Sivusta seurannut köyhän elämää.

Jos mulla on rahat loppu niin tulee olo että kai on ihan sama mihin sen viimeisen kakskymppisen tuhlaa, kun ei riitä "oikeisiin menoihin" kuitenkaan.

Ennen säästettiin pahan päivän varalle, nykyään luotetaan, että kyllä yhteiskunta hoitaa. Ennen oli kunnia-asia yrittää selvitä ilman tukia (poislukien lapsilisä) niin pitkälle kuin mahdollista.

olen itse tällä hetkellä köyhä, ja elän työttömyysturvan varassa. Joku täällä kirjoitti, että itse ansaitsemaansa rahaa arvostaa enemmän kuin vastikkeetonta. En täysin allekirjoita tuota, minulla on nimittäin ihan hirmu tarkka talous tällä hetkellä...ja pärjään hyvin. Kyse on enemmänkin elämänhallinnasta ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen rahankäytön suhteen. Itse kulutin huomattavan paljon enemmän rahaa työssä ollessani, nyt suunnittelen kaiken tarkemmin. Lopetin kaikki lehtitilaukset, teen itse ruuan edullisesti, ostan alennusmyynneistä vaatteet lapsille, en käytä rahaa tupakkaan enkä alkoholiin( en kyllä aiemminkaan), enkä ole koskaan pelannut rahapelejä. Tärkeysjärjestys on nyt se, että pystyn maksamaan asumisen, ruuan ja tarvittavat vaatehankinnat ja pesuaineet, kaikki nämä onnistuu, kunhan sisäistää että ne ovat elämän perusasioita, jotka on hoiduttava.Minulle ei ole puutetta mistään. Kyse on järkevistä valinnoista ja suunnitelmallisuudesta sekä päätöksestä pärjätä!

Mä olen köyhä, tai siis erittäin pienituloinen "elätti". Käyn kahvilla, kesällä jätskillä, syön karkkeja, lahjotan hyväntekeväisyyteen ja kaikkea muuta PIENTÄ kivaa ja turhaa. Mutta en koskaan käy leffoissa, baarissa taksireissuineen, keikoilla, festareilla, matkoilla, hanki erityisiä harrastusvälineitä/harrastuksia. Harvoin syömässä ja silloinkin tyyliin pakosta abc:llä. Mainitsin edellämainitut, koska ne olivat minulle ihan arkipäivää, silloin kun olin "minimi"palkalla töissä. Yksinkertaisesti en voi tehdä mitään niitä kivoja asioita, mistä ennen nautin, koska niistä menee koko kuukauden raha-asiat solmuun ja saattaa vaikuttaa vielä monta kk. Mutta joku haluaa nyt vielä viedä multa sen hemmetin kahvilakahvin?? Ja on oikeasti sitä mieltä, että köyhien pitäisi istua kotona ja lenkkeillä ilokseen? Entäs mun lapsi? Saanko mä sille ostaa jätskiä kun on vähän isompi?

Mä elän köyhyysrajan alapuolella. Olen säästänyt, aikoinaan saanut laadukkaita huonekaluja jne ja olenkin tänä vuonna saanut useita pyyntöjä eri sisustuslehdistä että tulisivat kuvaamaan.

Minulla on pitkä lista tavaroista jotka haluaisin, tiedän mitä ne maksaa ja joskus tulee tosi hyvä diili vastaan, silloin otan säästöistä rahaa. Olen pitkästä aikaa alkanut deittailee. Netissä on ilmoitus ja olenkin käynyt parin kk sisällä n 10 eri miehen kanssa kahvilla. Kumpikin maksaa oman juomansa, jos ei seura kiinnosta, sanotaan heippa ja seuraavaa kehiin.

mm. rahan takia minulla on 5 leipäkonetta ja ne leipoo öisin aina leivän. Saan niistä 1,50 e kpl ja kahvilaan menee helposti 4,5 e. Kun eräs tiimiläinen näki minut erikoiskahvi kädessä sain tosi kovan ripityksen töissä.

nyt minulla menee kahviloihin rahaa. Olen päässyt erosta yli, ex meni viime kuussa naimisiin, saan kahvipanoksella seuraa. Laskut on aina maksettu ja lapsilla siistit vaatteet päällä.

Onko teillä käynyt mielessä että ehkä se köyhä on jo vuosikausia "tehnyt järkevästi kotiruokaa, seurannut tarjouksia ja ostanut kaiken kirppareilta"? :D Minä olen ollut nyt 9 vuotta työttömänä ja tilillä on nytkin 0,41€ ja perjantaina tulee lapsilisät. Miksi minä säästäisin, kun sossu katsoo senkin vähän tuloksi ensi kuulle? Mitä järkeä kuluttaa fiksusti kun elämä on niin vaikeaa muutenkin eikä kukaan tule minua olalle taputtelemaan kun söin reippaasti koko kuukauden pelkkää varhaiskaalia?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:17"]

Mä olen köyhä, tai siis erittäin pienituloinen "elätti". Käyn kahvilla, kesällä jätskillä, syön karkkeja, lahjotan hyväntekeväisyyteen ja kaikkea muuta PIENTÄ kivaa ja turhaa. Mutta en koskaan käy leffoissa, baarissa taksireissuineen, keikoilla, festareilla, matkoilla, hanki erityisiä harrastusvälineitä/harrastuksia. Harvoin syömässä ja silloinkin tyyliin pakosta abc:llä. Mainitsin edellämainitut, koska ne olivat minulle ihan arkipäivää, silloin kun olin "minimi"palkalla töissä. Yksinkertaisesti en voi tehdä mitään niitä kivoja asioita, mistä ennen nautin, koska niistä menee koko kuukauden raha-asiat solmuun ja saattaa vaikuttaa vielä monta kk. Mutta joku haluaa nyt vielä viedä multa sen hemmetin kahvilakahvin?? Ja on oikeasti sitä mieltä, että köyhien pitäisi istua kotona ja lenkkeillä ilokseen? Entäs mun lapsi? Saanko mä sille ostaa jätskiä kun on vähän isompi?

[/quote]

Juuri näin. Toiset elää paljon halvemmalla kuin minä, mutta kyllä mulla pää sekoo kun vuodesta toiseen, ei ole varaa mihinkään isompaan, sitä tulee sitten ostettua joskus jotain heräteostoksia joita ei tietenkään pitäisi, vaan pitäsi laittaa säästööön. Kaipa meitä köyhiä on eri luonteisia, kuten rikkaitakin. Piheimmät ihmiset joita tunnen on rikkaimpia, ehkä ne onkin sen takia rikkaita, ovat töissä ja kituuttavat vähällä rahalla, ostavat omaisuutta, mutta eivät nauti elämästä. Eräskin lapseton sukulaispariskunta valittelee aina kuinka raskas elämä on ollut kun on pitänyt töissä raataa, minä en tajua sitä että miksi eivät ole nauttineet sitten rahoistaan, kyllä töistä pystyy ottamaan vaikka palkatonta vapaata ja lähteä reissuun. Ovat 40 vuotta molemmat tehneet töitä, ylitöitäkin paljon, ja kun kuolevat omaisuutta on, mutta kenelle, sukulaisille joita ei ehtinyt edes nähdä kuin muutaman vuoden välein, kun piti olla töissä.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:52"]

Onko teillä käynyt mielessä että ehkä se köyhä on jo vuosikausia "tehnyt järkevästi kotiruokaa, seurannut tarjouksia ja ostanut kaiken kirppareilta"? :D Minä olen ollut nyt 9 vuotta työttömänä ja tilillä on nytkin 0,41€ ja perjantaina tulee lapsilisät. Miksi minä säästäisin, kun sossu katsoo senkin vähän tuloksi ensi kuulle? Mitä järkeä kuluttaa fiksusti kun elämä on niin vaikeaa muutenkin eikä kukaan tule minua olalle taputtelemaan kun söin reippaasti koko kuukauden pelkkää varhaiskaalia?

[/quote]

Et sitten tajua säästää patjan alle? Sellaisista säästöistä sossu ei tiedä paskan haileita.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:52"]

Onko teillä käynyt mielessä että ehkä se köyhä on jo vuosikausia "tehnyt järkevästi kotiruokaa, seurannut tarjouksia ja ostanut kaiken kirppareilta"? :D Minä olen ollut nyt 9 vuotta työttömänä ja tilillä on nytkin 0,41€ ja perjantaina tulee lapsilisät. Miksi minä säästäisin, kun sossu katsoo senkin vähän tuloksi ensi kuulle? Mitä järkeä kuluttaa fiksusti kun elämä on niin vaikeaa muutenkin eikä kukaan tule minua olalle taputtelemaan kun söin reippaasti koko kuukauden pelkkää varhaiskaalia?

[/quote]

Sulta meni nyt ap:n pointti vähän ohi... Ei kukaan ole käskenyt SÄÄSTÄMÄÄN. Pointti oli siinä, että turha valittaa jos rahat eivät loppukuusta riitä jos hassaa ne kaiken maaliman turhuuksiin. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:02"]

Olisitko itse valmis elämään koko elämäsi niin, ettet koskaa voi ostaa mitään muuta kuin järkevät asiat. Ihminen tappaa itsensä jos todellisuus on liian rankka, tietynlainen todellisuuden pakoilu on selviämiskeino. Hetken voi tuntea vapautta vaikka sitten joutuu kantamaan seuraukset.

Tätä ei voi käsittää ihminen jolla on ollut varaa myös ilahduttaviin asioihin.

[/quote]

Olisitko valmis tekemään elämällesi jotain sen sijaan, että seuraat mielihalujasi? Ehkä köyhyys ja työttömyys ovat oire siitä, että ei kykene kantamaan tekojensa seurauksia?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:02"]

Olisitko itse valmis elämään koko elämäsi niin, ettet koskaa voi ostaa mitään muuta kuin järkevät asiat. Ihminen tappaa itsensä jos todellisuus on liian rankka, tietynlainen todellisuuden pakoilu on selviämiskeino. Hetken voi tuntea vapautta vaikka sitten joutuu kantamaan seuraukset.

Tätä ei voi käsittää ihminen jolla on ollut varaa myös ilahduttaviin asioihin.

[/quote]

Ostaminen ei ole perustarve, se on monen köyhän itselleen kehittämä harrastus, jossa väittää säästävänsä ja oikeastaan tuhlaa. Siksi ei ole koskaan rahaa, koska sen käyttää turhuuteen. Samoilla tuloilla järkevä ihminen saa ostettua kaiken tarvittavan, tyhmempi ei edes ruokaa. Mutta löytyy kasvonaamio, pino naistenlehtiä, kallista kampaamoshampoota jne.

Nyt kun olen työttömänä, varmasti moni katsoo minunkin tekemisiäni kieroon. Edelleen matkustelen, käyn ulkona syömässä, elokuvissa jne... Kuitenkin tuo 15v työelämää takana ja jonkin verran säästöjä. Eli älkää olko katkeria, ihan omista rahoista maksan menoni.

Työttömyys ja köyhyys voi kohdata kenet tahansa. Ei tarvitse kuin sairastua vakavasti tai sitten tapahtuu jotain muuta ikävää, mihin ei voi itse vaikuttaa, ja mikä johtaa taloudelliseen ahdinkoon. Ikävä kyllä köyhyys ei ole läheskään aina ihmisen oma vika tai syy, ja se voi kohdata melkein kehet hyvänsä - sepä onkin ikävä asia, jota harva haluaa hyväksyä, koska se tuottaa ikävän turvattomuudentunteen. Kyllähän toki klyhyys voi olla oma valinta tai johtua typeristä valinnoista ja teoista, joihin olisi voinut itsekin vaikuttaa, mutta aina niin ei kuitenkaan ole. 

35:lle

Suurin osa ihmisistä ihan itse aiheuttaa sen ahdinkonsa. Jokaisella on loppuviimeksi vastuu itsestään, ja hyvin harvoilla se syy köyhyyteen on ns. TÄYSIN ennakoimaton sattuma, sellainen mitä ei MITENKÄÄN olisi voinut ennakoida. =Käytännössä vain vakava sairastuminen/paha onnettomuus voi tuollaisen tilanteen aiheuttaa. Ja noissakin eroja, esim. syövälle ei tietenkään kukaan mitään voi, mutta sitten taas esim. ylipaino aiheuttama 2. diapetes tai selkävaivat ovat kokonaan omaa syytä (seurausta liiasta mässytyksestä ja liian vähäisestä liikunnasta).

Suomessa on jokaisella mahdollisuus elää ns. hyvää elämää. Tarkoitan sitä, että meillä saa hankittua ehkäisyä, ei tule "vahingossa" raskaaksi. Voi opiskella ammatin, vaikka toisenkin jos se ensimmäinen ei elätä. Voi liittyä työttömyyskassaan ja sa rahaa työttömyyden kohdatessa. Voi hankkia vakuutuksia esim. tapaturmien ymv. varalle. Voi hankkia säästöjä, eli elää ns. hieman nuukemmin kunnes on saanut puskurirahaston kuntoon, vähintään 3kk tulot hyvä olla tilillä (ja tuon päälle kannattaa pitää erikseen rahaa varalla jääkaappiin, autoremppaan, yllättäviin lääkekuluihin tmv.)

Mutta osa ei vaan tajua. Minullakin on tuttu, ikää 30-v ja kolme lasta (kahdelle eri miehelle) ja PÄIVÄÄKÄÄN ei ole ITSE elättänyt perhettään. Yläasteen jälkeen amatsuun, sen jälkeen vuoden ehti olla töissä ja pulla uuniin, toinen (taktisesti) 3 vuoden kuluttua ja kolmas taas 3 vuoden kuluttua että vältti töihin menon. Elää muka yh:na (tukihuijari), valittaa kuinka "ei ole rahaa mennä töihin" koska "en saisi juuri enempää käteen mitä nyt tukia". Ja tuskin mitään töit saa, koska n.10 vuotta sitten valmistuneena, ei koskaan oman alansa töitä tehneenä ei varmaan ole helppo mitään töitä saada.

Normaalit ihmiset tekevät niin, että ensin opiskellaan, sitten tehdään töitä, säästetään ja hankitaan lapsi. Jos vahinko sattuu, niin ei aleta uutta tekemään perään, koska yhden kanssa on helpompi mitä useamman kanssa kartuttaa esim. niitä säästöjä joilla saa sitä puskurivaraa ylättävien tilanteiden varalle.

Hienoa, teet yhden esimerkin perusteella aika jäätävän yleistyksen.

Suurin syy kaverisi köyhyyteen on se, että kaverisi on työtön. Ja se taas voi olla itse aiheutettua tai sitten ei.

Toimeentulotuki sisältää vähäiset virkistys- ja harrastusmenot. Meillä on siis oikeus ostaa luksustakin/turhuuksiakin. Se tuki on niin mitätön, että siitä ei todellakaan ole rahaa tuhlailla älyttömästi.

Itse olen köyhä ilman omaa syytä ja töihin menisin ilomielin, jos niitä saisin. Kukaan ei palkkaa hakemisesta huolimatta, niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

84, toki itsekuria voi kehittää, mutta ei rajattomasti. Köyhyys syö hyvääkin itsekuria niin paljon, että se voi loppua kesken vaikka sitä kuinka kehittäisi. Lihava, joka antaa periksi syömisissään, on saattanut sinä päivänä tehdä jo sata itsekuria vaativaa päätöstä ja valintaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin, vaan raja tulee aina jossain vastaan.

Juuri näin. Kerronpa itsestäni. Minä olin aina ollut hoikka, teräkunnossa ja säästäväinen. Itsekurini riitti siihen, että opiskeluaikoinakin jäi rahaa säästöön. Työelämässä ei ollut homma eikä mikään säästää käsirahaa asuntoon, treenata, syödä terveellisesti. Pystyin laskemaan vatsalihakseni.

Sitten sairastuin masennukseen. Olin osastolla. Söin kaikenlaisia kiehtovia lääkkeitä, jotka tekivät minusta zombien jolla on loppumaton ruokahalu (se oli välttämätöntä siinä tilanteessa, muuten olisi ollut henki katkolla). Kun sitten lopulta aloin toeta, vähän, olin 20 kg painavampi, huonossa  kunnossa ja minulla oli aivan hämmästyttävä tarve ostella asioita.  Ennen olin miettinyt jokaisen hankinnan tarkkaan mutta nyt, neljän vuoden kuntoutustuella olon jälkeen alkoi yhtäkkiä tuntua tarpeelliselta ostella kalliita shampoita, merkkivaatteita (ostelin kyllä merkkivaatteita ennenkin mutta erittäin harkiten) jne. Se ostamisen vimma oli jotain aivan käsittämätöntä. Koin, että koska olin ollut niin kovin sairas enkä vieläkään ollut terve, minulla oli oikeus palkita itseäni ties millä. Kuvittelin, että oloni muuttuisi paremmaksi kun ostaisin juuri sen mekon. Että en sitten enää tuntisi olevani ruma, lihava ja epäkelpo.

No, jossain kohtaa tajusin että ylitän budjettini koko ajan. Pulassa en vielä ollut, koska minulla oli säästöjä, mutta säästötkin olivat jo vähän huvenneet.

Nyt sitten yritän päästä takaisin siksi ihmiseksi, joka olin: säästäväiseksi ja normaalipainoiseksi. Hoikkuutta en enää tavoittele, enkä enää pidä tarpeellisena sixpackia.

Tämä siis vain esimerkkinä siitä, että vastuullinen, vastuullista työtä tehnyt ihminen voi oikeasti muuttua täysin vastuuttomaksi. Enkä siis saanut mitään maanista vaihetta tms. Jotenkin se kaiken surkeus sai minut ihan sekopääksi. Luojan kiitos sain tartuttua itseäni niskasta kiinni ajoissa, ennen kuin kaikki säästöt olisivat menneet.

Eli tosiaan, joskus se itsekuri loppuu mitä yllättävimmin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:45"]

Se on aina niin ihanaa, miten varakkaammat tietää, mihin köyhemmän pitäisi rahat laittaa. :P Kyllä mä ainakin köyhänä kaipasin kahvitteluhetkiä, vaikka muuten hernekeitolla piti elää.

Juuri näin. Muistan itse, kun viikonlopuksi oli 5 perunaa ja 1 lihaliemikuutio. keitin pannukahvia ja samoista pahnoista keitin kahtena aamuna. Päivällä ei ollut varaa keittää.

90-luvun laman läpi käynyt

ps. rikas on tyytyväinen sitten vasta, kun köyhä on kerjäämässä kadun nurkalla ja viedään aliravitsemuksen takia sairaalaan

 

Ei ole tyytyväinen jos joutuu maksamaan sen köyhän sairaalan.

Ainoa minkä rikas voisi köyhälle kustantaa on köysi ja siihen hiukasen vaseliinia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä ollut köyhä ei tiedä mitä köyhyys on. JOten  "rikkaiden" ei tarvitse kommentoida koko asiaa josta eivät voi muutakuin arvailla ja keksiä itsellensä tekosyitä köyhien typeryydestä ja laiskuudesta yms. Jos itsellä on varaa ostaa vaikka joka päivä lihaa, niin ei tarvitse ruveta mollaamaan köyhää kun koko asia ei heitä henk.kohtaisesti kosketa.  Jos köyhä ostaaaa vähistä rahoistaan kerran kuussa pizzan ravintolassa , sallittakoon se hänelle. Itse elin suht köyhän lapsuuden : ei ollut uusia vaatteita, en käynyt elokuvissa, en katsonut leffoja, en käynyt mcdonalsissa, en käynyt reissuissa, harrastuksissa, söin perunoita, nuudeleita ja puuroa kotona. Ystävilläni oli rahaa tuollaisiin, he mainitsivat josksu että heitä ärsyttää kun en voi "ikänä tehdä mitään", ystäväni mollasivat vanhoja vaatteitani yms, minua teininä harmitti ja tuntui ulkopuoliselta.  Olimme köyhiä koska äitini oli työkyvyttömyys eläkkeellä (nykyään hän on onneksi saanut töitä). Huomasin selvän eron omassa arvomaailmassani ennen ja jälkeen köyhyyden, köyhyys herkässä iässä vaikutti koko elämänkatsomukseeni. Ennen köyhyyttä (äitini ollessa työelämässä) ajattelin että jokainen on oman onnensa seppä,  köyhyyden aikana taas tuntui että vellon tässä maailmassa enkä pysty itse vaikuttamaan asioihin, vaikka kuinka pinnistelisin ( se ei ole totta, mutta alistetun mieli näkee asiat näin). Nyt 23-vuotiaana olen välillä ollut rikas ja välillä köyhä. osaan nauttia elämästä, en kaipaa hienoja huonekaluja, tai merkkirtavaroita, tärkeintä on ystävät, omat intohimot työhön/opiskeluun,luonto. Vähän on velkaa entisestä yrityksestäni, muttei se paina yhtään mieltä, kun tiedän että elämä kantaa . Elän täysillä ja olen tyytyväinen, että elin köyhän teini-iän ja pääsin siitä pois. Köyhä joka pääsee köyhyydestä normaali tuloiseksi on todella onnekas ihminen. KÖyhyyden jatkuessa vuosia se eristää, alistaa, kyynistyttää, masentaa, katkeroittaa, äkillinen sairastuminen voi pilata budjetin kuuakudeksi eteenpäin yms. Jokainen persoona on erilainen ns. Jämptien ja tarkkojen ihmisten on vaikea ymmärtää jos joku toimii muulla tavalla kuin he itse toimivat. Mutta siis köyhyys tässä nykyisessä yhteiskunnassa on rankkaa, mieti lasta joka toivoisi että saisi tänä kesänä edes yhden jäätelön, seuratessaan sivusta kun naapurin lapsi saa jäätelön joka päivä. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta näin jo lapsena hän tottuu siihen että ei saa ikinä sitä mitä muut saavat, hän oppii jo lapsena että on "paremmat ja huonommat ihmiset" ja se vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja minäkuvaa, ajaa myöhemmin mahdollisiin mielenterveysongelmiin yms.. Afrikassa köyhyys on erilaista,  kaikki ovat köyhiä.. heillä on toistensa tuki. suomessa köyhä jää yksin, köyhyyttä ei välttämättä näe päällepäin, asiaa piilotellaan yms.

Itse

koen olevani onnekas , nyt elän noin 300 eurolla kuussa ja se on jo hyvin,saan opiskella alaa jostä tykkään, elämä on mukavaa nyt. autan muita mm hyväntekeväisyydell ja koen se velvollisuudekseni, koska meidänkin perhe olisi aikanaan tarvinnut tukea. Joskus mietin että moni jolla on mennyt raha-asiat aina hyvin, kasvaa tietynlaiseen minä-minä elämään;" minun ura, minun auto, kyllä minunkin pitää, minulla onkin tutkinto, minä kävinkin ..." joka on minusta vaarallinen tapa elää elämäänsä muiden arvostuksen kautta, ja uskon tuon kaltaisten elämänarvojen aiheuttava tyhjyyden tunnetta ja riittämättömyyttä, tai narsismia ja ylimielisyyttä.

Hyvin kirjoitettu.

Harmi vain tiedän että monelle palstan sankarille noin "hurjan" pitkä teksti on: to long did not read.