Lastensuojeluilmoitus: lapsi ei pääse ulos

Minä TUNNEN nämä ihmiset. Tiedän heidän rytminsä, tiedän mitä heidän lapsensa harrastaa (tai ei harrasta). Minä tunnen ne ihmiset keiden luona he vierailevat silloin harvoin kun jonnekin lähtevät. Tiedän mitä he siellä tekevät ja mitä eivät. Ei ole kyse jostain stalkatusta naapurista tms. vaan minun hyvin tuntemasta perheestä, ihmisistä jotka olen tuntenut jo kohta 20 vuotta ja joiden lapsi on mulle myös erittäin tuttu, läheinen ja rakas. He eivät ulkoile lapsen kanssa, missään. Valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 20:04"]

Minä TUNNEN nämä ihmiset. Tiedän heidän rytminsä, tiedän mitä heidän lapsensa harrastaa (tai ei harrasta). Minä tunnen ne ihmiset keiden luona he vierailevat silloin harvoin kun jonnekin lähtevät. Tiedän mitä he siellä tekevät ja mitä eivät. Ei ole kyse jostain stalkatusta naapurista tms. vaan minun hyvin tuntemasta perheestä, ihmisistä jotka olen tuntenut jo kohta 20 vuotta ja joiden lapsi on mulle myös erittäin tuttu, läheinen ja rakas. He eivät ulkoile lapsen kanssa, missään. Valitettavasti.

[/quote]

Eli olet lapsen äiti? Kukaan muu ei voi väittää noin kuin sinä, kukaan ei kykene seuraamaan muiden elämää yhtä tarkasti olettaen, että itsellä olisi lapsia ja oma elämä. Istutko siellä autossa, kun menevät kauppaan?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 19:54"]

Minusta tämä kuullostaa epäuskottavalta. Et voi olla varma heidän rytmistään. Kaupungeissa monet käyvät puistoissa ulkoilemassa taikka jossakin kauempana kuin omassa pihassa taaperoiden "harrastuksissa". Kaikki lapset eivät ulkoile usein omassa pihassa. Me kävimme lapsen ollessa pieni jatkuvasti puistoissa ja metsäretkillä, mutta emme kerrostalomme pihalla koska siellä asui epämääräsitä sakkia. Nykyisessä asuinpaikassa viihtyisämpää, mutta olemme tottuneet käymään puistoissa joten siellä käydään usein.

[/quote]

Joku tuossa aloituksessa oli sellaista, että en usko sinua.

Raitis ulkoilma on tärkeää, mutta et voi oikeasti vahdata heitä jatkuvasti tietääksesi kaikkea.

Voin kuvitella, että siellä saatetaan käydä keskusteluja, että lähdetään ulos..ehei tuolla on ulkona se ( sinä) ei mennä hän esittää ystävää, mutta juoruilee meistä seläntakana...mennään sitten kun lähtee tuosta..

Itselläni on kokemus siitä, että sadan kilometrin päässä asuvat ihmiset tiesivät perheeni asiat näkemättä koskaan arkeamme. Itse en omista asioista koe olevani tilivelvollinen naapureille taikka sukulaisille.Jos joku on niin idiootti, että luulee tietävänsä niin pysykööt luulossaan. Itseäni on lähinnä hämmästyttäneet tälläiset ihmiset jotka tekevät kaikenkattavia oletuksia pienistä hetkistä. Saattaa olla, että tuo perhe ulkoilee, mutta ei halua kertoa kaikista tekemisistään sinun kaltaiselle ihmiselle joka juoruilee siellä sun täällä.

Lapsen kuuluu päästä ulos, on sairasta pitää lapsi jatkuvasti sisätiloissa. Moni täällä näyttää ajattelevan että asia on ok, mutta sitä se ei todellakaan ole. Sinuna tekisin ls-ilmoituksen yhdessä siskon ja mummon kanssa, sossulle ei jäisi epäselväksi onko asiassa perää vai ei. Puuttuvat varmasti asiaan!

Äiti ei mitenkään salaile tätä ulkoilemattomuutta, vaan vastaa rehellisesti kun asia tulee puheeksi. Syitä tuohon sisällä pitämiseen en kuitenkaan tiedä. Meillä on varsin hyvät välit, ei mitään skismoja tai kaunoja.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 14:00"]

Minusta tuntuu todella oudolta. Voitko olla varma ettei tosiaan ikinä käy ulkona?

Voisit kai pyytää että lähtisitte yhdessä esim leikkipuistoon tai ulos vaikka piknikille ja muksu saa temmeltää.

Mikäli tämäkään ei onnistu, suosittelen ilmoituksen tekoa mutta ensin kannattaa yrittää auttaa jollain tavalla.

[/quote]

Taas mammat vauhdissa. Mitään laitonta tossa ei ole. Jos AP huilehtisi omista asioistaan eikä tunkisi nenäänsä asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 15:23"]

Lapsen motoorinen kehitys kärsii tuosta, jo sen perusteellä tulisi asiaan puuttua. Sosiialinen kehitys, kanssakäyminen muiden kanssa ja ympäristön hahmotus jäävät myös puutteellisiksi.

Mutta, ls-ilmon tekeminen tuon perusteella on kinkkinen juttu, varsinkin jos muuten hoitavat lasta hyvin. Tiedätkö missä neuvolassa käyvät, voisitko ilmoittaa huolesi sinne, ja siellä puhuisivat perheen kanssa? 

Mielestäni voisit edelleen enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vihjata liikkumisesta ja sen tärkeydestä, jos vaikka jotain tapahtuisi.

Onkohan perheellä ikäviä kokemuksia onnettomuudesta tms, ja äiti on vain ylisuojeleva?

Tsemiä, ja ihanaa kun jaksat välittää.

[/quote]

AP:lle ei kuulu koko asia. Juuri AP:n kaltaisten ihmisten takia tämä yhteiskunta on niin masentava. Puututaan asioihin jotka eivät kuulu pätkääkään kyseiselle ihmiselle. Sitten vielä lässytetään jossain palstalla toisten asioista.

Jos AP hankkisi oman elämän eikä puuttuisi toisten elämään.

Taas ketju jossa ap kysyy jotain ja sitten jankkaa miten voimaton on tekemään mitään, ei halua kuitenkaan puuttua jne.

Onko lapsi muiden lasten kanssa missään tekemisissä, siis sisätiloissakaan? Sosiaalinen kehitys tuossa iässä alkaa jo kärsiä jos ei tapaa ikätovereitaan tai vieraita aikuisiakaan koskaan.

Voi kotonakin tietysti olla virikkeitä mutta jos vanhemmat eivät käytä lasta koskaan missään, tuskinpa he kotonakaan mitään sen kummempaa tekemistä järjestävät. Pelkäävätkö he ehkä että lapsi alkaa itkeä jossain ihmisten ilmoilla ja sitten on häiriöksi ympäristölle ja vanhemmat joutuvat näkemään vaivaa ja muut ihmiset näkevät miten he osaavat suhtautua vanhempina esim. lapsen väsymykseen tai nälkään tai muuhun harmitukseen joka iskee kodin seinien ulkopuolella? 

Ilmeisesti vanhemmat kuitenkin itse jonkun verran käyvät ulkomaailmassa? Mutta outoa jos eivät lasta ota mukaan mihinkään.

Kyse voi olla välinpitämättömyydestä tai ylisuojelevaisuudesta (pelkäävät esim. että lapselle tarttuu joku tauti muista lapsista tai syö jotain hiekkaa pihalla, vaikka nimenomaan kaikenlaisille pöpöille altistuminen vahvistaakin immuunipuolustusta).

Olisiko heiltä mahdollista kysyä ihan suoraan että mikä on kun ei lapsi saa koskaan käydä missään. Ja sen jälkeen sitten tehdä sitä ilmoitusta, jos vanhemmat eivät herää yhtään huomaamaan mikä lapselle olisi parhaaksi.

Jos kouluikään asti nyhjää kotona vanhempien kanssa, tulee ulkomaailma melkoisena kulttuurishokkina siinä vaiheessa, ja sopeutuminen on vaikeaa.

Anna olla. Vaikuttaa siltä että on jotain tekeillä mutta kúnhan ei ole laiminlyöntiä eikä väkivaltaa ei se sisällä olo ole kenellekään haitaksi. Mistä tiedät että heillä ei käy esim. vieraita välillä tai eivät piipahda vaikka perhekerhossa? Kyttäätkö heidän kotiovea 24/7?

Täällä Suomessa tämä ulkoiluhulluus on välillä ihan överiä touhua, että on PAKKO käyttää kersojaan puistoissa monta tuntia päivässä. Tälläistä ei ole muualla maailmassa missään. Esim. USA:ssa etelässä tai Keski Amerikassa kun on kesäkuumuus voivat pienet lapset helposti viettää koko kesänsä sisätiloissa ja kyllä heistä ihan tasapainoisia aikuisia tulee.

Ei ole tervettä, että lapset eivät pääse ulos! Lapset on otettava huostaan ja sijoitettava perheeseen, jossa he pääsevät normaalisti liikkumaan ulkona! Lapsi ei tarvitse vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsen luontaisesta tarpeesta olla ulkona.

No aloittaja ainakin osaa liioittelun kauniin taidon. Ensin se lapsi ei ollut koskaan ollut ulkona, oli koko ikänsä viettänyt sisätiloissa. Sitten lipsautti, että olihan ne pikkuvauvana tehneet vauvalenkkejä, nytkin perhe jonnekin lähtee autolla ja tätinsä luona lapsi on leikkinyt nurmikolla.

Aluksi perhe oli "tuttavaperhe", nyt ollaankin sitten hirvittävän läheisiä ja rakkaita ystäviä, jotka keskenään ihan varmasti jakaisivat elämänsä jokaisen yksityiskohdan.

Jospa aloittaja ainakin ennen ls-ilmoitusta pistäisi ne faktat nyt ihan kerralla paperille oikein. Ja ehkä jos aloittaja ihan rehellisesti kirjoittaa, niin huomaa ettei tilanne ollutkaan niin dramaattinen kuin nyt juoruhimoissaan on täälläkin asiaa lietsonut.

Jos tilanne ihan tosissaan olisi kuten aloittaja aluksi väitti, että lapsi ei eläissään ole nenäänsä oviaukosta ulos pistänyt, niin eiköhän jopa ne lähisukulaisetkin olisi jo ilmoitelleet lastensuojeluun.

Ei nyt ihan sama asia, mutta meillä oli naapuri, joka kuvitteli ettei meidän koira koskaan pääse ulos, kun meillä ilmeisesti sattui olemaan aivan erilaiset elämänrytmit. Tarjosi koululaistaan avuksi koiran ulkoilutuksessa ja koulutuksessa, kun hän oli jo vuoden "tarkkaillut" meidän touhuja, eikä koiraparka ikinä pääse kävelylle. Olin ihan äimänä, kun koiraa ulkoilutettiin 4 krt päivässä. Selvitettiin sitten ihan ystävällisesti asiaa ja tosiaan koiran aamulenkki tuli tehtyä ennen kuin täti edes heräsi, kotona töitä tekevänä lenkkeilin koiran kanssa toisen kerran ennen kuin täti itse ehti töistä kotiin. Kolmas kerta ilmeisesti osui tädin omaan päivällishetkeen tai sillä kerralla usein heitettiin koira autoon ja lähdettiin johonkin lähimetsään samoilemaan ja neljännellä kerralla täti oli jo nukkumassa. Näin ne väärinkäsitykset helposti syntyvät...

Ap vielä:

Lakiin on mahdotonta kirjata ihan jokaista asiaa, jota ei saa tai pitää tehdä. Lastensuojelulaki velvoittaa vanhemmat huolehtimaan lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Minä puolestani ajattelen niin, että nykymaailmassa puututaan liian vähän, suljetaan liian usein silmät vakavilta epäkohdilta ja ajatellaan että ei kuulu mulle. Jos se ilmoitus on tosiaan turha, niin ei se kovin pahaa vahinkoa saa aikaiseksi. Toki vanhemmat varmasti pahoittavat aina mielensä lastensuojeluilmoituksesta, oli se aiheellinen tai ei, mutta jos on puhtaat jauhot pussissa niin ei se elämä siihen kaadu. Mieluummin "turha" ilmoitus silloin tällöin kuin yksikään tekemättä jäänyt ilmoitus, joka todella olisi pitänyt tehdä.

Kyseinen perhe on ap:lle tärkeä ja tunne on ollut ihan molemmin puolinen jo vuosia. Kenelle se sitten kuuluu jos ei minulle? Kenen tehtävä se on yrittää tehdä asialle jotain, jos ei läheisten? Viranomaiset on aika voimattomia siellä pöytiensä takana, sinne asti harvemmin riittäviä perusteita epäilylle kulkeutuu ilman jonkun kolmannen osapuolen osallisuutta. Vai naapurinko tehtävä se on? Vai kenen? Entä jos äidin perhe ei pysty tilanteeseen oikeasti puuttumaan, tarkoittaako se silloin sitä ettei siihen pidä puuttua kenenkään muunkaan?

Ap aloitti tämän ketjun, jotta saisi mielipiteitä siihen onko lastensuojeluilmoitus tässä tilanteessa liioittelua vai ei. Vähintään yhtä paljon tämä on omaa prosessointia vaikean asian kanssa.

Tuohon muiden lasten tapaamiseen sanoisin, että varmaan noin viikottain tapaa muita lapsia. Lapsi ei juurikaan vielä puhu, mutta on kyllä muuten erittäin kiinnostunut toisista lapsista ja pyrkii heidän kanssaan leikkimään.

Tuohon motivaatioon en tosiaan osaa sanoa mitään varmaa. Uskon, että taustalla on isän tarve kontroilloida kaikkea ja toisaalta myös omituista neuroottista suhtautumista lapseen (ei saa viedä hoitoon kuin yhdelle ihmiselle, ei saa olla kenenkään muun kyydissä autossa kuin hänen, ei saa viedä torille koska taudit, humalaiset ym. vaarat...). Varma en kuitenkaan voi olla.

Olemme sen verran läheisiä, että tietäisin kyllä jos kävisivät perhekerhossa. Heillä käy melko usein vieraita, mutta vain harvalla vieraista on lapsia. Käsittämätöntä että joku edelleen näköjään luulee, että ruoka ja se ettei lyö riittää lapselle ja sitten kaikki on hyvin. Käsittämätöntä myös jos ei tajuta, että en vaadi tässä mitään monta kertaa päivässä monen tunnin ulkoiluja, mutta se ei vain ole normaalia ettei lapsi ole koskaan ulkona.

Aion nyt ihan oikeasti yrittää ottaa asian puheeksi jollain tavalla. Jos se ei tuota mitään tulosta, niin sitten teen sen ilmoituksen. Jos sossut sitten tulevat siihen tulokseen että kaikki on hyvin, niin kaikkihan on sitten hyvin. Toisaalta tämä ketju ja etenkin nämä provo-epäilijät ovat saaneet mut vakuuttuneeksi siitä, että tässä todellakin on aihetta huolestua.

Meillä on naapurustossa samanlainen tapaus. Heidän pienin lapsi on n. 2v. Ei ole ikinä, ei koskaan ulkona. Äitinsä kanssa sisällä koko ajan. No, joo käy ne kaupassa joskus koko perhe...

Pari isompaa lasta leikkii keskenään taloyhtiön pihalla. Hekään eivät päässeet ulos leikkimään ennen kuin olivat sen ikäisiä, että pärjäävät keskenään siellä.

En mäkään oikein tiedä mitä tehdä? En kai voi mitään. Ei noi isommatkaan lapset näytä mitenkään huonosti voivan. Tuntuu vaan omituiselta, että lapsi ei muutamiin ensimmäisiin vuosiin pääse ollenkaan leikkimään ulos. Ei hiekkalaatikolle tekemään hiekakkuja, ei kiipeilemään, keinumaan yms. Ne on minusta niin luontaisia ja tärkeitä asioita lapsille, että tuntuu oudolle, ettei jonkun lapsi pääsee varhaisimpina vuosinaan näitä asioita tekemään eikä kokeilemaan.

Niin ja minä tiedän tämän tasan tarkasti, että heillä on näin. Asumme naapureina, ja minä olen ollut kotiäitinä pitkään ja itse olen ns. jatkuvasti lasten kanssa pihalla. Isommat toki nyt menee jo omiakin menojaan, mutta pienempien kanssa tulee oltua paljon pihalla. Meillä on vielä niin hyvät piha-alueet, että siellä on lastenkin tosi hyvä temmeltää, on hyvä leikkipaikka, paljon nurmikenttää, metsikköä yms.

Ja meidän keittiön ja olkkarin ikkunoista näkee leikkialueen ja laajan alueen muutakin pihaa, eli eivät ulkoile eri aikaan kuin me, näkisin heidät kyttäämättäkin. Ja tiedän, että eivät ulkoile missään muuallakaan, koska heidän ne pari isompaa kyllä ovat tuossa meidän pihalla päivittäin. Eivätkä ole kuitenkaan niin isoja, että ne voisi keskenään jättää niin, että vanhemmat eivät ole kotona.

Jos kyseinen äiti perheineen on sulle tärkeä ja läheinen, niin minkä hemmetin takia sä olet tollanen vässykkä ja et sano suoraan asiaa perheen äidille, mitä mieltä olet? Aika turha tulla tänne vatvomaan ja pyytämään neuvoja. 

Nyt olet neuvoja saanut, jätä joko perhe rauhaan tai mene puhumaan suoraan! Tuskin ls-ilmoituksia kannattaa tässä vaiheessa tehdä. Miksi hankaloittaa perheen elämää entisestään, kun voi asiallisesti mennä puhumaan suoraan? Itsehän sanoit, ettet usko välienne katkevan?

Tänä aurinkokesänä on tullut kiinnitettyä huomiota lasten ihonväriin. Suurin osa on ruskettuneita, aurinkoa saaneita. Sitten joskus näkee kaupassa lapsia jotka ovat sairaan kalpeita, edes kämmenet eivät ole ruskettuneet, tai kasvot. Tulee mieleen, onko viettäneet koko kauniin kesän sisätiloissa. Muutakana en keksi jos lapsi on täysin päivettymätön. Sääliksi käy niitä lapsia, osa ihan koululaisia.

Ja ennen kuin joku vänkkää vastaan ja ehdottaa valoallergiaa, täysin vaatteilla suojattua auringossa ulkoilua tms. Niin niilläkin konsteilla edes osa ihosta, kuten kädet päivettyy. Näkemäni lapset ovat olleet kalpeita sormenpäitä myöten.

Ja pointti oli se, että kyllä niitä sisätiloissa koko ikänsä kasvatettuja lapsia on.

Itselleni tuli mieleen, että perheen äiti on sinun toinen siskosi, siis erittäin läheinen sillä tapaa ja siksi tiedät hänen asioistaan niin paljon. Miten keskustelu sitten jatkuu ap, kun oletettavasti siskosi myöntää, etteivät he käy ulkona? Eikö ole luonnollinen jatkumo keskusteluun, että kysyy: Niin mutta MIKSI? Eikä jättää asiaa ilmaan, jälleen kerran. Lainaa hänelle vaikka jokin Pikkulapset ja ulkoilun tärkeys -tyyppinen kirja, ja suosittele PAINOKKAASTI lukemaan se. Kerro olevasi huolissasi lapsesta, ja että tuntuu jo, pitäisikö lastensuojeluun ottaa yhteyttä. TÄMÄ saa varmasti hänet edes jollakin tavoin reagoimaan, ei voi olla että asia aina vain kuitataan ja jatketaan jostain muusta aiheesta. Hirveä ajatellakin millaista olisi jos meidän lapset ei saisi ulkona pomppia kuralätäköissä, kiipeillä telineillä, kiikkua jne. Ole nyt terrieri ap, äläkä päästä irti. Ajattele lapsen ja koko tämän perheen parasta, oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:19"]

Tänä aurinkokesänä on tullut kiinnitettyä huomiota lasten ihonväriin. Suurin osa on ruskettuneita, aurinkoa saaneita. Sitten joskus näkee kaupassa lapsia jotka ovat sairaan kalpeita, edes kämmenet eivät ole ruskettuneet, tai kasvot. Tulee mieleen, onko viettäneet koko kauniin kesän sisätiloissa. Muutakana en keksi jos lapsi on täysin päivettymätön. Sääliksi käy niitä lapsia, osa ihan koululaisia.

Ja ennen kuin joku vänkkää vastaan ja ehdottaa valoallergiaa, täysin vaatteilla suojattua auringossa ulkoilua tms. Niin niilläkin konsteilla edes osa ihosta, kuten kädet päivettyy. Näkemäni lapset ovat olleet kalpeita sormenpäitä myöten.

Ja pointti oli se, että kyllä niitä sisätiloissa koko ikänsä kasvatettuja lapsia on.

[/quote]

Ruskettumistaipumuksessa on huomattavia eroja. Minä olin lapsena joka kesä lähes kahvipavunvärinen, ja kaverini enempi norsunluunsävyinen vaikka aina leikittiin yhdessä monta tuntia päivässä pihalla. Teininä otettiin sitten aurinkoa yhdessä eikä kaverini koskaan ruskettunut. Päiväntasaajan auringon alla ilman aurinkosuojaa epätoivoisena heiluessaan väriä saadakseen hän ainoastaan paloi.

Että ennen kuin huolestut niistä tuntemattomista lapsista siellä kaupassa, otapa huomioon tämä seikka.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:19"]

Tänä aurinkokesänä on tullut kiinnitettyä huomiota lasten ihonväriin. Suurin osa on ruskettuneita, aurinkoa saaneita. Sitten joskus näkee kaupassa lapsia jotka ovat sairaan kalpeita, edes kämmenet eivät ole ruskettuneet, tai kasvot. Tulee mieleen, onko viettäneet koko kauniin kesän sisätiloissa. Muutakana en keksi jos lapsi on täysin päivettymätön. Sääliksi käy niitä lapsia, osa ihan koululaisia.

Ja ennen kuin joku vänkkää vastaan ja ehdottaa valoallergiaa, täysin vaatteilla suojattua auringossa ulkoilua tms. Niin niilläkin konsteilla edes osa ihosta, kuten kädet päivettyy. Näkemäni lapset ovat olleet kalpeita sormenpäitä myöten.

Ja pointti oli se, että kyllä niitä sisätiloissa koko ikänsä kasvatettuja lapsia on.

[/quote]

Ruskettumistaipumuksessa on huomattavia eroja. Minä olin lapsena joka kesä lähes kahvipavunvärinen, ja kaverini enempi norsunluunsävyinen vaikka aina leikittiin yhdessä monta tuntia päivässä pihalla. Teininä otettiin sitten aurinkoa yhdessä eikä kaverini koskaan ruskettunut. Päiväntasaajan auringon alla ilman aurinkosuojaa epätoivoisena heiluessaan väriä saadakseen hän ainoastaan paloi.

Että ennen kuin huolestut niistä tuntemattomista lapsista siellä kaupassa, otapa huomioon tämä seikka.

[/quote]

Sangen paljon näitä lapsia sitten on jotka eivät rusketu edes pikkurilleistään. Ja sama koskee näköjään heidän kalmankalpeita vanhempiaan, perinnöllistä kenties? Alapa katsella ihmisten päivetystä, kyllä sieltä kummasti pistää silmää ne perheet joissa on vietetty kesä sisätiloissa. 

Vain Suomessa on Arvo Ylpön ( sic! ) oppien jäljiltä tämä ulkoiluvimma. Ei ne ennenkään lapset ulkoilleet ennen kuin omin neuvoin siellä ulkona pärjäsivät. Ja kaksivuotias ei tarvitse toisten lasten jokapäiväistä seuraa.