Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju
Tule tänne muistelemaan mukavia asioita teinivuosistasi! Millaiset isot tai pienet jutut ovat jääneet mieleen? Mitä kaipaat? Mikä kuului teininä arkeesi? Peukku ylös = minäkin muistan tämän omista teinivuosistani, peukku alas = minulla ei ollut teinivuosina tällaista.
Iltapäivät koulupäivän jälkeen. Vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin, telkkarista katsottiin Marienhofia ja Jyrkiä, tehtiin lämpimiä voileipiä välipalaksi. Hengailtiin kavereiden kanssa aina jonkun kotona.<3
Ap
Kommentit (488)
Mic Mac farkut. Times tupakka, punaisella kirjoitettu, mustassa askissa. Pierre Robertin puuteri, vaaleanvihreässä rasiassa...
Muistan, kun tuvassa nauhoitettiin radiosta jotain huippukappaletta c-kasetille mikin kautta. Äiti tuli sisälle ja kysyi: onkohan sitä eilistä lihakeittoa vielä? Me siskokset: hiljaa, HILJAA, Shhhh - tää kaikki siis nauhoittui kasetille.
Muistan ne oikeat T-paidat. Isosisko sai keltaisen, missä valkoinen kaula-aukko ja nappilista.
Anytimen vaalea huulipuna. Menin yläasteelle 1987 ja sitä piti olla. Kasilla aloin laittamaan myös sähkönsinistä ripsiväriä. Hiuksia krepattiin ja sitten laitettiin Elnett-hiuslakkaa.
Muistan vieläkin ne tuoksut, huulipunan tuoksun, krepattujen hiusten hajun, hiuslakan hajun.
Minulla oli kova tarve kuulua joukkoon, mutta en ikinä sisimmässäni kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan kun menin uuteen kouluun. Olin liian kiltti röökijengiin, liian vauhdikas nöhveröjengiin, liian köyhä muotijengiin ja liian rikas köyhien angstijengiin.
Surffailin siellä sitten vähän missä sattuu, mikä korosti omaa outouttani, koska koulussamme nuo jengit olivat tiiviitä ja niissä ei keskusteltu "ristiin". Paitsi minä. Miten se olikin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher
Miten teillä muuten lausuttiin tämä?
Yves Rotser :DDD
Yvesrokker
Yves Rokher
Vierailija kirjoitti:
Rakastin huulikiiltoja! Meikkipussi pursusi myös Lumenen meikkejä, joilla oli aina yhtä kummalliset nimet, tyyliin "Aamun kuiskaus, Hento kesäyö, Talven kuulaus".
Huulikiillot oli tosiaan pop.
Näyttivät ja maistuivat hyvältä, eivätkä tahrineet paidan kaulusta eikä hepin vartta niin kuin joidenkin neitien huulipunat.
Teini-iästä ei tule mitään kovin hyviä muistoja, vasta sitten alkoi oma elämä kun muutti vanhempien luota pois
Teini-iän muistoja: ne pitkät välimatkat, tanssit kerran viikossa, oli aika sattumaa, että tavattiin ihastuksen kanssa uudestaan. Lankapuhelimet oli, varsinkin maalla kesäisin oltiin kaiket päivät ulkohommissa, kuka siihen puhelimeen jouti vastaamaan.
Todellakin: mitään jälkeä ei jäänyt, vaikka kuka olisi rimputellut. Kirjeitä kirjoiteltiin. Yks kiva kirjekaveri tahtoi lopettaa kirjoittelun, kun alkoi seukata siskoni kanssa. Ymmärrettävää kyllä, mutta harmitti. Oli vaihdettu takit kanssaan tansseissa, leuhkana menin nahkarotsissaan lukioon eka päivänä. No, takki piti sit kans vaihtaa takasin...
Vierailija kirjoitti:
Teini-iästä ei tule mitään kovin hyviä muistoja, vasta sitten alkoi oma elämä kun muutti vanhempien luota pois
Sama juttu.
Teini-ikä oli yhtä koulukiusattuna olemista, eikä suhteet vanhempiinkaan olleet aina kovin hyvät.
Parhaita muistoja...no ehkä joku uimareissu joskus kesällä.
Oma mopo ja se vapaus, jonka sen avulla sai. Saatoin ajaa kymmeniä kilometrejä maaseudulle ja siellä pitkin metsäteitä, jossa ei tullut ketään vastaan.
Pysäytin usein mopon johonkin metsäautotien levikkeelle tukkipinon viereen, menin puun tai kannon päälle istumaan ja nautin omasta rauhasta, kaikin tavoin, kotona ei ollut yksityisyyttä eikä yhtään rauhaa. Onneksi ei ollut kännyköitä, koska muuten vanhemmat olisivat soitelleet perään.
Lopuksi ajoin takaisin kaupunkiin, menin lähikiskalle ja ostin viidellä markalla irtokarkkeja, jotka söin kotona piilossa.
Elämä alkoi sitten, kun pääsin muuttamaan pois kotoa ja kotikaupungista, vieläpä toiselle puolelle Suomea.
Koulupäivän jälkeen jaksoi nähdä kavereita niiden luona ja meillä. Juteltiin ihastuksista, koulujutuista, kuvailtiin sillä oikealla videokameralla kaikkia hassuja juttuja jotka katsottiin ja kelattiin oikeaan kohtaan.
Pyörällä kuljettiin joka paikkaan. Huumeet ja muut örhelöinnit ei näkyny katukuvassa. Kirjoittelin joka ilta päiväkirjaa. Elämä tuntui tylsältä mutta nyt sitä miettii ihannoiden. Ja kun muutettiin Helsinkiin, pääsi halvala lastenlipulla matkustamaan ratikoilla, junilla, metrolla joko yksin tai parasta oli seikkailla kavereiden kanssa. Laulaa ratikassa porukalla. Just täysi-ikäisenä hillua myöhään ulkona ja baarin jälkeen Helsingin keskustan yö oli jännittävää, yöbussilla tai pyörällä kotiin.
Nyt ei töiden jälkeen jaksa mitään. Lapsen harrastus, itse ei tule edes lenkkeiltyä. Kaverit laittaa viestejä mutta ei nähty kuukausiin. En jaksa mihinkään baariin mennä, saatika ihailla Helsingin yötä. Ja jos nyt jaksaisi, menisin omalla autolla kun ei uskalla jotenkin ulkona olla jos epämääräistä porukkaa.
Eniten mietin, kun tehtiin ryhmätöitä koulussa, mentiin porukalla kirjastoon ja siellä KIRJOISTA etsittiin asiat ja tehtiin paperinen posteri. Asiat kirjoitettiin itse tai korkeintaan jotain tulostettiin ja leikattiin ja liimattiin. Niitä näkee enää harvoin. Ja kaiken tiedon saan netistä. Onneksi itse olen kokenut molemmat tavat tiedonhankinnassa. Oma lapseni tulee näkemään kunnolla vain netistä etsimisen.
Pop & Rock koulukalenteri:
http://nuoruusdisko.blogspot.com/2013/09/koulukalenteri-ja-ihastustunnu…
Vierailija kirjoitti:
Pop & Rock koulukalenteri:
http://nuoruusdisko.blogspot.com/2013/09/koulukalenteri-ja-ihastustunnu…
Tätä ei ilmeisesti enää tehdä?
Seppälän vaatteet! Olivat hyvälaatuisia ja edullisia.
Koulusta kiireellä kotiin äänittämään rock-radiosta musiikkia.
Isän hyväntahtoiset hymähtelyt, kun puhisin kiukkua maailman tyhmyyden vuoksi. Teininä sitä tiesi täsmälleen, miten maailma parannetaan...
Nyt hymähtelen itse samalla tavalla tyttärelleni.
2xteinin isä
Raiskaajat pilasi monen elämän raggarit ja muut jengit sitten tupakka. Vinetto Carillo triple sex Marinella pöytä ja tähkäviinat. Leveä lahkeiset housut slipoverit nahkarotsit. Huutavat opettajat huono ruoka ja koulukiusaajat.Nuoria kuoli moottoripyörillä Jarno Saarinen. Suosikki lehti ja korkeajännitys.Purkkaa oli pakko jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Se ihana tunne kun tajusi kaiken olevan vielä edessä ja kaikki olisi vielä mahdollista.
Itse taas osasin teininä elää hetkessä, en miettinyt tulevaisuutta sen enempää; esimerkiksi lukiossa en oikeastaan miettinyt, mitä sen jälkeen tekisin, enkä osannut edes kuvitella vanhenemista.
Tuota kaipaan, menetin ko. taidon kai joskus yliopistoaikoina. Nykyisin mietin tulevaa ja kaiken seurauksia jatkuvasti.
Isä ja äiti kännissä, tappelua, ulkovessa, hakkaamista, huutoa, köyhyyttä, pelkoa, työntekoa, omaa rahaa, kotoa poismuutto teini-ikäisenä, oma rauha, terveys, kauneus, rakkaus ...
Muoti- ja kenkäliikkeet, Fazerin Musiikki ja vinyylilevyt, meikit, kampaamot, Tavastia, Vanha, Viikon pop-LP, musan äänittäminen, pyöräily, uinti, piirtäminen, lukeminen...
Ei sukulaisia, unohtaminen, vain omat valikoidut ihmiset, vapaus !
Aina piti olla Levis 501 -farkut. 90-luku.
Aika kultaa muistot ja nostalgisuus on monesti harhaa. On sitä tietysti kiva muistella vanhoja hyviä asioita, mutta monesti sitä nostalgisoi jotain vanhoja aikoja, vaikkei silloin mitään erityistä olisikaan tapahtunut. Jossain olikin tutkittu, että kun luulee kaipaavansa jotain vanhaa aikaa, niin mielessä onkin oikeasti se hetki, milloin sitä vanhaa aikaa on edellisen kerran muistellut. Ihmismieli vaan tuppaa olemaan sellainen.
Iiiiv roseee, isosisko luki ranskaa oppikoulussa
Yyär. Jyväskylässä.