Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta
13.08.2020 |
Kun maailma oli avoinna ja aivan kaikkialla työelämässä oli ekstroverttien ympäristöä eikä oikeastaan missään ollut tilaa introverteille, pidettiin introvertteja huonoina työntekijöinä, outoina, sopeutumattomina, kyvyttöminä, kummallisina ja vaikka minä.
Kun rajoitukset alkoivat ja maailma muuttui enemmän introverteille luonnollisempaan suuntaan, kohtelu onkin ollut täysin erilaista. Vaikka työelämä pyöri normaalisti, nyt vain välissä etätöinä ja ilman jatkuvia sosiaalisi kohtaamisia, olikin yhtäkkiä kyseessä valtava kriisi ja kaikki ovat huolissaan siitä, miten nämä poloiset ekstrovertit nyt pärjäävät ja miten heitä voitaisiin huomioida. Jopa koronahuoli jäi toiseksi, kun murehdittiin ihmisten henkisestä hyvinvoinnista näin raskaan taakan alla.
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
Onko muiden työpaikoilla ollut samaa havaittavissa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet kateellinen ja katkera!
Ekstrovertit saavat energiaa ja voimaa muista ihmisistä, introvertit siitä kun ovat yksin.
Aika paha se on olla, jos ei saa akkujaan ladattua.
Sitähän ap tuossa yritti juuri sanoa että introverttien akut on vuosikausia heitetty avokonttorin ikkunasta ulos ja syyllistetty perään niin hankalaahan se on tosiaan ollut.
Mikään ei estä olemasta vapaa-ajalla yksin. Tai hakeutumasta yksin tehtävään työhön Ekstroverteilla ei nyt ole vaihtoehtoja ollenkaan. On vai se etäisyys ja yksinäisyys. Miten lataat akkusi? Mistä saat voimaa? Kun ihmisiä ei pääse lähelle ja kaikki tapaapaamispaikat sulkeutuvat ?
Mikä esti ekstroverttiä valitsemasta vaikka hoitajan ammattia? Ei tarvitsisi olla yksin nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kyllä sinä olet se, jolla näyttää hernettä.olevan nenässä. Ja hyvin yleistävää ja kiukkuista viestintää.
Et kai tarkoita, että nyt kaikkien pitää olla hiljaa, ettei vain loukkaa jotakuta introverttia.
Ymmärrät varmaan, että tämä on sinun mielipiteesi. Ei millään lailla ihmisryhmän, jota luulet edustavasi. Jatkat samaa yleistystä ja vaatimuksia muiden käyttäytymisen muuttumisesta, vaikka oikeasti vain yleistät.
Minä olen eri kommentoija, mutta olen ekstrovertti eikä minua ärsytä vähääkään kenenkään hiljaisuus enkä millään tavalla oleta kenenkään muuttuvan.
Hämmentää vain sinun paatoksesi. Olet vihainen, mutta se on vain sinun tunteesi. Sinun ratkaistavissa. Muosta ihmisistä se ei kerro.
Tätähän se on, ekstrovertit eivät itse tajua olevansa etuoikeutettuja ja riesa yksin omassa rauhassaan viihtyville.
Minä olen etuoikeutettu? Millä perusteella.
Minä olen riesa yksin omassa rauhassa viihtyville? Millä perusteella?
Ja huomaa, että Sinä et tunne minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kyllä sinä olet se, jolla näyttää hernettä.olevan nenässä. Ja hyvin yleistävää ja kiukkuista viestintää.
Et kai tarkoita, että nyt kaikkien pitää olla hiljaa, ettei vain loukkaa jotakuta introverttia.
Ymmärrät varmaan, että tämä on sinun mielipiteesi. Ei millään lailla ihmisryhmän, jota luulet edustavasi. Jatkat samaa yleistystä ja vaatimuksia muiden käyttäytymisen muuttumisesta, vaikka oikeasti vain yleistät.
Minä olen eri kommentoija, mutta olen ekstrovertti eikä minua ärsytä vähääkään kenenkään hiljaisuus enkä millään tavalla oleta kenenkään muuttuvan.
Hämmentää vain sinun paatoksesi. Olet vihainen, mutta se on vain sinun tunteesi. Sinun ratkaistavissa. Muosta ihmisistä se ei kerro.
Tätähän se on, ekstrovertit eivät itse tajua olevansa etuoikeutettuja ja riesa yksin omassa rauhassaan viihtyville.
Jos valtaosa olisi yksin viihtyviä introverttejä, niin olisit itsekkin vain tyytyväinen siihen tilanteeseen, etkä yhtään pahoillasi sen yhden ekstrovertin puolesta, joka jää vaille tarvitsemaansa kontaktia ihmisiin ja kokee muiden jättävän hänet ulkopuoliseksi. Et ole siis yhtään sen parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.
Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.
Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.
Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.
Kiitos että kuitenkin myönnät, että itsekäs olet itsekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.
Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?
Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.
Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.
Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)
Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.
Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.
Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.
Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.
Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.
No sinullahan on asiat sitten todella hyvin, minua häiritsee moni MONI muukin asia, joita en jaksa lähteä edes luettelemään. Jos ainoa huolesi on puheliaat ihmiset, niin vou! Mahtavaa! Onneksi olkoon! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?
Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?
T: Introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta ketjua kommentoin, että kyllä koronan aiheuttama eristäytyminen on olut introverttina hankalaa. Vaikka en ikävöinyt varsinaisesti sisaruksiani, ystäviä, työkavereita tai vanhempiani, kaipasin kuitenkin vapauttani mennä ja tulla miten haluan.
Mistä tulee se käsitys, että introvertit viihtyvät vain kotona? Itse rakastan kirjastoa, lapsen harrastuksen seuraamista, lautapeli-iltoja kavereiden kanssa, kaupassa käymistä, kuntosalia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?
Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?
T: Introvertti.
En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Eikö tämä koko ketju kerro siitä, miten osa introverteistä valittaa kun heidän pitää sopeutua ekstroverttiyteen ja ovat nyt vahingoniloisia ajatellessaan, että ekstroverteillä oli paha olla kun joutuivat eristyksiin muista?
Kuinkahan usein ekstrovertit iloitsevat siitä, että introverttejä saattaa v*tuttaa kun muut tykkää pälistä? Ei taida yhtään tällaista iloitsemisketjua olla, edes täällä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No höpöhöpö, valtaosa ihmisitä ovat jotakin ekstrovertin ja introvertin väliltä, tositosi harva itseään introvertiksi tituleeraava edes on täysin introvertti. Joten tässä kerrottu väite suuresta introverttien sorrosta on paskapuhetta. Etenkin Suomessa introverttiys on päinvastoin ihan normaali asia, kunnioitetaan sitä toistenkin tilaa ja ymmärretään halua olla yksin.
Eikä introverttiys muuten ole mikään synonyymi erakolle, eli kyllä introverttikin kaipaa sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, vaikka väsyykin siitä.
T: Enemmän introvertti kuin ekstrovertti.
Oikea introvertti ei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Introvertilla on sen verran mielenkiintoinen sisäinen elämä ettei ole tarvetta.
"Oikea introvertti" :-D
Introvertti-ekstrovertti-akseli on jatkumo, jossa suurin osa ihmisistä on keskivaiheilla. Ei ole mitään maagista rajaa jonka jälkein olisi "oikea introvertti". Tosin siinä vaiheessa kun aletaan olla ihan akselin ääripäässä introvertin puolella niin alkavat täyttyä skitsoidin (eristäytyvän) persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit. Mm. juuri se ettei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa koska on niin mielenkiintoinen sisäinen elämä sopii tuohon persoonallisuushäiriöön kuin nenä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Eikö tämä koko ketju kerro siitä, miten osa introverteistä valittaa kun heidän pitää sopeutua ekstroverttiyteen ja ovat nyt vahingoniloisia ajatellessaan, että ekstroverteillä oli paha olla kun joutuivat eristyksiin muista?
Kuinkahan usein ekstrovertit iloitsevat siitä, että introverttejä saattaa v*tuttaa kun muut tykkää pälistä? Ei taida yhtään tällaista iloitsemisketjua olla, edes täällä vauvapalstalla.
En minä ainakaan ole vahingoniloinen. Minua vain ärsyttää, kun nyt sen tosiaan näkee, että monet hommat hoituvat myös etänä, joten tavallaan se meidän introverttien kiusaaminen ja stressaaminen normiarjessa on tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?
Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?
Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?
Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!
Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.
Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?
Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?
Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.
Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.
T: Introvertti.
Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.
Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.
Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?
Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?
T: Introvertti.
En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.
Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.
Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?
T: Introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.
Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.
Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.
Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.
Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.
Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.
Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.
Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.
Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.
Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.
Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.
Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.
Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.
Jos äärieskstrovertti on henkilö, joka ei pysty olemaan hetkeäkään yksin ahdistumatta suuresti, niin mitä luulet, onkohan sellainenkaan ihan normaalia?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain tästä keskustelusta on jäänyt käteen, niin ainakin se, että myytti introverttien kyvystä syvälliseen pohdintaan on ollut ihan palturia. Huomattavasti objektiivisempi kommentteja täällä on tullut itsensä extroverteiksi määritellyiltä henkilöiltä. Suurin osa aggressiivisista viesteistä on täällä peräisin introverteiltä. Tunneperäistä, katkeraa öyhötystä ja loukkaantumista koko keskustelu täynnä.
Jatkuva kaltoinkohtelu ja dissaaminen sen tekee. Ekstrovertti ei pysty merkitykselliseen keskusteluun. Se on todettu moneen kertaan. Nimenomaan heti lähdetään vähättelemään introverttirn kokemuksia.
Kuvitelkaa koko keskustelun aloitus toisinpäin. Introvertin paikalle extrovertti ja toisinpäin, ja väittäkää tosissanne etteikö keskustelu olisi vihamielinen. Sinä joka tosissasi väität, ettei extrovertti pysty merkitykselliseen keskusteluun kuulostat surullisen ja katkeran elämän eläneeltä ihmiseltä. Toivottavasti löydät elämääsi merkityksellistä tekemistä ja iloa.
Minun elämäni on täynnä merkityksellistä tekemistä ja iloa. Ainoa häiritsee nämä itsekkäät ekstrovertit, jotka tunkee aina ja jokapaikassa häiritsemään.
Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.
Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.
Eli siis ovatko ekstrovertit mielestäsi persoonallisuushäiriöisiä? Ja siis sen myötä enemmistö ihmisistä (50% + muut pershäröt = yli 50%) olisivat persoonallisuushäiriöisiä? Voidaankin miettiä, voiko enemmistö ihmisistä olla häiriöisiä eli heillä olisi poikkeama normaalista. Määritelmällisesti sellainen ei ole mahdollista, vaan niin yleinen, sinänsä harmiton, ominaisuus ei vain voi olla "häiriö". Eli siis olet väärässä.
Anteeksi, luon kirjoituksesi hätäisesti :D Unohda ylläoleva.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No höpöhöpö, valtaosa ihmisitä ovat jotakin ekstrovertin ja introvertin väliltä, tositosi harva itseään introvertiksi tituleeraava edes on täysin introvertti. Joten tässä kerrottu väite suuresta introverttien sorrosta on paskapuhetta. Etenkin Suomessa introverttiys on päinvastoin ihan normaali asia, kunnioitetaan sitä toistenkin tilaa ja ymmärretään halua olla yksin.
Eikä introverttiys muuten ole mikään synonyymi erakolle, eli kyllä introverttikin kaipaa sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, vaikka väsyykin siitä.
T: Enemmän introvertti kuin ekstrovertti.
Oikea introvertti ei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Introvertilla on sen verran mielenkiintoinen sisäinen elämä ettei ole tarvetta.
"Oikea introvertti" :-D
Introvertti-ekstrovertti-akseli on jatkumo, jossa suurin osa ihmisistä on keskivaiheilla. Ei ole mitään maagista rajaa jonka jälkein olisi "oikea introvertti". Tosin siinä vaiheessa kun aletaan olla ihan akselin ääripäässä introvertin puolella niin alkavat täyttyä skitsoidin (eristäytyvän) persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit. Mm. juuri se ettei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa koska on niin mielenkiintoinen sisäinen elämä sopii tuohon persoonallisuushäiriöön kuin nenä päähän.
Aivan. Heti kun ei myötäile ja siedä itsekeskeisiä ekstrovertteja niin ollaan antamassa diagnooseja skitsoidiin persoonallisuushäiriöön, autismiin ja aspergeriin. Voi hyvää päivää teidän kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Aina ja jokapaikassa häiritsemään. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki. Ajautuu ongelmallisiin tilanteisiin muiden kanssa, eikä osaa nähdä omaa rooliaan niissä tilanteissa vaan syyttää siitä aina muita.
Melko erikoista että n 50% ihmisistä tunkee aina itsekkäänä häiritsemään muuten niin merkityksellistä ja iloista elämää.