Lue keskustelun säännöt.
Silloin ymmärsin olevani ruma
16.08.2020 |
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
321/394
|
18.08.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Siitä, kun yksikään nainen ei ole koskaan lähestynyt. Tämän tajuttuani en myöskään ole viitsinyt naisia lähestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun menin yläasteelle, Facebook oli vielä nuorten juttu. Seiskaluokan luokkakuvat otettiin ja joku luokkalaisista laittoi sen ryhmäkuvan omalle seinälleen, jotta muut voisivat merkitä siihen kaikkia hauskoja kommentteja. Minun kohdalleni oli kirjoitettu "kampaa naamas niin saat banaanin".
Siis itseäni ärsyttää eniten juuri teinit, jotka haukkuvat toisia teinejä rumaksi. Kokemusta siis on omiltakin teinivuosilta - kenelläpä ei olisi. Mutta rehellisesti sanoen, juuri kukaan ei ole murrosikäisenä mikään kedon kukkanen, eikä ainakaan missään nimessä parhaimmillaan. Se aika ei ole helppoa kenellekään, ja kaikki kriiseilevät ulkonäkönsä puolesta. Itse ainakin halveksun näitä teinejä, jotka vielä oikein hierovat suolaa toisten haavoihin haukkumalla heitä rumaksi. Eivätkä varmasti näytä itse niin kummoisilta, että olisi varaa sanoa yhtään mitään.
Aivan järkyttävää, mitä kommentointia täällä ovat monet saaneet osakseen, siis hirveitä juttuja! Olen pahoillanne puolestanne. Omasta mielestäni rumia ihmisiä ovat ainoastaan toisia haukkuvat, julmat ja itserakkaat ihmiset! En itse ole kyllä koskaan ajatellut kenenkään ulkonäköä rumana. Ihmiset ovat erinäköisiä, mutta ruma on jo sananakin aivan kauhea. Näen rumana vain sisältä rumat ihmiset ja sitä sisusta ei pelasta kauneinkaan ulkokuori.
Sanon tän nyt kaikella rakkaudella, 20-vuotiaana sun metabolia on vielä priimaa. Laihduttaminen ja ERITOTEN uusien elämäntapojen omaksuminen (niin kuin sanoitkin) vaikeutuu vaan vuosi vuodelta. Tee itsellesi palvelus ja toimi nyt, kun se on vielä "helppoa ja mukavaa."
Ei se pelkkä laihtuminen kenestäkään kaunista tee, mutta jos et halua kärsiä polvivaivoista 35-vuotiaana niin nyt on aika toimia. Sulla on vielä kaikki mahdollisuudet elää pitkä, onnellinen ja terve elämä ilman turhia sisäelinsairauksia.
Ruma Tina rima ruma ruma. Rikos Lapinlahden linnut laulaneet niin joskus muinoin? Taidankin tsekata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
—- eiku siis ruma sana toistuu siinä biisissä viis kertaa... tää kone kirjoittelee ihan omiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toinen Lapinlahden lintujen
Nää kertoo niin elämästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja Ja näin nää asennoituu surkeisiin ja surullisiin asioihin.
Tästä keskustelusta tuli mieleen se kun yläasteella saimme parhaan kaverimme kanssa tietää olevamme molemmat kateellisia toistemme ulkonäöstä. Minä ihastelin parhaan ystäväni hoikkaa vartaloa, pitkiä jalkoja ja siroja käsiä. Itse olin vähän ylipainoinen ja lyhyt silmälasipäinen tyttö ja pidin itseäni koulun rumimpana. Ystäväni taas kadehti hyvää ihoani, rintojeni kokoa ja pitkiä hiuksiani ja piti itseään "tosi rumana ja lautana aknenaamana". Kumpikaan ei nähnyt omia hyviä puoliaan ennen kuin kerroimme ne toisillemme. Olimme molemmat saaneet koko peruskoulun ajan kuulla ulkonäöstämme lähinnä pelkkää pahaa. Paras kommentti oli että meidän pitää alkaa lesbopariksi koska ollaan molemmat niin rumia ettei kukaan muu voi sietää meitä. :D
Nykyään olen mielestäni nätti, voisin olla kauniskin jos saisi nämä 27 ylimääräistä kiloa pois jotka pääsivät salakavalasti kertymään yläasteen jälkeen. Ystävästäni kuoriutui kaunotar joka voi laittaa päällensä vaikka perunasäkin ja näyttää silti hyvältä. En silti ole enää hänelle kateellinen. Ajanhukkaa kun joku on aina kuitenkin minua kauniimpi ja toisaalta voinhan minäkin olla jonkun silmään se kaunein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli mieleen se kun yläasteella saimme parhaan kaverimme kanssa tietää olevamme molemmat kateellisia toistemme ulkonäöstä. Minä ihastelin parhaan ystäväni hoikkaa vartaloa, pitkiä jalkoja ja siroja käsiä. Itse olin vähän ylipainoinen ja lyhyt silmälasipäinen tyttö ja pidin itseäni koulun rumimpana. Ystäväni taas kadehti hyvää ihoani, rintojeni kokoa ja pitkiä hiuksiani ja piti itseään "tosi rumana ja lautana aknenaamana". Kumpikaan ei nähnyt omia hyviä puoliaan ennen kuin kerroimme ne toisillemme. Olimme molemmat saaneet koko peruskoulun ajan kuulla ulkonäöstämme lähinnä pelkkää pahaa. Paras kommentti oli että meidän pitää alkaa lesbopariksi koska ollaan molemmat niin rumia ettei kukaan muu voi sietää meitä. :D
Nykyään olen mielestäni nätti, voisin olla kauniskin jos saisi nämä 27 ylimääräistä kiloa pois jotka pääsivät salakavalasti kertymään yläasteen jälkeen. Ystävästäni kuoriutui kaunotar joka voi laittaa päällensä vaikka perunasäkin ja näyttää silti hyvältä. En silti ole enää hänelle kateellinen. Ajanhukkaa kun joku on aina kuitenkin minua kauniimpi ja toisaalta voinhan minäkin olla jonkun silmään se kaunein.
Näin!
Tätä asiaa Mä tarkoitan, kun voisi jokainen ruveta NYT ajattelemaan itsestään hyvin ja kauniisti. Ihan itte noin alkuun.
Ei me menneelle mitään mahdeta ja ne toki vaikuttaa, mutta nyt on NYT.. miten me suhtaudutaan itse itseemme tästä hetkestä eteenpäin ja joka hetki.
Tämä on se ydin. Uskaltaa NYT. olla hyvä itselle ja toiselle.
Puhuin teininä silloisen poikaystävän kanssa mustasukkaisuudesta yleisesti ilmiönä. Hän sanoi minulle, että jos olisin kauniimpi niin hän saattaisi jopa olla minusta mustasukkainen, mutta "ethän sä mikään joka miehen unelma ole."
Ei tsiisus. Nykyään onneksi oon ihanan miehen kanssa.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka olet kehunut jonkun toisen jotain kaunista kohtaa hänelle itselleen? Milloin ja miten?
Tee se itsellesikin.
Itse tajusin 7-vuotiaana, kun menin kouluun. Käsitykseni saivat ensin vahvistusta pitkin alakoulun, kun kiusaaminen alkoi lisääntyä. Yläkoulussa sitten tajusin, että urheilijat ovat ainoita, jotka luokitellaan poikien sarjassa ihmisiksi. Armeija oli samoilta osin yhtä helvettiä ja nyt 34-vuotiaana saan yhä sosiaalialalla naisilta vahvistusta käsityksiini. Terapeutti sanoisi varmaan, että nämä ovat pääni sisäisiä ajatuksia, mutta vaikea enää uskoa...
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olet kehunut jonkun toisen jotain kaunista kohtaa hänelle itselleen? Milloin ja miten?
Tee se itsellesikin.
En pidä itse ulkonäön arvostelusta, joten miksi arvostelisin muidenkaan ulkonäköä - varsinkaan heille itselleen! Voiko huonompitapaisempi olla?
T. Se ruma
Vierailija kirjoitti:
Olin jo aiemmin tajunnut olevani ruma, mutta yläasteella eräs ei itsekään erityisen näköinen poika puhui selkäni takana ettei voisi koskaan käydä kanssani ulkona, koska en ole mikään kedon kaunein kukkanen.
Yläasteiässä pojat taitavat olla järkijään hyvin epävarmassa iässä ja puhuvat naisista / tytöistä helpostikin hyvin halveksivaan sävyyn. Muistan yhden puhuneen tytöstä, joka oli muistaakseni hänen serkkunsa, tyyliin "Hyvä lauta pilattu reiällä". Niin typerä juttu, että hyvä kun kehtaa edes nimettömänä kirjoittaa, mutta se kertoo enemmän sanojasta itsestään kuin sanomisen kohteesta. Ei siksi kannata ottaa tosissaan poikien "pätemistä", jossa ne kauniiksi kehutut lienevät jotain luokkaa supermalli tms. joku tavoittamaton poikien päiväuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olet kehunut jonkun toisen jotain kaunista kohtaa hänelle itselleen? Milloin ja miten?
Tee se itsellesikin.
En pidä itse ulkonäön arvostelusta, joten miksi arvostelisin muidenkaan ulkonäköä - varsinkaan heille itselleen! Voiko huonompitapaisempi olla?
T. Se ruma
Sinä kyllä olet näköjään päättänyt olla se ruma. ..Kaikin osin ja kaikin piirtein ja kaikkialta katsottuna.
Kuulostat hyvin jääräpäiseltä tuossa asiassa. Oma asiasihan se todellakin on.
Toivottavasti joku opettelee suosiolla suhtautumaan toisiin ja itseensä lempeästi. Sillä opettelukysymys se on.
Jos sanoo jotain kaunista toiselle, niin ei se arvostelua ole, vaan ennemminkin arvostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olet kehunut jonkun toisen jotain kaunista kohtaa hänelle itselleen? Milloin ja miten?
Tee se itsellesikin.
En pidä itse ulkonäön arvostelusta, joten miksi arvostelisin muidenkaan ulkonäköä - varsinkaan heille itselleen! Voiko huonompitapaisempi olla?
T. Se ruma
Mitähän tää tarkoittaa? Ei kyllä Kommentti nyt oikein osu tuohon edelliseen.
Joko Itsesäälissä vellomista tai ylpeästi rumana olemista minä tästä tulkitsen. En tiedä kumpi on kyseessä.
Ja hyvin intensiivistä omaan napaan tuijottamista kommenttisi pursuilee - Oikein rönsyää.
Jos voisit nähdä, jos uskaltaisit katsoa, ympärillesi. Meitä on täällä muitakin jakamassa tätä elämää. Sinun kanssasi.