Miten olette raitistuneet?

Kyllä siihen se oma luja päätös vaan täytyy tehdä. Miettiä mikä on elämässä tärkeintä ja haluaako viinan takia ne menettää..

En ole (omasta mielestä) ollu alkoholisti, mutta kyllä jossain vaiheessa meni kolme puolen lirtan pulloa kirkasta viikossa ja vähän mietoja vielä siihen päälle.

Sitten vähensin juomista niin että viralliset kohtuukäytön rajat ei ylity... tai itse asiassa ne alittuu keveästi.

http://www.kohtuullisesti.fi/kohtuukayton-rajat/paljonko-on-liikaa/

Hae antabukset avuksi lopettamiseen. Mene a-klinikalle.

Minä kohtasin oman pohjani, kun olin alkanut joustaa jopa tärkeimmistä periaatteistani kuten että autoa en kännissä aja ja työ ei saa kärsiä viinasta. Olin pari kertaa lähtenyt hönössä Alkoon ostamaan lisää juotavaa, ja useinkin alkoi olla niin että työteho kärsi aamupäivisin krapulan takia...

Minä sitten päätin että tämmöisen menon on pakko loppua, ja se loppui myös. En ryhtynyt absolutistiksi, vaan juon nykyisinkin toisinaan viiniä ruoan kanssa, ja pari kertaa vuodessa voin juoda rehelliset kännitkin, mutta tiedän tasan sen etten voi entistä menoa jatkaa, tai seuraukset tulee olemaan vakavat niin terveydelleni, elämänmuodolleni kuin läheisillekin. Sen kun muistan, pystyn lopettamaan juomisen siihen yhteen ruokaviinilasilliseen.

Olen päättänyt että lasten nähden en käytä alkoholia. Päätös oli helppo esikoista odottaessa, ja pitänyt siitä lähtien.

Mulla mies raitistui kerrasta kun sai haimatulehduksen. Siinä kun on kasvokkain kuolemaa vasten eli alkoholiallergia kerrasta.

Päätinpä vaan että nyt riittää. Uudenvuoden lupaus pitää yhä.

- piilotin pullot, enkä enää muistanut, mihkä ne laitoin.

- nykyisin onnellisesti unohtanut mikä juoppohoro olin ennen. Luulen muitakin samanlaisiksi.  Vaikka tuskin ovat. Luulen siis vain.

koitan raitistua lujalla tahdolla ja sillä mielikuvalla ettei tarvitse kärsiä krapulaa

Kun oikeasti tajusin, että olen vain saanut tarpeeksi. Krapula ei kiinnosta. Absolutisti en ole vieläkään. Voin juoda, jos haluan, mutta enää en vain useimmiten halua. Olen ollut kännissä ja sain aina kamalan moraalisen krapulan, vaikka en olisi mokaillutkaan. Se riitti. Selvänä en saa sellaisia. Ja pystyn toimimaan paremmin.

up

vaihda paikkakuntaa ja seuraa äläkä mene enää baariin uudessa ympäristössäsi

Hankkimalla sellaista tekemistä mikä esti uomisen.

Tekemisellä tarkoitan sellaista asiaa, mihin ei voi mennä kännissä/krapulassa. Jos liityt vaikka johonkin urheiluporukkaan, et voi treeneihin mennä alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos urheilu ei kiinnosta, mene kielikurssille/posliinia maalaamaan tmv.  mitä tahansa mikä kiinnostaa, pointti on se ettet noihin kehtaa mennä vanhalta viinalta haisevana. Houkuttele vielä kurssille mukaan äitisi/anoppisi tmv. henkilö (jonka seurassa et krapulaisensa tohdi olla) niin et missään nimessä kehtaa olla pois (lupaat vielä vaikka hakea aina autolla kyytiin tmv.)

Lisäksi kannattaa miettiä sitä miksi juo, ja miettiä onko se dokaava nainen oikeasti sellainen Sinä joka haluat olla? Jos olet vaikeasti jos koukussa alkoholiin, hae antabus lääkkeet.

Kyllästyin krapuloihin, erityisesti moraalisiin sellaisiin, tarpeeksi kun mokaili (ei mitään järkyttävän vakaavaa, onneksi) tuli halu raitistua. Nykyään juon äärettömän harvoin ja usein vain yhden oluen. Olen vetänyt muutaman känninkin parin viime vuoden aikana, mutta lapsien takia en enää halua mokailla (silloin aikaisemmin ei ollut lapsia ja olin viikonloppuisin aina hunningolla). Järki on siis mukana nykyään aina. 

Kohtasin oman henk.koht. pohjani ja heräsin huomaamaan, että mun kohdalla juomiset on nyt juotu. Menin terapiaan, se oli yhdistelmä ryhmä- ja yksilöterapiaa. Ryhmässä moni oli ollut katkaisussa, itse en sitä onneksi tarvinnut. Ryhmässä oli myös muutama joka oli toista kertaa mukana luultuaan muutaman vuoden raittiuden jälkeen, että kohtuukäyttöon palaaminen on mahdollista. Olen ollut kolmisen vuotta kuivilla enkä todellakaan lähtisi kokeilemaan, voisinko käyttää kohtuudella. On ihan aivokemiallinen tosiasia, ettei ihminen voi palata pysyvään kohtuukäyttöön, jos alkoholiriippuvuus on jo synynyt. On niitäkin, jotka onnistuu ihan omin avuin, mutta ryhmässä ja terapian avullanon helpompaa.

Musta ei tulis juoppoa, jos pitäisi mennä baareihin. Se halpa tunne ja känniset örveltäjät ajais mut streittariksi. Mutta harmi, että kotona on niin kiva tissutella, ja en kärsi harmikseni krapulasta edes päänsäryn muodossa. Ainoastaan henkisestä sellaisesta ja muista peloista. Eli yritän pysyä edes jonkinlaisessa kohtuudessa. Eli ei viinaa ennen ilta kuutta, eikä ilta 11 jälkeen. Ja ei peräkkäisinä päivinä.

2002 ajoin kovassa humalassa vakavan metsään ja kävin lähellä kuolemaa. Sitä ennen homma oli riistäytynyt täysin käsistä jo vuosien ajan. En ole pisaraakaan juonut sen jälkeen.

Kiitos vastaajille, sain ajattelemisen aihetta. Itseasiassa eikös se ole jo ongelma kun monta kertaa ajatteee lopettavansa ja silti ns ratkeaa. ei ole kyse putkista mutta minun mielestäni joka viikonloppuinen humalahakuinen juominen on ongelma. Ja ne henkiset morkkikset on ihan kauheat.

Hyvä aloitus, joka kiinnostaa minua, koska kipuilen juomisen kanssa. Ongelmani on se, että siedän huonosti harmaata, tylsää arkea. Jo yhden, kahden viinilasillisen jälkeen on kivempaa. Ja siinä sitten hupeneekin helposti koko pullo.

Mies, elämäni rakkaus, lasteni isä, pyysi valitsemaan. Ei ollut vaikea päätös