Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.

Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.

Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.

Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.

Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.

Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.

Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.

Ei tietenkään ole, kuten eivät introvertitkaan.

Vastaus koski vain tuota edeltävää, joka aina ja jatkuvasti joutuu vaikeuksiin jokatoisen ihmisen kanssa.

Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen. Eri persoonallisuushäiriöissä ongelmana voivat olla tapa havainnoida tai tulkita omia tai toisten tunteita ja ajatuksia, tunneilmaisujen voimakkuus tai häilyvyys, alttius impulsiiviseen käytökseen tai vuorovaikutuskyvyn vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.

Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.

Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.

Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.

Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.

Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.

Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.

Jos äärieskstrovertti on henkilö, joka ei pysty olemaan hetkeäkään yksin ahdistumatta suuresti, niin mitä luulet, onkohan sellainenkaan ihan normaalia?

-eri

Näin juuri. Ja persoonallisuushäiriöt muutenkin ovat vain sopimuksenvaraisia, subjektiivisia määritelmiä sille että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat niin ylikorostuneita että ne alkavat haitata normaalia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?

Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.

Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä

Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.

Etsi tällainen ketju.

Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?

Mumä olen monta kertaa nähnyt täällä keskustelun, jossa suulaat ekstrovertit valittavat kun introvertit ovat hiljaa. -eri

Laita linkki.

Ja nimenomaan että puhuvat koko ihmisryhmästä, ei yksilöstä. En ole koskaan kuullut että ketään ekstrovertiksi itseään kutsuva haukkuisi introverttiryhmää hiljaisuudesta.

Hiljaisuudesta voi olla valitusta, kyn se johtaa johonkin haitalliseen lopputulokseen. Esim ei sanota kun pitäisi ja valitetaan myöhemmin. Muutenhan puhelias ihminen vaan tykkää, kun saa puhua. Puhelias ei tarkoita samaa kuin ekstrovertti.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/puhuisit-vahan-e…

https://www.vauva.fi/keskustelu/3023301/introvertit-arsyttaa

https://www.vauva.fi/keskustelu/3954740/ketju/tabu_introvertit_ujot_ars…

Siinä nyt heti muutama.

Me naisten artikkeli ja pari vauvapalstan provoa.

Ja me naisten-juttukin on yksittäisten ihmisten kokemuksia "eräs 25 vuotias nainen sanoo". Aha ja sen perusteella kaikki introvertit uhriutuu ja kuvittelee ettei ekstovertit saa koskaan osakseen typeriä kommentteja.

Minä voin ainakin täysin samaistua tähän erääseen 25-vuotiaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.

Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.

Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.

Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.

Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.

Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.

Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.

Jos äärieskstrovertti on henkilö, joka ei pysty olemaan hetkeäkään yksin ahdistumatta suuresti, niin mitä luulet, onkohan sellainenkaan ihan normaalia?

-eri

Näin juuri. Ja persoonallisuushäiriöt muutenkin ovat vain sopimuksenvaraisia, subjektiivisia määritelmiä sille että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat niin ylikorostuneita että ne alkavat haitata normaalia elämää. 

Yleisesti ottaen, jos ajautuu muiden kanssa jatkuvasti ristiriitoihin, kannattaa aloittaa tilantaan pohdinta omadta käytöksestä ja tulkinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.

Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.

Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.

Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.

Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.

Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.

Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.

Jos äärieskstrovertti on henkilö, joka ei pysty olemaan hetkeäkään yksin ahdistumatta suuresti, niin mitä luulet, onkohan sellainenkaan ihan normaalia?

-eri

Näin juuri. Ja persoonallisuushäiriöt muutenkin ovat vain sopimuksenvaraisia, subjektiivisia määritelmiä sille että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat niin ylikorostuneita että ne alkavat haitata normaalia elämää. 

Yleisesti ottaen, jos ajautuu muiden kanssa jatkuvasti ristiriitoihin, kannattaa aloittaa tilantaan pohdinta omadta käytöksestä ja tulkinnoista.

No muttakun ei voi, kun introvertti on uhri ja kaikki muut ovat syyllisiä hänen huonoon oloonsa.

Ei Suomessa ole oikeita ekstroverttejä kuin 1-3 sadasta. Useimmiten hölöttäviä naisia.

Aivan turhaan yrität yleistää tuollaista jenkkisoopaa Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän vertti mä oon ku molempiin todellisuuksiin sopeudun tosi hyvin.

Sä oot ambivertti:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

Minäkin olen sinkku, yksinasuva introvertti ja nautin tästä etähommasta täysin siemauksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

Minusta tuntuu, että vaikka olen tehnyt selväksi, että olen introvertti enkä jaksa vapaa-ajallakaan joka viikko käydä jossain tapaamisissa, siltikin sitä vähän ihmetellään. Minulla on aina hauskaa kun olen jossain, mutta en missään nimessä jaksaisi kauhean usein käydä jossain illanistujaisissa. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että siitä loukkaannutaan kun en ole joka viikko valmis lähtemään kaikkiin kissanristiäisiin. Nyt etätöissä olen ollut todella rentoutunut, kun ei ole ollut paineita mistään tapaamisista tai niistä kieltäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

Minäkin olen sinkku, yksinasuva introvertti ja nautin tästä etähommasta täysin siemauksin.

Minä olen parisuhteessa ekstrovertin kanssa kaksin asuva introvertti ja tämä korona-aika etätöineen on kyllä ollut välillä yhtä helvettiä kun kumppani ei ole päässyt muualle toteuttamaan itseään vaan olen saanut hänen jakamattoman huomionsa lähes 24/7. 

Toki ymmärrän että tämä on hänelle vaikeampaa aikaa kun minulle ja hän on toisaalta koittanut ottaa minun tilantarpeeni huomioon niin hyvin kuin osaa ja pystyy ja näissä oloissa on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että vaikka olen tehnyt selväksi, että olen introvertti enkä jaksa vapaa-ajallakaan joka viikko käydä jossain tapaamisissa, siltikin sitä vähän ihmetellään. Minulla on aina hauskaa kun olen jossain, mutta en missään nimessä jaksaisi kauhean usein käydä jossain illanistujaisissa. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että siitä loukkaannutaan kun en ole joka viikko valmis lähtemään kaikkiin kissanristiäisiin. Nyt etätöissä olen ollut todella rentoutunut, kun ei ole ollut paineita mistään tapaamisista tai niistä kieltäytymisestä.

Mistä tämä tunne johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että vaikka olen tehnyt selväksi, että olen introvertti enkä jaksa vapaa-ajallakaan joka viikko käydä jossain tapaamisissa, siltikin sitä vähän ihmetellään. Minulla on aina hauskaa kun olen jossain, mutta en missään nimessä jaksaisi kauhean usein käydä jossain illanistujaisissa. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että siitä loukkaannutaan kun en ole joka viikko valmis lähtemään kaikkiin kissanristiäisiin. Nyt etätöissä olen ollut todella rentoutunut, kun ei ole ollut paineita mistään tapaamisista tai niistä kieltäytymisestä.

Mistä tämä tunne johtuu?

Ihmisten reaktioista kun kieltäydyn jostain. Siitä se tunne kai tulee, kun heidän naamansa venähtää tympääntyneeseen ilmeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Minäkin olen usein kuullut tuon "sano sinäkin nyt jotain" kun ensin ekstrovertti on pulissut niin ettei siinä olisi edes suunvuoroa saanut. En minä voisi ikinä silti kuvitella sanovani jollekin vastaavasti, että puhuisit vähemmän, usein näitä pulisijoita on vaan pakko sietää. Opiskeluaikoina näiden takia moni luento meni kunnolla yliajalle, kun jonkun yhden ihmisen on pakko alkaa selvittää näkemyksiään joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Minäkin olen usein kuullut tuon "sano sinäkin nyt jotain" kun ensin ekstrovertti on pulissut niin ettei siinä olisi edes suunvuoroa saanut. En minä voisi ikinä silti kuvitella sanovani jollekin vastaavasti, että puhuisit vähemmän, usein näitä pulisijoita on vaan pakko sietää. Opiskeluaikoina näiden takia moni luento meni kunnolla yliajalle, kun jonkun yhden ihmisen on pakko alkaa selvittää näkemyksiään joka kerta.

Mä poistuin luennolta määräajan päätyttyä, yleensä juna/bussiaikataulujen takia ei ollut ylimääräistä aikaa. Kukaan ei ihmetellyt ainakaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä paremmin tietoa, edes joltain asiantuntijalta: "https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/luulitko-olevasi-ekstr…"

Ja tuossa on puhetta myös siitä, miksi ei kannattaisi lähteä lokerointiin. Laitan joitakin lainauksia tähän:

"Olisi liian yksinkertaista leimata joku ekstrovertiksi tai introvertiksi, koska käyttäytyminen vaihtelee eri tilanteissa. Esimerkiksi sukujuhlissa ulospäinsuuntautunut, puhetta johtava tyyppi saattaa olla töissä hiljainen ja vetäytyvä."

"

Luokittelu laittaa persoonallisuuden piirteet karkeaan järjestykseen, mutta ei kerro syvällisemmin, miten merkittävä kyseinen ominaisuus on.

Ajatellaan esimerkiksi rekrytointitilannetta, jossa urheiluvalmentaja kysyy kandidaateilta, missä lajissa nämä ovat parhaita: jalkapallossa, jääkiekossa vai keihäänheitossa? Jari Litmanen vastaa: ”Jalkapallossa.” Myös psykologi Jari Lipsanen on paras jalkapallossa.

Molemmat osaavat pelata jonkin verran jääkiekkoa, mutta keihäänheitto ei luonnistu. Heillä on samanlainen lajiprofiili, vaikka todellisuudessa tulokset eivät ole lainkaan vertailukelpoisia.

Pelkkää testitulosta katsomalla valmentaja saattaisi tehdä pelaajavalinnassaan emämunauksen."

"Pahimmillaan persoonallisuustyypeistä voi tulla itseään toteuttavia ennusteita.

Kun uskoo otsaansa lyödyn leiman, voi alkaa rajoittaa itseään. Mutta esimerkiksi ujokin ihminen pystyy esiintymään viidensadan ihmisen edessä, jos saa riittävästi harjoitusta ja tukea. Hän ei ehkä nauti kokemuksesta, mutta ei myöskään rajoita itseään tarpeettomasti."

Työpaikalla saatan ensimmäisenä avata kokouksessa suuni kun tulee kysyttävää, mutta haluan silti usein syödä yksin jos vain mahdollista joten menen taukohuoneeseen kun on hiljaista.

Jos joku asia pitää tietää niin pakkohan sitä on uskaltaa kysyä ja välillä ystävien kanssa varsinkin keskustelu on luontevaa ja sitä ei tarvitse kummemmin miettiä. Riippuu niin paljon ihmissuhteistakin ja tilanteista kiinnostaako sosiaalisuus, lisäksi tietysti jos tilaisuus on vaikka ravintolassa niin pari kaljaa rentouttaa yleensä ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Ja eikö voisi muiden huomioonottamisen hengessä vaikka odottaa, että extrovertit havaituisivat siihen, että hyvin laajasti tulee esiin myös huojennusta ja tyytyväisyyttä heitä suosivien normirakenteiden murruttua? Eivätkö he voisi solidaarisuuden, jota peräänkuuluttavat omalle osalleen, nimessä hyväksyä ja jopa ajaa muutosta monimuotoisempaan tapaan tehdä työtä ja olla kanssakäymisessä? Sen sijaan, että kieli pitkällä odotetaan paluuta entiseen? Missä myötätunto?

Vierailija kirjoitti:

Aluepoliittisesti mahtava juttu. Enää ei tarvitse pakolla yrittää hajasijoittaa virastoja, kun töitä voi tehdä etänäkin.

Tämä on todella hyvä juttu.

Eikä myöskään aluepoliittisesti keskittää Helsinkiin, jossa tiloille olisi muutakin käyttöä. Nyt vaan virastoja siirtämään vaikka Viitasaarelle, kun etätyöt toimivat hyvin.

Tämä on upea juttu.