Lue keskustelun säännöt.
Miten lievittää 4v.:n mustasukkaisuutta kotona olevaa veljeä kohtaan?
15.08.2013 |
4v. lapseni on hoidossa päiväkodissa. Olen itse osa-aika töissä kotona, kotona myös 2v. lapsi, hän kun on mielestäni liian pieni hoitoon ja hänen kotona ollessa voin toteuttaa myös töitäni (nukkuu yhä 2 tunnin päikkärit, on rauhallinen ja itsenäinen tapaus). Viimeiset 4 vuotta minulla oli molemmat kotona mutta viime vuoden ajan aloin huomata että osa-aika työn ohella oli todella vaikea vastata vilkkaan, sosiaalisen 4v:n tarpeisiin. Kuopukseni myös valvoi ja sairasteli melkein koko vuoden putkeen eli oli päiviä jolloin en voinut heitä edes ulos viedä ja esikoinen tietysti hyppi seinillä, minä en saanut töitä tehtyä, lapset vaan riehui ja tappeli vaikka kuinka yritin heille puuhaa järjestää. Siis täys kaaos täällä kotona. Mies 7 pv. viikossa töissä (on yrittäjä) eli olen oikeastaan yh eikä tukiverkkoja nimeksikään.
Nyt on kaikille paljon parempi. Esikoinen saa päivittäistä leikkiseuraa ja ulkoilua, sitä kun oli aivan mahdoton järjestää muuten, puistot täälläpäin täynnä pelkkiä taaperoita, jos sinne päin edes päästiin. Seurakunnan kerho ei hänelle riittänyt, kinusi joka päivä sinne ja itki kun ei ollut kerhopäivä. Minä saan työni tehtyä ja kuopus on selvästi hyötynyt äitinsä jakamattomasta huomiosta, sitä kun ei oikeastaan ole koskaan elämänsä aikana saanut vilkkaan ja vaativan esikoisen takia.
Mutta. Vaikka esikoinen on kuulemma hoitajien mukaan onnellinen hoidossa, iloisena sinne menee ja vaikuttaa paljon tasapainoisemmalta ja tyytyväiseltä kun tulee kotiin on TODELLA mustasukkainen veljelleen joka on kotona äidin kanssa. On alkanut olla jopa aggressiivinen, ei halua leikkiä hänen kanssaan.
Meneekö tämä ohi, ja miten tätä tilannetta lievittäisin? Välillä yritän käydä esikoisen kanssa jossain yksin mutta se on hankalaa kun sitten hoitajaa ei ole kuopukselle. Onko kenellekään ideoita? Olen yrittänyt keskustella siitä miksi asiat on näin mutta vaikuttaa silti vihaiselta.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Olisin valmis jäämään vielä kuopuksen kanssa kotiin, mutta mielestäni olisi todella epäeettistä pitää vilkasta ja touhukasta nelivuotiasta kotona kun hän kaipaa niin selkeästi kodinulkopuolisia kontakteja. Ja epäeettistä häntä kohtaan olisi myös pitää kaksivuotias kotona ...
[/quote]
Eli sinun "täydellisessä" ratkaisussasi olet näköjään ajatellut itseäsi ja esikoistasi, mutta nuorin kärsii kun on pitänyt mennä tarhaan niin pienenä.
Naurattaa nämä rehvastelijat täällä palstoilla.
Itse tein samoin kun ap. Molemmat kotona 3-vuotiaaksi ja sitten osa-aikahoitoon. Eli pienempi oli kotona kanssani eikä siitä mitään mustasukkaisuutta syntynyt kun oli alusta selvää että isot tytöt menevät tarhaan ja sisko on vielä liian pieni mutta pääsee sitten kun kasvaa. Ja siitä pidikin kiinni. Ja hyvin meni. Ei muuta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olisitko sinä mustasukkainen naiselle, joka on miehesi kanssa kaiket päivät?
Enpä ihmettele esikoistasi... sori, enkä osaa auttaa, ehkä se helpottuu vasta sitten, kun kuopuskin pääsee hoitoon?
Enpä yhtään ihmettele lapsen mustasukkaisuutta. Miksi et vie kumpaakin lasta hoitoon ja voisivat olal vaikka vähemmän aikaa?
Ei 4-vuotias vielä ymmärrä miksi hänet "hyljätään" päiväkotiin ja veli saa olla äidin kanssa kahdestaan päivästä toiseen. Kumpikin päiväkotiin ja lyhempiä päivä jolloin voit täydellisesti keskittyä työhösi. Ei tuo muulla helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
Meillä isoveli aloitti eskarissa ja olen vauvan kanssa kotona, tässä tilanteessa ei vielä mustasukkaisuutta ole koska vauvaa ei vielä voi viedä hoitoon ja eskari on isommalle ylpeyden aihe. Olisiko ihan mahdotonta tosiaan pitää vanhempaakin lasta kotona, kyllä minulle tulisi ainakin paha mieli jos en saisi olla kotona äidin kanssa ja toinen saa, varsinkin kun toinen on jo kaksi vuotias. Sovitatte päivärytmin niin että saat työsi tehtyä vaikka vanhempikin olisi kotona teidän kanssa, sen ikäinen jo ymmärtää ja osaa leikkiä yksinäänkin.
Ja nuoremmat lapset ovat siinä asemassa etteivät vanhempien huomiota tule samalla lailla saamaan kuin esikoinen, ihan ovat hyvin useammat tilanteesta selvinneet, itse neljäntenä lapsena voin todeta ettei traumaa ole syntynyt, paremmasta kun ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:54"]
En raaski vielä viedä 2v:tä hoitoon. En vienyt esikoistanikaan 2-vuotiaana vaikka minulla oli silloin (koliikki)vauva kotona. Kuopus on arka ja hljainen. Ei varmana viihtyisi lapsiryhmässä. Esikoinen on sentään 4-vuotias ja kaipaa jo oikeasti ikäistään leikkiseuraa.
[/quote]
Mutta huomaatko että hän kärsii tästä tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne oikeasti todella menee pahaksi niin on miehen alettava apuaan tarjota, olkoonkin yrittäjä, perheen pitäisi rahan edelle kuitenki aina mennä.
No, väitän kyllä, että 2v sopeutuu hoitoon, varsinkin osa-aikaiseen. Jos sulle kerta riittää työajaks se pienemmän 2h päiväuniaika, ni sillohan saisit vkon työt tehtyä kahden 5-6h hoitopäivän aikana.. En ihmettele yhtään vanhemman reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni tekeminen kotona ei ole mahdollista kun esikoinen on siellä. Hän ei todellakaan ole itsestään leikkivää sorttia. Tappelevat ja riehuvat keskenään koko päivän vaikka kuinka yritän virikettä järjestää, leipoa, ohjelmoida, pelata ja leikkiä. Niinkun sanoin yritin jo tätä molemmat kotona järjestelyä viimeiset neljä vuotta ja viime vuoden aikana on kotiympyrät käynyt vilkaalle esikoiselle liian pieneksi. Kysymys on nimenomaan hänen tarpeiden hoitamisesta, eikä mistään "hylkäämisestä", varsinkin kun kaiken mukaan hoidossa viihtyy oikein hyvin. Ja tekee muuten lyhyttä päivää 9-15.
Ajan kanssa helpottaa varmasti!
Sinun on vain yirtettävä jutella sen esikoisen kanssa harmistuksen iskiessä, mutta myös on pidettävä selvät rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Väkivaltaisuudesta tulisi aina seurata rangaistus, vaikka se väkivalta johtuisikin mustasukkaisuudesta.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muuten ei riitä se 2t. päikkäriaika töihin, mutta kuopus leikkii ja puuhaa itsekseen sillä aikaa kun olen koneella töiden ääressä, on siihen tottunut. Ja sitten haetaan esikoinen ja mennään kaikki yhdessä puistoon.
4-vuotiaalle 9-15 viitenä päivänä viikossa ei ole mikään lyhyt päivä. Mun oma 4 v käy 3 x vko kerhossa 3h/kerta ja on väsynyt jo näiden jälkeen.
En tarkoittanut sillä "hylkäämisellä" sitä, että lapsen hylkäisit,vaan lapsi varmasti tämän niin kokee koska pikkuveli saa jäädä äidin kanssa kotiin. Varmasti 2-vuotias tottuisi päiväkotiin ja saisi siellä huomiota aikuisilta ja saisit rauhassa tehdä töitä. Ei se 5h/päivä ole pienemmällekään lapselle liian pitkä aika olla hoidossa.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 14:06"]
4-vuotiaalle 9-15 viitenä päivänä viikossa ei ole mikään lyhyt päivä. Mun oma 4 v käy 3 x vko kerhossa 3h/kerta ja on väsynyt jo näiden jälkeen.
[/quote]
No, lapsia on erilaisia. Kiva että toimii teille mutta meidän vipeltäjä ei ollut ollenkaan väsynyt kerhojen jälkeen. Riehuminen jatkui kotona, mun työt jäi tekemättä ja sitten piti istua yömyöhään väsyneenä koneella tekemässä rästihommia.
No meillä 4v. ei halunnut jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin ja hän saikin jatkaa "puolipaikalla" eli oli joka toinen päivä kotona ja joka toinen päivä päiväkodissa ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Toki aina korostin sitä että onpas mukavaa kun saat taas huomenna mennä päiväkotiin kun siellä on niin kivaa ja kaveritkin siellä jo kovasti odottaa... ja niihän siellä olikin kivaa ja mahtavia kavereita :)
Ja kotipäivänä oli ihanaa nukkua pitkää ja ei ollut kiire eikä hälinää ja oli mukava puuhailla äidin ja vauvan kanssa.
Niin, mikset ota 4-vuotiasta kotiin osaksi viikkoa, esim. maanantait ja perjantait kotona?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 14:03"]
Työni tekeminen kotona ei ole mahdollista kun esikoinen on siellä. Hän ei todellakaan ole itsestään leikkivää sorttia. Tappelevat ja riehuvat keskenään koko päivän vaikka kuinka yritän virikettä järjestää, leipoa, ohjelmoida, pelata ja leikkiä. Niinkun sanoin yritin jo tätä molemmat kotona järjestelyä viimeiset neljä vuotta ja viime vuoden aikana on kotiympyrät käynyt vilkaalle esikoiselle liian pieneksi. Kysymys on nimenomaan hänen tarpeiden hoitamisesta, eikä mistään "hylkäämisestä", varsinkin kun kaiken mukaan hoidossa viihtyy oikein hyvin. Ja tekee muuten lyhyttä päivää 9-15.
[/quote]
Hoidossa kiukuttelemattomuus ja hoidossa viihtyminen ovat muuten kaksi eri asiaa: lapsi ei uskalla kiukutella ja temppuilla paikassa, jossa ei koe olevansa turvassa- Siksi monet lapset näyttävät tunteensa vasta kotona turvassa omalle äidille. Selvästi jokin on vialla, koska lapsi reagoi noin vahvasti!
[/quote]
Tähän vain kommentoin että nelivuotiaani ei ole vaan kiukuttelematon vaan selvästi nauttii (siis nauraa ja hymyilee) leikkiessään tarhassa kavereiden kanssa. Olen käynyt pari kertaa "vakoilemassa" että siellä on oikeasti kaikki hyvin ja hoitajatkin sanovat näin. Uskokaa tai älkää, lapseni on onnellinen lapsiryhmissä. Miten sellainen on niin hirvittävän vaikea uskoa. Tarha sopii joillekin lapsille erinomaisesti. Miksi päiväkoteja pitää aina leimata joksikin helveteiksi ja että on aina muka parempi äidin kanssa kotona. Huoh.
Ja kotona tarhasta tultuaan hän ei kiukuttele minullekaan, vaan on tyytyväinen ja leikkii itsekseen rauhallisesti. Ehkä tämä tulkitsevani mustasukkaisuus onkin vain halua leikkiä yksin kun on koko päivän leikkinyt tarhassa ja saanut jo sosiaaliset tarpeensa tyydytettyä?
Kysyin muuten tänään että harmittaako häntä että veli on kotona äidin kanssa ja hän sanoi että ei. Kysyin miksi hän lyö veljeä hän sanoi että veli ärsyttää ja sotkee leikit. Eli ehkä tämä ei ole mitään mustasukkaisuutta siitä että veli ei ole tarhassa. Veljekset tappelevat ja se on ihan normaalia ja pikkuveli ei ole vielä isoveljen tasolla eli hänestä ei ole vielä leikkikaveriksi. Heillä on kuitenkin paljon aikaa yhdessä viikonloppuisin ja iltaisin että pikkuhiljaa tämä suhde kehittyy.
En ole ollenkaan huolestunut tästä meidän valinnastamme. Tunnen poikamme ja tilanteemme parhaiten ja tämä on meille oikea valinta. Kiitän kaikista asiallisista kommenteista ja huomiosta että pitää todella panostaa tähän aikaan esikoisen kanssa kun hän on kotona.
ap