Lue keskustelun säännöt.
Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju
Tule tänne muistelemaan mukavia asioita teinivuosistasi! Millaiset isot tai pienet jutut ovat jääneet mieleen? Mitä kaipaat? Mikä kuului teininä arkeesi? Peukku ylös = minäkin muistan tämän omista teinivuosistani, peukku alas = minulla ei ollut teinivuosina tällaista.
Iltapäivät koulupäivän jälkeen. Vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin, telkkarista katsottiin Marienhofia ja Jyrkiä, tehtiin lämpimiä voileipiä välipalaksi. Hengailtiin kavereiden kanssa aina jonkun kotona.<3
Ap
Kommentit (488)
Mulla nuo ajat oli traumaattista aikaa ja lisäksi olin tyhmä 30 -vuotiaaksi asti. Nyt on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekassa kesätyöpaikassa annoin persettä firman kesäpippaloissa kaikille huollon pojille. No ei niitä ollut kuin neljä.
Eka ja vika kimppakivakokemus, ukko ei tiedä :D
Steissillä oleskelu ja Tunnelin levyssä tai Anttilassa levyjä ihailemassa/ ostamassa. Espan puistossa kesäillat ja yöt. Nuoriso valtasi keskustan 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Teinarit (teinikalenterit) ja kiinatossut. Hämyt, diinarit, punkkarit ja diskohileet. Koulun jälkeen luuhattiin kahviloissa tuntikausia maailmaa parantamassa. Permanentti ja iso tukka. Carrols. Steissillä ja makkaratalolla pyöriminen. Mustikkamaan Juhannus ja Hurriganes.
Ihana, joku muukin muistaa kiinantossut 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli huoletonta aikaa.
Ehkä parhaasta päästä oli, kun eräänä kesälomana nukuttiin pikkuserkkutytön kanssa samassa teltassa. Selkään piirtely siirtyi hiljalleen intiimeimpiin paikkoihin ja johti vastakkaisen sukupuolen salaisuuksien tutkimiseen.
Toisen tekemään ensimmäistä orgasmia tuskin kukaan unohtaa. Kesä oli ihana ja ikimuistoinen. Taisin häneen myös rakastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher
Miten teillä muuten lausuttiin tämä?
Yves rokker kuvastoa selasin ahkeraan...
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher lausuttiin meillä Yves Rokker. ;-D
Ihanaa kun täällä on monia joille se on ollut yksi muistamisen arvoinen juttu takavuosilta.
Olin esiteini kun fanitin Dingoa. Sen verran nuori olin etten keikoilla käynyt.
Fanitin myös Ihmemies MacGyveriä ja pahus kun toisella paikkakunnalla oleva poikakaveri soitti usein juuri silloin kun se tuli telkasta, eipä siinä lankapuhelimen lankaa olohuoneeseen venyttämällä saakka oikein tullut puhelusta eikä telkkarin katsomisesta mitään. Eikä meillä ollut videoita että jaksoa olisi voinut nauhoittaa. (Nyt kaikki MacGyverin jaksot löytyvät omalta hyllyltä).
Tuo silloinen poikakaverini on muuten nykyään puolisoni.
Minun lukioaikana vasta söin ensimmäisen pizzerian pizzan eikä se ollut mitenkään kummoinen makukokemus. Taisin valilta huonot täytteet.
Internetkin tuli vasta kun olin muuttanut omilleni ja nettiyhteys oli tyyliin sama, mitä puhelinlinja, eli kukaan ei voinut soittaa lankapuhelimeen jos oltiin netissä. Ensimmäinen kännykkäkin oli mun ja puolison yhteinen. (Mutta silloin taidettiin olla jo vähän ohi teini-iän, vähän päälle parikymppisiä).
N45
Joo se eka pizza oli todella pettymys!
Mut hurjaa oli, kun urheilutalolle tuli Hurriganes...Armi ja Danny...Vicky yms
Mulla oli kerran La Paz merkkiset farkut. Yksi poitsu kehui, miten hyvännäköiset oli. Kysyi sitten merkkiä ja vastattuani ilme valahti ja kiinnostus taisi hiipua siihen... muilla oli Lee Cooperit, Wranglerit yms. Heinolan likkana ei Jamekset silloin oikei innostanut. (Mattisen teollisuus siellä teki niitä)
Nyt mul on paritkin Jamekset!!!
Oi noita aikoja
(Levikset ostin heti ekasta kesälomapalkasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun oppikoilun alaluokilla sain tummansiniset Jamit tai Pamit, nauhalliset kangaskengät. En halunnut mennä kouluun selkeästi uusissa kengissä. Laitoin ne jalkaan kuusenistutukseen... taisi tulla toruja. Pojilla oli siihen aikaan Retut. Kuka muistaa nuo vakosamettiset ruskeat tossut?
Sodoma varustaa kruunulla kaikki hyvänmielen hömppäketjut. Yksikään vakava tai yhteiskunnallinen aihe ei ole kruunua koskaan saanut.
Mikä heitä siis vaivaa?
Ja teinimuistoihin: pitkät lankapuhelut. Varmaan mainittu, mutta nykyteinit ei voi ymmärtää, kuinka ergonominen ja ihana kunnon luuri oli kädessä ja korvalla. Ei kuumentunut, ei alkanut särkeä korvaa, ääni ei särissyt. Nykyään puhelimessa juttelussa ei ole enää mitään iloa, niin epämukavaa se on kiiltävällä latuskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ääh ne Dakinen reput oli niiiiin ihania :D itse en saanut sellaista kun äidin mielestä ne oli turhaa ylpeilyä, mutta ihailin kun muilla oli.
Rakastin myös huulikiiltoja, nyt tuntuisi tosi oudolta sivellä huulille jotain niin tahmeaa.Anytimellä oli yksi ripsiväri jota jäin pariksi vuodeksi kaipaamaan, muistaakseni sellainen vaaleanpunainen putkilo. Ne meikit tuoksui tosi hyviltä.
Huulikiillot oli minun mielestäni enemmänkin märkiä vanhaan hyvään aikaan. Nykyään ei tahdo mistään enää oikeaa huulikiiltoa saadakaan, kaikki on jotain hoitavia ja kosteuttavia vahamaisia ja rasvaisia värillisiä huulirasvoja käytännössä. 80-luvulla huulikiilto oli nimensä mukaisesti kiilto, ei sen tarvinnut kosteuttaa ja hoitaa ja sisältää hirveästi pigmenttiä ja turvottaa ja mitä ikinä. Ja niitä oli roll-oninakin!
Vierailija kirjoitti:
Videovuokraamot, kasetti piti aina kelata takaisin alkuun ennen kuin sen palautti
Vr:n vanhat junavaunut kaukomatkoilla, joissa oli siniset penkit ja ikkunalla ritilä, jonka päällä pysyi esim. Grandi-mehu
Ystäväkirjat, joihin mietittiin tarkkaan, mitä kirjoittaa
Koulukuvia saatettiin vaihtaa koulukaverien kanssa, osa lähetettiin sukulaisille
Tupakkavaunuissa tuohon ikkunalaudan ritilään karistettiin tupakantuhkat ja tiputettiin tumpit.
Ne oli jänniä aikoja. Ei ollut ihan niin turvallisuushakuista kuin nykyään :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla kun tulin koulusta, tein näkkileivän, johon päälle voita ja sinappia.
Ja sitten katsottiin Lassieta tai Mustaa oria TV:stä. Nämä nuorten sarjat tulivat
iltapäivästä. Oli vain 2 kanavaa ja pääohjelmisto lähetettiin klo 18-24.
80-luvun alussa keskiviikko-illan huippukohta oli Dallas ja lauantai-iltaisin Charlien enkelit.
Ah, bändi-elämää. Soittotreenejä, hengailuja, soittokeikkoja, yhteisiä bileitä, pitkätukkia bootseineen, hapsutakkeja, bändäreitä jne. Rumpalin tyttöystävänä oloa. Enää en noin haluaisi elää, mutta menneitä on hauska muistella.
Meistä tuli mm. tutkijoita, nuorisotyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, muusikoita, opettajia😀
Ensimmäinen tyttöystävä 16 vuotiaana. Se tunne kun sai seksiä...
Yveksellä oli myös ihania hajuvesiä.
Sellaisia erivärisiä palloja mm. vanilja, marja jne...
Slämäreitä tehtiin ainakin täällä Hämeessä...
10 appelsiinilonkeroa ja pun. l&m kruunasivat viikonlopun
🥳👍 Siihen aikaan keskusta oli aivan täynnä nuorisoa.
Asematunnelin Shop Tetuan. Sieltä piti ostaa bändipaitoja ja jotakin hevisormuksia ym. -sälää.
”Mustikkamaan Juhannus - paras paikka Stadissa!”
Kaivarin Kansanjuhla
Hietsu ja siellä koulunloppujaisbileet...
Iän perusteella olenkin sua nuorempi noin 10 vuotta ja 80-luvulla oltiin pikkulapsia, mutta hyvin tuttuja fanituksen kohteita ollut Dingo mulla jo silloin. Esiteinejä oltiin kun Internet löi läpi, mutta nykymittapuulla koomiselta tuntuvaa kysymystä koulussa oppilaat kyseli toisiltaan: Aiotko tänään käydä Internetissä? :)