Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta

Minä olen viihtynytverittäin hyvin korona-aikana kun asioita on hoidettu etänä. Kaikki turhat ja kuormittavat tapaamiset ovat jääneet pois ja perheeseen ja lähimpiin ystäviin olen pitänyt normaalisti yhteyttä puhelimella ja nähnyt muutaman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Onko se muka sosiaalisesti ihan normaalia sanoa toiselle päin naamaa, että minua ei nyt kiinnosta jutella sinun kanssasi? Aivan varmasti saisi autistin tai tylyn ihmisen leiman.

Mikä pakko on sanoa noin??!?!?!?!?!?!?!?!?!?

Miksi et voi sanoa asiallisella tavalla? Miksi?!??!

"Menen hetkeksi huoneeseeni" (tai minne ikinä)

"Tarvitsen nyt vähän omaa rauhaa/tilaa"

Täällä on ollut miljoona esimerkkiä ennen näitäkin kohteliaasta tavasta ilmaista itseään loukkaamatta toista. Mut ei.

Ketjussa on myös miljoona esimerkkiä siitä, ettei ystävällistä sanomista oteta kuuleviin korviin. Ainut millä selitän tämän on, koska extrovertti ei itse häiriinny tai halua olla rauhassa, ei toinenkaan sitä tarkoita. Kunhan jutustelee, mistä voi sitten jatkaa juttua. Tai sitten on muuten tumpelo "sosiaalinen" pökkelö, vaikka sosiaaliseksi tykkääkin itseään kuvata. Silloin vaihtoehdoksi jää rautalanka, jolloin omasta äänestään huumantuneinkin kuulee, ja ymmärtää, mitä sanotaan. Tylyys tarvitaan toisen herättämiseksi siitä mukavasta "yhteisöllisyydestä", joka palvelee vain häntä.

No sitten se on oltava tyly, jos toinen on vähän yksinkertainen eikä muutent ajua. Ei silti kannata lähteä yleistämään, että jos tiedät yhden erityisen tungettelevan tapauksen niin väität, että joku valtava ihmisryhmä olisi kokonaisuudessaan sellainen (esim. ekstrovertit) eikä muunlaista olisi olemassakaan.

Kaikenlaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, on tungettelevia, utelijaita, tiuskijoita, mulkoilijoita, hymyilijöitä ja useimmat meistä varmaan aina joskus jotakin näistä, olematta sitä kuitenkaan 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Ihan vaikka siksi, että kumpi tahansa voi olla mikä vertti tahansa eikä kai voi yleistäen päättää että tolle ei saa puhua. Johan se olisi kohta kiusaamista.

Ei se verttiys tarkoita ettei halua kenenkään puhuvan minulle mitään. Näin se ihmisten välillä.menee. vuorovaikutuksessa.

Minulla on tuttuja, jotka toistuvasti jauhavat minulle asioitaan, vaikka tietävät minun olevan introvertti. Eivätpä hekään sitten paljon minun tunteitani mieti kun hyökkäävät naamaan kiinni pulisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Ihan vaikka siksi, että kumpi tahansa voi olla mikä vertti tahansa eikä kai voi yleistäen päättää että tolle ei saa puhua. Johan se olisi kohta kiusaamista.

Ei se verttiys tarkoita ettei halua kenenkään puhuvan minulle mitään. Näin se ihmisten välillä.menee. vuorovaikutuksessa.

Minulla on tuttuja, jotka toistuvasti jauhavat minulle asioitaan, vaikka tietävät minun olevan introvertti. Eivätpä hekään sitten paljon minun tunteitani mieti kun hyökkäävät naamaan kiinni pulisemaan.

Minä taas olen introvertti ja tykkään kun tutut juttelevat kanssani, vaikka tietävät että olen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Ihan vaikka siksi, että kumpi tahansa voi olla mikä vertti tahansa eikä kai voi yleistäen päättää että tolle ei saa puhua. Johan se olisi kohta kiusaamista.

Ei se verttiys tarkoita ettei halua kenenkään puhuvan minulle mitään. Näin se ihmisten välillä.menee. vuorovaikutuksessa.

Minulla on tuttuja, jotka toistuvasti jauhavat minulle asioitaan, vaikka tietävät minun olevan introvertti. Eivätpä hekään sitten paljon minun tunteitani mieti kun hyökkäävät naamaan kiinni pulisemaan.

Minä taas olen introvertti ja tykkään kun tutut juttelevat kanssani, vaikka tietävät että olen introvertti.

Minäkin tykkään jutella läheisimpien ystävien kanssa, mutta en kaiken maailman tuttujen asioita jaksaisi kuunnella. Yleensä nämä ovat kiinnostuneita puhumaan ainoastaan itsestään, ja toiselta ei kysellä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.

Meillä oli jo ennen koronaa kaiken maailman tiimitehosteyhteisöllisyysiltamaa. Oli palavereita työpäivien jälkeen, joista 1,5h käytettiin ensin muun pälisemiseen ennen kuin aloitettiin itse työt. Yhteisiä "opetusvideotuokioita", joissa lähinnä puhutaan puhumisen ja sosiaalisoinnin ilosta sen sijaan, että oikeasti olisi asiaa ja jotain aitoa opittavaa. Pakohuonepelejä monta kertaa kuussa, illanistujaisia jne.

Minä introverttinä en osallistunut näihin kuin muutamaan. Pakohuonepelit ja muut hauskat ajanvietteet jätin välistä. Tulos? Työnantaja myy meitä ja meidän osaamista asiakkailleen. Minun osaamista lakattiin myymästä, jätettiin ulos työyhteisön asioista joista kuulen sitten kautta rantain joskus jotain vaikka asia on tärkeä ja työt vähenivät ja vähenivät. Minun asiakkaita ja työtehtäviä siirrettiin niille sosiaalisille hyville tyypeille, jotka lähtevät nyt vaikka sinne temppuradalla riekkumaan ja kreisibailaamaan laivalle viikonloppuna tiimihengessä. Nämä minun työni saaneet hyvät tyypit tulevat sitten kyselemään minulta, että miten tämä ja tämä työ tehdään, kun en ole koskaan ennen tehnyt näitä hommia, sanotaan nyt vaikka valokuvaus. Itse olet samaan aikaan koulut käynyt ja pitkän työkokemuksen omaava valokuvaaja, mutta introvertti, joka on tässä firmassa näemmä rikos.

Nyt olen ollut 6kk ilman minkäänlaisia töitä tai asiakaskontakteja. Luvatut 35h viikossa, joka lukee työsopimuksessa, on kutistinut 0 tuntisoppariksi itsekseen ihan vain sillä, että 95% ektroverttityöyhteisö arvostaa enemmän hyvää pöhinää ja parviälyä kuin ammatillista osaamista.

Ihan vähän vaan sieppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.

Meillä oli jo ennen koronaa kaiken maailman tiimitehosteyhteisöllisyysiltamaa. Oli palavereita työpäivien jälkeen, joista 1,5h käytettiin ensin muun pälisemiseen ennen kuin aloitettiin itse työt. Yhteisiä "opetusvideotuokioita", joissa lähinnä puhutaan puhumisen ja sosiaalisoinnin ilosta sen sijaan, että oikeasti olisi asiaa ja jotain aitoa opittavaa. Pakohuonepelejä monta kertaa kuussa, illanistujaisia jne.

Minä introverttinä en osallistunut näihin kuin muutamaan. Pakohuonepelit ja muut hauskat ajanvietteet jätin välistä. Tulos? Työnantaja myy meitä ja meidän osaamista asiakkailleen. Minun osaamista lakattiin myymästä, jätettiin ulos työyhteisön asioista joista kuulen sitten kautta rantain joskus jotain vaikka asia on tärkeä ja työt vähenivät ja vähenivät. Minun asiakkaita ja työtehtäviä siirrettiin niille sosiaalisille hyville tyypeille, jotka lähtevät nyt vaikka sinne temppuradalla riekkumaan ja kreisibailaamaan laivalle viikonloppuna tiimihengessä. Nämä minun työni saaneet hyvät tyypit tulevat sitten kyselemään minulta, että miten tämä ja tämä työ tehdään, kun en ole koskaan ennen tehnyt näitä hommia, sanotaan nyt vaikka valokuvaus. Itse olet samaan aikaan koulut käynyt ja pitkän työkokemuksen omaava valokuvaaja, mutta introvertti, joka on tässä firmassa näemmä rikos.

Nyt olen ollut 6kk ilman minkäänlaisia töitä tai asiakaskontakteja. Luvatut 35h viikossa, joka lukee työsopimuksessa, on kutistinut 0 tuntisoppariksi itsekseen ihan vain sillä, että 95% ektroverttityöyhteisö arvostaa enemmän hyvää pöhinää ja parviälyä kuin ammatillista osaamista.

Ihan vähän vaan sieppaa.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Ihan vaikka siksi, että kumpi tahansa voi olla mikä vertti tahansa eikä kai voi yleistäen päättää että tolle ei saa puhua. Johan se olisi kohta kiusaamista.

Ei se verttiys tarkoita ettei halua kenenkään puhuvan minulle mitään. Näin se ihmisten välillä.menee. vuorovaikutuksessa.

Minulla on tuttuja, jotka toistuvasti jauhavat minulle asioitaan, vaikka tietävät minun olevan introvertti. Eivätpä hekään sitten paljon minun tunteitani mieti kun hyökkäävät naamaan kiinni pulisemaan.

Minä taas olen introvertti ja tykkään kun tutut juttelevat kanssani, vaikka tietävät että olen introvertti.

Minäkin tykkään jutella läheisimpien ystävien kanssa, mutta en kaiken maailman tuttujen asioita jaksaisi kuunnella. Yleensä nämä ovat kiinnostuneita puhumaan ainoastaan itsestään, ja toiselta ei kysellä yhtään mitään.

Minä jaksan kuunnella, koska se avartaa maailmaa ja auttaa ymmärtämään muitakin ihmisiä kuin vain minunlaisiani. Ja tykkään siitä, ettei minulta vaadita puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.

Meillä oli jo ennen koronaa kaiken maailman tiimitehosteyhteisöllisyysiltamaa. Oli palavereita työpäivien jälkeen, joista 1,5h käytettiin ensin muun pälisemiseen ennen kuin aloitettiin itse työt. Yhteisiä "opetusvideotuokioita", joissa lähinnä puhutaan puhumisen ja sosiaalisoinnin ilosta sen sijaan, että oikeasti olisi asiaa ja jotain aitoa opittavaa. Pakohuonepelejä monta kertaa kuussa, illanistujaisia jne.

Minä introverttinä en osallistunut näihin kuin muutamaan. Pakohuonepelit ja muut hauskat ajanvietteet jätin välistä. Tulos? Työnantaja myy meitä ja meidän osaamista asiakkailleen. Minun osaamista lakattiin myymästä, jätettiin ulos työyhteisön asioista joista kuulen sitten kautta rantain joskus jotain vaikka asia on tärkeä ja työt vähenivät ja vähenivät. Minun asiakkaita ja työtehtäviä siirrettiin niille sosiaalisille hyville tyypeille, jotka lähtevät nyt vaikka sinne temppuradalla riekkumaan ja kreisibailaamaan laivalle viikonloppuna tiimihengessä. Nämä minun työni saaneet hyvät tyypit tulevat sitten kyselemään minulta, että miten tämä ja tämä työ tehdään, kun en ole koskaan ennen tehnyt näitä hommia, sanotaan nyt vaikka valokuvaus. Itse olet samaan aikaan koulut käynyt ja pitkän työkokemuksen omaava valokuvaaja, mutta introvertti, joka on tässä firmassa näemmä rikos.

Nyt olen ollut 6kk ilman minkäänlaisia töitä tai asiakaskontakteja. Luvatut 35h viikossa, joka lukee työsopimuksessa, on kutistinut 0 tuntisoppariksi itsekseen ihan vain sillä, että 95% ektroverttityöyhteisö arvostaa enemmän hyvää pöhinää ja parviälyä kuin ammatillista osaamista.

Ihan vähän vaan sieppaa.

Minä olen fiksuna osallistunut aktiviteetteihin ja sen vuoksi minulla riittää kyllä töitä, on myös tärkeää työssäni osata luoda suhteita asiakkaisiinkin ja tämä tapahtuu puhumalla muustakin kuin virallisista asioista. Olen introvertti, mutta kykenen sopeutumaan, varsinkin jos elantoni on siitä kiinni.

Käyttäjä35319 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttien maailma, valitettavasti.

Voi valita ihan kumman maailman tahansa, kun työllistää itsensä kuten minäkin. Itse teen yksin etätyötä kotona, sillä olen hieman introvertiksi kallellaan. En kyllä jaksa tosin olla jatkuvasti yksin, en laisinkaan. Töiden välissä on moikattava vaikka naapureita, tai nähtävä läheisiä.

N-77

Jännää että ensi tapaamisella minua usein pidetää ekstroverttinä...

N-77

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuota sosialisointia on yritetty pakottaa etänäkin. Usemman kerran viikossa pitäisi olla videokahvittelua ja pakkososialisointia. En osallistu kuitenkaan vaan teen työni.

Meillä oli jo ennen koronaa kaiken maailman tiimitehosteyhteisöllisyysiltamaa. Oli palavereita työpäivien jälkeen, joista 1,5h käytettiin ensin muun pälisemiseen ennen kuin aloitettiin itse työt. Yhteisiä "opetusvideotuokioita", joissa lähinnä puhutaan puhumisen ja sosiaalisoinnin ilosta sen sijaan, että oikeasti olisi asiaa ja jotain aitoa opittavaa. Pakohuonepelejä monta kertaa kuussa, illanistujaisia jne.

Minä introverttinä en osallistunut näihin kuin muutamaan. Pakohuonepelit ja muut hauskat ajanvietteet jätin välistä. Tulos? Työnantaja myy meitä ja meidän osaamista asiakkailleen. Minun osaamista lakattiin myymästä, jätettiin ulos työyhteisön asioista joista kuulen sitten kautta rantain joskus jotain vaikka asia on tärkeä ja työt vähenivät ja vähenivät. Minun asiakkaita ja työtehtäviä siirrettiin niille sosiaalisille hyville tyypeille, jotka lähtevät nyt vaikka sinne temppuradalla riekkumaan ja kreisibailaamaan laivalle viikonloppuna tiimihengessä. Nämä minun työni saaneet hyvät tyypit tulevat sitten kyselemään minulta, että miten tämä ja tämä työ tehdään, kun en ole koskaan ennen tehnyt näitä hommia, sanotaan nyt vaikka valokuvaus. Itse olet samaan aikaan koulut käynyt ja pitkän työkokemuksen omaava valokuvaaja, mutta introvertti, joka on tässä firmassa näemmä rikos.

Nyt olen ollut 6kk ilman minkäänlaisia töitä tai asiakaskontakteja. Luvatut 35h viikossa, joka lukee työsopimuksessa, on kutistinut 0 tuntisoppariksi itsekseen ihan vain sillä, että 95% ektroverttityöyhteisö arvostaa enemmän hyvää pöhinää ja parviälyä kuin ammatillista osaamista.

Ihan vähän vaan sieppaa.

Miten olet niin varma että "syrjimisesi" johtuu siitä, ettet osallistu pakohuoneisiin? Ehkä joku työskentelyssäsi on muuten pielessä ja se on se todellinen syy, haluat vain itse ajatella, että kyse on juuri siitä, että olet introvertti ja jättäydyit ulkopuoliseksi.

Keskustelun perusteella introvertit kuulostavat pääasiassa tosi ikäviltä ihmisiltä.

Huh, onneksi en ole syntynyt introvertiksi. Sen verran ikävältä ja vihantäyteiseltä vaikuttaa tuo teidän elämä. T. Extrovertti

Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.

Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella introvertit kuulostavat pääasiassa tosi ikäviltä ihmisiltä.

No miltä sinusta tuntuisi jos olisit jatkuvasti epämukavuusalueellasi?

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi en ole syntynyt introvertiksi. Sen verran ikävältä ja vihantäyteiseltä vaikuttaa tuo teidän elämä. T. Extrovertti

Minkäs sille voi miksi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.

Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.

Estää se tosiasiasia, että työelämä nyt vain suosii ekstroverttejä, ihan siitä syystä, että pitää kyetä tekemään yhteistyötä, ymmärtään erilaisia ihmisiä, sietämään toisten huonojakin puolia, pitää kyetä kuuntelemaan ja keskustelemaan ärsyyntymättä, sietää toisten kysymyksiä ilman passiivisaggressiivisuutta, olla oma-aloitteinen ja edes jossain määrin sosiaalinen. Pakko ei ole olla kovaaäninen jatkuvast pälättävä, mutta ei myöskään kulmiensa alta mulkoileva pessimisti. Ja tämä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika, vaan maailman nyt vain on tällainen, eikä sille oikein mitään mahda, tai kuten todettu, ainahan voi yrittää perustaa sen yrityksen jonka työntekijät koostuu pelkistä introverteistä.

Edes se oman yrityksen perustanut ei pärjää ilman sosiaalisia taitoja ja jonkinlaista sietokykyä kestää puheliaitakin ja iloisia ihmisiä.

Tosin tässä nyt on vain muutamalla hassu määritelmä introvertille, aivan kuin introverttiys tarkoittaisi epäsosiaalista sopeutumiskyvytöntä ihmisvihaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella introvertit kuulostavat pääasiassa tosi ikäviltä ihmisiltä.

Keskustelu antaa väärän kuvan introverteistä, ei me oikeasti olla tuollaisia elämään kyllästyneitä, muita haukkuvia draamailijoita. Nämä personaallisuushäiriöiset/masentuneet ihmiset nyt vain kuvittelee kaiken pahan elämässään johtuvan introverttiydestä, vaikkei se ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olet kateellinen ja katkera!

Ekstrovertit saavat energiaa ja voimaa muista ihmisistä, introvertit siitä kun ovat yksin.

Aika paha se on olla, jos ei saa akkujaan ladattua.

Sitähän ap tuossa yritti juuri sanoa että introverttien akut on vuosikausia heitetty avokonttorin ikkunasta ulos ja syyllistetty perään niin hankalaahan se on tosiaan ollut.

Mikään ei estä olemasta vapaa-ajalla yksin. Tai hakeutumasta yksin tehtävään työhön Ekstroverteilla ei nyt ole vaihtoehtoja ollenkaan. On vai se etäisyys ja yksinäisyys. Miten lataat akkusi? Mistä saat voimaa? Kun ihmisiä ei pääse lähelle ja kaikki tapaapaamispaikat sulkeutuvat ?

Tämän asian kanssa vuosikausia kipuilleena on pakko tulla kysymään, että tiedätkö yhtään mistä puhut?

Mikä olisi sellainen työpaikka, johon introvertit voisivat hakeutua? Koska ollessani pitkäaikaistyötön (luonteeni ei sovellu työntekoon, koska huolimatta siitä, että olen tunnollinen ja osaava työntekijä, olen sulkeutunut ja epäsosiaalinen enkä osaa myydä itseäni) ehdin hakemaan aika hemmetin monta paikkaa, ja lähestulkoon joka ikisessä ilmoituksessa (täysin riippumatta siitä, vaikuttaako se työhön millään tavalla tai kohtaako työssä edes toisia ihmisiä), hakijalta toivotaan sosiaalisuutta, aktiivista seuraelämää ja pirskahtelevaa luonnetta.

Eli mitä nämä mainitsemasi työpaikat ovat? Ja bonuskysymyksenä, miten niihin pääsee käsiksi ilman, että joutuu ensin läpäisemään 100% ekstroverteille suunniteltuja kouluja?

Minä teen kirjanpitoa etänä kotoa käsin ja puolisoni on koodari. Siinä jo kaksi alaa, ole hyvä. Teki aikaisemmin graaffista suunnittelua kotona, siinä kolmas.

Saisiko tällaiseen vastausta... Onko kirjanpito yleisesti kuinka sopiva ammatti introvertille? Aika monessa introvertti työelämässä keskustelussa joku ehdottaa kirjanpitoa, ja seuraavaksi joku tulee ampumaan ajatuksen alas. Mutta kai niillekin sopivaa hommaa tuolta alalta löytyy, vai löytyykö?

On ihan hiton vaikea löytää työtä jossa ei tee mieli päätään posauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.

Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.

Arvon kieltäminen kyseessä defenssinä. Todellisuudessa on asperger, sosiaalisia tilanteita karsastava tms. Olisi tahtonut olla kerrankin arvokas ja hyödyllinen työnsä avulla. Katkeroitui.