Kysy jotain koulupsykologilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Lempi tv sarja

Lempi musa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Akuuttiaika pitää saada samana tai seuraavana koulupäivänä. Mutta tuollainen kuvaamasi tilanne ei ole enää perustason hoidettavissa. Siinä kohtaa soitetaan ambulanssi tai varmistetaan, että nuori kuljetetaan saman tien päivystykseen. Kuraattori tai psykologi ei tee päivystystyötä. Meillä on ne omat aikarajat, ja jos tilanne on niitä kiireisempi, on se päivystyksen asia. Tietysti tosi ikävää jos tilanteessa ei kukaan ole kertonut, että näin pitäisi toimia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Aika usein se merkityksellinen suhde on kestänyt peräti yhden yön, ja sitten ollaankin loppuelämä sosiaalitoimen asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Akuuttiaika pitää saada samana tai seuraavana koulupäivänä. Mutta tuollainen kuvaamasi tilanne ei ole enää perustason hoidettavissa. Siinä kohtaa soitetaan ambulanssi tai varmistetaan, että nuori kuljetetaan saman tien päivystykseen. Kuraattori tai psykologi ei tee päivystystyötä. Meillä on ne omat aikarajat, ja jos tilanne on niitä kiireisempi, on se päivystyksen asia. Tietysti tosi ikävää jos tilanteessa ei kukaan ole kertonut, että näin pitäisi toimia.

Ap

Aikamoista. Teini-ikäistä mielialavaihteluissaan ei auta millään tavalla se että sille tilataan kouluun ambulanssi. Kuulostaa sairaalta liiottelulta ja teinin nolaamiselta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Merkityksellisten suhteiden totaalinen puute on ihan eri asia kuin lapsettomuus. Kärjistettynä minulla on ollut sama paras ystävä 17 vuotta. Samaan aikaan toisaalla kaksi sammumispisteessä olevaa kaksi tuntia tuntenutta saattaa lapsen alulle. Ihanko oikeasti se on tässä se merkityksellinen ihmissuhde?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Aika usein se merkityksellinen suhde on kestänyt peräti yhden yön, ja sitten ollaankin loppuelämä sosiaalitoimen asiakkaana.

Oliko tämä ap? Mitä saat siitä että puhut halveksien yh-äideistä?

Vierailija kirjoitti:

Lempi tv sarja

Lempi musa

Peaky blinders

Huono suomiräppi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Merkityksellisten suhteiden totaalinen puute on ihan eri asia kuin lapsettomuus. Kärjistettynä minulla on ollut sama paras ystävä 17 vuotta. Samaan aikaan toisaalla kaksi sammumispisteessä olevaa kaksi tuntia tuntenutta saattaa lapsen alulle. Ihanko oikeasti se on tässä se merkityksellinen ihmissuhde?

Ap

Vanhemmuus kasvattaa enemmän kuin mikään muu asia elämässä. Vaikka lapsi olisi saanut alkunsa kännipanosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Akuuttiaika pitää saada samana tai seuraavana koulupäivänä. Mutta tuollainen kuvaamasi tilanne ei ole enää perustason hoidettavissa. Siinä kohtaa soitetaan ambulanssi tai varmistetaan, että nuori kuljetetaan saman tien päivystykseen. Kuraattori tai psykologi ei tee päivystystyötä. Meillä on ne omat aikarajat, ja jos tilanne on niitä kiireisempi, on se päivystyksen asia. Tietysti tosi ikävää jos tilanteessa ei kukaan ole kertonut, että näin pitäisi toimia.

Ap

Aikamoista. Teini-ikäistä mielialavaihteluissaan ei auta millään tavalla se että sille tilataan kouluun ambulanssi. Kuulostaa sairaalta liiottelulta ja teinin nolaamiselta.

-eri

Jos teini on niin hysteerinen, että opettaja joutuu jättämään luokan ja tarvitsisi apua kahdessa minuutissa, ei ambulanssi ole lainkaan liioiteltua. Sellaista ei tapahdu todellakaan usein, vaan on kyse vakavasta tilanteesta. Jos teinin käytös on vain vähän normaalin ulkopuolella, ei ole tarvetta syöksyä suin päin tilanteeseen. Silloin riittää että ope on yhteydessä vanhempiin ja oppilashuolto tarjoaa ajan heti kun pystyy.

Ap

Kuppikoko

Minkäväriset alushousut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi joka roikkuu av:lla ja syö masennuslääkkeitä ei ihan vakuuta siitä, että sillä olisi ongelmanratkaisutaitoja joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Pitäisi olla meriittejä. Missä oma perhe? Kun aikaa täällä notkua.

Olen monilla ulkoisilla meriiteillä ollut aina hyvin pärjäävä ja menestynyt. En vain laita niille kovinkaan paljoa painoarvoa, onnellisuus on miljoona kertaa tärkeämpää. Juuri nyt istuskelen äidin sohvalla silittämässä kissaa, huomenna on sukulaisen juhlat. Perhe on siis mukana elämässä, vaikka itse en olekaan lisääntynyt.

Ap

Niin millä. Sulla ei siis ole lapsia eikä miestä. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen ovat isoja saavutuksia, jotka kertovat hyvistä ihmistaidoista.

Lapsuudenperhe, sen varallisuus, hyvä suhde äitiin... eivät ole omia ansioitasi.

Koulussa työskennellessä huomaa aika nopeasti, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat onnistuneet tekemään lapsia. Suurin osa tietysti riittävän hyviä vanhempia, mutta tarpeeksi niitä toisiakin esimerkkejä. Vanhemmuus ei takaa sitä, että on jotenkin hyvä ihminen. Se takaa vain sen, että on ollut hedelmällinen.

Ap

Aika ikävästi sanottu.

Kyllä se kertoo sen että on onnistunut luomaan edes lyhyen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Vanhemmuus myös kasvattaa. Sulta puuttuu se. Ihmissuhdetaidot ovat huonoja jos ei kykene luomaan merkityksellistä suhdetta.

Aika usein se merkityksellinen suhde on kestänyt peräti yhden yön, ja sitten ollaankin loppuelämä sosiaalitoimen asiakkaana.

Oliko tämä ap? Mitä saat siitä että puhut halveksien yh-äideistä?

Mitä joku saa siitä, että väittää perheettömiä sosiaalisilta taidoiltaan vajaiksi. En ole ap. Aika usein äidiksi edelleen tullaan vahingossa ja tyhmyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Akuuttiaika pitää saada samana tai seuraavana koulupäivänä. Mutta tuollainen kuvaamasi tilanne ei ole enää perustason hoidettavissa. Siinä kohtaa soitetaan ambulanssi tai varmistetaan, että nuori kuljetetaan saman tien päivystykseen. Kuraattori tai psykologi ei tee päivystystyötä. Meillä on ne omat aikarajat, ja jos tilanne on niitä kiireisempi, on se päivystyksen asia. Tietysti tosi ikävää jos tilanteessa ei kukaan ole kertonut, että näin pitäisi toimia.

Ap

Aikamoista. Teini-ikäistä mielialavaihteluissaan ei auta millään tavalla se että sille tilataan kouluun ambulanssi. Kuulostaa sairaalta liiottelulta ja teinin nolaamiselta.

-eri

Jos teini on niin hysteerinen, että opettaja joutuu jättämään luokan ja tarvitsisi apua kahdessa minuutissa, ei ambulanssi ole lainkaan liioiteltua. Sellaista ei tapahdu todellakaan usein, vaan on kyse vakavasta tilanteesta. Jos teinin käytös on vain vähän normaalin ulkopuolella, ei ole tarvetta syöksyä suin päin tilanteeseen. Silloin riittää että ope on yhteydessä vanhempiin ja oppilashuolto tarjoaa ajan heti kun pystyy.

Ap

Kuulostat todella huonolta psykologilta. Mielialavaihteluiselle teinille jolle just tuli bänksit pitäis sun mukaan tilata ambulanssi kouluun. Ei juma...

Kuinka huolissaan pitäisi olla viidesluokkalaisesta lapsesta tässä tilanteessa? Lapsella on ollut koko ikänsä ja edelleen kasteluongelma. Yökastelu on yhä joka öistä, päiväkasteluakin esiintyy. Fyysistä syytä ei ole, hälytinhoidot ja lääkitys kokeiltu moneen moneen kertaan ilman mitään tuloksia.

Lapsi ei välitä asiasta. Jos housut kastuu, ei välttämättä mene vaihtamaan ilman huomautusta. Aamulla voi jäädä märkään sänkyyn lukemaan sarjakuvia. (Yövaippa on, mutta se vuotaa joka yö) Ei vie lakanoitaan pyykkiin ilman eri sanomista. Ei pilota vaippapakettia vaan voi jättää sen keskelle huonetta. Saattaa jättää sinne myös märkiä vaatteitta. Ihan kuin koko kastelussa ainoa ongelma olisi hänelle se, että se on muille ongelma? Tämä asenne tekee välillä ihan mahdottomaksi suhtautua ymmärtäväisesti. Pakostakin tulee mieleen, että ”Tekeekö se sen tahallaan?” Mutta miksi tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä työhösi oikeastaan kuuluu?

T. Opettaja kunnassa, jossa psykologi niin työllistetty etten ole ehtinyt edes tavata 1,5 vuoden aikana. Ei kerrottu opinnoissakaan.

Itsellä eniten aikaa vievät oppimisvaikeuksien tutkimukset (lapsilla, joilla on jo ollut pidemmän aikaa vähintään tehostettu tuki, eikä se riitä), keskittymisvaikeuden alkuarvio ja tukikeskustelut mielialaoireilevien oppilaiden kanssa. Lisäksi monet vetävät erilaisia ryhmiä. KOR-ryhmään kuulutaan. MAR-palavereissa istun melko paljon myös. Yleisesti ottaen oppilaiden tukeminen tilanteissa, joissa oppimisen vaikeudet tai mielialaan liittyvät seikat uhkaavat koulussa pärjäämistä. Vakavimmat tapaukset ohjataan eteenpäin. Ikävää todellisuutta on, että monissa kunnissa koulupsykologeilla on ihan liian paljon oppilaita vastuullaan.

Ap

Kunnallinen suojatyöpaikka, jossa istutaan kokouksissa, yritetään tehdä itseään tärkeäksi MAR-, PER- ja SE-kokouksilla. Mitään konkreettista ei saada aikaan. Oppilaalle kerrotaan että "oikotietä onneen ei ole" "mikä ei tapa se vahvistaa", eteenpäin.

No nyt on ihan oikea hetki heittää kateuskortti pöytään tämän kirjoittajan kohdalle. Kannattaa luopua tuosta katkeruudesta ja etsiä tekemistä omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä työhösi oikeastaan kuuluu?

T. Opettaja kunnassa, jossa psykologi niin työllistetty etten ole ehtinyt edes tavata 1,5 vuoden aikana. Ei kerrottu opinnoissakaan.

Itsellä eniten aikaa vievät oppimisvaikeuksien tutkimukset (lapsilla, joilla on jo ollut pidemmän aikaa vähintään tehostettu tuki, eikä se riitä), keskittymisvaikeuden alkuarvio ja tukikeskustelut mielialaoireilevien oppilaiden kanssa. Lisäksi monet vetävät erilaisia ryhmiä. KOR-ryhmään kuulutaan. MAR-palavereissa istun melko paljon myös. Yleisesti ottaen oppilaiden tukeminen tilanteissa, joissa oppimisen vaikeudet tai mielialaan liittyvät seikat uhkaavat koulussa pärjäämistä. Vakavimmat tapaukset ohjataan eteenpäin. Ikävää todellisuutta on, että monissa kunnissa koulupsykologeilla on ihan liian paljon oppilaita vastuullaan.

Ap

Kunnallinen suojatyöpaikka, jossa istutaan kokouksissa, yritetään tehdä itseään tärkeäksi MAR-, PER- ja SE-kokouksilla. Mitään konkreettista ei saada aikaan. Oppilaalle kerrotaan että "oikotietä onneen ei ole" "mikä ei tapa se vahvistaa", eteenpäin.

No nyt on ihan oikea hetki heittää kateuskortti pöytään tämän kirjoittajan kohdalle. Kannattaa luopua tuosta katkeruudesta ja etsiä tekemistä omaan elämään.

Yläpeukkua kaikki jotka ovat kateellisia koulupsykologin työstä!

Sori muttei kuulosta järin mielenkiintoiselta työpaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki oppilaat eivät pääse koulukuraattorille tai opolle? Jos on ongelmia kotona ja sanotaan vaan, että etpä pääse. Miksi lapsia eriarvoistetaan jo silloin?

Vaikea sanoa. Koulukuraattorille, psykologille tai terkkarille pitäisi päästä 7 koulupäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä (pois lukien oppimistutkimukset yms). Toki sen tarpeen määrittelee se oppilashuollon työntekijä. Itse en ole käännyttänyt ketään pois, aika lailla kaikki otan ainakin yhdelle käynnille. Siellä sitten ehkä todetaan, että ei tässä tilanteessa ehkä säännöllisiä käyntejä tarvita.

Ap

Opettajana sanon, että tässä on se suurin ongelma. Ei voi olla 7 päivää varoaika. Se pitää olla 2 minuuttia akuutissa tilanteessa. On uskomatonta, että kuraattori selailee kalenteria "kiireistä aikaa" varten (eli viikon päähän), kun vieressä kiljuu itsemurhauhkainen teini. Opettaja hylkää 20 oppilasta luokkaan, istuu vailla ammattitaitoa ja osaamista käytävässä vahtimassa, eikä kukaan auta. Koululla työskentelevien asiantuntijoiden juuri pitää tarjota välitöntä apua. Heti, välittömästi. Opettajan osaaminen loppuu näissä asioissa ja ennen kaikkea ne 20 oppilasta siellä luokassa tarvii opettajaa. Ymmärrän, että voi psykologilla tai kuraattorillakin olla sovittu tapaaminen, mutta se on vain yksi ihminen ja ennen kaikkea heillä on osaaminen hoitaa tuollainen tilanne.

Akuuttiaika pitää saada samana tai seuraavana koulupäivänä. Mutta tuollainen kuvaamasi tilanne ei ole enää perustason hoidettavissa. Siinä kohtaa soitetaan ambulanssi tai varmistetaan, että nuori kuljetetaan saman tien päivystykseen. Kuraattori tai psykologi ei tee päivystystyötä. Meillä on ne omat aikarajat, ja jos tilanne on niitä kiireisempi, on se päivystyksen asia. Tietysti tosi ikävää jos tilanteessa ei kukaan ole kertonut, että näin pitäisi toimia.

Ap

Aikamoista. Teini-ikäistä mielialavaihteluissaan ei auta millään tavalla se että sille tilataan kouluun ambulanssi. Kuulostaa sairaalta liiottelulta ja teinin nolaamiselta.

-eri

Jos teini on niin hysteerinen, että opettaja joutuu jättämään luokan ja tarvitsisi apua kahdessa minuutissa, ei ambulanssi ole lainkaan liioiteltua. Sellaista ei tapahdu todellakaan usein, vaan on kyse vakavasta tilanteesta. Jos teinin käytös on vain vähän normaalin ulkopuolella, ei ole tarvetta syöksyä suin päin tilanteeseen. Silloin riittää että ope on yhteydessä vanhempiin ja oppilashuolto tarjoaa ajan heti kun pystyy.

Ap

Kuulostat todella huonolta psykologilta. Mielialavaihteluiselle teinille jolle just tuli bänksit pitäis sun mukaan tilata ambulanssi kouluun. Ei juma...

Se on ihan sama mikä sen teinin mielialan vaihtelun syy on, jos hän on hysteerinen ja apu pitää saada kahdessa minuutissa niin asia on päivystyksellinen, siihen ei koulupsykologi eikä kukaan muukaan perustason psykologi kertakaikkiaan ehdi reagoimaan. Muutenkin se, että vastaanotolle on vaikeaa päästä ei ole sen psykologin syy eikä hänelle valittaminen auta mitään. Kun on kalenteri totaalisen tukossa ja resursseja liian vähän, niin ei se työntekijä ole siihen syypää. Terveisin toinen psykologi.