "ruokaa" kuten valmiita annoksia pakasteesta, makkaraa ja ranskalaisia, minä ostin samalla rahalla yli viikon ruuat, hän päivitteli kuinka taas pitää mennä 3 päivän päästä kauppaan, kun ruoka on kohtuuttoman kallista.
Pesuaineista ja muista osti merkkejä syistä kuten "tuoksuu paremmalta", "miellyttää silmää", vaikka puolella hinnasta oli saanut kaupan omaa merkkiä täysin korvaavan tuotteen. Rahaa meni myös hajuvesiin ja kasvonaamioihin, koska "kyllähän nainen niitä tarvitsee". Joo ehkä, mutta ei viittä eri sorttia samaan aikaan kai?
Itse olen kotihoidontuella, eli on todella pienet tulot. Toki miehen tulot tasoittavat tilannetta, eli en kuitenkaan ihan täysillä joudu köyhäilemään...
Mutta joo, pienituloisen täytyy harjoittaa enemmän itsekuria eikä mennä mielitekojen perässä jatkuvasti. Välillä pitää saada jotain luksusta elämään, itselläni se on harrastus ja laadukkaat lastenvaatteet. Merkkien perässä en juokse, mutta kirpputoreilta jne ostan vain laatua, minulle laatu ehkä tarkoittaa eri asioita kuin joillekin. Myyn ja ostan nettikirppiksiltä joten melko kivasti pysyy rahankäyttö hanskassa. Kahvilassa käyn max kerran kahdessa kuukaudessa, ravintolassa vielä harvemmin ja silloin yleensä mieheni maksaa. Kauppoja välttelen ja välillä nautin myös pelkästä shoppailusta ilman ostamista. Ulkoilemme paljon ja pysymme poissa kalliista harrastuksista....
Peliautomaatteja turhempaa en voisi kuvitella jos olisin köyhä, kai se jollekin antaa jotain, ainakin hyväntekeväisyysmielessä.
Mä olen ollut koko ikäni köyhä, onneksi. Töissä ollessa oli tietenkin vähän enemmän rahaa käytössä vaikka palkka oli vähän reilu tonni kuussa. Eipähän ollut iso pudotus kun jäin työttömäksi. Nyt on nuukailu alkanut jo menemään vähän yli, en ole koko kesänä raaskinut ostaa edes litran jäätelöpakettia. Jos rahaa jää säästöön ja saa ostettua itselleen jotain ylellisyyttä, vaikkapa jonkun vaatteen niin kyllä siitä nauttii enemmän kuin että pistäisi "tili"päivänä kaiken haisemaan.
Totuus on se, että itse tienattu raha on on paljon arvokkaampaa mitä vastikkeetta saatu. Jos tekee työtä rahan eteen, sitä arvostaa enemmän. Olen itsekin yhdessä elämäni vaiheessa elänyt reilun vuoden ns. "sossupummina", joka kuukausi tippui raha tilille, ja ei siinä paljon sitä rahaa ns. "arvostanut", aina oli liian vähän rahaa ja sitä käytti ns. tyhmiin juttuihin.
Kun tekee työtä eurojensa eteen, rahaa arvostaa ja "kunnioittaa" eri tavalla. Todella miettii mihin sitä käyttää, ja hankinnat näkee eri tavalla. Jos miettii ostaako 100€ kengät, niin joskus tuo oli vain ns. X osuus kk-tuloista mikä vaan tuli tilille ja sen käytti sitten miten lystäsi.
Vert. nyt miettii että haluanko nuo kengät niin paljon että olen valmis maksamaan niistä yhden päivän (8h) nettopalkan vai ostanko edullisemmat.
Uskon että moni ns. hemmoteltu lapsi ei ymmärrä sitä, että jos hän haluaa 150€ maksavat farkut, ns. "tavallinen työntekijä" (eli se äiti/isä joka housut maksaa) usein saa tehdä aika monta tuntia töitä että lapsi saa ne merkkifarkkunsa. Sossupummeilla on vähän sama juttu, kun se rahaa vaan tulee tilille, ei ymmärretä sen arvoa, eli sen mitä (kärjistäen) jotkut muut sitten tekevät sen rahan eteen jotta voidaan veroina maksaa pummailua.
Ja oikeasti työkyvyttömät ovat asia erikseen! Heille soisin nykyistä paremman elintason.
Jännä juttu, että mun lapsuudessa oli tapana nuukailla, vaikka olis ollu varaa muuhunkin. Nykypäivän köyhät taas kokee, että jotain extraa pitää saada, vsikka ei olis varaakaan.
Tunnetaankohan me sama tyyppi? Mun tuttuni on usein pitänyt lapsillaan samaa vaippaa monta tuntia, melkein jopa koko päivän, vaikka se olisi ihan täynnä, koska ei ole varaa ostaa vaippoja. Kuitenkin on varaa polttaa tupakkaa ja juoda kaljaa.