Sivusta seurannut köyhän elämää.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 07:58"]

84, toki itsekuria voi kehittää, mutta ei rajattomasti. Köyhyys syö hyvääkin itsekuria niin paljon, että se voi loppua kesken vaikka sitä kuinka kehittäisi. Lihava, joka antaa periksi syömisissään, on saattanut sinä päivänä tehdä jo sata itsekuria vaativaa päätöstä ja valintaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin, vaan raja tulee aina jossain vastaan.

[/quote]

Jos sulla on vaikka keliakia ja olet jo 100 kertaa päivän mittaa kieltäytynyt ottamasta pullaa/leipä/puuroa, niin sitten se raja vaan tulee vastaan niinkö?

Että köyhänkin on ihan ok kerran päivässä repsahtaa ostamaan jotain turhaa, jos on jo montaa kertaa pidättäytynyt tuhlaamasta.

Ei köyhän elä mä muutu varakkaammaksi pihistelemällä, mutta eikä tarpeellisten asioiden ostaminen ole kuitenkin tärkeämpää kuin turhien. On se nyt pöhköä että vaikka suklaapatukan tähden jää vessapaperi ostamatta.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:19"]

Tätä sivusta seuranneena en voi olla ajattelematta, että kyllä tuo köyhyys on suurelta osin elämänhallinnan puutetta.

[/quote]

Olin jo kirjoittamassa selkärangattomista ihmisistä, mutta kiteytit ajatukseni mainiosti. Kyllä v*****aa ne sossupummit jotka rutisevat rahaa laiskuuttaan, vaikka itseltäni niitä verorahoja ei paljoakaan heru.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 20:48"]

Aiemmin kommentoin aiheen vierestä, työttömänä olostani. Ymmärrän ap:n tarkoituksen. Itseäni ärsyttää tukien varassa elävät vanhemmat, joilla on AINA varaa ostaa tupakkaa. Muuten viedään vaunujen kanssa lapsi hoitoon: ilmainen bussimatka... Hoitopaikasta sitten kävellään 5km pois (tässä tapauksessa kouluun). Ei ole varaa ostaa bussikorttia. Kävellessä sitä kerkeää poltella jo useamman tupakin... :-D

[/quote]

No eikös se käveleminen kuitenkin ole ihan terveellistä?

Tälläkin palstalla aina peräänkuulutetaan luksusta, ja joka sivulla on aloituksia luksuslaukuista, bloggareiden luksuselämästä jne. Ja sitten jeesustellaan jotain köyhän kahvikupillisen hintaa.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 14:00"]

Tarkoitin laitoksilla tätä:

Sen sijaan että me maksamme pummeille esim. asumistukea kalliiseen (yksityisen omistamaan) vuokra-asuntoon, yhteiskunta voisi rakentaa ns. asuntoloita joissa pummi saa sängyn ja kaapin salista. Ja sen sijaan että annamme pummeille rahaa tilille (joista iso osa menee monilla esim. baariin tmv. elämisen kannalta täysin turhaan) antaisimme heille asuntolan ruokasalissa aamupalan, lounaan ja illallisen. Vaatteet lahjoituksina/kaupasta jos jotain tiettyä ei löydy.

Noin jos tekisimme, varmaan useimmilla se TYÖHALU löytyisi, kun ei enää saisikaan ns. päättä itse elämästään ja antaa yhteiskunnan hoitaa viulut, vaan jokoa a) eläisi tuolla asuntolassa (mikä oli PALJON halvempaa mitä nykyään systeemi on) tai menisi töihin ja saisi itse päättää missä asuu, mitä syö ja mitä laittaa päälleen.

[/quote]

Eli vaivaistalot takaisin? Se ei ole nykyajan käsitys ihmisarvoisesta elämästä. Kukahan edes noin suostuisi elämään, vain ne sairaat jotka eivät pystyisi muuhun. Eli ryhtymään rikollisiksi. Työttömyys on rakenteellista, työttömiä on parisataatuhatta enemmän kuin vapaita työpaikkoja. Osan kansasta ajaminen syrjäytymään vaivaistaloihin ei auttaisi yhtään mitään köyhyyden poistamiseen.

Eli vaivaistalot takaisin? Se ei ole nykyajan käsitys ihmisarvoisesta elämästä. Kukahan edes noin suostuisi elämään, vain ne sairaat jotka eivät pystyisi muuhun. Eli ryhtymään rikollisiksi. Työttömyys on rakenteellista, työttömiä on parisataatuhatta enemmän kuin vapaita työpaikkoja. Osan kansasta ajaminen syrjäytymään vaivaistaloihin ei auttaisi yhtään mitään köyhyyden poistamiseen.

[/quote]

Mä olen sitä mieltä, että rikolliseksi ryhtyminen vaatii niin paljon ponnistelua, ettei suomalaisista ole siihe vaikka tuet poistettaisiin. Sen sijaan uskoisin sukulaisilta pummimisen yleistyvän, jos näin tehtäisiin.

Jos ei ole ikinä ollut köyhä ei tiedä mitä köyhyys on. JOten  "rikkaiden" ei tarvitse kommentoida koko asiaa josta eivät voi muutakuin arvailla ja keksiä itsellensä tekosyitä köyhien typeryydestä ja laiskuudesta yms. Jos itsellä on varaa ostaa vaikka joka päivä lihaa, niin ei tarvitse ruveta mollaamaan köyhää kun koko asia ei heitä henk.kohtaisesti kosketa.  Jos köyhä ostaaaa vähistä rahoistaan kerran kuussa pizzan ravintolassa , sallittakoon se hänelle. Itse elin suht köyhän lapsuuden : ei ollut uusia vaatteita, en käynyt elokuvissa, en katsonut leffoja, en käynyt mcdonalsissa, en käynyt reissuissa, harrastuksissa, söin perunoita, nuudeleita ja puuroa kotona. Ystävilläni oli rahaa tuollaisiin, he mainitsivat josksu että heitä ärsyttää kun en voi "ikänä tehdä mitään", ystäväni mollasivat vanhoja vaatteitani yms, minua teininä harmitti ja tuntui ulkopuoliselta.  Olimme köyhiä koska äitini oli työkyvyttömyys eläkkeellä (nykyään hän on onneksi saanut töitä). Huomasin selvän eron omassa arvomaailmassani ennen ja jälkeen köyhyyden, köyhyys herkässä iässä vaikutti koko elämänkatsomukseeni. Ennen köyhyyttä (äitini ollessa työelämässä) ajattelin että jokainen on oman onnensa seppä,  köyhyyden aikana taas tuntui että vellon tässä maailmassa enkä pysty itse vaikuttamaan asioihin, vaikka kuinka pinnistelisin ( se ei ole totta, mutta alistetun mieli näkee asiat näin). Nyt 23-vuotiaana olen välillä ollut rikas ja välillä köyhä. osaan nauttia elämästä, en kaipaa hienoja huonekaluja, tai merkkirtavaroita, tärkeintä on ystävät, omat intohimot työhön/opiskeluun,luonto. Vähän on velkaa entisestä yrityksestäni, muttei se paina yhtään mieltä, kun tiedän että elämä kantaa . Elän täysillä ja olen tyytyväinen, että elin köyhän teini-iän ja pääsin siitä pois. Köyhä joka pääsee köyhyydestä normaali tuloiseksi on todella onnekas ihminen. KÖyhyyden jatkuessa vuosia se eristää, alistaa, kyynistyttää, masentaa, katkeroittaa, äkillinen sairastuminen voi pilata budjetin kuuakudeksi eteenpäin yms. Jokainen persoona on erilainen ns. Jämptien ja tarkkojen ihmisten on vaikea ymmärtää jos joku toimii muulla tavalla kuin he itse toimivat. Mutta siis köyhyys tässä nykyisessä yhteiskunnassa on rankkaa, mieti lasta joka toivoisi että saisi tänä kesänä edes yhden jäätelön, seuratessaan sivusta kun naapurin lapsi saa jäätelön joka päivä. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta näin jo lapsena hän tottuu siihen että ei saa ikinä sitä mitä muut saavat, hän oppii jo lapsena että on "paremmat ja huonommat ihmiset" ja se vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja minäkuvaa, ajaa myöhemmin mahdollisiin mielenterveysongelmiin yms.. Afrikassa köyhyys on erilaista,  kaikki ovat köyhiä.. heillä on toistensa tuki. suomessa köyhä jää yksin, köyhyyttä ei välttämättä näe päällepäin, asiaa piilotellaan yms.

Itse

koen olevani onnekas , nyt elän noin 300 eurolla kuussa ja se on jo hyvin,saan opiskella alaa jostä tykkään, elämä on mukavaa nyt. autan muita mm hyväntekeväisyydell ja koen se velvollisuudekseni, koska meidänkin perhe olisi aikanaan tarvinnut tukea. Joskus mietin että moni jolla on mennyt raha-asiat aina hyvin, kasvaa tietynlaiseen minä-minä elämään;" minun ura, minun auto, kyllä minunkin pitää, minulla onkin tutkinto, minä kävinkin ..." joka on minusta vaarallinen tapa elää elämäänsä muiden arvostuksen kautta, ja uskon tuon kaltaisten elämänarvojen aiheuttava tyhjyyden tunnetta ja riittämättömyyttä, tai narsismia ja ylimielisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:55"]

No jos on vähän rahaa ja eikä jatkossa ole saamassa juurikaan enempää, kai sitä keskittyisi lähellä oleviin nautintoihin? En ole itse tuensaaja (tienaan 2500 brutto ja asun yksin ilman elätettäviä) , mutta ymmärrän kyllä tässä ketjussa kuvattuja "tuhlareita". 

[/quote]

Mutta jos jättäisi tänään ja huomenna sen turhan nautinnon ostamatta, voisi ylihuomenna ostaa sen tarpeellisen, johon ei koskaan "ole rahaa".

[/quote]

Köyhä joutuisi lituutella 10-vuotta että saisi sen. EI kaksi päivää.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:26"]Tunnetaankohan me sama tyyppi? Mun tuttuni on usein pitänyt lapsillaan samaa vaippaa monta tuntia, melkein jopa koko päivän, vaikka se olisi ihan täynnä, koska ei ole varaa ostaa vaippoja. Kuitenkin on varaa polttaa tupakkaa ja juoda kaljaa.
[/quote]
hyi, miksi et tee ls-ilmoa? Pienet reppanat märissä vaipoissaan :'(
minäkin olen kotona kotihoidontuella, mutta vaipat vaihdetaan usein!

Höpöt, minä en ole koskaan käynyt ulkomailla ja tuskin tulen pääsemäänkään, sen voin köyhyydessäni luvata, en siis matkustele, kuin 100 km (ja sekin liioiteltu) säteellä. Sen sijaan pyrin hankkimaan perheelleni arjen mukavuuksia, tietokoneet, pelejä, auton, hyvää ruokaa. Saamme myös välttämättömyydet hankittua. Mutta esimmatkailu, kalliit harrastukset, tekokynnet, tatuoinnit, ovat luksusta jota emme tule saamaan.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:45"]

Ennen säästettiin pahan päivän varalle, nykyään luotetaan, että kyllä yhteiskunta hoitaa. Ennen oli kunnia-asia yrittää selvitä ilman tukia (poislukien lapsilisä) niin pitkälle kuin mahdollista.

[/quote]

Totta toinen puoli, mutta ei kannata yleistää. Perustarpeet, kuten asuminen ja ruoka ovat kallistuneet todella paljon, joten monelle työssäkäyvälle pienituloiselle se tarkoittaa, että on mahdotonta saada yhtään mitään säästöön. Itse asiassa jotkut joutuvat työssäkäynnistään huolimatta turvautumaan tukiin. 

Up

Laskin juuri kaapissani on noin 50 paitapuseroa, osa hiukan rikkinäisiä, kuten töissä käyttämäni, osa kirpparilta, selailen myös tarjouksia ahkerasti.  Elän köyhyysrajalla.

Aluspaidaksi kelpaa värjääntyneet t-paidat, näitäkin ostan halvalla, fiksailen kirppareilta hankkimiani.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 16:42"]

Jos ei ole ikinä ollut köyhä ei tiedä mitä köyhyys on. JOten  "rikkaiden" ei tarvitse kommentoida koko asiaa josta eivät voi muutakuin arvailla ja keksiä itsellensä tekosyitä köyhien typeryydestä ja laiskuudesta yms. Jos itsellä on varaa ostaa vaikka joka päivä lihaa, niin ei tarvitse ruveta mollaamaan köyhää kun koko asia ei heitä henk.kohtaisesti kosketa.  Jos köyhä ostaaaa vähistä rahoistaan kerran kuussa pizzan ravintolassa , sallittakoon se hänelle. Itse elin suht köyhän lapsuuden : ei ollut uusia vaatteita, en käynyt elokuvissa, en katsonut leffoja, en käynyt mcdonalsissa, en käynyt reissuissa, harrastuksissa, söin perunoita, nuudeleita ja puuroa kotona. Ystävilläni oli rahaa tuollaisiin, he mainitsivat josksu että heitä ärsyttää kun en voi "ikänä tehdä mitään", ystäväni mollasivat vanhoja vaatteitani yms, minua teininä harmitti ja tuntui ulkopuoliselta.  Olimme köyhiä koska äitini oli työkyvyttömyys eläkkeellä (nykyään hän on onneksi saanut töitä). Huomasin selvän eron omassa arvomaailmassani ennen ja jälkeen köyhyyden, köyhyys herkässä iässä vaikutti koko elämänkatsomukseeni. Ennen köyhyyttä (äitini ollessa työelämässä) ajattelin että jokainen on oman onnensa seppä,  köyhyyden aikana taas tuntui että vellon tässä maailmassa enkä pysty itse vaikuttamaan asioihin, vaikka kuinka pinnistelisin ( se ei ole totta, mutta alistetun mieli näkee asiat näin). Nyt 23-vuotiaana olen välillä ollut rikas ja välillä köyhä. osaan nauttia elämästä, en kaipaa hienoja huonekaluja, tai merkkirtavaroita, tärkeintä on ystävät, omat intohimot työhön/opiskeluun,luonto. Vähän on velkaa entisestä yrityksestäni, muttei se paina yhtään mieltä, kun tiedän että elämä kantaa . Elän täysillä ja olen tyytyväinen, että elin köyhän teini-iän ja pääsin siitä pois. Köyhä joka pääsee köyhyydestä normaali tuloiseksi on todella onnekas ihminen. KÖyhyyden jatkuessa vuosia se eristää, alistaa, kyynistyttää, masentaa, katkeroittaa, äkillinen sairastuminen voi pilata budjetin kuuakudeksi eteenpäin yms. Jokainen persoona on erilainen ns. Jämptien ja tarkkojen ihmisten on vaikea ymmärtää jos joku toimii muulla tavalla kuin he itse toimivat. Mutta siis köyhyys tässä nykyisessä yhteiskunnassa on rankkaa, mieti lasta joka toivoisi että saisi tänä kesänä edes yhden jäätelön, seuratessaan sivusta kun naapurin lapsi saa jäätelön joka päivä. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta näin jo lapsena hän tottuu siihen että ei saa ikinä sitä mitä muut saavat, hän oppii jo lapsena että on "paremmat ja huonommat ihmiset" ja se vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja minäkuvaa, ajaa myöhemmin mahdollisiin mielenterveysongelmiin yms.. Afrikassa köyhyys on erilaista,  kaikki ovat köyhiä.. heillä on toistensa tuki. suomessa köyhä jää yksin, köyhyyttä ei välttämättä näe päällepäin, asiaa piilotellaan yms.

Itse

koen olevani onnekas , nyt elän noin 300 eurolla kuussa ja se on jo hyvin,saan opiskella alaa jostä tykkään, elämä on mukavaa nyt. autan muita mm hyväntekeväisyydell ja koen se velvollisuudekseni, koska meidänkin perhe olisi aikanaan tarvinnut tukea. Joskus mietin että moni jolla on mennyt raha-asiat aina hyvin, kasvaa tietynlaiseen minä-minä elämään;" minun ura, minun auto, kyllä minunkin pitää, minulla onkin tutkinto, minä kävinkin ..." joka on minusta vaarallinen tapa elää elämäänsä muiden arvostuksen kautta, ja uskon tuon kaltaisten elämänarvojen aiheuttava tyhjyyden tunnetta ja riittämättömyyttä, tai narsismia ja ylimielisyyttä.

[/quote]

Tämä kirjoitus kosketti. Jos kaikki 23-vuotiaat olisivat henkisesti näin kypsiä ja ajatusmaailma näin terveellä pohjalla, meillä ei olisi hätäpäivää. Voi kun itsekin olisin onnistunut kasvatustehtävässäni näin hyvin, valitettavasti ei tällä hetkellä näytä siltä..

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:51"]Mä elän köyhyysrajan alapuolella. Olen säästänyt, aikoinaan saanut laadukkaita huonekaluja jne ja olenkin tänä vuonna saanut useita pyyntöjä eri sisustuslehdistä että tulisivat kuvaamaan.

Minulla on pitkä lista tavaroista jotka haluaisin, tiedän mitä ne maksaa ja joskus tulee tosi hyvä diili vastaan, silloin otan säästöistä rahaa. Olen pitkästä aikaa alkanut deittailee. Netissä on ilmoitus ja olenkin käynyt parin kk sisällä n 10 eri miehen kanssa kahvilla. Kumpikin maksaa oman juomansa, jos ei seura kiinnosta, sanotaan heippa ja seuraavaa kehiin.

mm. rahan takia minulla on 5 leipäkonetta ja ne leipoo öisin aina leivän. Saan niistä 1,50 e kpl ja kahvilaan menee helposti 4,5 e. Kun eräs tiimiläinen näki minut erikoiskahvi kädessä sain tosi kovan ripityksen töissä.

nyt minulla menee kahviloihin rahaa. Olen päässyt erosta yli, ex meni viime kuussa naimisiin, saan kahvipanoksella seuraa. Laskut on aina maksettu ja lapsilla siistit vaatteet päällä.
[/quote]

Hä ?

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 22:21"]

Pakko puuttua...puhuttiin ongelmien ulkoistamisesta...ihmisen persoona muokkautuu ympäristön ja ihmisten kautta.tämä on sosiaalipsykologiaa. Minäpä kerron teille jotain....synnyin ulkomailla....alkoholisti,huumeperheeseen. Meitä lyötiin,itkeä ei saanut. Laitettiin lastenkotiin. Sidottiin yksivuotiaana jaloista puolasänkyyn,rakkautra ei koettu. Pääsin takaisin kotiin...minut hylättiin puistoon...millon mihinkäkin.veljeni leikki minulla seksuaali leikkejä.ei voinut edes itserakentamassa majassa leikkiä,niinkuin viisivuotiaan kuuluu,vaan veljeni sielläkin pippelillään ahdisteli....murrosiässä hän yritti joka päivä raiskata minua....suihkussa katseli minua,jos en avannut kylppärin ovea kesken pesununi,hän olisi voinut tappaa minut. Paljasteli vehkeitään ja minun piti katsoa...ym....menin häntä pakoon miestuttavani luo joka raiskasi minut....menin naimisiin erään miehen kanssa joka petti minua ja oli mielenterveysongelmia....lapseni huostaanotettiin...ym.....itse yritin elää kunnollista elämää,mutta olin niin traumatisoitunut,että siitä ei tullut mitään,kun ajauduin väärien miesten kanssa suhteeseen koska yksinäisyys oli mulle liian ahdistavaa ja pelottavaa. Tämän kaiken jälkeen en kykene enää töihin,kouluun tai mihinkään. Olen aivan puhki.käyn terapiassa. En voi ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä köyhyydelleni mitään. En silti ole antanut periksi,eli en ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Terapeuttini sanoi että minulla on traumaattinen stressireaktio.persoonallisuushäiriö ja keskivaikea masennus. Että elkää tyhmät viittikö hokea sitä että ulkoistan ongelmani mun perheeseen tai johonkin. Sehän ON mun perheen syy. Mitäs eivät hoitaneet mua niin että olisin kasvanut terveeksi.en silti syytä perhettäni,mutta kuten terapeuttinikin sanoi, niin ihmisen psyyke ei kestä mitä vaan.kun sietoraja ylittyy alkaa traumatisoituminen. Katsokaa netistä traumaattinen stressihäiriö. Insesti on paha juttu.köyhyydelle ei voi mitään jos ei kykene töihin mutta haluan parantua ja yrittää joskus. Nyt ei tarvi,en pystyisi.olen sairaslomalla näiden asioiden vuoksi.

[/quote]

Ajatteletko, että on sinun vikasi, että laiminlöit omaa lastasi niin, että hänet huostaanotettiin?

Koska sun ajatusketjullahan niin on asia. Aivan samalla tavalla sun omilla vanhemmilla toisaalta oli asiat niin perseellään, että ne ei pystyneet pitämään susta huolta... Eli onko syy heissäkään? Vaan aina jossain aiemmissa sukupolvissa ja heidän elinolosuhteissaan.

Ja sun kokemuksesi on sellaisia, että vastaavaa on ehkä n. 1%:lla, jos edes silläkään köyhistä suomessa. Suurimmalla osalla ympäristöä on vaan kaikkein helpoin syyttää omasta saamattomuudestaan.

T: Entinen köyhä, ei rikas vieläkään.

Itse köyhyyden nähneenä (ja edelleen köyhyysrajan alla olevana) sanon, ettei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Toimeentulotuellakin on varaa tehdä lasten kanssa esim. huvipuistoreissu kerran kesässä, kun on valmis tinkimään jostain muusta. Kummasti meidän perhe pärjäsi toimeentulotuella loistavasti, kun rahat käytettiin peruselämiseen lauantaikarkkeineen ja kesäisine huvipuistoreissuineen, mutta taas samankokoinen tuttavaperhe samanikäisillä lapsilla ei pärjännyt toimeentulotuella millään... merkkivaatteet ja kutsukynttilät, väri tukkaan montakertaa kuussa jne. ihmekös tuo.

No, he kituuttavat edelleen, me saimme oman perheen suosta ylös ja tukiluukulta pois.

Komppi tälle. Älkää uhriutuko!

Eriarvoisuus on todellista ja se johtuu osaltaan yhteiskunnallisista tekijöistä (joita voisi muuttaa). Omalle syrjäytymiselle voi hakea selityksiä sairaasta kasvuympäristöstä,  väkivallasta, huonoista opettajista, köyhästä lapsuudesta. Tuollainen tausta tietenkin tekee oman elämän rakentamisesta paljon haasteellisempaa, kuin sellaisella jolle elämän arpapeli on antanut suotuisammat lähtökohdat. Silti siihen ulkopuolisten syiden etsimiseen ja murehtimiseen ei kannata jämähtää. Sellaista sanotaan katkeruudeksi ja oman itsensä kieltämiseksi. Meillä on kuitenkin oma tahto, vastuu ja vapaus. Ja vaikka ei olisikaan, on parempi ajatella niin; silloin ainakin voi yrittää tavoitella omaa onneansa. Pelkkä yrittäminen tekee onnellisemmaksi, kuin loppuelämäksi uhrin asemaan halvaantuminen. 

En väheksy haastavien taustojen merkitystä. Itselläni on sellainen. Olen kuitenkin tehnyt töitä elämäni eteen ja saanut sen takia paljon paremman elämän, kuin jos olisin jäänyt märehtimään menneitä. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 00:11"]

39:lle onko sitten ihan ok vaan luovuttaa?

Sinäkin viestissä ns. ulkoistat nuo ongelmat muille tahoille. Huono perhe tausta/kukaan ei ole tukenut on tietenkin ikävää, mutta ihminen voi katsoa peiliin ja ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä MITÄ HALUAN ELÄMÄLTÄNI?

Sitten listaa asiat paperille ja miettii MITEN ne saavuttaa. Ja realismi hyvä säilyttää, Matti Meikäläinen ei pääse Nasan astronautiksi, mutta kampaajaksi tai bussikuskiksi kyllä päässee. Sitten alka toteuttaa sitä suunitelmaansa askel  askeleelta.

Tai sitten alkaa uhriksi ja päättää ettei musta koskaan tuu mitään kun lapsuudenkoti oli paska. Ja alkaa sitten vielä tuhoamaan muidenkin elämää, eli hankkii esim. kissoja, koiria, lapsia ja muita joita ei ole vara elättää.

Vaikka teillä on erityislapsi, niin sinäkin voisit parantaa elämääsi, puolisosi tuskin on koko ajan töissä? Jos on illalla kotona, mene ja kehitä itseäsi silloin! Kansanopistojen kurssit maksavat n.100€/vuosi, voisit oppia uuden kielen parissa vuodessa mikä auttaa saamaan töitä. Tai voisit opetella verhoilua ja tehdä esim. tutuille töitä ja tienata muutaman lantin (vaikka sinne säästöön). Tai käy jumpissa ja ehkä jossain vaiheessa pystyisit niitä itsekin ohjaamaan ja saamaan hieman rahaa. Mitään taikatemppuja nuo eivät ole, et noilla radikaalisti pysty muuttamaan heti elämääsi, mutta pitkässä juoksussa noista on VARMASTI apua, tavalla tai toisella.

36

[/quote]

Jos köyhä rahaton olisi tarkka ja huolellinen raha-asioissa, jaksaisi aina elää järkevästi, suunnitella etukäteen, osaisi käyttää mielikuvitusta missä asioissa voisi säästää jne, niin kas kummaa hän todennäköisesti näillä taidoilla oisi koulun suorittanut pari pykälää paremmin, päässyt parempaan ammattiin, parempaan työpaikkaan tai ei ylipäätään olisi työtön, eikä olis köyhäkään.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:56"]Köyhyys onkin useimmiten seuraus, eikä syy.

[/quote]

Juuri eilen oli tv:ssä tällä tavoin ajatteleva mies siinä ohjelmassa, jossa rikkaat kokeilivat elää kodittomien elämää.

Tämä sama mies, joka ensin leveili omalla erinomaisuudellaan ja fiksuudellaan ja haukkui köyhiä saamattomiksi ja kohtalonsa ansainneiksi, kulutti lähes kaikki ensimmäisen päivän aikana kerjäämänsä/tienaamansa 16 puntaa olueen. Oliko viisas valinta? Mikä teki viisaasta ja harkitsevaisesta miehestä yhtäkkiä irrationaalisen tuhlarin? No se köyhyys. Se kokeilun ensimmäinen päivä oli hänelle niin rankka, että hänellä ei vain riittänyt itsekuria tehdä viisasta kulutusvalintaa ja ostaa niillä rahoilla ruokaa. Seuraavana päivänä hän oli niin nälästä heikkona ja krapulainen, että ei onnistunut enää hankkimaan lisää rahaa. Tästä huolimatta hän valitsi käyttää viimeisen puntansa kolikkopuhelimeen soittaakseen vaimolleen.

Siis sama mies, joka varakkaana arvosteli köyhien kulutustapoja, käyttäytyi tasan samalla tavalla (tai oikeastaan vastuuttomammin) itse kun joutui elämään köyhänä. Oma veikkaukseni on, että tämä koskee hyvin suurta osaa niistä ihmisistä, jotka katsovat oikeudekseen solvata köyhiä ihmisiä näiden tekemistä valinnoista. Jos he itse joutuisivat elämään samoissa oloissa ja samoilla tuloilla, he tekisivät ne samat tai vielä pahemmat valinnat.

Asiaa on tutkittukin. Itsekuri ei ole ehtymätön voimavara ihmisellä, vaan sitä on jokaisella rajallinen määrä. Köyhät ihmiset joutuvat toteuttamaan itsekuria aivan jatkuvalla syötöllä lähes kaikissa arjen tilanteissa, joten se loppuu heiltä paljon, paljon nopeammin kuin varakkailta. Tämä ei kuitenkaan johdu luonteen heikkoudesta, vaan siitä että varakkaalle itsekuria vaativia tilanteita tulee äärimmäisen paljon harvemmin. Tästä syystä varakkaat jaksavat yleensä mm. syödä terveellisemmin ja liikkua - nuo kun ovat monelle itsekuria vaativia asioita. Köyhällä se itsekuri kuluu loppuun jo muissa asioissa.

Köyhyys siis nimenomaan monen kohdalla on syy, ei seuraus.