Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Ja eikö voisi muiden huomioonottamisen hengessä vaikka odottaa, että extrovertit havaituisivat siihen, että hyvin laajasti tulee esiin myös huojennusta ja tyytyväisyyttä heitä suosivien normirakenteiden murruttua? Eivätkö he voisi solidaarisuuden, jota peräänkuuluttavat omalle osalleen, nimessä hyväksyä ja jopa ajaa muutosta monimuotoisempaan tapaan tehdä työtä ja olla kanssakäymisessä? Sen sijaan, että kieli pitkällä odotetaan paluuta entiseen? Missä myötätunto?

Älä nyt jaksa enää tätä.

1. Ei ole olemassa mitään homogeenista ekstrovertti- tai introverttiryhmää

2. Eri työpaikat ja niiden toimuntatavat ovat erilaisia

3. Voin iloita jonkun yksilön tilanteesta

4. Voin olla pahoillani jonkun yksilön tilanteesta

5. Voin edistää omalla työpaikallani mitä tahansa käytäntöä, joka lisää työhyvinvointia ja joustoa

6. En tunnista mitään kriisiä suhteessa ekstrovertteihin etätyön vupksi

7. En tunnista mitään kriisiä suhteessa introvertteihin normaaliaikana

8. Kyse kai pohjimmiltaan on sosiaalisista taidousta, jotka eivät mitenkään liity verttiyteen

9. Työtä tehdään työnantajan ehtojen mukaan

10. Jokainen voi vaikka perustaa firman ja laittaa tavoitteeksi, ei saa puhua työkavereille, jos se elättää porukan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Moni introvertti on ikävän itsekeskeinen ilamn käytöstapoja. Vähän niin kuin se suomalainen Jasmin 90 days fianceesta.

"Mä nyt oon tällanen"

"En tullu tänne kaveraamaan"

"En halua, en viitti, en jaksa"

Poistutaan paikalta hyvästelemättä. Kun juhliin ei mennä, ei anneta mitään selitystä tai edes noterata millään lailla juhlakalua.. esim kohtelias viesti tms. Mut ei. Viime hetkeen jätetään peruminen, josta ei edes ilmoiteta.

Maailma pyörii tasan ja vain oman navan ympärillä.

Ei ihme, että suomalaisista on niin huono kuva maailmalla. Eikä ihme, että ollaan tutkitusti epäempaattisia mölliköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Joustaa missä? Kyse on nyt siitä, esittääkö raukkamaisuuttaan et toisen jutut kiinnostaa kun ne ei kiinnosta (ja sitten puhutaan halveksuen selän takana??) Vai sanotaanko suoraselkäisesti, että nyt vietän hetken omassa rauhassani, kiitos!

Missä tuo ko henkilö joutuisi joustamaan? Ei missään. Sehän sais mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Joustaa missä? Kyse on nyt siitä, esittääkö raukkamaisuuttaan et toisen jutut kiinnostaa kun ne ei kiinnosta (ja sitten puhutaan halveksuen selän takana??) Vai sanotaanko suoraselkäisesti, että nyt vietän hetken omassa rauhassani, kiitos!

Missä tuo ko henkilö joutuisi joustamaan? Ei missään. Sehän sais mitä haluaa.

Mutta eihän noita ekstroverttejäkään kiinnosta minun juttuni. Sen olen huomannut, kun he eivät seuraavalla tapaamiskerralla muista enää ollenkaan mitä olemme aikaisemmin puhuneet. Minusta se on vain huomaavaista, että tietää mitä kenenkin kanssa puhuu. Ei todellakaan tule yhtään arvostettu tai tärkeä olo, kun joku selittää samaa asiaa viidettä kertaa minulle niin kuin en olisi ennen siitä kuullutkaan vaikka sama henkilö on sen jo moneen kertaan selittänyt. Tällaisen jälkeen minulle tulee olo, etten halua tuhlata energiaani tyhjänjauhajiin energiasyöppöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Onko se muka sosiaalisesti ihan normaalia sanoa toiselle päin naamaa, että minua ei nyt kiinnosta jutella sinun kanssasi? Aivan varmasti saisi autistin tai tylyn ihmisen leiman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Onko se muka sosiaalisesti ihan normaalia sanoa toiselle päin naamaa, että minua ei nyt kiinnosta jutella sinun kanssasi? Aivan varmasti saisi autistin tai tylyn ihmisen leiman.

Mikä pakko on sanoa noin??!?!?!?!?!?!?!?!?!?

Miksi et voi sanoa asiallisella tavalla? Miksi?!??!

"Menen hetkeksi huoneeseeni" (tai minne ikinä)

"Tarvitsen nyt vähän omaa rauhaa/tilaa"

Täällä on ollut miljoona esimerkkiä ennen näitäkin kohteliaasta tavasta ilmaista itseään loukkaamatta toista. Mut ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Sitä kutsutaan uhriutumiseksi, että valitetaan kun mun tilanteeni on tällainen, sitten joku tarjoaa ratkaisua tilanteelle, mutta se ei kelpaa, koska vaatisi itseltä pientä ponnistelua, joten mieluummin vaan jatketaan valittamista.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta en kestä tuollaista turhasta valittamista, jos asialle kerran on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, jota ei vain haluta tehdä, niin on hyvän hengen mukaista sitten a) lakata suurentelemasta ongelmaa, joka ei selvästi ole kovinkaan suuri kun sille ei halua mitään tehdä ja b) jatkaa muiden syyttelyä omista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Miksi introvertti on se, jonka kontolle tilanteen ratkaisu jää? Miksei ekstrovertti voi miettiä, kenelle alkaa asioitaan jauhaa? Ihan kuin se olisi joku normi, että kaikille pitää alkaa puhua.

Ihan vaikka siksi, että kumpi tahansa voi olla mikä vertti tahansa eikä kai voi yleistäen päättää että tolle ei saa puhua. Johan se olisi kohta kiusaamista.

Ei se verttiys tarkoita ettei halua kenenkään puhuvan minulle mitään. Näin se ihmisten välillä.menee. vuorovaikutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Ja eikö voisi muiden huomioonottamisen hengessä vaikka odottaa, että extrovertit havaituisivat siihen, että hyvin laajasti tulee esiin myös huojennusta ja tyytyväisyyttä heitä suosivien normirakenteiden murruttua? Eivätkö he voisi solidaarisuuden, jota peräänkuuluttavat omalle osalleen, nimessä hyväksyä ja jopa ajaa muutosta monimuotoisempaan tapaan tehdä työtä ja olla kanssakäymisessä? Sen sijaan, että kieli pitkällä odotetaan paluuta entiseen? Missä myötätunto?

Älä nyt jaksa enää tätä.

1. Ei ole olemassa mitään homogeenista ekstrovertti- tai introverttiryhmää

2. Eri työpaikat ja niiden toimuntatavat ovat erilaisia

3. Voin iloita jonkun yksilön tilanteesta

4. Voin olla pahoillani jonkun yksilön tilanteesta

5. Voin edistää omalla työpaikallani mitä tahansa käytäntöä, joka lisää työhyvinvointia ja joustoa

6. En tunnista mitään kriisiä suhteessa ekstrovertteihin etätyön vupksi

7. En tunnista mitään kriisiä suhteessa introvertteihin normaaliaikana

8. Kyse kai pohjimmiltaan on sosiaalisista taidousta, jotka eivät mitenkään liity verttiyteen

9. Työtä tehdään työnantajan ehtojen mukaan

10. Jokainen voi vaikka perustaa firman ja laittaa tavoitteeksi, ei saa puhua työkavereille, jos se elättää porukan

En lähtisi kehuskelemaan sillä, että elää hyvin yksinkertaistetussa ja mustavalkoisessa maailmankuvassa. Se, että sinä et tunnista jotain, ei kerro mitään todellisuuden luonteesta tai muiden oikeudesta pohtia sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Sitä kutsutaan uhriutumiseksi, että valitetaan kun mun tilanteeni on tällainen, sitten joku tarjoaa ratkaisua tilanteelle, mutta se ei kelpaa, koska vaatisi itseltä pientä ponnistelua, joten mieluummin vaan jatketaan valittamista.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta en kestä tuollaista turhasta valittamista, jos asialle kerran on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, jota ei vain haluta tehdä, niin on hyvän hengen mukaista sitten a) lakata suurentelemasta ongelmaa, joka ei selvästi ole kovinkaan suuri kun sille ei halua mitään tehdä ja b) jatkaa muiden syyttelyä omista ongelmista.

Siis b) Lakata syyttelemästä muita omista ongelmista.

Ja tämän on kirjoittanut adhd-henkilö, jonka on vaan pitänyt oppia, että ei ole muiden vika jos myöhästelen, eikä ole muiden vika jos unohtelen, eikä ole muiden vika jos olen huolimaton, eikä ole muiden vika jos en pysty keskittymään jos muut hälisee ympärillä. Mun on pitänyt oppia ottamaan itse vastuuta omista ongelmistani ja jos ne ongelmat häiritsee niin TEKEMÄÄN NIILLE JOTAKIN, sen sijaan että selittelisin miten vika on kaikissa muissa.

Jokainen joutuu sopeutumaan, jokaisella ongelmansa ja jokaisella on suu jolla puhua ja kannattaa myös opetella käyttämään tätä maailman mittakaavassa ainutlaatuista kykyä kommunikoida toisten eliöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Sitä kutsutaan uhriutumiseksi, että valitetaan kun mun tilanteeni on tällainen, sitten joku tarjoaa ratkaisua tilanteelle, mutta se ei kelpaa, koska vaatisi itseltä pientä ponnistelua, joten mieluummin vaan jatketaan valittamista.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta en kestä tuollaista turhasta valittamista, jos asialle kerran on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, jota ei vain haluta tehdä, niin on hyvän hengen mukaista sitten a) lakata suurentelemasta ongelmaa, joka ei selvästi ole kovinkaan suuri kun sille ei halua mitään tehdä ja b) jatkaa muiden syyttelyä omista ongelmista.

Siis b) Lakata syyttelemästä muita omista ongelmista.

Ja tämän on kirjoittanut adhd-henkilö, jonka on vaan pitänyt oppia, että ei ole muiden vika jos myöhästelen, eikä ole muiden vika jos unohtelen, eikä ole muiden vika jos olen huolimaton, eikä ole muiden vika jos en pysty keskittymään jos muut hälisee ympärillä. Mun on pitänyt oppia ottamaan itse vastuuta omista ongelmistani ja jos ne ongelmat häiritsee niin TEKEMÄÄN NIILLE JOTAKIN, sen sijaan että selittelisin miten vika on kaikissa muissa.

Jokainen joutuu sopeutumaan, jokaisella ongelmansa ja jokaisella on suu jolla puhua ja kannattaa myös opetella käyttämään tätä maailman mittakaavassa ainutlaatuista kykyä kommunikoida toisten eliöiden kanssa.

Yksi mun ongelmistani on muuten se, että pälätän helposti liikaa ja saatan häiritä muiden työntekoa. Kyllä se on kuulkaa munkin ihan pitänyt sopeutua ja opetella olemaan häiritsemasta ja pitämään pääni kiinni silloin kun ei ole hyvä hetki pälättää. Uskoisin, ettei tämä ole vain adhd-henkilön ongelma, vaan varmasti monikin puheliaampi ihminen on joutunut sopeutumaan ja opettelemaan tämän.

Eli kaikki sopeutuu, jokaikinen, ei mitään työhyhteisöä ole suunniteltu tismalleen jotakin tiettyä persoonaa varten, että yksikään saisi siellä olla täysin oma itsensä, joutuu joskus hillitsemään, tai sitten ponnistelemaan niiden omien luonteenpiirteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Sitä kutsutaan uhriutumiseksi, että valitetaan kun mun tilanteeni on tällainen, sitten joku tarjoaa ratkaisua tilanteelle, mutta se ei kelpaa, koska vaatisi itseltä pientä ponnistelua, joten mieluummin vaan jatketaan valittamista.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta en kestä tuollaista turhasta valittamista, jos asialle kerran on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, jota ei vain haluta tehdä, niin on hyvän hengen mukaista sitten a) lakata suurentelemasta ongelmaa, joka ei selvästi ole kovinkaan suuri kun sille ei halua mitään tehdä ja b) jatkaa muiden syyttelyä omista ongelmista.

Siis b) Lakata syyttelemästä muita omista ongelmista.

Ja tämän on kirjoittanut adhd-henkilö, jonka on vaan pitänyt oppia, että ei ole muiden vika jos myöhästelen, eikä ole muiden vika jos unohtelen, eikä ole muiden vika jos olen huolimaton, eikä ole muiden vika jos en pysty keskittymään jos muut hälisee ympärillä. Mun on pitänyt oppia ottamaan itse vastuuta omista ongelmistani ja jos ne ongelmat häiritsee niin TEKEMÄÄN NIILLE JOTAKIN, sen sijaan että selittelisin miten vika on kaikissa muissa.

Jokainen joutuu sopeutumaan, jokaisella ongelmansa ja jokaisella on suu jolla puhua ja kannattaa myös opetella käyttämään tätä maailman mittakaavassa ainutlaatuista kykyä kommunikoida toisten eliöiden kanssa.

Ei minullakaan ole mitään ongelmaa. Toivoisin vaan, että ihmiset eivät sitten jankkaa ja kysele jos yksinkertaisesti sanon, että en halua tehdä jotain, tai en halua puhua. Aina saa vastaukseksi kuitenkin vain tympeän ilmeen tai jankutuksen että tulisit nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

p

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Jälleen extrovertti herneenpalot nenässä peräänkuuluttaa oikeuksiaan. Jos extro haluaa puhua, hänhän puhuu. Tila on vain häntä varten. Joustaa, ottaa muut huomioon? Pöyristyttävä rajoitusyritys!

Tämähän ei edes haittaisi, jos olisi yhtä ok, että introvertti viettää sitten aikansa muissa tiloissa. Mutta ehei, extrovertin kontrolli ulottuu myös introvertin tapaan olla oma itsensä, häntä VOI kritisoida oudoksi tai epäsosiaaliseksi. Jos extrovertti käsi sydämellä voit sanoa, ettei introverttien pitäisi mielestäsi muuttua enemmän extroverteiksi, jotta sinulla olisi mukava olo, ei ongelmaa ole. Epäilen silti vahvasti.

Toisin sanoen extrovertit saavat olla omia itsejään, mutta tarvitsevat siihen toisia ja jos toista samanmoista ei ole saatavilla, käyttävät introverttejä surutta hyväkseen välittämättä heidän epämukavasta olosta. Oppikaa herranjumala sietämään hieman elämää ja epämukavuutta, ette oikeasti kuole huomion puutteeseen, vaikka se saattaa siltä tuntua.

Kukaan ei oudoksi, epäsosiaaliseksi tässä ketjussa on sanottu henkilöitä, jotka ovat itse tuoneet esiin olevansa epäsosiaalisia,ehkä tuota piirrettä ei kannattaisi tuoda esiin, jos sitten häiritsee että sitä nimitetään oikealla termillään?

Niin kysymys kuuluikin, että mitä ekstroverttien sitten pitäisi tehdä, olettaa automaattisesti että kaikki muut tässä maailmassa ovat introverttejä ja sitten pyrkiä hillitsemään omaa persoonaansa jotta voisi tulla enemmän introvertin kaltaiseksi vai mitä?

Tuon jälkimmäisen lauseen voisi kääntää sinulle toisinpäin, eli opettele sietämään vähän turhaakin puhetta ja jutustelua, et sinä kuole siihen, että joku halua pälättää niitänäitä.

Eiköhän kaikkien tarvitse muiltakin personaallisuuden osilta sopeutua tilanteisiin, mutta sinun on vähän turha valittaa, jos et anna ekstroverteille edes mahdollisuutta sopeutua, eli jos et kehtaa sanoa, että haluat olla rauhassa/et nyt jaksa pulinoita, niin ihan turhaan siinä ekstroverttiä syyttelet siitä, että hän ilmaisee varsin selvästi haluavansa jutella.

Näissä keskusteluissa tulee poikkeuksetta esiin se, miten ongelma ulkoistetaan muille, eikä ole halua tehdä itse mitään sen ratkaistavaksi, alan epäillä, että ehkä se on vain kiva kun saa haukkua muita ja kokea olevansa väärinymmärretty ja sorrettu.

T: Introvertti.

Siedän vähän turhaa puhetta ja jutustelua. Oikeastaan päivittäin, aika mittavasti. Osallistun siihen myös itse, ns. hyvien tapojen pakon sanelemana. Kohtuuttomuuden tunne tuleekin siitä, että ihmiset jotka joustavat jatkuvasti, pitävät hieman ylimitouitettuna hätää parista kuukaudesta... Aloituksen pointtikin oli, että introvertit kyllä soupeutuvat, koska sitä odotetaan. Olen kyllä kuullut työelämässä lauseet "olet niin hiljainen", "se ei puhu mitään", "kommunikaation ongelmat" (siis työt hoituu, asiakassuhteet hoituu, mutta jotain ongelmaa vissiin on) jne. Osa siis sivusta kuultua. Haluaisin nähdä, kun olisi ihan ok arvioida työpanosta puheen määrän mukaan. Siis silleen, että olet hyvä työntekijä, mutta voisit puhua VÄHEMMÄN. Tähän en ole törmännyt, vaikka joku joskus pöyritellyt silmiä kaikki extroverttiodotuksetkin peittoavalle höpöttäjälle. Miksi esimiehet eivät puutu siihen, että joku häiritsee muiden työntekoa? Kysymys on siitä, että maailmassa on katsottu pitkään ihan kohtuulliseksi arvioida introvertin persoonaa. Introvertin erilainen oleminen vaikuttaa niin paljon extroverttien olemiseen, että on ok mennä henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen vielä kysellään "meidänkö pitää muuttua, mitä, häh häh?!" Pliis.

Introvertit eivät uhriudu tapaan "pitäisikö meidän joustaa ja olla enemmän extroverttejä", koska tekevät sitä jo suunnilleen koko elämänsä. Ja huokaisevat helpotuksesta, kun on tällainen lyhyt aika, ettei ole pakko. Se, että sinä introverttinä et näe haitallisia rakenteita, ei tarkoita, etteikö joku muu niistä kärsisi. Tämä erikoistilanne olisi oiva mahdollisuus nähdä näitä riisuttuna uudessa valossa, jos halua on.

Onko käynyt mielessä, että ehkä se yksinäisyyden tunne on paljon musertavampi kuin ärtymys siitä, että pitää puhua säästä kahvipöydässä tai kuunnella juttua siitä, miten Marjatta-tädin pikkuhousut lensivät tuulen mukana kuusen latvaan?

Edelleen, olen introvertti ja silti korona-ajan eristyätyminen tuntui todella pahalta, mutta olen OIKEASTI yksin asuva, eli olin OIKEASTI yksin. Miksi ei saisi tuoda ilmi tunteita, mitä eristäytyminen herätti, miksi se ärsyttää sinua?

T: Introvertti.

En tiedä, oletko tuonut yksinäisyyden teemaa aiemmin tässä ketjussa esille, mutta siihenhän en vastannut. Ymmärrän että puolustat yksinäisiä ja poikkeustilanteesta ovat varmasti kärsineet monet, verttiydestä riippumatta. Se, että yksinäisyyttäkin on, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muistakin ilmiöistä voisi keskustella. Oletko miettinyt, että koronaan sairastuminen jälkioireineen voi olla musertavampi kokemus kuin hetkellinen yksinäisyys? Mitä siitä harmista nyt jankkaamaan kun ihmisiä oikeasti kuolee? Tuossa sinulle esimerkkiä mielensä pahoittamisesta olkiukkoon vedoten.

Laitappa linkki ketjuun, missä yksinäisyydestä valittava ottaa esiin koronaan sairastuneen kärsimykset ja iloitsee siitä että sekin varmaan oli sellainen ja tällainen persoona, että hyvä jos sekin saa joskus kokea musertavia sairastumisia, koska minäkin kärsin yksinäisyydestä? Ja tämä koko ketjun teema on se että on kivaa, kun ekstovertit kärsii yksinäisyydestä (ks. aloitus), eli sen teeman on tuonut esiin ap, ihan aloituksessa.

Saahan kaikesta keskustella, mutta miksi pitää keskustella sen kautta, että toiset olisivat muka jotenkin pahoja tai idiootteja koska ovat erilaisia persoonia ja että heissä olisi jotain vikaa kun joku asia x herättää heissä tunteita?

T: Introvertti.

Se oli vain esimerkki, jos ymmärrät vertauksia. Vertautuen siihen, että kun havainnoin aloittajan lailla eroja suhtautumisessa intro- ja extroverttien vaikeuksiin tai sopeutuskykyyn, vedit esiin yksinäisyys-kortin. Aloittajahan ei ilakoinut mistään toisten kärsimyksistä. Havainnoi vain työpaikkaansa koskien, että introvettejen sopeutumista pidetään itsestäänselvyytenä, kun taas extrovertit kokevat vaikeaksi sopeutua nyt muuttuneessa tilanteessa. Ja tämä tuntui nurinkuriselta hänen vinkkelistään. Miksi ajattelet, että aloittajan kokemat epäoikeudenmukaisuuden tunteet olisivat vähempiarvoisia kuin sinun, tai muiden, yksinäisyyden tunteet?

Kärjistäen, kyllä, mutta jälleen odotus on, sopeudu ja ole hiljaa (pun intented). Kun on muiden vuoro sopeutua, ole hiljaa koska muut joutuvat sopeutumaan. Älä ainakaan iloitse siitä, että tämä aika on tuonut mielestäsi hyviäkin puolia, koska muut kärsivät. Ja kaiken tämän latistamisen jälkeen, latistajat itse uhriutuvat. Heidän äänensä (pun intented) kuului kovimpana silloin, heidän äänensä kuuluu kovimpana nyt.

Voitaisiin herätä siihen, että introversiollakin on puolensa, kuten esim. erityistilanteessa ja maailmaa voitaisiin oikeasti vielä, jos halutaan, heidänkin mukavuuttaan ajavaan suuntaan. _Heidänkin_, ei vain heidän. Ilmiöiden tarkastelu ei vaadi mitään vastakkainasettelua, vaikkakin se saattaa tuoda piilorakenteita paremmin näkyviksi.

Aloituksessa valitettiin, kun koettiin, että ekstroverttien oloa haluttiin parantaa. Sitten yksi introvertti kertoo, että kyllä hänkin kärsii yksinäisyydestä ja tämä ohitettiin lähes täysin tai "hän ei ole oikea introvertti".

Eli nyt oikea reaktio eristäytymisen tuomaan yksinäisyyteen, olisi iloita siitä että jokunen äärimmäisen introverttihenkilö kokee olonsa tyytyväiseksi tilanteessa? Kuka ihminen on niin hyvin saanut laajennettua tajuntaansa, että kykenee irrottamaan omat kokemuksensa ja mielialansa täysin ympäröivästä maailmasta ja näkemään kaikessa vain ne posiitiviset asiat? Varsinkaan jos itsellä on kurja olo?

Iloitsetko itse ekstroverttien puolesta normaaliarjessa, että on kiva, kun he saavat jutella ja olla sosiaalisissa kontakteissa vapaasti? Tämän ketjun perusteella tämä ekstroverttien mukavuus tuntuu ainakin aiheuttavan enemmän katkeruutta osassa introverteistä, kuin sitä, että ilottaisiin toisten onnesta. Mikä on toki ihan luonnollista, mutta aika turha esittää silloin mitään pyhimystä.

Jälleen vaaditaan muilta jotakin, mihin ei edes itse kyetä.

On aivan eri asia olla surullinen jostakin, kuin olla katkera ja kateellinen pahansuovalla tavalla, että haluaa ottaa toisilta ilon pois. Myöskin poteroituminen on huono juttu, kuvitelma siitä, etteikö ekstrovertitkin joutuisi ihan jatkuvasti sopeutumaan arjessa tehdäkseen yhteistyötä erilaisten persoonien kanssa, introverttiys ja ekstroverttiys eivät määrittele ihmistä kokonaisuudessaan, on muitakin piirteitä kuin nämä kaksi.

T: Introvertti.

On haastavaa keskustella yleisistä ilmiöistä hyvin subjektiivisella tasolla. Jos jätetään vertit pois ja puhutaan vain tunteista joita erityistilanne herättää? Vai voisiko sille tehdä oman ketjun? Liittykö enää aiheeseen? On pakko tehdä yleistyksiä jos haluaa tarkastella ilmiöitä.

Minua ei todella haittaa extroverttien tyytyväisyys ja ilo, niin kauan kuin se ei liikaa vaikuta omaan hyvinvointiini. En kehota extroverttia puhumaan vähemmän, mutta otan kyllä itseeni jos joku sitä vastoin kokee oikeudekseen kehottaa minua puhumaan enemmän. Ja tätä tapahtuu. Ja tämä on se ongelma. Se, että tätä voi tapahtua. Ei kaikille, ei tietenkään, mutta tarpeeksi usein, että se on rakenteissa. Ja kun introvertti tuo tämän tosiasian esille, on hän yhtäkkiä katkera ja pahansuopa. Miten edes voi ajatella näin? Koska rakenteet. Näköjään jopa kanssa-introvertit menevät tähän extroverttisen koheesion luomaan vipuun. Sinäkään et kyseenalaista sitä.

Toisten onnesta iloitsemisesta - onko ollut extroverttien ulostuloja tyyliin "vaikka tämä aika on vaikeaa itselleni, voin kuitenkin iloita siitä, että introvertit pystyvät sopeutumaan hyvin ja jopa nauttimaan tilanteen tietyistä aspekteista?" Ei tietenkään. Jopa muiden puolesta iloitsemista odotetaan ainoastaan introverteiltä :'D

Ja eikö voisi muiden huomioonottamisen hengessä vaikka odottaa, että extrovertit havaituisivat siihen, että hyvin laajasti tulee esiin myös huojennusta ja tyytyväisyyttä heitä suosivien normirakenteiden murruttua? Eivätkö he voisi solidaarisuuden, jota peräänkuuluttavat omalle osalleen, nimessä hyväksyä ja jopa ajaa muutosta monimuotoisempaan tapaan tehdä työtä ja olla kanssakäymisessä? Sen sijaan, että kieli pitkällä odotetaan paluuta entiseen? Missä myötätunto?

Älä nyt jaksa enää tätä.

1. Ei ole olemassa mitään homogeenista ekstrovertti- tai introverttiryhmää

2. Eri työpaikat ja niiden toimuntatavat ovat erilaisia

3. Voin iloita jonkun yksilön tilanteesta

4. Voin olla pahoillani jonkun yksilön tilanteesta

5. Voin edistää omalla työpaikallani mitä tahansa käytäntöä, joka lisää työhyvinvointia ja joustoa

6. En tunnista mitään kriisiä suhteessa ekstrovertteihin etätyön vupksi

7. En tunnista mitään kriisiä suhteessa introvertteihin normaaliaikana

8. Kyse kai pohjimmiltaan on sosiaalisista taidousta, jotka eivät mitenkään liity verttiyteen

9. Työtä tehdään työnantajan ehtojen mukaan

10. Jokainen voi vaikka perustaa firman ja laittaa tavoitteeksi, ei saa puhua työkavereille, jos se elättää porukan

En lähtisi kehuskelemaan sillä, että elää hyvin yksinkertaistetussa ja mustavalkoisessa maailmankuvassa. Se, että sinä et tunnista jotain, ei kerro mitään todellisuuden luonteesta tai muiden oikeudesta pohtia sitä.

Mielestäni yleistäminen ja ihmisten niputtaminen ryhmiin on juuri sitä yksinkertaistamista ja hyvin mustavalkoista.

Joku reppana voi täältä oppia, että en puhu kenellekään hiljaiselle enää mitään. Tai jotain muuta yhtä typerää. Jos siis uskoo, että täällä joku introvertti puhuu kaikkien kaltastensa suulla.

Vaarallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Kiitos, tässä se tulikin: joko vastenmielistä teeskentelyä, tai tyly poistuminen ilman selitystä. Mitään muita vaihtoehtojahan ei ole.

Kiteytit erittäin hyvin tämän ongelman.

Onko se muka sosiaalisesti ihan normaalia sanoa toiselle päin naamaa, että minua ei nyt kiinnosta jutella sinun kanssasi? Aivan varmasti saisi autistin tai tylyn ihmisen leiman.

Mikä pakko on sanoa noin??!?!?!?!?!?!?!?!?!?

Miksi et voi sanoa asiallisella tavalla? Miksi?!??!

"Menen hetkeksi huoneeseeni" (tai minne ikinä)

"Tarvitsen nyt vähän omaa rauhaa/tilaa"

Täällä on ollut miljoona esimerkkiä ennen näitäkin kohteliaasta tavasta ilmaista itseään loukkaamatta toista. Mut ei.

Ketjussa on myös miljoona esimerkkiä siitä, ettei ystävällistä sanomista oteta kuuleviin korviin. Ainut millä selitän tämän on, koska extrovertti ei itse häiriinny tai halua olla rauhassa, ei toinenkaan sitä tarkoita. Kunhan jutustelee, mistä voi sitten jatkaa juttua. Tai sitten on muuten tumpelo "sosiaalinen" pökkelö, vaikka sosiaaliseksi tykkääkin itseään kuvata. Silloin vaihtoehdoksi jää rautalanka, jolloin omasta äänestään huumantuneinkin kuulee, ja ymmärtää, mitä sanotaan. Tylyys tarvitaan toisen herättämiseksi siitä mukavasta "yhteisöllisyydestä", joka palvelee vain häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttien maailma, valitettavasti.

Voi valita ihan kumman maailman tahansa, kun työllistää itsensä kuten minäkin. Itse teen yksin etätyötä kotona, sillä olen hieman introvertiksi kallellaan. En kyllä jaksa tosin olla jatkuvasti yksin, en laisinkaan. Töiden välissä on moikattava vaikka naapureita, tai nähtävä läheisiä.

N-77

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit ovat jotenkin hirveän aggressiivisia aina, kun tulee puhe siitä, että toiset viihtyvätkin paremmin omissa oloissaan kuin kuuntelemassa ekstroverttien turhanpäiväisiä hölötyksiä. Miksihän ekstrovertit ottavat aina paasauksen kohteekseen jonkun hiljaisen introvertin? Pelkäävätkö he, etteivät saa suunvuoroa itse, jos ovat jonkun toisen ekstrovertin kanssa tekemisissä?

Mua kiinnostaa tietää, että mikä olisi mielestäsi ratkaisu tähän ongelmaan? Pitäisikö niiden oletettujen ekstroverttien mielestäsi opetella olemaan hiljaa kahvihuoneessa/sinun seurassasi? Mistä oletetut ekstrovertit voivat tietää ärtymyksestäsi, jos omien sanojesi mukaan, peittelet sen niin hyvin ja se on vain pääsi sisällä?

Koet että ekstrovertit "paasaavat" puhuessaan, eli siitä saa käsityksen että mielestäsi ei saa paasata, eli pitäisikö ekstroverttien mielestäsi opetella käyttäytymään enemmän introverttimäisesti jotta sinulla olisi mukavampi olo?

Ratkaisu olisi se, että hölöttäjät hölöttävät keskeneen. En minä anna itsestäni mitään yllättävää kuvaa, vaan vastailen ja myötäilen jos joku alkaa jutella jossain. Rauhallisten ihmisten kanssa on ihan kiva jutella, mutta usein nämä ekstrovertit ovat niitä joiden ääni kuuluu ennen kuin koko ihmistä näkyy missään.

Mitä voisit itse tehdä saavuttaakseesi tämän tavoitteen? Miksi vastailet, jos ei huvita vastailla? Mikset sano, että ei nyt, haluan olla hetken yksin ja hiljaa?

Minä ainakin olen rehellinen ja sanon, eikä kukaan ole loukkaantunut, sitten taas juttelen kun tuntuu, että haluan jutella.

Elämä nyt vain on sellainen, että täytyy sietää monenlaisia persoonia ja jokaisessa muuten on niitä ärsyttäviäkin piirteitä, siinä kukaan ei ole toistaan parempi. Mutta paljon paremmin pärjää, kun avaa suunsa, koska vaikka kuinka ole introvertti, niin ihan oikeasti, muut eivät ole mitään ajatustenlukijoita, eli valitettavasti sun täytyy jotain tehdä sen eteen, että saat olla rauhassa.

Olen ujo enkä muutenkaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. En kehtaa kenellekään sanoa päin naamaa, että ei kiinnosta sinun hölötyksesi.

Kumpihan oikeesti pahoittaa enemmänkin toisen mielen: suoraan mutta ystävällisesti sanominen, vai tollanen veemäinen suhtautuminen? (joka btw näkyy susta, vaikka kuinka peittelisit - ja miksi edes käyttää energiaa peittelyyn?! Kaikki häviää tuossa.)

Sun ongelma ei ole ujous, vaan selkärangattomuus ja käytöstapojen puute.

Ai minulla on käytöstapojen puute, jos olen ihmisille aina ystävällinen? Sitä ei todellakaan minun naamastani näe, vaikka en jaksaisikaan kuunnella jonkun loputonta hölötystä omista sukulaisistaan joita minä en ole koskaan tavannut.

Et sinä ole ystävällinen, korkeintaan osaat esittää sellaista. Ja pysyn kannassani: kyllä, sinulla on käytöstapojen puutetta, jos et osaa kommunikoida kuten asialliset aikuiset. Tätä ei muuta mikä vertti olet.

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi ainostaan introvertin pitää joustaa ja näköjään sekin on sitten huonoa käytöstä kun yrittää olla ystävällinen ekstroverteillekin. Ehkä tästä lähin lähden sitten vaan tylysti menemään, jos joku alkaa jutella minulle.

Sitä kutsutaan uhriutumiseksi, että valitetaan kun mun tilanteeni on tällainen, sitten joku tarjoaa ratkaisua tilanteelle, mutta se ei kelpaa, koska vaatisi itseltä pientä ponnistelua, joten mieluummin vaan jatketaan valittamista.

Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta en kestä tuollaista turhasta valittamista, jos asialle kerran on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, jota ei vain haluta tehdä, niin on hyvän hengen mukaista sitten a) lakata suurentelemasta ongelmaa, joka ei selvästi ole kovinkaan suuri kun sille ei halua mitään tehdä ja b) jatkaa muiden syyttelyä omista ongelmista.

Siis b) Lakata syyttelemästä muita omista ongelmista.

Ja tämän on kirjoittanut adhd-henkilö, jonka on vaan pitänyt oppia, että ei ole muiden vika jos myöhästelen, eikä ole muiden vika jos unohtelen, eikä ole muiden vika jos olen huolimaton, eikä ole muiden vika jos en pysty keskittymään jos muut hälisee ympärillä. Mun on pitänyt oppia ottamaan itse vastuuta omista ongelmistani ja jos ne ongelmat häiritsee niin TEKEMÄÄN NIILLE JOTAKIN, sen sijaan että selittelisin miten vika on kaikissa muissa.

Jokainen joutuu sopeutumaan, jokaisella ongelmansa ja jokaisella on suu jolla puhua ja kannattaa myös opetella käyttämään tätä maailman mittakaavassa ainutlaatuista kykyä kommunikoida toisten eliöiden kanssa.

Ei minullakaan ole mitään ongelmaa. Toivoisin vaan, että ihmiset eivät sitten jankkaa ja kysele jos yksinkertaisesti sanon, että en halua tehdä jotain, tai en halua puhua. Aina saa vastaukseksi kuitenkin vain tympeän ilmeen tai jankutuksen että tulisit nyt.

Jos se ihminen mulkaisee, niin sillä on joku ongelma ja et ole mitenkään syyllinen siihen, joten ei sun kannata sellaisesta edes välittää. Jos taas sanoo että tulisit nyt, niin haluaa vain osoittaa, että olet haluttua seuraa ja ehkä katsoo tilannetta oman persoonansa kautta, haluten, että koet olosi tervetulleeksi muiden seuraan.