Lue keskustelun säännöt.
Kysymys heteroille ikisinkkumiehille
Kommentit (138)
Olin pitkään sinkkuna suuren kysynnän ja pienen tarjonnan takia, mutta ulkomailta löytyi ratkaisu tähän ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy sinkkuuteen on tietenkin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään sinkkuna suuren kysynnän ja pienen tarjonnan takia, mutta ulkomailta löytyi ratkaisu tähän ongelmaan.
Kerro toki lisää, oletko mies/nainen ja mistä löytyi ja miten..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen n37, tosiaan edes treffeille en pääse vaikka ulkoisesti ja omasta mielestäni sisäisestikin olisi kaikki kunnossa. Olen miettinyt voiko olla "autistinen" vain yhdellä elämän osa-alueella? En tarkoita tätä mitenkään kevyesti tai vitsaillen, tiedän kyllä mitä autismi on enkä ikinä vähättelisi sitä. Tarkoitan vain sitä tunnetta että kaikki muut tietävät pelin säännöt paitsi minä.
Kukaan mies ei tosiaan ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun, paitsi kaverina olen ihan ok. Olen siis jopa viettänyt kahdenkesken miehen kanssa aikaa, ja he ovat sitten aina muistaneet muistuttaa että nämähän eivät ole treffit hehheh, ettet vaan luule mitään, kavereita me ollaan. Mutta kun katson miten ystäväni toimivat, he saavat deittejä ja parisuhteita. Minä kun teen samalla tavalla, saan kaverin tai tylyn torjunnan.
Esim. kaverini meni kauppaan ja kommentoi vieraalle miehelle siellä jotain maitohyllyllä hyla-tuotteista = parisuhde. Minä yritin jutella miehen kanssa joka ensin itse pyysi pitämään paikkaa jonossa = vaivaantunut ilme, pliis älä puhu mulle. Kaverini meni Tinderiin = 6 vuoden parisuhde ja jatkuu edelleen. Minä menin Tinderiin = 0 treffit vaikka muutama matchi tulikin. Kaverini menevät baariin ja hymyilevät miehelle = ilmaisia drinkkejä ja yöseuraa. Minä teen samoin = mies tulee kysymään onko kaverini sinkku.
Ja näitä esimerkkejä on lukemattomia.
Olen tullut siihen tulokseen että minussa on jotain totaalisen vastenmielistä/epäkiinnostavaa parisuhdetta ajatellen. Minun pitää vain hyväksyä se että perheenperustamisikä meni jo ja saan nauttia miesten seurasta vain ystävänä (mikä toki on arvokasta)...
Ja samalla en mitenkään pysty hyväksymään etteikö kaikista maailman miljardeista miehistä edes yksi voisi kiinnostua minusta. Mutta missä hän on? Miksi jotkut löytävät uudet kumppanin joka kerta kun lähtevät ovesta? Ja meidän kaltaiset leijuvat elämän läpi huomaamattomina?
No saattaahan olla niin, että sinulle tarkoitettu mies on vaikka kuollut, olethan sinäkin jo melko iäkäs tai ehkä elämäsi rakkaus näki sinut ja juoksi perääsi yrittäen tavoittaa, mutta bussi jyräsi. Elämä on kuitenkin melko hauras ilmiö.
Oi kyllä olet niin hauska.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään sinkkuna suuren kysynnän ja pienen tarjonnan takia, mutta ulkomailta löytyi ratkaisu tähän ongelmaan.
Mulla ei auttanut edes ulkomaille muutto. Ihan yhtä yksin olen ollut jokaisessa asuinmaassani. n37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään sinkkuna suuren kysynnän ja pienen tarjonnan takia, mutta ulkomailta löytyi ratkaisu tähän ongelmaan.
Kerro toki lisää, oletko mies/nainen ja mistä löytyi ja miten..
Mies ja hain seuraa ulkomailta netin kautta. Sitten vaan matkustin tapamaan ja siihen loppui sinkkuilut.
Metoo esti aika tehokkaasti kaikenlaisen yhteydenoton naisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en kai nyt niin idiootti ole että vihdoinkin kun tienaan hyvin ja elämä alkaa olla mallillaan mahdollisuuksia täynnä, päästäisin jonkun määräilemään mitä saan tehdä ja olla. Treffikutsuja tulee tasaiseen tahtiin, mutta ei kiinnosta pidemmät/vakavammat jutut yhtään.
Tämän allekirjoitan. Takana lisäksi yksi avioliitto ja toinen pitkä seurustelusuhde, joten tiedän aika lailla mitä se on. En halua enää elämääni sitä ylimääräistä stressiä, kun joku nainen yrittäisi muuttaa minua haluamansa kaltaiseksi. Jos nyt kohdalle osuisi täysin oikean tyyppinen nainen, tilanne voisi muuttua, mutta kun en sellaista aktiivisesti ole hakemassa, näillä taidan mennä elämäni eteenpäin.
Olen varsin tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen passiivinen, odotan että nainen tekee aloitteen koska en halua nolata itseäni, säästyn myös turhalta mielipahalta.
En käy missään, kuljen kotoa töihin ja takas, sitten välillä kauppaan, siinä on ainoat hetket kun olen niin sanotusti tyrkyllä jos joku vaikka tulis nappaamaan kädestä.
Viikonloput ja arki illat vietän kotona harrastusten parissa.
Ja niin, olen suht ruma ja laiha.
Voisin kuvitella että taktiikkasi ei tule olemaan kovin onnistunut.
Naiset tekee aloitteen vain jos on kyseessä joku mallimies.
Naiset myös kyllästyvät passiiviseen mieheen parisuhteessa, joten vaikka nainen pyytäisi treffeille niin ei hän jaksa koko ajan tehdä aloitteita. Kun nainen pyytää sinua myös miettimään mitä tehdään ja et tee mitään niin peli on aika lailla siinä. Vastavuoroisuus on tärkeä asia parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saatavilla, eli en juuri käy "missään" enkä ole treffipalstoilla. Naiset eivät tee aloitteita ja äärimmäisen harvoin ihastun niin, että itse tekisin. Toistakymmentä vuotta yritin tapailla naisia ja oli joitain useamman vuoden suhteitakin, mutta ne kaatuivat välimatkaan ja aitojen tunteiden puutteeseen ja naisten mielenterveysongelmiin. Lisäksi viihdyn liiankin hyvin yksin. En ole nyt kolmeen vuoteen ollut missään tekemisissä naisten kanssa työn ulkopuolella. Kyllästyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään 8tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Älä lannistu muutamasta epäonnistuneesta yrityksestä. Eihän kukaan aina onnistu. Paras yritys voi olla, että juttelee niitä näitä sen kummemmin yrittämättä.
Kuinka monen jälkeen lannistunminen sallitaan? Entä jos kokemuksellisesti ei onnistu koskaan? Vierestä katsonut kun kaverit vaihtaa kumppania kuin autoa, (sukkia vaihdetaan sen verran tiheään, että autovertaus on ajallisesti parempi, ei muuten tietenkään) kun itselle jäänyt lähinnä viikon parin tutustumisia. Kaveriksi kelpaan ja olen kelvannut monelle, mutten enempää.
Tuosta paras yritys kohdasta olen kutenkin täysin samaa mieltä, ja kannustankin mieluummin avoimesti tutustumaan ihmsiiin kuin luovuttamaan. Kirjainyhdistelmä miehet saa toki mennä menojaan, ei kaikista ole parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät enää nykyään kiinnostu kaltaisistani tavallisista miehistä. Ilmeisesti siksi, että emme ole tarpeeksi maskuliinisia. Toisaalta samaan aikaan naiset vaativat meitä feminismin nimissä juurikin muuttumaan vähemmän maskuliinisiksi.
Valitse siinä sitten. Joko olet ei-maskuliininen ja epäkiihottava taikka maskuliininen ja sika-patriarkka.
Kyllä näillä sosiaalisiltataidoiltaan rajoittuneilla on vaikeaa. Jos nyt lähtisitte siitä ,että naiset on samanlaisia ihmisiä luin miehetkin. Kohdelkaa toisia mukavasti ja arvostavasti niin voisitte niitä kavereita ja kumppaneita joskus löytää . Olipa maskuliinisuutenne aste mikä hyvänsä. Syy yksinäisyyteen löytyy sieltä ihan omasta käytöksestä.
Mukava ja arvostava kohtelu ei ole kiihottavaa. Kiihottavuuteen vaikuttavat asiat tulevat syvältä ihmisten perimästä, luolamiesten ajalta, eivätkä siihen vaikuta nykypäivän feminismi-ideologiat.
En mä ainakaan ala seurustella seksi edellä. Ensin tutustutaan ihmisinä. Ne kiihottumiset tulee sitten vasta paljon myöhemmin kun ollaan tutustuttu kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
En saa niitä naisia kiinnostumaan joista voisin itse viehättyä.
Naiset itse väittävät, että tasoja ei ole olemassa, mutta äärimmäisen järjestelmällisesti vain ne naiset kiinnostuvat joissa on jotain vikaa tai vikoja ulkonäöllisesti.
Esim kriteereinä on perusnätti, hoikka kroppa ja urheilullisuus. Jos käyn tuollaisen naisen kanssa treffeillä niin hän ei kiinnostu.
Jos käyn treffeillä naisen kanssa jolla on esim pullukka kroppa niin hän kiinnostuu aina huolimatta siitä onko meillä mitään yhteistä tai kemiaa.
Jos käyn treffeillä naisen kanssa jolla on esim epäviehättävät kasvot niin hän kiinnostuu aina huolimatta siitä onko meillä mitään yhteistä tai kemiaa.
Naisen taso menee aina yhteensopivuuden edelle. Ei auta muuta kuin jatkaa treffeillä käyntiä, että löytäisi poikkeustapauksen vaikka jo vuosien aikana sellaista ei ole vielä tullut vastaan.
Millä perusteella sanot näin? Ette sovi yhteen, jos kiinnostus on molemminpuolista. Sinä tietysti haluaisit ajatella, että yhteensopivuus toteutuu, kun kyseessä on perusnätti, hoikka ja urheilullinen nainen - koska tämä on sitä, mitä sinä haluat. Mutta jos nainen ei kiinnostu, et itse ole sitä, mitä hän haluaisi. Ehkäpä et ole hänen mielestään peruskomea. Tai sitten oli jokin muu syy. Ei sitä yhteensopivuutta voi arvioida vain toisen osapuolen näkemysten ja intressien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa niitä naisia kiinnostumaan joista voisin itse viehättyä.
Naiset itse väittävät, että tasoja ei ole olemassa, mutta äärimmäisen järjestelmällisesti vain ne naiset kiinnostuvat joissa on jotain vikaa tai vikoja ulkonäöllisesti.
Esim kriteereinä on perusnätti, hoikka kroppa ja urheilullisuus. Jos käyn tuollaisen naisen kanssa treffeillä niin hän ei kiinnostu.
Jos käyn treffeillä naisen kanssa jolla on esim pullukka kroppa niin hän kiinnostuu aina huolimatta siitä onko meillä mitään yhteistä tai kemiaa.
Jos käyn treffeillä naisen kanssa jolla on esim epäviehättävät kasvot niin hän kiinnostuu aina huolimatta siitä onko meillä mitään yhteistä tai kemiaa.
Naisen taso menee aina yhteensopivuuden edelle. Ei auta muuta kuin jatkaa treffeillä käyntiä, että löytäisi poikkeustapauksen vaikka jo vuosien aikana sellaista ei ole vielä tullut vastaan.
Millä perusteella sanot näin? Ette sovi yhteen, jos kiinnostus on molemminpuolista. Sinä tietysti haluaisit ajatella, että yhteensopivuus toteutuu, kun kyseessä on perusnätti, hoikka ja urheilullinen nainen - koska tämä on sitä, mitä sinä haluat. Mutta jos nainen ei kiinnostu, et itse ole sitä, mitä hän haluaisi. Ehkäpä et ole hänen mielestään peruskomea. Tai sitten oli jokin muu syy. Ei sitä yhteensopivuutta voi arvioida vain toisen osapuolen näkemysten ja intressien perusteella.
Hups, tuli virhe. Piti tietysti lukea, että "ette sovi yhteen, jos kiinnostus EI ole molemminpuolista."
Vierailija kirjoitti:
Metoo esti aika tehokkaasti kaikenlaisen yhteydenoton naisiin
Tietysti jos lähestymisesi ovat aina kourimista tai härskejä ehdotuksia niin se voi tosiaan vaikeuttaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät enää nykyään kiinnostu kaltaisistani tavallisista miehistä. Ilmeisesti siksi, että emme ole tarpeeksi maskuliinisia. Toisaalta samaan aikaan naiset vaativat meitä feminismin nimissä juurikin muuttumaan vähemmän maskuliinisiksi.
Valitse siinä sitten. Joko olet ei-maskuliininen ja epäkiihottava taikka maskuliininen ja sika-patriarkka.
Kyllä näillä sosiaalisiltataidoiltaan rajoittuneilla on vaikeaa. Jos nyt lähtisitte siitä ,että naiset on samanlaisia ihmisiä luin miehetkin. Kohdelkaa toisia mukavasti ja arvostavasti niin voisitte niitä kavereita ja kumppaneita joskus löytää . Olipa maskuliinisuutenne aste mikä hyvänsä. Syy yksinäisyyteen löytyy sieltä ihan omasta käytöksestä.
Mukava ja arvostava kohtelu ei ole kiihottavaa. Kiihottavuuteen vaikuttavat asiat tulevat syvältä ihmisten perimästä, luolamiesten ajalta, eivätkä siihen vaikuta nykypäivän feminismi-ideologiat.
En mä ainakaan ala seurustella seksi edellä. Ensin tutustutaan ihmisinä. Ne kiihottumiset tulee sitten vasta paljon myöhemmin kun ollaan tutustuttu kunnolla.
'
Tuossa on juuri se ongelma monilla pariutumisessa. Ajatellaan että ei haluta mennä "seksi edellä" mutta sitten ollaan liian etäisiä eikä tehdä kunnon fyysisiä aloitteita ja joudutaan sinne "kaverisektorille". Miten saisi ihmislle päähän että sen kunnon myös fyysisiä elementtejä sisältävän aloitteen voi tehdä myös ilman että pyrkii heti sänkyyn? Kyllä se ihastuminen ja rakastuminen vaatii myös sen seksuaalisen kipinän ja sitä ei oikein tule jos ollaan liian varovaisia ja ylikohteliaita.
Olin itse vuosia yksin ja jo epätoivoinen mutta sitten kerran uskalsin tehdä ihan oikean kunnon aloitteen ja lopuksi jo suudeltiinkin. Olisinpa tajunnut jo aikoja sitten miten tämä toimii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen passiivinen, odotan että nainen tekee aloitteen koska en halua nolata itseäni, säästyn myös turhalta mielipahalta.
En käy missään, kuljen kotoa töihin ja takas, sitten välillä kauppaan, siinä on ainoat hetket kun olen niin sanotusti tyrkyllä jos joku vaikka tulis nappaamaan kädestä.
Viikonloput ja arki illat vietän kotona harrastusten parissa.
Ja niin, olen suht ruma ja laiha.
Voisin kuvitella että taktiikkasi ei tule olemaan kovin onnistunut.
Naiset tekee aloitteen vain jos on kyseessä joku mallimies.
Ei mulla ole mitään taktiikkaa tai yritystäkään, nainen valitsee mut jos valitsee, kuolen vaikka sitten yksin jos ei niin käy.
Ja sitten parin vuoden lapsen yrittämisen jälkeen ilmoitan, että olen unohtanut sanoa käyneeni vasektomiassa :D