Lue keskustelun säännöt.
Miten lievittää 4v.:n mustasukkaisuutta kotona olevaa veljeä kohtaan?
15.08.2013 |
4v. lapseni on hoidossa päiväkodissa. Olen itse osa-aika töissä kotona, kotona myös 2v. lapsi, hän kun on mielestäni liian pieni hoitoon ja hänen kotona ollessa voin toteuttaa myös töitäni (nukkuu yhä 2 tunnin päikkärit, on rauhallinen ja itsenäinen tapaus). Viimeiset 4 vuotta minulla oli molemmat kotona mutta viime vuoden ajan aloin huomata että osa-aika työn ohella oli todella vaikea vastata vilkkaan, sosiaalisen 4v:n tarpeisiin. Kuopukseni myös valvoi ja sairasteli melkein koko vuoden putkeen eli oli päiviä jolloin en voinut heitä edes ulos viedä ja esikoinen tietysti hyppi seinillä, minä en saanut töitä tehtyä, lapset vaan riehui ja tappeli vaikka kuinka yritin heille puuhaa järjestää. Siis täys kaaos täällä kotona. Mies 7 pv. viikossa töissä (on yrittäjä) eli olen oikeastaan yh eikä tukiverkkoja nimeksikään.
Nyt on kaikille paljon parempi. Esikoinen saa päivittäistä leikkiseuraa ja ulkoilua, sitä kun oli aivan mahdoton järjestää muuten, puistot täälläpäin täynnä pelkkiä taaperoita, jos sinne päin edes päästiin. Seurakunnan kerho ei hänelle riittänyt, kinusi joka päivä sinne ja itki kun ei ollut kerhopäivä. Minä saan työni tehtyä ja kuopus on selvästi hyötynyt äitinsä jakamattomasta huomiosta, sitä kun ei oikeastaan ole koskaan elämänsä aikana saanut vilkkaan ja vaativan esikoisen takia.
Mutta. Vaikka esikoinen on kuulemma hoitajien mukaan onnellinen hoidossa, iloisena sinne menee ja vaikuttaa paljon tasapainoisemmalta ja tyytyväiseltä kun tulee kotiin on TODELLA mustasukkainen veljelleen joka on kotona äidin kanssa. On alkanut olla jopa aggressiivinen, ei halua leikkiä hänen kanssaan.
Meneekö tämä ohi, ja miten tätä tilannetta lievittäisin? Välillä yritän käydä esikoisen kanssa jossain yksin mutta se on hankalaa kun sitten hoitajaa ei ole kuopukselle. Onko kenellekään ideoita? Olen yrittänyt keskustella siitä miksi asiat on näin mutta vaikuttaa silti vihaiselta.
Kommentit (82)
Juu, amerikkalaiset ne loistaakin mt-tilastoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se mies kotona käy joka päivä vaikka töissä onkin päivittäin? Kun mies on kotona, tuuppaat sen pienemmän kanssa pihalle ja saatte esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa.
Ja kyllä se ujo kaksivuotiaskin pärjäisi lyhyitä päiviä hoidossa, oppisi ehkä vähemmän ujoksi pikkuhiljaa.
Puhut lapsistasi siten että en ihmettele esikoisen mustasukkaisuutta. Kuvaat pienempää suoranaisena enkelinä ja isompaa pahiksena, vilkkaana ja vaativana. Varmasti tämä ajattelutapa välittyy käytöksestäsi, kyllä lapsi sen vaistoaa.
Terveisin entinen äidin inhokkilapsi.
No et kai tosissasi yritä laittaa näitä ongelmia leikkikoulun piikkiin. No ei puhuta sitten USA:sta, puhutaan naapurimaa ruotsista, tai ranskasta tai saksasta ... ihan kunnon kansalaisia niistäkin lapsista tulee vaikka olisivat osa-aikaisesti hoidossa. Väitätkö että kaikki pk lapset ovat jotenkin vinksahtaneita? Ei voi kun ihmetellä tällaista peräkyläläista ajattelutapaa. :)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 07:50"]
Kai se mies kotona käy joka päivä vaikka töissä onkin päivittäin? Kun mies on kotona, tuuppaat sen pienemmän kanssa pihalle ja saatte esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa.
Ja kyllä se ujo kaksivuotiaskin pärjäisi lyhyitä päiviä hoidossa, oppisi ehkä vähemmän ujoksi pikkuhiljaa.
Puhut lapsistasi siten että en ihmettele esikoisen mustasukkaisuutta. Kuvaat pienempää suoranaisena enkelinä ja isompaa pahiksena, vilkkaana ja vaativana. Varmasti tämä ajattelutapa välittyy käytöksestäsi, kyllä lapsi sen vaistoaa.
Terveisin entinen äidin inhokkilapsi.
[/quote]
No olin itsekin inhokkilapsi. :)
Tiedän miltä se tuntuu ja tämä ei ole ollenkaan miten se meidän perheessä menee. Ikävää jos sait kirjoituksestani tämän käsityksen. Oikeastaan ymmärrän esikoistani paremmin kuin kuopustani, joka ei todellakaan mikään enkeli ole. Esikoinen on enemmän niinkuin itse olen ja olin lapsena ja itse ainakin tykkäsin käydä leikkimässä tarhassa. En millään tavalla suosi kuopustani, tässä puhutaan myös esikoisen edusta saada tarvitsemansa leikkiseura ja virikkeet.
Todella ihmettelen että suurin osa vastaajista ehdottaa että laittasin juuri 2v. täyttäneen lapsen hoitoon vaikka hänellä on mahdollista olla kotona. Tai että pitäisin kotona vilkkaan 4v.:n joka hyppii seinillä koska ei pääse edes ulos joka päivä kun kuopus sairastelee syksyn ja talven aikaan kuumeita joka toinen viikko ja ei ole tyytyväinen ettei leikkikavereita ole joka ikinen päivä? Onko tämä tilanne teidän mielestä oikeasti hänelle parempi vaihtoehto kun osa-päiväinen hoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että esikoisesi viihtyy tarhassa ja on kotona turhautunut ja käy ylikierteillä on sen merkki että hoito on hänelle hyvä paikka, älä välitä näistä ylimielisten mammojen kommenteista. Aina ollaan väärässä täällä palstalla, aina joku luulee tietävänsä paremmin tietämättä teidän perheestä yhtään mitään. :)
Todellakin, kuopus miehelle heti kun astuu ovesta sisään ja esikoisen kanssa ulos. Kyllä se siitä helpottaa.
Kun esikoinen tulee kotiin, omistaudut hänelle ensimmäiset puoli tuntia täysin. Pienempi vaikka katsomaan telkkaa siksi aikaa.
Ei lapsen mustasukkaisuuden tunteissa ole mitään väärää. Et voi niitä häneltä kieltää. Mustasukkaisuus on tuossa tilanteessa täysin ymmärrettävä ja odotettavissa oleva reaktio. Mutta sitä ei saa purkaa kuopuksen kiusaamiseen. Se on kiellettävä johdonmukaisesti. Lapsilla on pieni ikäero. Kannusta sisaruksia yhteiseen leikkiin, se vahvistaa heidän välistään yhteyttä. Kuopus kasvaa ja yhteistä tekemistä löytyy koko ajan enemmän. Älä puuutu leikkiin, jos ei ole tarve. Aikansa kun ovat nujunneet, niin ehkä alkaa sujua. Jos kuopus jää kovin alakynteen, mene väliin. Luota kumpaankin lapseesi. Kuopus saa hyvää "oppia" seuratessaan rohkeamman veljen touhuja ja esikoinen voi alkaa vähitellen nauttia siitä, että saa ohjata leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 15:25"]
Lapsi kotiin, tarjoat kunnolla virikkeitä ja se miehenkvatus osallistumaan.
[/quote]
Eikö ap ole jo sanonut että vaikka kaiken yritti ja virikkeitä kunnolla järjesti ja lapsi kävi kirkon kerhossa niin silti hyppi seinille kotona??
[/quote]
Ihmettelen kyllä näitä nykyajan lapsia, kun ne hyppii kotona silmille ilman päiväkotia.
Olen tehnyt lapset kahdessa sarjassa ja ekat 80-luvulla.. Silloin ei nelivuotiaat hyppineet seinille tekemisen puutteessa, vaan kaikki kolme olivat kotona sen aikaa, kun olin itsekin.
Nyt kun minulla on 1v ja 3v tuntuu, että kaikki ovat kauhuissaan, miten ihmeessä jaksan kahta lasta hoitaa kotona, eikö se 3v mene pilalle, kun se ei saa päiväkodin kavereita ja virikkeitä. Että eihän kukaan nyt voi jaksaa kahta lasta itse hoitaa. Kun ne hyppii seinille....
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 14:03"]
Työni tekeminen kotona ei ole mahdollista kun esikoinen on siellä. Hän ei todellakaan ole itsestään leikkivää sorttia. Tappelevat ja riehuvat keskenään koko päivän vaikka kuinka yritän virikettä järjestää, leipoa, ohjelmoida, pelata ja leikkiä. Niinkun sanoin yritin jo tätä molemmat kotona järjestelyä viimeiset neljä vuotta ja viime vuoden aikana on kotiympyrät käynyt vilkaalle esikoiselle liian pieneksi. Kysymys on nimenomaan hänen tarpeiden hoitamisesta, eikä mistään "hylkäämisestä", varsinkin kun kaiken mukaan hoidossa viihtyy oikein hyvin. Ja tekee muuten lyhyttä päivää 9-15.
[/quote]
Miten ihmeessä olet voinut kokeilla molempien kotonaoloa viimeiset 4 vuotta, jos nuorempi on vasta kahden..? Nyt vasta pienempi alkaa olla sen ikäinen, että heistä voisi kasvaa hyvät leikkikaverit. Toki näin ei tapahdu automaattisesti, vaan se vaatii aikaa ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Lasten on saatava touhata, riidellä ja sopia, riehua ja koheltaa yhdessä, jotta heistä voi kasvaa yhdessä viihtyvät ja toisiaan rakastavat ystävät. Jos tähän ei anneta mahdollisuutta, he eivät tunne toisiaan läheisiksi ikinä.
Hoidossa kiukuttelemattomuus ja hoidossa viihtyminen ovat muuten kaksi eri asiaa: lapsi ei uskalla kiukutella ja temppuilla paikassa, jossa ei koe olevansa turvassa- Siksi monet lapset näyttävät tunteensa vasta kotona turvassa omalle äidille. Selvästi jokin on vialla, koska lapsi reagoi noin vahvasti!
Mustasukkaisuus loppuu, kun epätasa-arvoinen kohtelu loppuu. Ei siihen ole olemassa mitään sen kummempia ohjeita tai vinkkejä. Kohtelet lapsia epätasa-arvoisesti -> lapset huomaavat sen -> lapset reagoivat kiukuttelemalla.
Sinulla on muutama vaihtoehto:
1) Jatkatte samaan malliin, koska olet päättänyt, että tämä on oikeasti esikoiselle parhaaksi, vaikka hän taisteleekin kaikin voimin vastaan.
2) Molemmat lapset hoitoon, jolloin kenelläkään ei ole syytä olla mustasukkainen. Tämä voisi olla hyväksi myös sille aralle kuopukselle, joka päivittäin istuu yksin puuhailemassa tai nukkumassa kun äiti istuu koneella! Miten meinaat hänen ikinä reipastuvan, jos opetat hänet elämään noin? (Toki se on sinulle varmasti helppoa, mutta aika karua lapselle...)
3) Mies ottaa osaa lastenhoitoon ja kantaa oman vastuunsa (tämän pitäisi olla itsestään selvää). jolloin sinä teet töitä kun mies pitää lapsia.
4) Jäät kotiäidiksi, tai ainakin vähennät työmäärääsi, molemmat lapset kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
Näin minä tekisin:
Kuopus jatkaa kotona, esikoinen tarhassa. Esikoiselle tulee kuitenkin joka viikolle yksi sovittu äiti-lapsi -hetki, jolloin lähdette kaksin johonkin mistä esikoinen tykkää. Ellei miehestä ole apua, palkkaatte vakituisen hoitajan esimerkiksi lauantai-aamupäiviksi. Ja tästä pidetään kiinni, ja tehdään esikoiselle selväksi että se on pysyvä tapahtuma, äidin ja hänen yhteistä aikaa, johon kuopus ei tule mukaan.
Ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä, miten palsta mammojen lapset on järjestään maailman sosiaalisimpia tapauksia, joille kerta kaikkiaan mikään ei riitä, kun isoina heistä kuitenkin kasvaa umpimielisiä mykkiä.
Ei kai kukaan oikeasti tee niin, että pitää toisen leikki-ikäisensä kotona ja laittaa toisen hoitoon? Vauvalomalaisia en ihmettelisi yhtään, hehän tekevät toki niin koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Voi LUOJA. Ei kyse ole sinun raaskimisista vaan siitä, mikä on lapsillesi hyväksi! Juuri tuon takia neli- ja kaksivuotiaani menevät YHDESSÄ hoitoon. Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona, siitähän se mustasukkaisuus juuri viriäisi.
Meidän ratkaisu on osa-aikahoito neli- ja kaksivuotiaalle. He ovat hoidossa yhdessä, onnellinen ja yhteen hitsautunut sisarustiimi. En yleensä harrasta tällaista rehvastelua, mutta tässä tapauksessa totean yksiselitteisesti, että meidän ratkaisu on parempi kuin teidän. Lapset ovat yhdessä, minä ehdin tehdä töitä, ja kun lapset haetaan, heidät haetaan yhdessä. Ei sisaruksia pidä erottaa, ellei ole pakko.
Sivuuta nyt hetkeksi itsekkäät tunteesi ja ajattele lapsiasi, pliiis? :)
[/quote]
No oletpas sinä hieno äiti. :)
Meidän päiväkodissa neli-ja kaksi vuotiaat ovat eri ryhmissä, eli lapsia ei ole mahdollista viedä yhdessä hoitoon. Ihan niinkun niitä ei voi viedä yhdessä kerhoon ainakaan meilläpäin ennen kun ovat paljon vanhempia, mitä eroa tässä nyt sitten on en oikein ymmärrä. Eli siinä menee sinun täydellinen sunnitelmasi.
Ajattelen nimenomaan lapsieni parasta tässä järjestelyssä, mikä heille olisi parasta ikänsä ja tempperamentiinsa puolesta. Itseni puolesta selvästi helpoin ratkaisu olisi että molemmat olisivat kokopäivähoidossa ja minä tekisin työni rauhassa loppuun ja sitten kävisin vielä lenkillä päivän päätteksi, mutta enhän minä niin ole valinnut. Kuopus on mielestäni liian pieni ja arka, on todella väsynyt jo pienessä ryhmässä pari tuntia toimimisen jälkeen. Esikoinen taas voi hyvin ryhmissä ja on vilkas ja sosiaalinen eli ryhmässä oleminen on parasta hänelle. Todellakin epäeettistä pitää häntä kotona. Ja epäeettistä myös viedä juuri 2v. täyttänyt hoitoon jos häntä voi vielä pitää kotona. Minusta sinä olet tehnyt itsekkäämmän valinnan kun minä. Hoidan töiteni ohella pientä lasta, vaikka itselleni olisi kyllä selvästi helpompaa viedä hänet hoitoon. Mutta heh, pidä vaan se ylemmyyden tunteesi jos se sinusta tuntuu hyvältä :D
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 21:33"]
Se että vanhemmat on tuollaisia. Isä olematon ja äiti typerä ja patalaiska.
[/quote]
:D
t. ap
Jos se kuopus on niin helppo ja viihtyy yksikseenkin, niin luulisi olevan helppoa pitää esikoisen kanssa vaikka joku luku- tai askarteluhetki vain häntä varten päiväkodin jälkeen.
Tai saisiko esikoinen vaikka valvoa puoli tuntia kuopusta pidempään siksi, että on iso tyttö/poika. Kai siitä päiväkodistakin voisi tehdä ikään kuin etuoikeuden, että päiväkotiin pääsee kun on noin iso ja reipas.
Tosin en ihmettelisi, jos tuon ikäinen reagoisi jo siihenkin, ettei isää koskaan näy mailla halmeilla.
Voi ap, uskomaton ketju.
Meilläpäin Amerikassa (ja monessa muussa maassa) ovat melkein kaikki yli 3-vuotiaat jonkinlaisessa tarhassa tai leikkikoulussa oli heillä sitten sisaria kotona tai ei. Se katsotaan lasten eduksi ja oikeudeksi että oppii nimenomaan sosiaalisia taitoja. Ja on todettu että laspet jotka ovat jonkinlaisen leikkikoulun käyneet ovat kehityksessä edellä ja koulu sujuu sitten 5-vuotiaana paremmin. Vain Suomessa hössötetään näin paljon lasten kanssa. Ei ihme että niistä sitten kasvaa sosiaalisia idiootteja niinkuin täällä palstalla näkyy.
Teet oikein nelivuotiaan kohdalla kunhan hoito on laadukasta (ja siltä vaikuttaa kun esikoisesi siellä viihtyy ja on tyytyväinen kotiintullessaan). Mustasukkaisuus lievittyy aikanaan kunhan järjestät sitä omaa aikaa. Ja selität vaan että veli on nyt liian pieni "pääsemään" tarhaan mutta menee myös sitten nelivuotiaana. Tsemppiä!