Lue keskustelun säännöt.
Kysy jotain koulupsykologilta!
14.08.2020 |
Kuten otsikossa todetaan, nyt on mahdollisuus kysellä hetken aikaa koulupsykologilta mieltä askarruttavista asioista. Yksittäisiin tapauksiin en tietenkään voi kovin tarkasti kommentoida tietämättä koko taustatilannetta, mutta yleispäteviä neuvoja voin koittaa antaa. Lähinnä työnkuvaan kuuluvat oppimisvaikeudet, keskittymisvaikeudet, autisminkirjo ja mielialaoireilu. Teen työtä perustasolla, eli erikoissairaanhoidon puolelta en osaa vastailla.
Sana on vapaa!
Kommentit (180)
Ovatko kaikki lapset iloisia kun pääsevät luotettavan aikuisen puheille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olisit tehnyt josVilja Eerika olis ollut sun asiakas? Ootko ikinä tehnyt virheitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajiksi ja koulupsykologeiksi hakeutuu aina kaikkein ilkeimmät ja laiskimmat ihmiset?
Aikamoinen yleistys. Opettajia on yksinkertaisesti niin hirvittävän paljon, että väkisin porukkaan kuuluu myös vähemmän mukavia tai päteviä tai ahkeria. Suurin osa kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Samoin koulupsykologeista. Laiska olen kyllä (juuri nyt pitäisi siivota), mutta ilkeä en missään tapauksessa. Suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti. Joidenkin kanssa menee sukset ristiin, jos ollaan lapsen asioissa kovin eri mieltä tai olen joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Niin se on varmaan aina asiakastyössä.
Ap
On aikamoista liioittelua sanoa että "suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti" kun koulupsykologin kanssa ollaan todella vähän tekemisissä. Normaali kohteliaisuus ei ole sitä että tykkää kovasti. Huh huh mikä kommentti.
Tarkoitin toki asiakkaideni vanhempia. Ei muiden kanssa ole mitään kokemusta yhteistyöstä. Asiakkaiden vanhemmilta tulee aika säännöllisesti kiitos viestejä, joissa antavat hyvää palautetta. Väkisin siis olen jossain onnistunut :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajiksi ja koulupsykologeiksi hakeutuu aina kaikkein ilkeimmät ja laiskimmat ihmiset?
Aikamoinen yleistys. Opettajia on yksinkertaisesti niin hirvittävän paljon, että väkisin porukkaan kuuluu myös vähemmän mukavia tai päteviä tai ahkeria. Suurin osa kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Samoin koulupsykologeista. Laiska olen kyllä (juuri nyt pitäisi siivota), mutta ilkeä en missään tapauksessa. Suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti. Joidenkin kanssa menee sukset ristiin, jos ollaan lapsen asioissa kovin eri mieltä tai olen joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Niin se on varmaan aina asiakastyössä.
Ap
On aikamoista liioittelua sanoa että "suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti" kun koulupsykologin kanssa ollaan todella vähän tekemisissä. Normaali kohteliaisuus ei ole sitä että tykkää kovasti. Huh huh mikä kommentti.
Tarkoitin toki asiakkaideni vanhempia. Ei muiden kanssa ole mitään kokemusta yhteistyöstä. Asiakkaiden vanhemmilta tulee aika säännöllisesti kiitos viestejä, joissa antavat hyvää palautetta. Väkisin siis olen jossain onnistunut :)
Ap
Miksi olet päätellyt, että kiitoksen sanominen tarkoittaa, että he pitävät sinusta, vielä kovasti? Se on normaalia kohteliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sitä, että iso osa psykologeista on ollut kiinnostunut alan kirjallisuudesta ja opinnoista omien mielenterveysongelmien takia? Onko sinusta ok, että ”sokeat taluttavat sokeaa”? Psykokologia tieteenalanakin on hyvin kyseenalainen. Juuri poistettiin yhden psykologian gurun tutkimukset ja opetukset, vaikka niitä on opetettu ja sovellettu kymmeniä vuosia.
Oliko sinulla lukioaikoina mielenterveyden ongelmia? Pitäisikö ihmisten uskoa psykologien höpinöitä?
Psykologiasta kiinnostumisen ja oman mielenterveyden yhteys ei ole vain yksisuuntainen. Toki oma tai läheisten kamppailu saattaa ohjata kiinnostusta. Mutta sitten toisaalta psykologian opiskelijat ovat ihan eri lailla tietoisia ongelmista, puhuvat niistä usein hyvinkin avoimesti ja hakevat apua. Matikkaa pääaineena lukevalla voi olla ihan samanlainen oirekuva, mutta on siitä vain hiljaa. Lievät tai ei-akuutit mielenterveyden ongelmat eivät estä tekemästä hyvää työtä psykologina. Ei tarvitse olla täydellinen, täytyy vain olla työkykyinen.
Ihmiset saavat pitää psykologiaa höpinänä, jos se heidän mielestään totuus on. Itse koen, että tällä koulutuksella pystyy auttamaan ihmisiä tehokkaasti. Se riittää mulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä huono kokemus koulupsykologista. Lapsi ei päässyt jatkotutkimuksiin, psykologi tapasi kerran äidin kanssa (pelasimme yhdessä lautapeliä) ja kävi seuraamassa koulutuntia. Laittoi ison lapsen keräämään tarrapalkintoja koulussa, lopputuloksena koulukiusattu lapsi entistä isommissa vaikeuksissa, koska sai ihan vääränlaista "tukea". Vanhemmilla ja lähipiirillä vahva epäily erityispiirteistä, perhettä palloteltu tämän jälkeen toista vuotta eri perhepalveluissa, joista ei juurikaan apua. Koulussa vastuu siirretään aina jollekin toiselle taholle, siitä pallottelu. Että ei se syy aina _pelkästään_ vanhemmissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Ootko se sama koulupsykologi jonka mielestä oli ok kuvailla asiakkaitaan (eli lapsia) vapaa-ajallaan 'läskiksi', 'häiriköksi' jne. Kunhan työssä puhuu asiallisesti? Vai onko teitä samalla tavalla pitkiä ja tylsiä viestejä kirjoittelevia koulupsykologeja palstalla useampia?
En ole sama. Vaikea uskoa, että on ihan aidosti ollut koulupsykologi kyseessä. Vaikka kaikenlaista tähän maailmaan mahtuu. En puhu oppilaista luonnehtivasti vapaa-ajalla. Hyvin harvoin sanon mitään oppilaisiin liittyvää työn ulkopuolella. Enkä mä mielestäni ole tylsä :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit huonopalkkaisen ammatin? Etkö päässyt lääkikseen?
Koska työn sisältö on palkkaa tärkeämpää. Mulla on myös KTM paperit. Jos raha olisi ykkönen, olisin sillä polulla. Lääkis ei kiinnosta. Psykiatria kylläkin, mutta siinä ohella pitäisi opiskella kuusi vuotta kaikkea muutakin ennen kuin pääsee erikoistumaan.
Ap
Mitä ajattelet älypuhelimista lapsilla? YouTube, Tiktokit, Snäpit ym. schaisse mikä niin kovin helposti koukuttaa? Mitä ajattelet niistä ja niiden vaikutuksista keskittymiskykyyn yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä haaveilen psykologin ammatista mutta oon ihan huono matikassa. Haittaakse? Voinko pärjätä psykologina? Lääkis ei onnistu sanoo kaverit :( miten psyka?
Psykologian pääsykokeessa on puolet tilastomatematiikkaa. Se pitäisi hallita hyvin, koska monet kokeisiin lukevat harjoittelevat sitä 8 tuntia päivässä viikkokausia. Mutta ihan opeteltavissa se on. Opinnoissa matikkaa on jonkin verran, työssä sitten ei välttämättä juurikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Syötkö mielenterveyslääkkeitä vai psykologisoitko itseäsi?
Syön masennuslääkettä pienellä annoksella. Itsensä psykologisointi ei oikein onnistu, mitä se sitten onkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta lasta olet pelastanut vanhemmiltaan?
En yhtään. Ehkä viisi lastensuojeluilmoitusta tein viime vuonna, mutta ei niissä ollut kyse lapsen pahoinpitelystä tms. Muutamia oppilaita viime lukuvuonna huostaanotettiin, mutta niissäkin käsitykseni mukaan teini oli itse vaaraksi itselleen, eivät niinkään vanhemmat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki lapset iloisia kun pääsevät luotettavan aikuisen puheille
Eivät. Jotkut tulevat lähinnä vanhempien pakottamina, eivätkä ole kovinkaan iloisia tilanteesta. Lähinnä teinejä. Pikkukoululaisista osa ujostelee tai ahdistuu kovasti. Suurin osa tulee kyllä omasta tahdostaan ja jatkaa mielellään käyntejä. Mutta eivät tosiaan kaikki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt josVilja Eerika olis ollut sun asiakas? Ootko ikinä tehnyt virheitä?
Lastensuojeluilmoituksen. Niinhän hänen koulunsakin teki useampiakin. Oppilashuolto on vapaaehtoista, joten minulla ei ole mitään keinoa pakottaa vanhempia mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä huono kokemus koulupsykologista. Lapsi ei päässyt jatkotutkimuksiin, psykologi tapasi kerran äidin kanssa (pelasimme yhdessä lautapeliä) ja kävi seuraamassa koulutuntia. Laittoi ison lapsen keräämään tarrapalkintoja koulussa, lopputuloksena koulukiusattu lapsi entistä isommissa vaikeuksissa, koska sai ihan vääränlaista "tukea". Vanhemmilla ja lähipiirillä vahva epäily erityispiirteistä, perhettä palloteltu tämän jälkeen toista vuotta eri perhepalveluissa, joista ei juurikaan apua. Koulussa vastuu siirretään aina jollekin toiselle taholle, siitä pallottelu. Että ei se syy aina _pelkästään_ vanhemmissa ole.
Ikävä kuulla, että on ollut noin huono kokemus. Ei koulupsykologikaan mitenkään aina onnistu, ja joukkoon mahtuu kaikenlaisia. Millaisesta erityispiirteestä on kyse? Olisiko mahdollista hankkia yksityiseltä puolelta lähete psykiatrialle tai neurolle jatkoselvitykseen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet älypuhelimista lapsilla? YouTube, Tiktokit, Snäpitt ym. schaisse mikä niin kovin helposti koukuttaa? Mitä ajattelet niistä ja niiden vaikutuksista keskittymiskykyyn yms?
Älylaitteet vaikuttavat aikuistenkin keskittymiseen, ja meillä on sentään valmiiksi kehittyneet aivot. Lapset koukuttuvat kovin helposti, ja alkavat kaivata jatkuvaa virikettä. Toisaalta kokonaan ilmankaan ei oikein voi olla, koska niin suuri osa kaveruuden ylläpidosta on nykyään puhelimen kautta. Eniten riitaa kotona aiheuttava asia se puhelimella oleminen tuntuu omien asiakkaiden perheissä olevan.
Ap
Et ole oikea psykologi. Jos olet, et kovin hyvä sellainen. Luulisi työn olevan niin rankkaa, ettei aikaa ja mielenkiintoa riitä jollain vauva-palstalla kirjoitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Et ole oikea psykologi. Jos olet, et kovin hyvä sellainen. Luulisi työn olevan niin rankkaa, ettei aikaa ja mielenkiintoa riitä jollain vauva-palstalla kirjoitteluun.
Hyvyydestä olen jäävi mitään sanomaan, mutta ihan oikea valviran laillistama psykologi olen. Olisin todella huolissani, jos työ veisi mehut niin, etten jaksaisi viikonloppuna roikkua netissä. Työ tehdään työaikana, ei sen kuulu olla koko elämä.
Ap
Mielenterveysongelmainen ei ole sopiva hoitamaan lastani. Voinko vaatia tervettä koulupsykologia?
Kuinka monta lasta olet pelastanut vanhemmiltaan?