Lue keskustelun säännöt.
Kysy jotain koulupsykologilta!
14.08.2020 |
Kuten otsikossa todetaan, nyt on mahdollisuus kysellä hetken aikaa koulupsykologilta mieltä askarruttavista asioista. Yksittäisiin tapauksiin en tietenkään voi kovin tarkasti kommentoida tietämättä koko taustatilannetta, mutta yleispäteviä neuvoja voin koittaa antaa. Lähinnä työnkuvaan kuuluvat oppimisvaikeudet, keskittymisvaikeudet, autisminkirjo ja mielialaoireilu. Teen työtä perustasolla, eli erikoissairaanhoidon puolelta en osaa vastailla.
Sana on vapaa!
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sallitte koulukiusaamisen?
En minä salli. Oma työkuvani on lähinnä kiusatun tukeminen, varsinaiseen kiusaamiseen puuttuu enemmän kuraattori ja koulun kiva-tiimi. Ei sitä silti kokonaan saa kitkettyä pois, varsinkin kun suuri osa tapahtuu aika ovelasti aikuisilta piilossa, eikä kiusattu uskalla tai kehtaa kertoa. Lapsia on niin mielettömän paljon aikuisiin nähden, että joka tilanteessa ei vain olla läsnä. Mutta esiin nousseet tapaukset kyllä käsitellään, ja aika usein kiusattukin sanoo kiusaamisen loppuneen - ainakin hetkeksi.
Ap
Nonni. Pitihän se arvata. Samat selitykset kuin opettajillakin: "emmää vaan oo huomannu".
Teillä on koulutus. Teidän pitäisi huomata. Istutte vaan kahvikuppikourassa mieluummin kuin puututte kiusaamiseen, koska "minulla on oikeus kaikkiin kahdeksaan kahvituntiin päivässä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsena kävin koulupsykologilla, niin miksi aina käynnin jälkeen takapuoleni oli kipeä?
Oli varmaan turhan kova tuoli. Nykyään on kivat pehmeät tuolit :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsena kävin koulupsykologilla, niin miksi aina käynnin jälkeen takapuoleni oli kipeä?
Oli varmaan turhan kova tuoli. Nykyään on kivat pehmeät tuolit :)
Ap
Ei ei, nyt et ymmärtänyt. Se oli kipeä sisältäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on psykologian nykykäsitys oidipuskompleksista? Miten se ilmenee tytöillä?
Ei ole kovinkaan keskeinen teoria psykologian opinnoissa. Psykoanalyysiin tai psykodynaamiseen suuntaukseen kouluttautuneet psykoterapeutit ehkä tietäisivät paremmin. Itse olen tietoinen vain yleisellä tasolla siinä missä muutkin; pojat tuppaavat haluamaan naimisiin äitinsä kanssa ja tytöt isänsä kanssa taaperoiässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsena kävin koulupsykologilla, niin miksi aina käynnin jälkeen takapuoleni oli kipeä?
Oli varmaan turhan kova tuoli. Nykyään on kivat pehmeät tuolit :)
Ap
Ei ei, nyt et ymmärtänyt. Se oli kipeä sisältäpäin.
Oletko varma, että kävit psykologilla? Ettei vaan äitisi vienyt sinua naapurin Jorman vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sallitte koulukiusaamisen?
En minä salli. Oma työkuvani on lähinnä kiusatun tukeminen, varsinaiseen kiusaamiseen puuttuu enemmän kuraattori ja koulun kiva-tiimi. Ei sitä silti kokonaan saa kitkettyä pois, varsinkin kun suuri osa tapahtuu aika ovelasti aikuisilta piilossa, eikä kiusattu uskalla tai kehtaa kertoa. Lapsia on niin mielettömän paljon aikuisiin nähden, että joka tilanteessa ei vain olla läsnä. Mutta esiin nousseet tapaukset kyllä käsitellään, ja aika usein kiusattukin sanoo kiusaamisen loppuneen - ainakin hetkeksi.
Ap
Nonni. Pitihän se arvata. Samat selitykset kuin opettajillakin: "emmää vaan oo huomannu".
Teillä on koulutus. Teidän pitäisi huomata. Istutte vaan kahvikuppikourassa mieluummin kuin puututte kiusaamiseen, koska "minulla on oikeus kaikkiin kahdeksaan kahvituntiin päivässä".
Jännästi opettajilla on suunnilleen kolmen tunnin työpäivät tässä keskustelussa, mutta samalla kahdeksan kahvituntia. Minä en ole läsnä oppitunneilla, enkä ole ulkona välitunneilla. Minä tiedän vain sen, mikä tietooni tiedään. Tuhannen oppilaan asioista ei vain voi olla samanaikaisesti perillä. En ylläpidä suuruuskuvitelmia siitä, että voisin kitkeä kiusaamisen kokonaan, mutta esiin tulleeseen kiusaamiseen puutun kyllä. Opettajien puolesta en pysty vastaamaan, mutta heistäkin suurin osa ottaa asian kyllä vakavasti.
Ap
Mitä mieltä psykologina siitä, että joku aikuinen ihminen trollaa ja provosoi klo 7-23 vauvapalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä psykologina siitä, että joku aikuinen ihminen trollaa ja provosoi klo 7-23 vauvapalstalla?
Nuoret kysyisivät kysymyksen muodossa: "ämpee mä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sallitte koulukiusaamisen?
En minä salli. Oma työkuvani on lähinnä kiusatun tukeminen, varsinaiseen kiusaamiseen puuttuu enemmän kuraattori ja koulun kiva-tiimi. Ei sitä silti kokonaan saa kitkettyä pois, varsinkin kun suuri osa tapahtuu aika ovelasti aikuisilta piilossa, eikä kiusattu uskalla tai kehtaa kertoa. Lapsia on niin mielettömän paljon aikuisiin nähden, että joka tilanteessa ei vain olla läsnä. Mutta esiin nousseet tapaukset kyllä käsitellään, ja aika usein kiusattukin sanoo kiusaamisen loppuneen - ainakin hetkeksi.
Ap
Olen eri kuin ensimmäinen kirjoittaja. Meillä kiusatut eivät koskaan päässeet avun piiriin. Meillä psykologi hoiti vain ongelmanuoria, eli niitä kiusaajia. Miksei opettajatkaan osaa ohjata kiusattuja psykologille? Tai johonkin avun piiriin. Olin it se tuh oinen jo 9-vuotiaana ja olen sitä edelleen aikuisena. Suunnittelin yläasteella myös "Auvista", mutta en kyennyt siihenkään. Amiksessa pääsin koulukuraattorin juttusille, mutta en psykologille, koska hänellä oli juuri silloin loma. Joku sijainen hänellä oli, mutta en päässyt hänenkään pakeille jonon takia. Miksi koulupsykologille on niin vaikea päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä psykologina siitä, että joku aikuinen ihminen trollaa ja provosoi klo 7-23 vauvapalstalla?
Negatiivinenkin huomio on ihmiselle palkitsevampaa kuin tyystin huomiotta jääminen. Sen näkee jo lapsissa; ei heistä ole kivaa, kun aikuinen huutaa, mutta ainakin silloin he ovat hetken huomion keskipisteenä. Sama varmaan on aikuisten provoilussa - ainakin herättää jonkin tunnereaktion, eikä ole ihan näkymätön.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko työnkuvasi selvästi painottunut lain vaatimalla tavalla yhteisölliseen oppilashuoltoon?
Ei. Yksilötyölle on niin huutava tarve, että yhteisölliselle työlle jää hyvin vähän aikaa ja resursseja.
Ap
Ok, eli rikot lakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sallitte koulukiusaamisen?
En minä salli. Oma työkuvani on lähinnä kiusatun tukeminen, varsinaiseen kiusaamiseen puuttuu enemmän kuraattori ja koulun kiva-tiimi. Ei sitä silti kokonaan saa kitkettyä pois, varsinkin kun suuri osa tapahtuu aika ovelasti aikuisilta piilossa, eikä kiusattu uskalla tai kehtaa kertoa. Lapsia on niin mielettömän paljon aikuisiin nähden, että joka tilanteessa ei vain olla läsnä. Mutta esiin nousseet tapaukset kyllä käsitellään, ja aika usein kiusattukin sanoo kiusaamisen loppuneen - ainakin hetkeksi.
Ap
Olen eri kuin ensimmäinen kirjoittaja. Meillä kiusatut eivät koskaan päässeet avun piiriin. Meillä psykologi hoiti vain ongelmanuoria, eli niitä kiusaajia. Miksei opettajatkaan osaa ohjata kiusattuja psykologille? Tai johonkin avun piiriin. Olin it se tuh oinen jo 9-vuotiaana ja olen sitä edelleen aikuisena. Suunnittelin yläasteella myös "Auvista", mutta en kyennyt siihenkään. Amiksessa pääsin koulukuraattorin juttusille, mutta en psykologille, koska hänellä oli juuri silloin loma. Joku sijainen hänellä oli, mutta en päässyt hänenkään pakeille jonon takia. Miksi koulupsykologille on niin vaikea päästä?
Koulupsykologit ovat aika tuore ammattiryhmä kouluissa, ei minun peruskouluaikoinani ollut sellaisia lainkaan pikkukunnassa. Menneisyyden kokemukset eivät ihan täysin siis vastaa nykypäivän tilannetta, onneksi. Koulupsykologit ovat monessa kunnassa hirvittävän ylityöllistettyjä. Nykyinen laki tosiaan sanoo, että 7 koulupäivän sisällä pitäisi päästä ensikäynnille. Ei se kaikkialla toteudu. Ja jossain kierretään lakia niin, että ensikäynti on viikon sisään, mutta seuraava parin kuukauden päästä. Joka tapauksessa on ollut väärin, ettei kiusatulle ole tarjottu omaa tukikontaktia. Lapselle ja nuorelle se koulu on niin iso osa elämää, että kiusaaminen vaikuttaa hyvin laajasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajiksi ja koulupsykologeiksi hakeutuu aina kaikkein ilkeimmät ja laiskimmat ihmiset?
Aikamoinen yleistys. Opettajia on yksinkertaisesti niin hirvittävän paljon, että väkisin porukkaan kuuluu myös vähemmän mukavia tai päteviä tai ahkeria. Suurin osa kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Samoin koulupsykologeista. Laiska olen kyllä (juuri nyt pitäisi siivota), mutta ilkeä en missään tapauksessa. Suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti. Joidenkin kanssa menee sukset ristiin, jos ollaan lapsen asioissa kovin eri mieltä tai olen joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Niin se on varmaan aina asiakastyössä.
Ap
On aikamoista liioittelua sanoa että "suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti" kun koulupsykologin kanssa ollaan todella vähän tekemisissä. Normaali kohteliaisuus ei ole sitä että tykkää kovasti. Huh huh mikä kommentti.
Tiedätkö sitä, että iso osa psykologeista on ollut kiinnostunut alan kirjallisuudesta ja opinnoista omien mielenterveysongelmien takia? Onko sinusta ok, että ”sokeat taluttavat sokeaa”? Psykokologia tieteenalanakin on hyvin kyseenalainen. Juuri poistettiin yhden psykologian gurun tutkimukset ja opetukset, vaikka niitä on opetettu ja sovellettu kymmeniä vuosia.
Oliko sinulla lukioaikoina mielenterveyden ongelmia? Pitäisikö ihmisten uskoa psykologien höpinöitä?
Ootko se sama koulupsykologi jonka mielestä oli ok kuvailla asiakkaitaan (eli lapsia) vapaa-ajallaan 'läskiksi', 'häiriköksi' jne. Kunhan työssä puhuu asiallisesti? Vai onko teitä samalla tavalla pitkiä ja tylsiä viestejä kirjoittelevia koulupsykologeja palstalla useampia?
Miksi valitsit huonopalkkaisen ammatin? Etkö päässyt lääkikseen?
Moi! Mä haaveilen psykologin ammatista mutta oon ihan huono matikassa. Haittaakse? Voinko pärjätä psykologina? Lääkis ei onnistu sanoo kaverit :( miten psyka?
Syötkö mielenterveyslääkkeitä vai psykologisoitko itseäsi?
Aikamoinen yleistys. Opettajia on yksinkertaisesti niin hirvittävän paljon, että väkisin porukkaan kuuluu myös vähemmän mukavia tai päteviä tai ahkeria. Suurin osa kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Samoin koulupsykologeista. Laiska olen kyllä (juuri nyt pitäisi siivota), mutta ilkeä en missään tapauksessa. Suurin osa vanhemmista tykkää minusta kovasti. Joidenkin kanssa menee sukset ristiin, jos ollaan lapsen asioissa kovin eri mieltä tai olen joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Niin se on varmaan aina asiakastyössä.
Ap