Lue keskustelun säännöt.
Silloin ymmärsin olevani ruma
16.08.2020 |
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Yläasteen ensimmäisinä päivinä, kun meidän piti kirjoittaa anonyymisti kohteliaisuuksia muista luokan oppilaista paperilapuille.
Tunnin päätyttyä vertailimme lappuja kavereideni kesken. Minun lapussani luki ainoastaan laimeita kohteliaisuuksia tyyliin "ok", "kiva" ja "mukava". Kavereideni lapuista löytyi niiden lisäksi ulkonäkökehuja kuten "nätti", "kaunis" ja "kiva hymy".
Auts.
Meillä oli kans tollanen yläkoulun ekalla viikolla!Mun lappuun melkein kaikki oli kirjottanu "kiva" tai "mukava"😅Saattaa kyllä selittyä silläkin,että tossa vaiheessa meiän luokkalaiset ei vielä tunteneet toisiaan niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi luulla, että se on päinvastoin "auts", jos luonnehdinnat tulevat luonteen sijaan ulkonäöstä. Tällöin voidaan jättää sanomatta esim. että tosi vittumainen tyyppi, mutta ihan nätit hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opiskelukaveri sanoi "kyllä sinäkin vielä jonkun löydät" vaikkei koskaan oltu edes puhuttu parisuhdestatuksestani.
No oliko se oikeassa sinkkuudestasi vai ei?
No olihan se, ilmeisesti loistaa kilometrien päähän. Ei mulla ole ollut ketään koskaan ja tuostakin on jo kai seitsemän vuotta. Saa nähdä "löytyykö jostai vielä joku".
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella, kun luokan pojat keskusteli luokamme rumimmasta ja tyhmimmästä tytöstä niin, että olin kuuloetäisyydellä. Minut mainittiin molemmissa kategorioissa.
Tuo on koulukiusaamista. Minulle tehtiin samoin.
Kun myöhemmin katsoin luokkakuvia, niin hämmennyin - minähän olin se koko luokan kaunein! Olin myös hyvä koulussa, mutta silti muiden mielestä kaikkein tyhmin ja rumin tyttö.
Hämmennyin lukiossa ja koulun ulkopuolella, kun minua kehuttiinkin kauniiksi ja pyydettiin malliksikin. Pitkään pidinkin kaikkia kehuja kettuiluna ja sarkasmina, kesti kauan tajuta että sanat olivat ihan aitoja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opiskelukaveri sanoi "kyllä sinäkin vielä jonkun löydät" vaikkei koskaan oltu edes puhuttu parisuhdestatuksestani.
No oliko se oikeassa sinkkuudestasi vai ei?
No olihan se, ilmeisesti loistaa kilometrien päähän. Ei mulla ole ollut ketään koskaan ja tuostakin on jo kai seitsemän vuotta. Saa nähdä "löytyykö jostai vielä joku".
Onhan noita "näkijöitä". Yksi ennusti mulle muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen, että "kaksi lasta".
No tuosta on jo jotain 25 vuotta ja vieläkään ei ole ensimmäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös kauniita haukutaan rumiksi, eli muiden kommentteja on turha pitää totuutena.
"Kun myöhemmin katsoin luokkakuvia, niin hämmennyin - minähän olin se koko luokan kaunein!"
XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisin tajunnut silloin parikymppisenä että se että on muita kohtaan ystävällinen, avoin, kohtelias, ei sillä ole oikeasti yhtään mitään merkitystä. Koko puhe sisäisestä kauneudesta on täyttä roskaa. Olisi pitänyt käyttään ne opintolainat joilla matkustelin naaman korjausleikkauksiin. Nyt minulla voisi olla parisuhde. Kolmekymppisenä on ihan liian myöhäistä alkaa enää korjauttaa ulkonäköä, kun alkaa jo ensimmäiset rypyt yms näkyä. Kasvot alkaa väkiskinkin roikkua viimeistään 40-50 vuotiaana. Tässä iässä on todella huonot mahdollisuudet enää saada kunnollista miestä, niitä on kolmekymppisissä sinkkumiehissä häviävän pieni osuus.
Mun kokemuksen mukaan ruma saa olla mutta lihava ei.
Vaikka on mitä bodypositive-juttuja, niin eipä lihava työelämässsä pärjää,ainakaan yrityselämässä ei mikään firma halua lihavan kautta profiloitua: yhdistetään velttouteen, laiskuuteen, hillittömyyteen.
Ja rumuus ei oo terveysriski, lihavuus on.
Mun neuvo rumalla: ole normaalipainossa ja elä terveellisesti. Itse oon naamasta susiruma, vinot hampaat, ohut tukka. Mutta oon hoikka, kroppa kivannäköinen, oon terve, hyväkuntoinen, ryhti on hyvä ja askel kepeä. Ja ei oo rumuudesta haittaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan ruma saa olla mutta lihava ei.
Vaikka on mitä bodypositive-juttuja, niin eipä lihava työelämässsä pärjää,ainakaan yrityselämässä ei mikään firma halua lihavan kautta profiloitua: yhdistetään velttouteen, laiskuuteen, hillittömyyteen.
Ja rumuus ei oo terveysriski, lihavuus on.
Mun neuvo rumalla: ole normaalipainossa ja elä terveellisesti. Itse oon naamasta susiruma, vinot hampaat, ohut tukka. Mutta oon hoikka, kroppa kivannäköinen, oon terve, hyväkuntoinen, ryhti on hyvä ja askel kepeä. Ja ei oo rumuudesta haittaa ollut.
Oma isäni on ollut aina todella ylipainoinen, siitä huolimatta tienaa tuollaiset 150 000 e vuodessa, plus sitten bonukset päälle. Se tosin onkin persoonaltaan sellainen, että käyttää muita astinlautana päästäkseen huipulle ja sen se on tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisin tajunnut silloin parikymppisenä että se että on muita kohtaan ystävällinen, avoin, kohtelias, ei sillä ole oikeasti yhtään mitään merkitystä. Koko puhe sisäisestä kauneudesta on täyttä roskaa. Olisi pitänyt käyttään ne opintolainat joilla matkustelin naaman korjausleikkauksiin. Nyt minulla voisi olla parisuhde. Kolmekymppisenä on ihan liian myöhäistä alkaa enää korjauttaa ulkonäköä, kun alkaa jo ensimmäiset rypyt yms näkyä. Kasvot alkaa väkiskinkin roikkua viimeistään 40-50 vuotiaana. Tässä iässä on todella huonot mahdollisuudet enää saada kunnollista miestä, niitä on kolmekymppisissä sinkkumiehissä häviävän pieni osuus.
Ei ole myöhäistä, paras aika kolmekymppisenä leikellä. Kaksikymppisenä menee vähän hukkaan, kun ikääntymisen merkkejä ei korjailla samaan aikaan ja naaman luustokin muuttuu vielä. Liian vanhana taas vaikeampi korjailla isoja kudosten putoamisia. Älä iällä perustele, jos et uskalla tai sinulla ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan ruma saa olla mutta lihava ei.
Vaikka on mitä bodypositive-juttuja, niin eipä lihava työelämässsä pärjää,ainakaan yrityselämässä ei mikään firma halua lihavan kautta profiloitua: yhdistetään velttouteen, laiskuuteen, hillittömyyteen.
Ja rumuus ei oo terveysriski, lihavuus on.
Mun neuvo rumalla: ole normaalipainossa ja elä terveellisesti. Itse oon naamasta susiruma, vinot hampaat, ohut tukka. Mutta oon hoikka, kroppa kivannäköinen, oon terve, hyväkuntoinen, ryhti on hyvä ja askel kepeä. Ja ei oo rumuudesta haittaa ollut.
Tunnen ihan montakin lihavaa, joilla on paljon kavereita ja kumppaniehdokkaita.
Menin ystävän vauvan ristiäisiin tuoreen kihlattuni kanssa. Ystäväni äiti tervehti minua iloisesti ja totesi samaan hengenvetoon, miten oli "aina ajatellut" ettei minulle löydy miestä ollenkaan, "saati sitten noin komeaa". Tuntui todella paskalta seistä juhlat läpi, kun ystäväni äiti - möläytyksensä ehkä tajuttuaan - kävi vähän väliä kehumassa kenkiäni, silkkipuseroani, kampaustani jne. Olisi edes pyytänyt suoraan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun myöhemmin katsoin luokkakuvia, niin hämmennyin - minähän olin se koko luokan kaunein!"
XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Niin mikä tuossa on niin vaikea uskoa? Oletko joku tyhmä teini joka ei usko että myös kauniita kiusataan?
Jotenkin tuli mieleen että se joka eniten valkkaa se vähiten panee. Jos nyt ei tätä joku tajunnut. Kyllä heteromiehenä voin tuon vahvistaa ja tutkimusdataa löytyy.
Olin noin 18-vuotiaana kaverin kanssa baarissa ja meidän seuraan lyöttäytyi kolmen pojan poppoo. Kauniilla kaverillani alkoi melkein heti flirtti yhden näistä pojista kanssa ja minä jäin vähän kuin kolmanneksi pyöräksi niiden kahden muun seuraan. Kumpikaan ei siis ollut minusta kiinnostunut, vaan juttelivat niitä näitä keskenään. Yritin kuitenkin juttuun mukaan ja olin toisesta vähän kiinnostunutkin. Pyysin häneltä tupakasta jämiä, mutta jotenkin vaan naurahti ja kääntyi pois. Sanoin sitten sille toiselle muka mököttävää esittäen, et heiii, sun kaveris on ilkee, se ei anna jämiä. Tämä vilkais mua päästä varpaisiin ja tuhahti "ei mikään ihme". Oli melkoinen kolaus itsetunnolle. Tuon jälkeen tapahtui vielä monen monta pudotusta maanoinnalle (jos nyt ikinä mitään suurempia itsestäni olin kuvitellutkaan). Mm. kerran chattideitti (terkkuja ysäriltä) ihastui kaveriini, jonka olin ottanut mukaan turvaksi, jos tyyppi onkin joku seko. Ei muuta kuin moikattu, ja esitelty itsemme, ja kerroin että kaveri on hetken tässä kunnes hänen kaverinsa tulevat seuraksi, kun jo tajusin hyvin selvästi, että turha kuvitella enempää. Ja niinhän siinä kävi, että kaverini vietti illan tämän mun deitin kanssa ja itse niiden kaverin kavereiden.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 18-vuotiaana kaverin kanssa baarissa ja meidän seuraan lyöttäytyi kolmen pojan poppoo. Kauniilla kaverillani alkoi melkein heti flirtti yhden näistä pojista kanssa ja minä jäin vähän kuin kolmanneksi pyöräksi niiden kahden muun seuraan. Kumpikaan ei siis ollut minusta kiinnostunut, vaan juttelivat niitä näitä keskenään. Yritin kuitenkin juttuun mukaan ja olin toisesta vähän kiinnostunutkin. Pyysin häneltä tupakasta jämiä, mutta jotenkin vaan naurahti ja kääntyi pois. Sanoin sitten sille toiselle muka mököttävää esittäen, et heiii, sun kaveris on ilkee, se ei anna jämiä. Tämä vilkais mua päästä varpaisiin ja tuhahti "ei mikään ihme". Oli melkoinen kolaus itsetunnolle. Tuon jälkeen tapahtui vielä monen monta pudotusta maanoinnalle (jos nyt ikinä mitään suurempia itsestäni olin kuvitellutkaan). Mm. kerran chattideitti (terkkuja ysäriltä) ihastui kaveriini, jonka olin ottanut mukaan turvaksi, jos tyyppi onkin joku seko. Ei muuta kuin moikattu, ja esitelty itsemme, ja kerroin että kaveri on hetken tässä kunnes hänen kaverinsa tulevat seuraksi, kun jo tajusin hyvin selvästi, että turha kuvitella enempää. Ja niinhän siinä kävi, että kaverini vietti illan tämän mun deitin kanssa ja itse niiden kaverin kavereiden.
Kummallakin kerralla se pahin mulkku oli kylläkin sun kaverisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opiskelukaveri sanoi "kyllä sinäkin vielä jonkun löydät" vaikkei koskaan oltu edes puhuttu parisuhdestatuksestani.
No oliko se oikeassa sinkkuudestasi vai ei?
No olihan se, ilmeisesti loistaa kilometrien päähän. Ei mulla ole ollut ketään koskaan ja tuostakin on jo kai seitsemän vuotta. Saa nähdä "löytyykö jostai vielä joku".
Onhan noita "näkijöitä". Yksi ennusti mulle muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen, että "kaksi lasta".
No tuosta on jo jotain 25 vuotta ja vieläkään ei ole ensimmäistäkään.
Ne ittekseen tulekaan...
Hommiin siitä!
Ei kai se sitä tarkoita, että oksalla odottelet ja lapsia putkahtelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opiskelukaveri sanoi "kyllä sinäkin vielä jonkun löydät" vaikkei koskaan oltu edes puhuttu parisuhdestatuksestani.
No oliko se oikeassa sinkkuudestasi vai ei?
No olihan se, ilmeisesti loistaa kilometrien päähän. Ei mulla ole ollut ketään koskaan ja tuostakin on jo kai seitsemän vuotta. Saa nähdä "löytyykö jostai vielä joku".
Onhan noita "näkijöitä". Yksi ennusti mulle muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen, että "kaksi lasta".
No tuosta on jo jotain 25 vuotta ja vieläkään ei ole ensimmäistäkään.
Ai joo, se onkin sen näkijän vika? Sulla ei oo osaa eikä arpaa siinä mitä teet?
Ennusti väärin?
Ennustajaeukko puhu pehmoisia. Kummallista.
Miksi ei ole toteutunut? Miksi, vaikka se lupas?!
No oliko se oikeassa sinkkuudestasi vai ei?