Lue keskustelun säännöt.
Kysymys heteroille ikisinkkumiehille
Kommentit (138)
En ole kiinnostunut parisuhteesta, nautin yksin olosta ja koen että elämäni on onnellisempaa ja huomattavasti vähemmän stressaavaa ilman naista. Voi tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Ei tarvi lähteä naisen mukana jonnekin teatteriin tms. joka ei voisi vähempää kiinnostaa, ei tarvi kuunnella naisen typeriä ystäviä kälättämässä kylässä, ei tarvi mennä tapaamaan naisen sukulaisia. Rahat voi käyttää miten haluaa. Ei tarvitse kuunnella naisen loputtomia tilityksiä tunteistaan tai seurata emotionaalista vuoristorataa ja miettiä mitä tällä kertaa tuli tehtyä väärin tai jätettyä tekemättä. Ei tarvi miettiä että pettääkö se siellä tyttöjen baari-illassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin sinkkuna olemisesta.
Sivusta seuraan tuttavien parisuhde-elämää., joka vaikuttaa olevan jatkuvaa kinaamista , väittelyä, kompromisseja, kiirettä, lapsiperhehelvettiä, mykkäkoulua ja ylipäätään jatkuva stressi huomisesta.
Olen liian monta kertaa nähnyt, kuinka nainen tulee miehen elämään, vannotaan ikuista rakkautta, hankitaan lapset ja talo. Ja sitten simsalabim....jompi kumpi löytää uuden kumppanin. Erotaan...lapset jää äidille...miehestä tulee lapsille viikonloppuiskä...ero on monille taloudellinen katastrofi.
En usko löytäväni naista, johon voisi luottaa tarpeeksi.
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään 8tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Älä lannistu muutamasta epäonnistuneesta yrityksestä. Eihän kukaan aina onnistu. Paras yritys voi olla, että juttelee niitä näitä sen kummemmin yrittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Onko sun kaverit suositelleet sua jollekin ja varsinkin naispuoleiset työkaverit tai kaverien vaimot? Rohkeasti vaan tarjoaa itseään ja mainostaa, että pistäkää naiset tietoa ystävillenne tai jopa järkätkää sokkotreffeille jos sopiva tyttöystäväehdokas löytyisi heidän kavereistaan! Vaikutat hyvältä tyypiltä ja näissä piireissä sinut tunnetaan, jolloin voivat tosiaan ehdottaa oikeanlaisille.
Sanoisin jopa, että tällainen suosittele on parempi mitä satunnainen tinder-matchaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön, mt-ongelmainen ja suurelta osin syrjäytynyt. Siinä pääsyyt eikä tässä vielä kaikki joten ei varmaan ihme.
Läski, ruma, heikko itsetunto, ujo, mt-ongelmat, työtön ja opiskelupaikaton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaako syyksi että olen MGTOW-mies?
Nautin vapaudestani, ja ärsyttää yleinen oletus siitä että olen onneton vain koska ei ole parisuhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Onko sun kaverit suositelleet sua jollekin ja varsinkin naispuoleiset työkaverit tai kaverien vaimot?
Olen kyllä kysynyt, josko moinen onnistuisi. Harmillisesti suurin osa kavereistani on kuitenkin miehiä ja ne, joille puolisot on siunaantuneet, eivät juuri tunne muita naisia. Uusien kaverien löytäminen on myös hankalaa, koska kaikilla tuntuu olevan jo omat piirinsä, joihin uudet tulokkaat eivät ole tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Samaa mieltä, hyvä mies menee hukkaan. Älä luovuta :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi vastavuoroisesti kiinnostava tietää miten ikisinkkunaiset ovat päätyneet tilanteeseensa ja missä ikisinkkumiehet voisivat mahdollisesti tavata heitä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi vastavuoroisesti kiinnostava tietää miten ikisinkkunaiset ovat päätyneet tilanteeseensa ja missä ikisinkkumiehet voisivat mahdollisesti tavata heitä.
Netissähän tuo pariutuminen nykyisin tapahtuu.
Itse sinkkumiehenä käytän 6 eri sovellusta/sivua, treffejä takana joku 80:
tinder
okcupid
happypancake
suomi24
happn
bumble
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen passiivinen, odotan että nainen tekee aloitteen koska en halua nolata itseäni, säästyn myös turhalta mielipahalta.
En käy missään, kuljen kotoa töihin ja takas, sitten välillä kauppaan, siinä on ainoat hetket kun olen niin sanotusti tyrkyllä jos joku vaikka tulis nappaamaan kädestä.
Viikonloput ja arki illat vietän kotona harrastusten parissa.
Ja niin, olen suht ruma ja laiha.
Vierailija kirjoitti:
Olen passiivinen, odotan että nainen tekee aloitteen koska en halua nolata itseäni, säästyn myös turhalta mielipahalta.
En käy missään, kuljen kotoa töihin ja takas, sitten välillä kauppaan, siinä on ainoat hetket kun olen niin sanotusti tyrkyllä jos joku vaikka tulis nappaamaan kädestä.
Viikonloput ja arki illat vietän kotona harrastusten parissa.
Ja niin, olen suht ruma ja laiha.
Voisin kuvitella että taktiikkasi ei tule olemaan kovin onnistunut.
Naiset tekee aloitteen vain jos on kyseessä joku mallimies.
Ei siihen mitään pelkästään yksittäistä syytä ole. Poliittisia syitä, maantieteellisiäkin syitä, on taloudellisia syitä, kolulutuksellisia syitä, kasti eroja, terveydellisiäkin jne. Tietenkin myös liian vähäinen alkoholinkäyttö ja jo äidinmaidosta saatu liiallinen naisen kunnioittaminen ihmisenä. Olisi vain pitänyt aikoinaan juoda enemmän ottaa renttuna nainen vaikka sitten väkisin eikä liiaksi miettiä syitä seurauksia. Tosin silloin olisin kai samassa jamassa kuin moni muu, alkoholisoitunut, paljon köyhempi, stressaantuneempi ja onnettomampi jne. Lisäksi en näe mitään kovin järkevää syytä työläisenä tehdä lapsia orjiksi varmistamaan jonkun prosentin kansasta yltäkylläisyyttä kun on lisäksi vielä paljon todennäköisempää kuin oman sukupolveni kohdalla, että heillä tulee menemään huonommin. Lisäksi on tämä maapallon tila, ehkä jos tarpeeksi suuri osa länsimaalaisista duunareista jättää lisääntymisen väliin niin se varmasti tuhoaa sulauttaa myös ajallaan valkoisen eliitin ja varsinkin rikkaan prosentin. Tummemmat köyhät ihmiset saa sitten hoitaa luonto ja luonnonkansoista nyt tuskin on ongelmia tellukselle.
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen n37, tosiaan edes treffeille en pääse vaikka ulkoisesti ja omasta mielestäni sisäisestikin olisi kaikki kunnossa. Olen miettinyt voiko olla "autistinen" vain yhdellä elämän osa-alueella? En tarkoita tätä mitenkään kevyesti tai vitsaillen, tiedän kyllä mitä autismi on enkä ikinä vähättelisi sitä. Tarkoitan vain sitä tunnetta että kaikki muut tietävät pelin säännöt paitsi minä.
Kukaan mies ei tosiaan ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun, paitsi kaverina olen ihan ok. Olen siis jopa viettänyt kahdenkesken miehen kanssa aikaa, ja he ovat sitten aina muistaneet muistuttaa että nämähän eivät ole treffit hehheh, ettet vaan luule mitään, kavereita me ollaan. Mutta kun katson miten ystäväni toimivat, he saavat deittejä ja parisuhteita. Minä kun teen samalla tavalla, saan kaverin tai tylyn torjunnan.
Esim. kaverini meni kauppaan ja kommentoi vieraalle miehelle siellä jotain maitohyllyllä hyla-tuotteista = parisuhde. Minä yritin jutella miehen kanssa joka ensin itse pyysi pitämään paikkaa jonossa = vaivaantunut ilme, pliis älä puhu mulle. Kaverini meni Tinderiin = 6 vuoden parisuhde ja jatkuu edelleen. Minä menin Tinderiin = 0 treffit vaikka muutama matchi tulikin. Kaverini menevät baariin ja hymyilevät miehelle = ilmaisia drinkkejä ja yöseuraa. Minä teen samoin = mies tulee kysymään onko kaverini sinkku.
Ja näitä esimerkkejä on lukemattomia.
Olen tullut siihen tulokseen että minussa on jotain totaalisen vastenmielistä/epäkiinnostavaa parisuhdetta ajatellen. Minun pitää vain hyväksyä se että perheenperustamisikä meni jo ja saan nauttia miesten seurasta vain ystävänä (mikä toki on arvokasta)...
Ja samalla en mitenkään pysty hyväksymään etteikö kaikista maailman miljardeista miehistä edes yksi voisi kiinnostua minusta. Mutta missä hän on? Miksi jotkut löytävät uudet kumppanin joka kerta kun lähtevät ovesta? Ja meidän kaltaiset leijuvat elämän läpi huomaamattomina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin ihmettelemään tätä Vauva-sivustoa ensimmäistä kertaa ilman mitään aikeita osallistua keskusteluihin, mutta tähän viestiketjuun koen vastaamisen melkein velvollisuudekseni. Tässäpä siis hieman "ulkopuolisen" perspektiiviä asiaan.
Olen 30-vuotias korkeakoulutettu mies. Käyn töissä, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa ja taiteellisia juttuja, osallistun paikalliseen järjestötoimintaan, en käytä päihteitä, syön terveellisesti, omistan talon ja niin edespäin. Työkaverini kuvailevat minua karismaattiseksi ja mukavaksi seuraksi, vaikka olenkin isommassa porukassa vähäpuheisempi. Kaikki elämässäni on siis kohdillaan, paitsi että en ole koskaan edes ollut treffeillä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan ja silloin harvoin kun minulla on ollut tilaisuus lähestyä naisia, niin vastaus on ollut kieltävä.
Haluaisin löytää elämänkumppanin, mutta siitä kiinnostuneiden naisten löytäminen on todella vaikeaa. Töissä on vain muutama nainen ja he ovat jo naimisissa. Liikuntaharrastuksistani juoksu, pyöräily ja painojen nosto ovat yksilölajeja, joiden parissa ei tapaa ketään. Frisbeegolfin ja lukkopainin parissa en ole koskaan törmännyt yhteenkään yksittäiseen naiseen tai naisporukkaan; kaikki harrastavat näitä lajeja korkeintaan poikaystäviensä kanssa. Muista harrastuksistani myös ohjelmointi ja musiikin tekeminen ovat yksinäisiä.
Irtoseksi tai "kevyet" suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta olen siitä huolimatta kokeillut treffipalstoja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin. Tarjonta palstoilla on kuitenkin ollut hyvin niukkaa ja kukaan ei ole koskaan vastannut niissä viesteihini tai lähettänyt minulle viestejä, jos ei lasketa muutamaa epätoivoista yritystä ostaa minulta seksiä. Näiden tapausten seurauksena en ole juuri jaksanut panostaa niihin lähiaikoina.
Ainoa asia mitä voin tässä tilanteessa tehdä on jatkaa elämääni ja odottaa ihmeen tapahtumista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että en tule koskaan löytämään puolisoa tai perustamaan perhettä. Harmi juttu, että tässä menee hyvä mies hukkaan.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen n37, tosiaan edes treffeille en pääse vaikka ulkoisesti ja omasta mielestäni sisäisestikin olisi kaikki kunnossa. Olen miettinyt voiko olla "autistinen" vain yhdellä elämän osa-alueella? En tarkoita tätä mitenkään kevyesti tai vitsaillen, tiedän kyllä mitä autismi on enkä ikinä vähättelisi sitä. Tarkoitan vain sitä tunnetta että kaikki muut tietävät pelin säännöt paitsi minä.
Kukaan mies ei tosiaan ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun, paitsi kaverina olen ihan ok. Olen siis jopa viettänyt kahdenkesken miehen kanssa aikaa, ja he ovat sitten aina muistaneet muistuttaa että nämähän eivät ole treffit hehheh, ettet vaan luule mitään, kavereita me ollaan. Mutta kun katson miten ystäväni toimivat, he saavat deittejä ja parisuhteita. Minä kun teen samalla tavalla, saan kaverin tai tylyn torjunnan.
Esim. kaverini meni kauppaan ja kommentoi vieraalle miehelle siellä jotain maitohyllyllä hyla-tuotteista = parisuhde. Minä yritin jutella miehen kanssa joka ensin itse pyysi pitämään paikkaa jonossa = vaivaantunut ilme, pliis älä puhu mulle. Kaverini meni Tinderiin = 6 vuoden parisuhde ja jatkuu edelleen. Minä menin Tinderiin = 0 treffit vaikka muutama matchi tulikin. Kaverini menevät baariin ja hymyilevät miehelle = ilmaisia drinkkejä ja yöseuraa. Minä teen samoin = mies tulee kysymään onko kaverini sinkku.
Ja näitä esimerkkejä on lukemattomia.
Olen tullut siihen tulokseen että minussa on jotain totaalisen vastenmielistä/epäkiinnostavaa parisuhdetta ajatellen. Minun pitää vain hyväksyä se että perheenperustamisikä meni jo ja saan nauttia miesten seurasta vain ystävänä (mikä toki on arvokasta)...
Ja samalla en mitenkään pysty hyväksymään etteikö kaikista maailman miljardeista miehistä edes yksi voisi kiinnostua minusta. Mutta missä hän on? Miksi jotkut löytävät uudet kumppanin joka kerta kun lähtevät ovesta? Ja meidän kaltaiset leijuvat elämän läpi huomaamattomina?
No saattaahan olla niin, että sinulle tarkoitettu mies on vaikka kuollut, olethan sinäkin jo melko iäkäs tai ehkä elämäsi rakkaus näki sinut ja juoksi perääsi yrittäen tavoittaa, mutta bussi jyräsi. Elämä on kuitenkin melko hauras ilmiö.
Suhde olisi kokonaisuuden kannalta aivan liian työlästä.
Mitenpä siihen kuvaan niitä eleitä yms. taltioit jotka näkee vain luonnossa?