Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju

Jambo -suklaapatukka oli hyvää, söin aina ensin suklaapäällysteen ja sitten vasta marmeladilevyn, viimeiseksi valkoisen nougatin tai mitälie. Jambo mainoksessa tumma poika käveli rannalla vastaan ja sanoi 'Samboo!' heh heh heh

Kaverien kans sai hassutella ja olla lapsekas melko pitkään. Nykyisin on hirveä kiire aikuistua. Kyllä me katsottiin teiniohjelmien rinnalla lastenohjelmia, videoitiin meidän hassuttelua, huulisynkkausta jne.

Monet ruoat tuntui tosi eksoottisilta! Äiti osti kaupasta pitaleipiä ja täytettiin niitä kasviksilla ja fetalla. Kiinalainen oli harvoja eksoottisia ravintoloita, joissa kävin teininä.

Kyllä onkin hyvänmielen ketju :) Hiukan haikeakin tosin. Kun vielä kerran  saisi höpötellä kaveri kanssa lankapuhelimessa itseään samalla  johdon kanssa solmuun kiertäen, lukea Suosikkia ja syödä äidin leipomia sämpylöitä!

Yksityisyyttä varjeltiin ihan eri tavalla kuin nykyään. Netissä juteltiin nimimerkin suojissa. Meillä oli galtsussa ja ii2.orgissa tapana merkitä asuinpaikka jonnekin aivan muualle, kuin missä oikeasti asuttiin. Milloin "asuttiin" Joensuussa, milloin Jyväskylässä. Tämä siksi, että omaa profiilia ei löytynyt hakukentästä tietyssä kaupungissa asuvien kohdalta. Ei haluttu puolituttujen stalkkaavan ja pelättiin nettiahdistelijoita.

Telkkariohjelmia saatettiin katsoa yhdessä koko perhe. Makoiltiin sohvilla ja juteltiin samalla. Me saatiin veljen kans myös omat pikkutelkkarit huoneisiimme, oli jännää!

Äiti leipoi juustosämpylöitä ja pullaa. Runeberginpäiväksi äiti teki itse ihania torttuja ja syötiin aina veljen kanssa salaa ne pakastimesta.❤️

Rakastin sadepäiviä. Silloin levittäydyin tyynyjen ja peittojen uumeniin lukemaan, eikä kukaan patistanut ulos. Oli ihana lukea ja herkutella.

Isäni kuljetti minua harrastuksiin, kun asuimme sen verran kaukana keskustasta. Lämmöllä muistelen, kuinka tanssitunnilta tullessa isä odotti autossa ja kysyi, miten meni.

Tulee ihan tippa silmään näitä muistellessa, saattaa tosin johtua siitä, että oon raskaana 😅

Vierailija kirjoitti:

Musiikin kuuntelu oli henki ja elämä. Oli tosi tarkkaa, mitä bändejä ilmoitti kuuntelevansa ja mikä bändipaita oli päällä. Salaa kotona saattoi kuunnella muutakin musaa. :D

Olen jatkanut tuota musiikin kuuntelua ja äänitteiden hankkimista tähän päivään saakka. Innostuin ns. rankemmasta musiikista kunnolla joskus 15-vuotiaana ja nyt olen 38, bändipaitoja käytän edelleenkin ja niitä löytyy kymmeniä erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ikävä sitä kännyköiden tuunausta uusimmista NRJ:n listahiteistä tehdyillä yksiäänisillä soittoäänillä, logoilla ja kuvaviesteillä vaikka niiden tilaaminen maksoikin ihan liikaa ja aina oli sen takia saldo loppu. :D Mun palikka-Nokiassa oli tarra joka vilkkui kun joku soitti! Ja tietysti kasa roikkuvia kännykkäkoruja. (Miksei nykyään kännyköissä oo sitä juttua johon saa kännykkäkorun roikkumaan?) Mulla oli myös tapana irrottaa takakuori ja sitten akku ja piilottaa akun alle taiteltu seteli "pahan päivän varalle." :D Mutta karkkiin sen kuitenkin aina käytin. Kännyköihin liittyen liikkui myös huhu jostain tempusta jolla olis saanut sen kännykän pikselinäytön taustavalon muutettua pinkiksi! :o

Teippaa tai liimaa jokin rautalangasta tehty lenkki siihen puhelimeesi ja voit siihen sitten kiinnittää haluamasi korun.

Yläasteelta muistan polyfoniset soittoäänet, mp3:t ja winampin. Biisejä pystyi lataamaan torrenttina, joten winampin soittolista oli piiiitkä. Osa kavereista poltti mp3-levyjä, kun antoi vaan biisilistan mitä sille halusi.

Telkkarisarjoista oli lehdissä juonipaljastuksia, joista saattoi lukea tulevan kuukauden tapahtumat. Jaksoja sai myös odottaa, ei voinut viettää nykyisiä Netflix-maratoneja. Jos jonkun jakson missasi tai sitä ei saanut nauhalle, saattoi uusinta tulla hyvällä lykyllä vuoden päästä. Aina sarjoja ei uusittu, joten väliin jäänyt jakso harmitti.

Ihmiset oli sosiaalisempia mielestäni kuin nykyisin. Nähtiin sukulaisia enemmän. Siedettiin myös paremmin erilaisia tai ei niin mukavia ihmisiä. Nykyisin monella on asenne "en tuhlaa aikaani kehenkään vähänkään ikävään/tylsään ihmiseen". Toisaalta ymmärrän, mutta luulen, ettei ennen oltu niin yksinäisiä kuin nykyisin.

Oli ihania karkkeja ja herkkuja, joita ei nykyisin saa. Muistan esim. vaahtokarkkiaakkoset, Fazerin minttukrokanttisuklaapatukat ja Mässä Yxit. Saarioisella oli myöhemmin jotain leivänpaahtimessa paahdettavia italian leipiä tms. Voi, kun joskus saisi takaisin noita vanhoja herkkuja, nykyisin ne varmaan olisi jotain palmuöljyversioita.

+julkkisihastukset, joista osaa fanitettiin salaa

+päiväkirjan kirjoittaminen ja sen piilottaminen

+nopeasti ohimenneet trendit, osa oli paikallisiakin

+puiset tai muoviset helmirannekorut, joita sai kauppojen eteisistä automaatista

+sunnuntaisin telkkarista tuli nuortenohjelmia

+automatkoilla ei ollut paljon radiokanavavaihtoehtoja

Koulukiusaaminen ja jatkuva pelko.

Vierailija kirjoitti:

Tiistaisin piti valvoa aamun pikkutunneille asti nähdäkseen lemppariohjelman MTV:ltä. Seuraavana aamuna sitten pirteänä kouluun.

Salaiset kansiot? Tuli tiistai-iltaisin ja katsottiin aina veljen kanssa. Ja joka tiistai asiasta myös tapeltiin äidin kanssa, joka komensi nukkumaan, mutta heltyi lopuista ja saatiin katsoa jakso loppuun.

Uutiset oli aivan erilaisia, kun netti ei ollut yhtä suuri ilmiö kuin nykyisin. Seurattiin ylimääräisiä uutislähetyksiä telkkarista ja luettiin sanomalehtiä. Omista teinivuosista jäi mieleen wtc ja 2004 tsunami. Uutisista oltiin myös hyvin perillä ja niitä seurattiin aktiivisesti.

Oli eksoottista, kun pääsi harvoin ulkomaille. Olimme keskituloinen perhe ja pääsin 14-vuotiaana äidin kanssa Kanarialle. Edellisen kerran olin 10-vuotiaana Kreikassa. Joskus lapsena käytiin Ruotsin risteilyllä, mutta ei tuon enempää reissuja tehty. Eikä niitä jotenkin osannut kaivatakaan, kun eivät muutkaan matkustelleet jatkuvasti.

teinivuodet osu 70 luvulle joten se oli imppaamista,autovarkauksia, juomista, tappeluja, seksikokeiluja, pilvenpolttoa, liftaamista, 16 vuotiaana sai työttömyyskorvausta, telkkarista tuli iltatähti, naapurilähiö, me tammelat, lauantaitanssit...  oli se elämän hauskinta aikaa eikä enää palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher

Miten teillä muuten lausuttiin tämä?

Juuri niin kuin kirjoitetaankin. Hävettää aina hakea paketti, kun en tiedä miten se pitäisi lausua.

Serkku sanoi sen aina Yrves Rokher.

Sieltä sai tilattua ilmaiseksi jotain näytteitä, ne mini huulipunat oli parhaita vaikken niitä ikinä edes käyttänyt.

Päällimmäisenä muistelen niitä ala- ja ylä-asteen aikaisia discoja missä kulki 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Ei muuta kun Nhl-lippis päähän, flanellipaita päälle ja leveät farkut jalkaan. Kun hitaita pääsi ekaa kertaa tanssimaan niin siitä riittikin kavereille pitkään puhuttavaa. 

Tietty kun tuon ajan eurodance-kappaleet tuolla vahvasti soivat niin jos jonkun tietyn kuulen niin aika äkkiä pääsee noihin aikoihin takaisin. Monista mainiten mm. Eiffel 65 Blue da ba dee tai Love message jonka esittivät useammatkin aikansa kokoonpanot. Nuo toimivat tuossa tapauksessa aika hyvin.