Ihminen jolla on aina joku kriisi päällä, tunnetko sellaista
Olen tuntenut erään ihmisen nyt reilu pari vuotta. Alkuun ajattelin, että onpa ihanan aito ihminen kun hän puhuu avoimesti myös elämänsä kääntöpuolista. No nyt pari vuotta aina kun olen nähnyt häntä, ensitervehdyksen jälkeen aletaan välittömästi puimaan hänen viimeisimpiä kriisejään, usein dramaattisesti itkun kera. Tajusin, että hän on kiinnostunut vain ja ainoastaan oman elämänsä draamasta, ei toisten. Monet hänen tarinoistaan on dramatisoituja ja venytettyjä tarinoita oikeasti aivan tavallisissa elämän tapahtumista.
Hän käyttäytyy välillä tosi shokeeraavasti kertoessaan todella henkilökohtaisia ja raskaita asioita yllättäen. Koen itse olevani pelkkä yleisö tai statisti hänen tähdittämässään teatterissa.
Kommentit (27)
Kyllä, eräs tuttuni. Raskasta seuraa, jaksan häntä vain satunnaisesti pieninä annoksina. Muuten ihana ihminen, mutta lapsuudenkotitaustalta löytyy mt- ja alko-ongelmaa, joka näkyy sitten hänessä tällä tavoin.
Ota etäisyyttä ja lopeta kontakti, voi myös kysyä että onko hänellä joku toinen joka osaisi paremmin kuunnella tai puhua niistä. Nuorena on jatkuvia kriisejä, ehkei ole löytänyt ratkaisua /empatiaa ja haluaa jutella jonkun kanssa. Mutta et ehkä kestä kaikkea jos toinen iskee kaikki asiat pöytään kerralla ja joka kerta. Aikuisillakin on kriisejä, muttei niistä ihan jokaiselle viitsi sanoa tai lainkaan. Osaisiko palsta neuvoa sitä ihmistä vai saisiko vain kiukkuisia kommentteja joiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, eräs tuttuni. Raskasta seuraa, jaksan häntä vain satunnaisesti pieninä annoksina. Muuten ihana ihminen, mutta lapsuudenkotitaustalta löytyy mt- ja alko-ongelmaa, joka näkyy sitten hänessä tällä tavoin.
Koetko itse tulevasi kuulluksi ja huomioiduksi hänen seurassaan?
Piti myös kysyä että onko hänellä -tarinankerrontatapa- joka vähän liioittelee tavallisia elämän tapahtumia? Onko mukana koskaan huumoria vai pelkkä draama.
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä ja lopeta kontakti, voi myös kysyä että onko hänellä joku toinen joka osaisi paremmin kuunnella tai puhua niistä. Nuorena on jatkuvia kriisejä, ehkei ole löytänyt ratkaisua /empatiaa ja haluaa jutella jonkun kanssa. Mutta et ehkä kestä kaikkea jos toinen iskee kaikki asiat pöytään kerralla ja joka kerta. Aikuisillakin on kriisejä, muttei niistä ihan jokaiselle viitsi sanoa tai lainkaan. Osaisiko palsta neuvoa sitä ihmistä vai saisiko vain kiukkuisia kommentteja joiltakin.
Tämä nuori on 40+
Olen viimeisimmän episodin jälkeen lyönyt omalta osalta jarrua. Aion liueta taustalle etäisen kohteliaaksi tuttavaksi. Grey rock metodi.
Juu tänään kriisi huomenna voimaannutaan. Jatkuu tällä kaavalla varmaan lopun elämäänsä.
Jätät tämän ihmissuhteen. Jokainen haluaa helpon ja keveän elämän, etenkin me länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ei kannata kuunnella kenenkään huonoja oloja, sairauksia tai muuta paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Piti myös kysyä että onko hänellä -tarinankerrontatapa- joka vähän liioittelee tavallisia elämän tapahtumia? Onko mukana koskaan huumoria vai pelkkä draama.
Juuri tuollainen, liioittelee aivan kaikkea. Hän ei ole erityisen humoristinen ihminen.
No siis valitettavasti itselläni on lähes aina joku härvellys elämässä meneillään. Tämä siitäkin huolimatta, että olen itse kiltti, mukava, tunnollinen, älykäs, elämässä menestynyt jne. eli en missään tapauksessa syrjäytynyt tai päihteiden käyttäjä, työtön tai muuten itse ongelmani aiheuttanut.
En nyt tunnistamisen vuoksi lähde listaamaan ongelmiani, mutta valitettavasti aina on uusia vastoinkäymisiä ollut edessä, kun edellisistä on selvitty. En kyllä valita niistä hirveästi ystävilleni, mutta kyllähän he joutuvat vierestä näkemään, että elämäni on jatkuvasti jonkun asian kourissa.
Vierailija kirjoitti:
Jätät tämän ihmissuhteen. Jokainen haluaa helpon ja keveän elämän, etenkin me länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ei kannata kuunnella kenenkään huonoja oloja, sairauksia tai muuta paskaa.
Että mitä? 🤔
Tunnen parikin. Todella vaikeita ihmisiä. Negatiivisia, kateellisia ja ikäväluonteisia. En jaksa pitää yhteyttä, eivätkä jaksa heidän omat lapsensakaan. Kaikesta etsitään ja kaivetaa esiin huonot puolet ja tehdään kiusaa mikä pystytään.
Tunnen tämmöisiä ihmisiä. Kaikki ihmiselämän normaalit käänteet ja vastoinkäymiset ovat heille osoitus siitä, että juuri he ovat saaneet elämässään erityisen huonot pelikortit ja kaikki menee aina juuri heidän kohdallaan huonosti.
Kun yrittää kertoa, että ei meillä muillakaan kaikki mene ihan putkeen ja elämä lähes kaikilla on välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä, eivät he kuuntele. Juuri heillä on aina kaikista vaikeinta.
Kyse täytyy olla jostain resilienssin puutteesta. Jäädään vatvomaan vain niitä huonoja asioita eikä suostuta näkemään niitä asioita, jotka ovat kuitenkin hyvin. Itsesääli on aina se päällimmäisin tunne. Nämä ihmiset ovat usein myös hyvin itsekkäitä, koska heitä ei kiinnosta mikään muu kuin omat asiat.
Todella raskasta seuraa.
Älkää kuunnelko tällaisia. Hylätkää ne epäonnistujat. Teette selväksi, että niitä ja niiden juttuja ei kaivata. Kaveruus harkintaan, jos kriisit poistuu ja on edes jotenkin hyödyllinen. Ja sit nää kriisiytyjät, pitäkää päänne kiinni ja mölyt mahassanne. Yksinäinen kuolema on teille niin oikein. Toivottavasti kaikki vihaa teitä luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Jätät tämän ihmissuhteen. Jokainen haluaa helpon ja keveän elämän, etenkin me länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ei kannata kuunnella kenenkään huonoja oloja, sairauksia tai muuta paskaa.
Jotkut varmaan kuuntelevat jossain määrin ja jos osaavat auttaa. Mutta voi ymmärtää niitäkin joille 24/7 draamaa voi olla liikaa ja koko ajan. Ihmisiä ei tarvitse hätään jättää yksin silti. Riittävä perustulo ja asumisen laatu voisi ratkaista silti monta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
No siis valitettavasti itselläni on lähes aina joku härvellys elämässä meneillään. Tämä siitäkin huolimatta, että olen itse kiltti, mukava, tunnollinen, älykäs, elämässä menestynyt jne. eli en missään tapauksessa syrjäytynyt tai päihteiden käyttäjä, työtön tai muuten itse ongelmani aiheuttanut.
En nyt tunnistamisen vuoksi lähde listaamaan ongelmiani, mutta valitettavasti aina on uusia vastoinkäymisiä ollut edessä, kun edellisistä on selvitty. En kyllä valita niistä hirveästi ystävilleni, mutta kyllähän he joutuvat vierestä näkemään, että elämäni on jatkuvasti jonkun asian kourissa.
Oletko aloituksessa kuvatunlainen shokeeraaja ja kaikille tutuille vuodattaja?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tämmöisiä ihmisiä. Kaikki ihmiselämän normaalit käänteet ja vastoinkäymiset ovat heille osoitus siitä, että juuri he ovat saaneet elämässään erityisen huonot pelikortit ja kaikki menee aina juuri heidän kohdallaan huonosti.
Kun yrittää kertoa, että ei meillä muillakaan kaikki mene ihan putkeen ja elämä lähes kaikilla on välillä ylämäkeä ja välillä alamäkeä, eivät he kuuntele. Juuri heillä on aina kaikista vaikeinta.
Kyse täytyy olla jostain resilienssin puutteesta. Jäädään vatvomaan vain niitä huonoja asioita eikä suostuta näkemään niitä asioita, jotka ovat kuitenkin hyvin. Itsesääli on aina se päällimmäisin tunne. Nämä ihmiset ovat usein myös hyvin itsekkäitä, koska heitä ei kiinnosta mikään muu kuin omat asiat.
Todella raskasta seuraa.
Tuskin tajuavat koskaan missä mättää. Muut ovat kylmiä ja julmia kun hylkäävät eivätkä välitä tai myötäelä täysillä mukana.
Tunsin sellaisen ihmisen, todella raskasta seuraa. Laitoin välit poikki, en vaan enää jaksanut sitä valitusta huonosta miehestä yms.
On kuitenkin itse valintansa tehnyt, tuli iltatähti sinne perheeseen...
Jatkuvaa valitusta aivan kaikesta.
En halua enää koskaan nähdä tätä "ihanaa" perhettä.
Minä en kuuntele yhtään kenkään narinaa. Suomessa jokainen epäonnistuminen ja jopa sairaus on oma valinta.
Vammaisuuskin on Suomessa valinta.
En tunne.