Miten olette raitistuneet?

Tulin raskaaksi. Juon kyllä joskus mutta viina ei ollut se mistä raitistuin joten se ei ole koskaan ollut ongelmani.

kokemuksia lisää

AA:ssa olen raitistunut ja pysynyt nyt jo toistakymmentä vuotta raittiina. Mukava tapa, edelleen tykkään käydä palavereissa ja paljon olen ystäviä saanut yms.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:57"]

Kiitos vastaajille, sain ajattelemisen aihetta. Itseasiassa eikös se ole jo ongelma kun monta kertaa ajatteee lopettavansa ja silti ns ratkeaa. ei ole kyse putkista mutta minun mielestäni joka viikonloppuinen humalahakuinen juominen on ongelma. Ja ne henkiset morkkikset on ihan kauheat.

[/quote]

Aivan oikein. Henkinen morkkis juomisesta ja se, että päättää olla juomatta mutta ei pysty pitämään päätöstä, ovat merkkejä siitä, että henkinen riippuvuus on syntynyt. Lukekaa ihmeessä päihdelinkin keskustelupalstoja ja tehkää siellä online testi! Siellä on tosi paljon tietoa ja vertaistukea. Itselläni p- linkin lopettajien palsta toimi loistavasti vertaistukiryhmänä, kun ei ollut mahdollista mennä mihinkään live-ryhmään.

Mulla muutos lähti siitä, kun hyväksyin etten ole onnellinen. Elin kulissielämää, jota pakenin humalaan. Kun tajusin, että ne kulissit on kaadettava (ja tein sen), niin humalahakuisuus loppui. Huomautuksena, että se elämän muuttaminen oli vaikeinta, mitä olen ikinä tehnyt, mutta siis kannatti. Nyt olen onnellinen ja juon silloin tällöin esim. viiniä ruoan kanssa/käyn drinkillä, mutta ei enää ole tarvetta sille eskapistiselle örveltämiselle.

Päivä kerrallaan, päivästä tulee viikko ja viikosta kuukausi..kynnys alkaa juomaan nousee..ja alkaa samalla huomata kuinka typerää se on!

up

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 12:52"]

Naltreksonilla. En juonut kovin usein, ehkä kerran 1,5 kuukaudessa, mutta join aina niin kauan kun vaan viinaa oli tarjolla, siis ravintolassa pilkkuun saakka, ja jos vaan jatkot oli tarjolla, niin menin sinnekin, ja saatoin "juhlia" aamuun saakka. Mutta kun menin nukkumaan, niin herätessä en enää halunnut juoda, kaduin ja päätin, että nyt loppuu juominen kokonaan. Mutta kun oli mennyt se 4-6 viikkoa en enää muistanut sitä, vaan oli pakko taas päästä vähän "irrottelemaan" tms.

Kyllästyin tuohon kierteeseen, en enää nelikymppisenä halunnut olla humalassa, se alkoi tuntua nololta, vaikka mitään erityisen typerää ei minulla ollut tapana tehdäkään. Siksi varasin ajan päihdelääkäriltä ja halusin kokeilla naltreksonia (tai Reviaa, niissä sama vaikuttava aine).

Sain lääkettä, ja minun kohdalla se toimi loistavasti. Aluksi se vaikutti vain siten, ettei lääkettä otettuani juonut ihan niin paljon kuin aiemmin, jossain vaiheessa yöllä ei alkoholi enää mennyt alas vaan join mielummin vaikka vettä. Join kyllä ihan humalaan saakka, mutta pääsin ajoissa kotiin. Pikkuhiljaa juomisen halu väheni, ja lopulta se meni kokonaan pois, nykyään en enää viitsi juoda edes yhtä, ei vaan maistu. Siksi en olekaan enää uusinut reseptiä, ei vaan tee mieli enää juoda.

En ole tarkemmin tutustuntu siihen, miten tuo lääke vaikuttaa, mutta olen itse ajatellut, että minulla alkoholi aiheutti aivoissa sellaisen mielihyväreaktion, joka alkoi oikeastaan jo ennen kun join - jos tiesin illalla meneväni juomaan, olin jo iltapäivällä riehakkaan iloisella päällä. Nalterekson poistaa nousuhumalan tunteen (ei siis estää humalaa, vain sen nousuhumalan fiiliksen), ja mitä pitempään olin syönyt sitä aina kun join, niin aivoissa joku yhteys alkoholin ja riehakkaan nousuhumalan fiiliksen välillä heikkeni, ja korvautui  sitten pikkuhiljaa sillä, että alkoholin juomisesta tulee vähän ällö olo - vatsa turpoaa, päässä vähän heittää jne. Sitä paitsi ei se alkoholi sittenkään maistu hyvälle, vaikka aiemmin niin ajattelin, oikeastaan se on helvetin pahaa.

[/quote]

Tunnistan tämän iltapäivätunteen myös omasta elämästäni. En juo niin paljoa että tarvitsisin katkaisua tai lääkitystä, mutta toivoisin pääseväni eroon juuri kuvaamastasi asiasta, että illalla juotu lasi tai pari ovat odottamisen arvoinen asia. Haluaisin pärjätä ilmankin, mutta en tiedä miten.

Lapsi on myös hyvä syy

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:57"]

Kiitos vastaajille, sain ajattelemisen aihetta. Itseasiassa eikös se ole jo ongelma kun monta kertaa ajatteee lopettavansa ja silti ns ratkeaa. ei ole kyse putkista mutta minun mielestäni joka viikonloppuinen humalahakuinen juominen on ongelma. Ja ne henkiset morkkikset on ihan kauheat.

[/quote]

Henkisiä morkkiksia on ainakin kahta laatua. Toisaalta on se "luonnollinen" morkkis, joka syntyy siitä mitä on sanonut, tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tai esim. siitä että tuli juotua vaikkei pitänyt tai tuli juotua enemmän kuin piti. 

Mutta se toinen laatu on se, mikä itseäni alkoi kolmenkympin iän jälkeen piinata, ja se on puhtaasti aivokemiallinen morkkis, joka tulee yhtä lailla aina vaikkei olisi edes mokaillut tai juonut ylettömän paljon. Ja se jos mikä on kamalaa. Muutaman päivän aina vähänkään isomman juomisen (mulle siihen riittää nykyisin jo 3 isoa kaljaa) jälkeen tuntea itsensä täysin surkeaksi alkoholistiksi, joka ei pysty mihinkään. Olen näissä morkkiksissa mennyt AA:hankin dramaattisesti tunnustamaan alkoholismiani, mutta sitten lopettanut käymisen kun morkkiksen haihduttua tajunnut että oli vähän liioittelua koko "olen alkoholisti"-juttu. 

Nuo aivokemian sekoilut juomisen jälkeen olivat itselleni motivaatio lopettaa humalahakuinen juominen. Ei kestä 3:n päivän äärimasennusta yhden pöhnän hintana.

Hyviä syitä täällä esitetty, harmikseni mikään ei tunnu tehoavan minuun :(

- ohis

Pohja tuli vastaan monella tapaa. Saatoin olla kuukausia juomattakin ja sitten tuli mieleen että jospa sitä muutaman ottaisi (=kohtuukäytön yritys). No onnistui se ehkä jonkun kerran mutta sitten taas mopo karkasi käsistä ja kerta kerralta pahemmin. Sitten kerran totesin, että eiköhän muut saa juoda munkin viinat tästä lähtien ja miksi kiusata itseään edes yrittämällä, kun se ei onnistu. Turha säätö jäi pois ja elämä raittiina on oikeastaan ihan mukavaa :)

Kuten joku yllä kirjoitti, aivokemia alkoholistilla tosiaan muuttuu niin, että se kohtuukäyttö ei onnistu enää. Riippuu siis ihan yksilöstä ja siitä, miten pitkälle ongelma on kehittynyt.

Omin voimin olen raitistunut ja periaatteella, että tänään en ota. Niistä päivistä tulee sitten viikkoja, kuukausia ja vuosia.

Mikä teijän päivä tai viikko kulutus sitten on, joka aiheuttaa huolta?

Naltreksonilla. En juonut kovin usein, ehkä kerran 1,5 kuukaudessa, mutta join aina niin kauan kun vaan viinaa oli tarjolla, siis ravintolassa pilkkuun saakka, ja jos vaan jatkot oli tarjolla, niin menin sinnekin, ja saatoin "juhlia" aamuun saakka. Mutta kun menin nukkumaan, niin herätessä en enää halunnut juoda, kaduin ja päätin, että nyt loppuu juominen kokonaan. Mutta kun oli mennyt se 4-6 viikkoa en enää muistanut sitä, vaan oli pakko taas päästä vähän "irrottelemaan" tms.

Kyllästyin tuohon kierteeseen, en enää nelikymppisenä halunnut olla humalassa, se alkoi tuntua nololta, vaikka mitään erityisen typerää ei minulla ollut tapana tehdäkään. Siksi varasin ajan päihdelääkäriltä ja halusin kokeilla naltreksonia (tai Reviaa, niissä sama vaikuttava aine).

Sain lääkettä, ja minun kohdalla se toimi loistavasti. Aluksi se vaikutti vain siten, ettei lääkettä otettuani juonut ihan niin paljon kuin aiemmin, jossain vaiheessa yöllä ei alkoholi enää mennyt alas vaan join mielummin vaikka vettä. Join kyllä ihan humalaan saakka, mutta pääsin ajoissa kotiin. Pikkuhiljaa juomisen halu väheni, ja lopulta se meni kokonaan pois, nykyään en enää viitsi juoda edes yhtä, ei vaan maistu. Siksi en olekaan enää uusinut reseptiä, ei vaan tee mieli enää juoda.

En ole tarkemmin tutustuntu siihen, miten tuo lääke vaikuttaa, mutta olen itse ajatellut, että minulla alkoholi aiheutti aivoissa sellaisen mielihyväreaktion, joka alkoi oikeastaan jo ennen kun join - jos tiesin illalla meneväni juomaan, olin jo iltapäivällä riehakkaan iloisella päällä. Nalterekson poistaa nousuhumalan tunteen (ei siis estää humalaa, vain sen nousuhumalan fiiliksen), ja mitä pitempään olin syönyt sitä aina kun join, niin aivoissa joku yhteys alkoholin ja riehakkaan nousuhumalan fiiliksen välillä heikkeni, ja korvautui  sitten pikkuhiljaa sillä, että alkoholin juomisesta tulee vähän ällö olo - vatsa turpoaa, päässä vähän heittää jne. Sitä paitsi ei se alkoholi sittenkään maistu hyvälle, vaikka aiemmin niin ajattelin, oikeastaan se on helvetin pahaa.

Kyllästyin väsymykseen ja pääkipuun seuraavana päivänä. Juominen nykyään vähenee ja vähenee ja osa näistä perjantaikännit vetävistä kavereistakin kaikkoaa, harmi sinänsä, koska kyllä niiden kanssa selvin päinkin oli hauskaa.

Mieti miten hienoja vaatteita yms sat sillä rahalla minkä kurkusta kittaat alas ja vielä lisäksi oksennat seuraavan päivän, nyt ei tartte!

Itse olen ollut raittiina 6kk. Sitä ennen join rajusti 30vuoden ajan. AA, terapia ja usko johonkin korkeampaan on auttanut minua pysymään raittiina. Kaikki työkalut vain rohkeasti käyttöön ja oma tahto raitistumiseen. Muiden vuoksi ei kannata yrittää, muutoksen on lähdettävä omasta tahdosta.